Mieheni pudotti pommin: toinen nainen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja särkynyt nyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"jos oikeasti ihmiset olisivat kyllin kypsiä aloittaessaan suhteitaan, niin he todennäköisesti osaisivat kertoa tyytymättömyytensä, ja vielä tärkeämpää, myös tyytyväisyytensä suhteeseen. Ja silloinhan ei elleilyä enää tarvittaisi... "

Kyllä minullakin olisi takataskussa uskomattomia stooreja Ellien palstoille, mutta ei muistella vanhoja asioita. Suomen kansalaiset osallistuivat verovaroin afganistanilaisen naisvankilan rahoitukseen ja ko. laitos on kuulema hoitanut bordellin virkaa. Pöyristyttävä uutinen ja näitähän riittää.

Odottakaa rakkaat Ellit kärsivällisesti 50+ ikävuosia. Tässä iässä elämä on tasapainoista ja rauhallista. Miehet eivät enää aiheuta harmaita hiuksia.
En missään nimessä kadehdi Madonnaa. Ehkä hänkin joku päivä heittää kirveen kaivoon ja alkaa viihtyä Ellien seurassa.

Italian Silvio oli kehunut suomalaisia naisia. Olisiko joku heittänyt vinkin, että mainitsin miehen Ellit 50+ palstan höpinöissäni.
 
"onko se (pettäminen) todella oikeasti suurin mahdollinen kriisi, minkä suhde voi kohdata?"

Eiköhän jokainen määrittele pahimman suhdekriisinsä itse. Jollekin se on lapsen kuolema, jollekin petetyksi tuleminen. Se, että täällä hurskastellaan ja neuvotaan ottamaan pettämisen vain seksinä, ei auta petettyä eikä pettäjääkään.

Tottakai pitkässä suhteessa toiset alkavat kiinnostaa ja seksikin houkuttaa. Avaintekijä on, että kun suhde ei tyydytä/muut kiinnostavat, siitä pitää kertoa ensin elämänkumppanille, ei kelle tahansa satunnaisihastukselle. Silloin toinenkin osapuoli pääsee osalliseksi omaa elämäänsä ja omaa parisuhdettaan koskevista kauaskantoisista päätöksistä, eikä vain tule yllätetyksi tiedolla, että "mä häivyn nyt kun löysin paremman".

Ehdottoman uskollisuuden vaatiminen ja pettämättömyyden vaatiminen ovat eri asioita:

Pari voi ihan hyvin sopia (jos luottamuta ja itsetuntoa riittää), että saa kokeilla muita seksi/ihmissuhteita vakiparisuhteen rinnalla, jos siltä tuntuu. Silloinhan ei petetä, vaan eletään avoimessa suhteessa. On kuitenkin totaalisesti eri asia elää niin, että tämä on yhteisesti päätetty ja tiedossa, kuin niin, että toinen luulee elävänsä yksiavioisessa, ehdottoman uskollisessa suhteessa ja toinen elääkin (omat) sivusuhteet hyväksyen.

Kaikki eivät voi olla sinun kaltaisiasi ja niin itsevarmoja, että sietävät sivusuhteet (toiselle tai itselleen), eikä sekään ole mikään syy haukkua tai syyllistää heitä (kuten vaikuttaa, että teet).
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
mutta onko se todella oikeasti suurin mahdollinen kriisi, minkä suhde voi kohdata?

Minä ainakin olen sanonut, että ymmärtäisin puolison kuolemankin luonnollisempana, kuin pettämisen ja eron. Siitä saa jotakin käsitystä miltä petetystä tuntuu.

Toisaalta, kun asiat selkiintyy, niin 100% peteyistä on tyytyväisiä, että ovat päässeet eroon lurjuksesta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja emeralda:
Avaintekijä on, että kun suhde ei tyydytä/muut kiinnostavat, siitä pitää kertoa ensin elämänkumppanille, ei kelle tahansa satunnaisihastukselle. Silloin toinenkin osapuoli pääsee osalliseksi omaa elämäänsä ja omaa parisuhdettaan koskevista kauaskantoisista päätöksistä, eikä vain tule yllätetyksi tiedolla, että "mä häivyn nyt kun löysin paremman".

Niin, nythän tässä on koko ajan lähdetty siitä, että toinen ei olisi millään tavoin viestittänyt tyytymättömyyttään.
Mistä meistä kukaan tietää, minkälaisilla tavoilla on sitä on mahdollisesti yritetty, kuinka herkällä korvalla toinen on puolisoaan kuunnellut? Yleisin latteus tuoppiin mutistuna jonka kuulee: 'Vaimoni ei ymmärrä minua', joka on jonkinlaisen vitsin tasolle noussut huonona iskurepliikkinä, mutta mitä sen takana oikeasti on.

Useimmat kai tulkitsevat sen niin, että siinä miespaskiainen valittaa, ettei saa tehdä sitä mitä haluaa ja vaimoparka kotona yrittää pitää miestään ruodussa kodin hoitamisen lisäksi. Mutta oikeasti saman voi kuulla toisella tavalla: 'En tule kuulluksi suhteessani', jolloin se paljastaa asiaa yritetyn kertoa, mutta vastaanotto ei ole toiminut. Tämä tietenkin toimii myös toisinkin päin, vaimo voi herkästi valittaa vieraille ihmisille suhteestaan, yleisimmin kai naisystävilleen.

Olisi aivan kohtuutonta odottaa, että turhaumia ei ennen pitkää tulisi ja etteikö sivullinen, joka oikeasti kuuntelee, alkaisi tuntua houkuttelevalta muillakin tavoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Minä ainakin olen sanonut, että ymmärtäisin puolison kuolemankin luonnollisempana, kuin pettämisen ja eron. Siitä saa jotakin käsitystä miltä petetystä tuntuu.

Joopa joo. Samoin ajattelee iso osa suomalaisista miehistä...

Alkuperäinen kirjoittaja no:
Toisaalta, kun asiat selkiintyy, niin 100% peteyistä on tyytyväisiä, että ovat päässeet eroon lurjuksesta

... ja siksipä meillä onkin perheväkivallassa aikamoinen huippupaikka tilastoissa. Toinen laudoissa, toinen raudoissa.

Asia ratkaistu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Niin, nythän tässä on koko ajan lähdetty siitä, että toinen ei olisi millään tavoin viestittänyt tyytymättömyyttään.
Mistä meistä kukaan tietää, minkälaisilla tavoilla on sitä on mahdollisesti yritetty, kuinka herkällä korvalla toinen on puolisoaan kuunnellut? Yleisin latteus tuoppiin mutistuna jonka kuulee: 'Vaimoni ei ymmärrä minua', joka on jonkinlaisen vitsin tasolle noussut huonona iskurepliikkinä, mutta mitä sen takana oikeasti on.

Useimmat kai tulkitsevat sen niin, että siinä miespaskiainen valittaa, ettei saa tehdä sitä mitä haluaa ja vaimoparka kotona yrittää pitää miestään ruodussa kodin hoitamisen lisäksi. Mutta oikeasti saman voi kuulla toisella tavalla: 'En tule kuulluksi suhteessani', jolloin se paljastaa asiaa yritetyn kertoa, mutta vastaanotto ei ole toiminut. Tämä tietenkin toimii myös toisinkin päin, vaimo voi herkästi valittaa vieraille ihmisille suhteestaan, yleisimmin kai naisystävilleen.

Olisi aivan kohtuutonta odottaa, että turhaumia ei ennen pitkää tulisi ja etteikö sivullinen, joka oikeasti kuuntelee, alkaisi tuntua houkuttelevalta muillakin tavoilla.

Väitän, että repliikki 'En tule kuulluksi suhteessani', on pääasiassa selittelyä ja puolustelua. Eihän kukaan haluaisi myöntää, varsinkaan itselleen, että petti itsekkäistä syistä? Täytyyhän sitä nyt jokin puolustus olla, sillä enhän minä nyt niin paska ole, että pettäisin ilman syytä. . .

Minusta on ristiriitaista, että se pettävä puolisi useimmiten roikkuu kynsin hampain kiinni siinä pettämässään puolisossa, kun tämä ilmoittaa, että soronoo, jos se syy pettämiseen oli siinä oikeasti huonossa suhteessa.

Kyllä täytyy olla aika tumpelo viestittämisessään ettei saa viestiään perille. Siis jos oikesti yrittää viestittää selvin merkein, eikä salakielellä pikku vihjailuin. Naukkaa sitten sitä ilolientä kotona, jotta saa kielenkantansa irti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marita70:
Ja ne säälittävät toiset naiset.. Miksi kummassa uskot, että mies rakastaa sinua, kun roikkuu eukossaan? Ja jos valitseekin joskus sinut, mikä saa sinut uskomaan, että on sitten uskollinen sinulle? Olen varattua kyllä tapaillut itsekin, vaikken alkuun tiennyt hänen sitä olevan, mutten kyllä hetkeäkään ole ollut niin idiootti, että olisin kuvitellut hänestä uskollisen miehen saavani. Enkä kuvittele kyllä hänen olevan kuin seksin perässä, vannoo mitä vannoo, ja oli suhde kuinka kylmä tahansa..

Kuka täällä oli toinen nainen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama aloittajalle:
Alkuperäinen kirjoittaja aloittajalle:
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/paattyyko-parisuhde-pettamiseen/

sieltä pääsee myös kohtaan uskottomuuden syyt ja kari kiianmaan näkemykseen.

Luin tuon uskottomuuden syyt -kohdan. Kyllä siellä selkeästi mielestäni ilmaistiin, että kaikki ei ole kunnossa parisuhteessa jossa petetään.Oikeastaan taidan lukea koko kirjan kun aihekin koskettaa.

Kuten täälläkin todettu kriisi parisuhteessaei se ei silti oikeuta pettämään

 
Minun ja mieheni suhde päättyi eroon muutama vuosi sitten. Kävimme asian taholta parisuhdeterapiassakin. Yksi suurista tyytymättömyyden aiheistani oli se, että mies ei kuunnellut minua. Olin vuosia tosi tyytymätön, että mies ei tajua, mitä minä haluan hänestä ja suhteesta. Vasta terapiassa opin sen, että _minun_ tehtävänäni oli ilmoittaa tyytymättömyydestä miehelle niin kauan ja niin monta kertaa ja niin monella eri tavalla, että mies tosiaan vihdoin tajuaa asian. Siihen saakka olin syyllistänyt miestä, mutta tajusin, että minäkin olin syyllinen.

Niinpä sen jälkeen tajusin, että minun pitää ihan vaikka fyysisesti pysäyttää mies, sanoa hänelle, että minulla on tärkeää asiaa, joten kuuntele ja sen jälkeen sanoa miehelle se, mikä mieltäni painaa. Meidän suhde ei kestänyt lopulta kaikkia ongelmia, mutta minä opin suhteesta paljon. Suuret kiitokset oppimisesta paremmaksi ihmiseksi menee psykologille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marita70:
Mutta onko se uskollinen mies yhtä totta kuin joulupukki? Alkaa usko mennä, kun noita lööppejä lukee..

Petä itse ensin, niin ei tarvitse tuotakaan miettiä ;D Onpahan kostettu jo etukäteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Minä ainakin olen sanonut, että ymmärtäisin puolison kuolemankin luonnollisempana, kuin pettämisen ja eron. Siitä saa jotakin käsitystä miltä petetystä tuntuu.

Joopa joo. Samoin ajattelee iso osa suomalaisista miehistä...

Alkuperäinen kirjoittaja no:
Toisaalta, kun asiat selkiintyy, niin 100% peteyistä on tyytyväisiä, että ovat päässeet eroon lurjuksesta

... ja siksipä meillä onkin perheväkivallassa aikamoinen huippupaikka tilastoissa. Toinen laudoissa, toinen raudoissa.

Asia ratkaistu.

Eipä tullut minulle mieleen murha, ei tullut.

Tässä keskustelussa on se hassu piirre, että sanotaan miehen voivan huonosti suhteessa ja se ei tule ilmi. Ja katin kontit, kyllä nainen tajuaa jo jalkaterän asennosta, jos herralla on ongelmia ja kriisissä. Mutta se ei toimikaan toisin päin; mies ei tajua naisen kriisiä, ilman rautalankamallia.

"hyvä" esimerkki on nyt kanki kaikkonen, joka on lähetellyt matin kanssa tuhmia viestejä eräälle tummaverikolle ja ei taatusti ole poikien puolisoissa ja morsiamissa valittamisen aihetta....

 
Alkuperäinen kirjoittaja kuulluksi tuleminen:
Yksi suurista tyytymättömyyden aiheistani oli se, että mies ei kuunnellut minua. Olin vuosia tosi tyytymätön, että mies ei tajua, mitä minä haluan hänestä ja suhteesta. Vasta terapiassa opin sen, että _minun_ tehtävänäni oli ilmoittaa tyytymättömyydestä miehelle niin kauan ja niin monta kertaa ja niin monella eri tavalla, että mies tosiaan vihdoin tajuaa asian. Siihen saakka olin syyllistänyt miestä, mutta tajusin, että minäkin olin syyllinen.

Ja jossain vaiheessa on laitettava raja myös sille, kuinka pitkään jaksaa 'tuuleen huudella', jos toinen ei ota kuullakseen millään, vaikka asian olisi ilmaissut sen tuhannella tavalla.

Parisuhdeterapiat ovat hyviä, mutta automaattisesti nekään eivät suhdetta pelasta, kuten sinun tapauksessasi kävi. Siitä huolimatta parisuhdeterapia voi auttaa eroamaan asiallisesti ja käsittelemään loppuun monet keskeneräiset asiat. Itsestään voi myös oppia paljon ja vaikka suhde katkeaisikin, voi oppimaansa hyödyntää usein ilman parisuhdetta tai ainakin viimeistään silloin, kun on uuden suhteen kynnyksellä.

Terapian onnistuminen edellyttää kuitenkin molempien sitoutumista terapian aikana tapahtuviin prosesseihin ja antaa niille luvan tapahtua. Useimpien, yleensä miesten, vastahankaisuuden syy terapiaan lähdölle on se, että he pelkäävät sen aiheuttavan eron ts. tietävät jo etukäteen toimivansa suhteessa vahingollisesti ja pelkäävät puolisonsakin saavan siitä kuulla ihan ammatti-ihmiseltä.

Parisuhdeterapiassa ei anneta vastauksia, mitä suhteessa pitäisi tehdä tai pitäisikö suhteessa tehdä pysyviä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Vastaukset löytyvät vain ja ainoastaan terapiassa kävijöiltä. Parisuhdeterapeuteissa, kuiten missä tahansa muussakin ammatissa, on sekä hyviä että huonoja ammattinsa edustajia ja terapeuttiakin on uskallettava vaihtaa, mikäli terapia ei suju, eikä oikeita kysymyksiä esitetä.

 
"hyvä" esimerkki on nyt kanki kaikkonen, joka on lähetellyt matin kanssa tuhmia viestejä eräälle tummaverikolle ja ei taatusti ole poikien puolisoissa ja morsiamissa valittamisen aihetta....

[/quote]

Mistä SINÄ voit tietää minkälaisia pihtareita tai pirttihirmuja nämä naiset ovat?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hohhoijaa...:
"hyvä" esimerkki on nyt kanki kaikkonen, joka on lähetellyt matin kanssa tuhmia viestejä eräälle tummaverikolle ja ei taatusti ole poikien puolisoissa ja morsiamissa valittamisen aihetta....
Mistä SINÄ voit tietää minkälaisia pihtareita tai pirttihirmuja nämä naiset ovat?[/quote]

Mitkä ovat hohohijaan ruokavälit, kun noin väsyttää.

Mistä sinä sen tiedät, että minä en tiedä?

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
mutta onko se todella oikeasti suurin mahdollinen kriisi, minkä suhde voi kohdata?

Minä ainakin olen sanonut, että ymmärtäisin puolison kuolemankin luonnollisempana, kuin pettämisen ja eron. Siitä saa jotakin käsitystä miltä petetystä tuntuu.

Toisaalta, kun asiat selkiintyy, niin 100% peteyistä on tyytyväisiä, että ovat päässeet eroon lurjuksesta.

Noo ei kestä pettymyksiä. Voi pientä mxxatonta raukkaa:( Jos lapset tuottavat pettymyksiä viedään heidätkin kai "saunan taakse", kuolema kun on parempi kuin elämän pettymykset.

Tuliko jotenkin yllärinä että elämä ei olekkaan ruusuilla tanssimista?
 
Minä ymmärrän hyvinkin, että puolison kuolema olisi tavallaan helpommin kestettävissä kuin petetyksi tuleminen. Ensimmäisessä tapauksessa puolisosta voi silti ajatella kauniisti ja säilyttää arvostuksen, eikä siitä myöskään tuntisi itseänsä arvonsa menettäneeksi ja mitätoidyksi. Ei se tarkoita, että kukaan normaali olisi puolisoa listimässä siltä varalta, ettei se petä... Mutta on loogista, että se tavallaan olisi vähemmän kamala vaihtoehto, vaikka tuska ja ikävä tietenkin olisi suunnaton. Petetyksi tulemisessa olisi vain tuska, lähinnä. "No" puhuu ihan järkeä. Ei se nyt yleensä muutenkaan soopaa puhu. Vaikka onkin tuon ihmeen kakaralauman saanut peräänsä, jostain ihme syystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Syö pullaa!:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
mutta onko se todella oikeasti suurin mahdollinen kriisi, minkä suhde voi kohdata?

Minä ainakin olen sanonut, että ymmärtäisin puolison kuolemankin luonnollisempana, kuin pettämisen ja eron. Siitä saa jotakin käsitystä miltä petetystä tuntuu.

Toisaalta, kun asiat selkiintyy, niin 100% peteyistä on tyytyväisiä, että ovat päässeet eroon lurjuksesta.

Noo ei kestä pettymyksiä. Voi pientä mxxatonta raukkaa:( Jos lapset tuottavat pettymyksiä viedään heidätkin kai "saunan taakse", kuolema kun on parempi kuin elämän pettymykset.

Tuliko jotenkin yllärinä että elämä ei olekkaan ruusuilla tanssimista?



Ai miten niin elämä ei olisi tanssimista, kesälavat avautuu viikonloppuna ja pääsen irtaantumaan ruumiistani, en kuitenkaan kuole, toivottavasti en. En kuole, palaan aina jokaisen kappaleen jälkeen takaisin ja ihan mielelläni palaan, tosin ihan mielelläni lähden musiikin mukaankin.

Kuulutko sinäkin elämässä epäonnistujiin, kun haluat välittää pahaa oloasi minulle. En minä kenenkään kuolemaa halua, mutta en toivo kenellekään, että hänen elämänsä kokisi sellaisia pettymyksiä mitä tulee väärästä parinvalinnasta. Minä olen hyvin tyytyväinen elämääni nyt.

Voisin vaikka kirjoittaa sinulle jotakin:

Kyllä minä jaksan, ostin tänään kaksi äitienpäiväruusua, valitsin sellaiset, joissa on paljon nuppuja, koska haluan, että ne kukkivat pitkään.
Minulle nuppu merkitsee uutta toivoa, jokaisessa tulevassa päivässä on avautumaton nuppu, jonka ihanuuden vaistoamme vasta sen elettyämme.
Valitsin ruusut, jotka voi istuttaa sitten, kun halla ei enää uhkaa, toivoa voin vain kestävyyttä pitkän talven varalle.
Olkoon se kiitos äidilleni, joka lenkkeilee ja seuraa aikaansa, ei v...le, ei kuttuile, ei räyhää, eikä rähjää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eikö täällä saa olla normaali reagoija?:
Minä ymmärrän hyvinkin, että puolison kuolema olisi tavallaan helpommin kestettävissä kuin petetyksi tuleminen.

Kukin tavallaan. Minä kyllä mieluummin soisin puolisoni pettävän, kuin kuolevan.Kumpaakaan en kuitenkaan osaa toivoa.

Ylipäätään pettäminen voi olla jopa alku paremmalle parisuhteelle, jos molemmat osapuolet uskaltavat antaa mahdollisuuden uudelle alulle.

Kuolema on taas kaiken päätös ja lopullista.

Mutta sehän on tullut tässä ketjussa selväksi, että pettäminen on kauheinta mitä ihmiselle ikinä voi tapahtua, niin voi tapahtua kenelle tahansa, koska tahansa ja kun se tapahtuu niin kuolemakin olisi armollisempi.

En oikeasti kadehti yhtään ihmisiä jotka elävät parisuhteessa olettaen, että heidän puolisonsa voi pettää koska tahansa, vaikka vaikuttaakin onnelliselta, rakastuneelta ja tyytyväiseltä. Mutta uskottava se on, niin on minulle nyt niin monen toimesta vakuutettu. Psykologi Kiianmaa oli tosiaan tuon jonkun linkittämän kirjalyhennelmän mukaan eri mieeltä, mutta mistäs hänkään mitään tietää..

Mutta toisaalta tämä selittääkin miksi puolisoa usein kohdellaankin jo potentiaalisena pettäjänä. Ei päästetä matkoille yksin, ei liian usein kaverien kanssa ulos ja sähköposti, puhelin ja muut tavarat on syytä ratsata säännöillisesti. Eli toinen on epäilyksenaliainen jatkuvasti, koska kyllä se kuitenkin on pohjimmiltaa ahne ja tyytyämätön, vaikka parisuhde olisi kuinka onnellinen tahansa.

Ei tässä tiedä itkeäkö vaiko nauraa.





 
Alkuperäinen kirjoittaja Eikö täällä saa olla normaali reagoija?:
Minä ymmärrän hyvinkin, että puolison kuolema olisi tavallaan helpommin kestettävissä kuin petetyksi tuleminen. Ensimmäisessä tapauksessa puolisosta voi silti ajatella kauniisti ja säilyttää arvostuksen, eikä siitä myöskään tuntisi itseänsä arvonsa menettäneeksi ja mitätoidyksi. Ei se tarkoita, että kukaan normaali olisi puolisoa listimässä siltä varalta, ettei se petä... Mutta on loogista, että se tavallaan olisi vähemmän kamala vaihtoehto, vaikka tuska ja ikävä tietenkin olisi suunnaton. Petetyksi tulemisessa olisi vain tuska, lähinnä. "No" puhuu ihan järkeä. Ei se nyt yleensä muutenkaan soopaa puhu. Vaikka onkin tuon ihmeen kakaralauman saanut peräänsä, jostain ihme syystä.

Kakaralauma:) Ajattelin tänään ihan samaa. Joskus tulee mieleeni, että voisiko jollekin miehelle antaa rangaistukseksi rikoksesta, että hän joutuu kirjoittamaan esim. viisi vuotta kakaralauman lällättäessä. Heh, no ei tämä mikään rangaistus ole. palsta kukoistaa ja voi hyvin, antaa kaikkien kukkien kukkia; olen jo tottunut näihin mitä erilaisimpiin purkauksiin, enemmän ne kertovat hänestä itsestään , kuin minusta:)

 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs lukija:
Alkuperäinen kirjoittaja Eikö täällä saa olla normaali reagoija?:
Minä ymmärrän hyvinkin, että puolison kuolema olisi tavallaan helpommin kestettävissä kuin petetyksi tuleminen.

Kukin tavallaan. Minä kyllä mieluummin soisin puolisoni pettävän, kuin kuolevan.Kumpaakaan en kuitenkaan osaa toivoa.

Ylipäätään pettäminen voi olla jopa alku paremmalle parisuhteelle, jos molemmat osapuolet uskaltavat antaa mahdollisuuden uudelle alulle.

Kuolema on taas kaiken päätös ja lopullista.


Ei tässä tiedä itkeäkö vaiko nauraa.

Ihme porukkaa; ei edes ole halua ymmärtää lukemaansa; Ei täällä kukaan toivo eroa tai kuolemaa.

"Pettäminen voi olla alku paremalle parisuhteelle"; ei kai sitä kukaan tuossa tarkoituksessa käytä?

"Kuolema on taas kaiken päätös ja lopullista." Niin on, mutta pettäjä jää henkiin ja voi olemuksellaan muistuttaa aina ikävistä kokemuksista. Pettäjä loukkaa, alentaa, ja tämänkin viestiketjun perusteella jopa syyllistää petetyn. Aika paljon pahaa saa aikaan pettäjä, joka vielä nauttii tekemisistään, huh huh teitä pettäjiä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs lukija:
Mutta toisaalta tämä selittääkin miksi puolisoa usein kohdellaankin jo potentiaalisena pettäjänä. Ei päästetä matkoille yksin, ei liian usein kaverien kanssa ulos ja sähköposti, puhelin ja muut tavarat on syytä ratsata säännöillisesti. Eli toinen on epäilyksenaliainen jatkuvasti, koska kyllä se kuitenkin on pohjimmiltaa ahne ja tyytyämätön, vaikka parisuhde olisi kuinka onnellinen tahansa.

Ei tässä tiedä itkeäkö vaiko nauraa.

Sähköpostin ja puhelimen tarkastamisesta en tiedä, mutta eiköhän suurin osa suomalaisista eläkin juuri noin ja pitävät sitä ihan normaalina käytöksenä. Aika tiukat raamit ihmisillä on mitä parisuhteessa elävän on sopivaa tehdä. Minusta se kumpuaa juuri tuosta epävarmuudesta, että jos toiselle antaa liikaa löysää, se menee ja pettää. Säälittävää epävarmuutta.

 
En minä tiedä miten paljon puolisoita rajoitetaan, mutta minusta puolisolla pitää olla vapaus vaikka pettää, koska en usko , että väkisin ketään pidetään. Ja jos pettää ja loukkaa, niin kenkää persuuksille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Ihme porukkaa; ei edes ole halua ymmärtää lukemaansa; Ei täällä kukaan toivo eroa tai kuolemaa.

"Pettäminen voi olla alku paremalle parisuhteelle"; ei kai sitä kukaan tuossa tarkoituksessa käytä?

"Kuolema on taas kaiken päätös ja lopullista." Niin on, mutta pettäjä jää henkiin ja voi olemuksellaan muistuttaa aina ikävistä kokemuksista. Pettäjä loukkaa, alentaa, ja tämänkin viestiketjun perusteella jopa syyllistää petetyn. Aika paljon pahaa saa aikaan pettäjä, joka vielä nauttii tekemisistään, huh huh teitä pettäjiä.

Parisuhteen kriisi on aina mahdollisuus myös parempaan. Riippuu miten sitä käsitellään. Kuolema on loppu. Siinä ei ole mitään mahdollisuuksia ei parempaan, eikä huonompaan. Rinnastuksen aloitit sinä kertomalla, että puolison kuolemakin olisi helpompi kestää, kuin se että hän pettäisi

Tässä ketjussa on tuskin yhtään pettäjää, eikä yhtään syyllistettyä. Miten vaikeaa tämä on ymmärtää?

Minusta on typerää syyttää muita pettäjiksi, vain koska he ovat eri mieltä kuin sinä. Se on melkein kakaramaisempaa, kuin nuo typerät välihuutelut.



 

Similar threads

M
Viestiä
25
Luettu
1K
Perhe-elämä
pervoja riittää
P
P
Viestiä
47
Luettu
3K
N
H
Viestiä
59
Luettu
2K
H
P
Viestiä
9
Luettu
5K
Perhe-elämä
Mikä pahvi oot!
M

Yhteistyössä