Mies ei halua mukaan neuvolakäynneille/ultriin/synnytykseen... :(

[vieras..]

Mies ei kuulemma halua osallistua neuvolakäynneille eikä ultriinkaan, koska ei koe sitä tarpeelliseksi. On myös sanonut alusta asti, ettei halua synnytykseen mukaan.

Lapsi on suunniteltu ja toivottu, ja mies on kyllä iloinen ja innoissaankin raskaudesta. Harmi vaan, että näköjään saan käydä kaikissa tarkastuksissa yksin - esimerkiksi sydänäänien kuuntelu tai ultrat olisi kiva jakaa miehen kanssa, onhan kyse hänenkin lapsestaan.

Mua jollakin tapaa loukkaa, että mies jättäytyy kaikesta pois ja minä saan toimittaa asiat yksin. Tietenkään ketään ei voi tai saakaan pakottaa mukaan, mutta tympeältä tuntuu silti. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että koen itseni jotenkin todella yksinäiseksi, kun hän ei ole missään mukana. Olen yrittänyt tuoda sitäkin näkökulmaa esille, että miehellä on oikeus näihin asioihin ja että myös minusta olisi hienoa, että yhdessä ainakin osa näistä asioista tehtiin. Mies sanoi vain, että kyllähän mä nyt näillä vastaanosoilla osaan itseksenikin käydä, tarvitaanko siellä häntä oikeasti? Apeana huokaisin ja sanoin, että kyllä minä tarvitsisin, mutta että ei sinne tietenkään ole pakko tulla. Mies siihen "Hyvin ne käynnit sujuu ilman muakin, kyllä sä pärjäät."

Niin, ehkä pärjään - mutta henkisesti tuntuu aika kovalta kolaukselta... En ymmärrä yhtään, mistä tämä voi johtua. Raskaudesta ja sen kulusta kyllä puhutaan, suunnitellaan asioista, puhutaan ajatuksistamme ja tunteistamme mutta minulle on silti täysi mysteeri, miksei mies halua tulla minnekään mukaan. Sairaalakammoa tms. hänellä ei ole.

 

[astrolabe]

Vaikkei hän koe tarpeelliseksi niin, jos koet hänet tukenasi tarpeelliseksi, eikö se riitä hänelle?

 

[ap.]

Vaikkei hän koe tarpeelliseksi niin, jos koet hänet tukenasi tarpeelliseksi, eikö se riitä hänelle?

Näin minäkin ajattelin, en sitten tiedä, ymmärsikö tai ajatteliko hän edes sanojani sen kummemmin. Tekisi mieleni vielä yrittää puhua asiasta, mutta toisaalta... en haluaisi vängätäkään. Tosin pahalta tuntuu sekin, jos tässä joutuu vain nielemään harminsa ja käymään kaikissa tarkastuksissa yksinään.

 

[hellohello]

Mä kyllä pakottaisin. Yhdessä on tehty, enkä minäkään voi vain jättäytyä synnytyksestä pois halutessani. Lisäksi, lapsi voi aina olla viimeinen joten se kaikki voi olla ainutkertaista. Tai mitä jos kävisikin jotain pahaa, eikä edes puolisoni olisi tukemassa. Se olisi kamalaa.

Sanoisin kyllä itse ihan suoraan että kyllä isääkin tarvitaan ainakin synnytyksessä ja mieluusti ottaisin myös rakenneultraan mukaan jos pääsee. Ihan jokaiselle neuvolakäynnille nyt ei tarvitse tulla. Isällä on myös oma tärkeä roolinsa.

Ehkä mies kokee olevansa jotenkin turha ja kaipaa hieman sellaista vahvistusta että vaikka sinä lapsen nyt kannatkin niin hänkin on tärkeä.

 

[yksin kävin minäkin]

Ei minunkaan mies ollut millään neuvokäynnillä mukana. Samoin ilmoitti ettei halua synnytyksiin mukaan joten en häntä lähtenyt asiasta painostamaan. Hyvin pärjäsin yksinkin, enkä synnytykseen olisi halunnutkaan ketään mukaan. Kuitenkin ihan hyvä isä on lapsillensa vaikkei raskausaikana ollutkaan jakamassa kaikkea. Sori mutta minusta antaa vähän avuttoman kuvan jos se mies pitää joka paikkaan raahata mukaan.

 

[Vieraat]

Ei tullut mieleenkään pyytää neuvolaan.
Ultrassa oli mukana, ne oli 30km päässä kotoa,neuvola tien toisella puolella.
Synnytykseen en halunnut. Olisi ollut tiellä. Sain keskittyä vain itseeni.

 

[näinpä meillä,noin teillä]

Meillä mies ei ollut mukana neuvoloissa eikä ultrissa,eikä synnytyksessä,hyvin meni,kolme muksua,tukihenkilö kyllä mulla oli synnytyksessä ja kyllä mä ainakin tiedän että miestä lapset kiinnostaa ja itsekin ne halusi ''tehdä'' Ja meillä oli ainakin ihan hyvä ettei mies tullut synnytykseen,olis vaan järkyttyny paljon ja ollut turhaan huolissaan jne.

 

[leijona76]

Ultrat oli ja synnytyksessä.Pari kerta neuvolassa. Ei minustakaan joka käynnille tarvinnu mutta esim synnytyksessä oli mun äänitorvi kun ei omat voimat riittäneet ja apuna hieromassa yms. Neuvolassa halusi kuulla sykkeen yms. Minusta näissä asioissa ei kumpiakaan voi yksin päättää. Molemmilla on oikeus olla mukana raskausaikana ja synnytyksessä,

 

[astrolabe]

Kattoisin kyllä, ettei miestä kiinnosta minä tai lapsi ja vetäisin siitä omat johtopäätökset suhteen jatkosta.

 

[hellohello]

Ei minunkaan mies ollut millään neuvokäynnillä mukana. Samoin ilmoitti ettei halua synnytyksiin mukaan joten en häntä lähtenyt asiasta painostamaan. Hyvin pärjäsin yksinkin, enkä synnytykseen olisi halunnutkaan ketään mukaan. Kuitenkin ihan hyvä isä on lapsillensa vaikkei raskausaikana ollutkaan jakamassa kaikkea. Sori mutta minusta antaa vähän avuttoman kuvan jos se mies pitää joka paikkaan raahata mukaan.

Nykyään on niin tärkeää pärjätä yksin että ei saa tarvita ketään. Ihan tiedoksi että saa tarvita. Mikään pakko ei ole tässä maailmassa pärjätä yksin. Sekin on vahvuus että sen tajuaa, ei mitään avuttomuutta.

Se mihin niitä muita ihmisiä sitten tarvitsee tietysti vaihtelee. Ei sinunkaan tarvitse täällä muita mollata tämän asian takia.

 

["hanna"]

Mun mies kävi kaikkialla mukana omasta tahdostaan, en pyytänyt. Ei haittaisi jos ei neuvolaan olis tullut eikä nyt ihan joka kerta päässytkään mukaan, mutta suurimpaan osaan kyllä. Synnytykseen varmaan pakottaisin, yhdessä ollaan lasta tekemässä ja se että biologisesti päävastuu tuossa vaiheessa jää minulle ei tarkoita että hän voi olla kuin ei lasta olisikaan tulossa. Tai sitten jos tämän tietäisin etukäteen niin mies vaihtoon, en haluaisi miestä joka ei ole valmis tukemaan minua silloin kun tukea tarvitsen.

 

[Ken guru]

En tiedä miten tuon asian käsittelisin jos sattuisi omalle kohdalle. Olisi todella vaikea hyväksyä ja ymmärtää ettei mies olisi, tai edes haluaisi olla mukana yhteisen lapsen raskauden seurannassa ja synnytyksessä.

 

["Veera"]

Nykyään on niin tärkeää pärjätä yksin että ei saa tarvita ketään. Ihan tiedoksi että saa tarvita. Mikään pakko ei ole tässä maailmassa pärjätä yksin. Sekin on vahvuus että sen tajuaa, ei mitään avuttomuutta.

Se mihin niitä muita ihmisiä sitten tarvitsee tietysti vaihtelee. Ei sinunkaan tarvitse täällä muita mollata tämän asian takia.

No itseasiassa ihan yksin ne naiset on osannu synnyttää vielä 20-30v sitten. Miehet on pureksinu kynsiään odotustilassa tai hoitamu isompia lapsia kotona. Vielä uudempi ilmiö on se että miesten pitäis olla neuvolassa mukana.


Itse kyllä olen halunnut että mies on läsnä ja näkemässä lapsensa syntymän.
Mutta oisin kyllä varmaankin sinänsä ittekki pärjänny.

 

[en ole urpån muija]

Neuvolajuttuun en ota kantaa, mutta kerro miehellesi, että hänen on tultava mukaan synnytykseen, koska hän alkaa heti hoitaa omaa lastaan, kun hän on syntynyt.

 

[mä....]

Ei minunkaan mies ollut millään neuvokäynnillä mukana. Samoin ilmoitti ettei halua synnytyksiin mukaan joten en häntä lähtenyt asiasta painostamaan. Hyvin pärjäsin yksinkin, enkä synnytykseen olisi halunnutkaan ketään mukaan. Kuitenkin ihan hyvä isä on lapsillensa vaikkei raskausaikana ollutkaan jakamassa kaikkea. Sori mutta minusta antaa vähän avuttoman kuvan jos se mies pitää joka paikkaan raahata mukaan.

Et vissiin raahannut miestä hedelmöitykseenkään.

 

["Muua"]

Meita ihmisia on erilaisia.
Mun mies ei ollut yhdellakaan neuvola-tai ultrakaynnilla mukana, synnytykseen kylla halusi ja tulikin.
On kovin suorapuheinen ja puhui alusta alkaen etta ei hanta nyt niin kiinnosta ne ultrat ym. sykkeet. Ei ollut kauheen erityisen innoissaan myoskaan esim kokeilemaan liikkeita vatsan paalta. Sen mielesta siina nyt ei ollut mitaan ihmeellista etta se liikkuu siella. Lasta kylla toivoi ja tietysti aina halusi kuulla etta kaikki on hyvin. Toisen raskauden kohdalla osasin suhtautua jo asiaan- olinhan ensimmaisen kohdalla nahnyt etta vaikka se ei niin hossota lapsesta raskausaikana- on lapsi suunnattoman rakas synnyttyaan.
Mulla oli kaveri ultrissa mukana ja jos mies ei olisi halunnut synnytykseenkaan niin olisin ottanut kaverin.

 

[vieras..s.]

[QUOTE="Veera";29981852]No itseasiassa ihan yksin ne naiset on osannu synnyttää vielä 20-30v sitten. Miehet on pureksinu kynsiään odotustilassa tai hoitamu isompia lapsia kotona. Vielä uudempi ilmiö on se että miesten pitäis olla neuvolassa mukana.
[/QUOTE]

No 30 vuotta sitten oli naisten pakko ottaa miehen sukunimi naimisiin mennessä, oli naisilla vielä huonommat palkat kuin nyt ja isyyslomista ei tietoakaan.

Niin se maailma muuttuu onko muutos sinusta jotenkin huonompaan? Jos 30 vuotta sitten tehtiin jotain ei se tarkoita että tänään täytyy tehdä niin.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Veera";29981852]No itseasiassa ihan yksin ne naiset on osannu synnyttää vielä 20-30v sitten. Miehet on pureksinu kynsiään odotustilassa tai hoitamu isompia lapsia kotona. Vielä uudempi ilmiö on se että miesten pitäis olla neuvolassa mukana.


Itse kyllä olen halunnut että mies on läsnä ja näkemässä lapsensa syntymän.
Mutta oisin kyllä varmaankin sinänsä ittekki pärjänny.[/QUOTE]

Niin, ja ennen on syöty pettuleipää ja kuljettu pahvista tehydissä kengissä..isänkikin. Ettei sekään aika niin kaukana ole...

Ja aikanaan kätilön tehtävä oli juosta (tai kävellä?) kirveen kanssa saunan ympäri synnytyksen ajan pelotellakseen pahat henget pois...

Onneksi ajat muuttuvat.

 

["vierasvieras"]

[QUOTE="Veera";29981852]No itseasiassa ihan yksin ne naiset on osannu synnyttää vielä 20-30v sitten. Miehet on pureksinu kynsiään odotustilassa tai hoitamu isompia lapsia kotona. Vielä uudempi ilmiö on se että miesten pitäis olla neuvolassa mukana.


Itse kyllä olen halunnut että mies on läsnä ja näkemässä lapsensa syntymän.
Mutta oisin kyllä varmaankin sinänsä ittekki pärjänny.[/QUOTE]

Toki näin. Mutta nykypäivänä monet asiat tehdään erilailla kuin vielä 20 vuotta sitten. Esikoisen synnyttyä jouduin operoitavaksi ja olin poissa vauvan luota 4-5 h. Kyllä minulle siinä vaikeassa tilanteessa oli iso helpotus tietää, että vauva oli isänsä kanssa. Ja tuon operaation jälkeen olin niin huonossa kunnosa, etten saanut nousta edes sängystä ylös, joten onneksi saimme perhehuoneen ja mies oli mukana auttamassa minua ja samalla sai tutustua vauvaan ensihetkistä alkaen.

 

["tii-"]

En tiedä miten tuon asian käsittelisin jos sattuisi omalle kohdalle. Olisi todella vaikea hyväksyä ja ymmärtää ettei mies olisi, tai edes haluaisi olla mukana yhteisen lapsen raskauden seurannassa ja synnytyksessä.

Sama fiilis. On ymmärrettävää, jos esteenä on isompien lapsien hoitaminen tai työt, mutta jos varsinaista estettä ei ole tai ei edes yritä järjestää vapaata, niin tuntuisi todella erikoiselta. Vaikka puhuttaisiin kuinka raskaudesta, ei se ole sama asia kuin läsnäoleminen, tai kun ne sydänäänet kuule ihan itse eikä toisen kertomana. Suurin osa varmasti pärjää yksinkin, mutta jos jossain ultrassa saisi oikeasti synkkiä uutisia, niin tuen saaminen _heti_ voisi olla todella tärkeää.

 

[astrolabe]

Entä jos rakenneultrassa paljastuu jotain poikkeavaa? Miestä ei kiinnosta lapsensa terveys, saati olla vaimonsa tukena? Entä jos synnytys kestää, eikö silloinkaan olla paikalla puolisoa varten? Nainen voi kuolla synnytykseen, lapsi voi kuolla tai syntyä esim.tehohoitoa vaatien.

Jos ei elämänkumppani halua olla mukana jossain niin erityislaatuisessa niin miten jatkossa? Entä jos lapsi sairastuu vakavasti myöhemmin, kiinnostaako? Onko tukena arjessa muutenkaan? Voiko tuollaiseen mieheen luottaa puolisona tai isänä?

 

[hellohello]

[QUOTE="Veera";29981852]No itseasiassa ihan yksin ne naiset on osannu synnyttää vielä 20-30v sitten. Miehet on pureksinu kynsiään odotustilassa tai hoitamu isompia lapsia kotona. Vielä uudempi ilmiö on se että miesten pitäis olla neuvolassa mukana.


Itse kyllä olen halunnut että mies on läsnä ja näkemässä lapsensa syntymän.
Mutta oisin kyllä varmaankin sinänsä ittekki pärjänny.[/QUOTE]

Ei kai tässä ollut kyse siitä etteikö osaisi synnyttää yksinkin. Osaan minäkin yksin syödä mutta mukavampi se on porukassa. Varsinkin jos tämä syöminen olisi jotenkin ainutlaatuinen tapahtuma. Ei se ole automaattisesti avuttomuutta jos haluaa jakaa tapahtuman jonkun toisen kanssa.

Kuten se ei myöskään heti ole välinpitämättömyyttä jos ei halua.

 

["Veiras"]

Mun miehelle riiti se, että kerroin, mitä esim. neuvolassa oli, enkä itekään ajatellut, että miehen olisi pitänyt olla mukana. Synnytykseen hänet halusin ja siellä mies kyllä olikin.

 

[Ken guru]

[QUOTE="tii-";29981878]Sama fiilis. On ymmärrettävää, jos esteenä on isompien lapsien hoitaminen tai työt, mutta jos varsinaista estettä ei ole tai ei edes yritä järjestää vapaata, niin tuntuisi todella erikoiselta. Vaikka puhuttaisiin kuinka raskaudesta, ei se ole sama asia kuin läsnäoleminen, tai kun ne sydänäänet kuule ihan itse eikä toisen kertomana. Suurin osa varmasti pärjää yksinkin, mutta jos jossain ultrassa saisi oikeasti synkkiä uutisia, niin tuen saaminen _heti_ voisi olla todella tärkeää.[/QUOTE]

Niinpä. Itsekin tiedän että tässä tulevassa synnytyksessä (jos kaikki menee ns. normaalisti) on mies mukana vain sen synnytyksen ajan, ja muuten on kotona muiden lasten kanssa. Se onkin ihan jees, mutta esim. edellistä käynnistettiin 4 vrk, jonka jälkeen tehtiin hätäsektio. Kotona ei ollut pieniä lapsia. Olisi ollut aika jäätävää jos tuon kaiken olisi joutunut käymään yksin läpi.

 

[.vieras.]

Mä en pakottaisi ainakaan neuvolakäynneille koska ei siellä tapahdu mitään ihmeellistä, ne samat jutut joka kerta kuten pissan stiksaus, RR, hemppa, sydänäänet jne. Ultriin ja synnytykseen miehen on ehdottomasti tultava, meillä ei olisi tullut missään vaiheessa kuuloonkaan ettei tulisi. Mies onkin ollut omasta tahdostaan kaikissa jutuissa mukana paitsi nuo neuvolat.