Mies ei pärjää lasten kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ap käännetään asia näin. Olkoon esimerkki vaikka renkaan vaihto, en nyt tähän kohtaan parempaa keksinyt. Oletuksella että homma on sinulle täysin uutta.

Sanotaanko vaikka näin että sinun on opeteltava vaihtamaan auton renkaat koska ajat paljon ja sen vuoksi voi olla että joku päivä olet tien pientareella rikkinäisen renkaan vuoksi. No miehesi pääsääntöisesti tietenkin hoitaa tämän "miehisen" työn. Nyt sinä sitten päätät yrittää ilman miehen apua, miehen ollessa poissa kotoa.

Mutta homma ei mene kuin strömsössä. En ole tuossa hommassa juuri koskaan mukana koska mies on sen aina tehnyt, halusi tai ei, mutta onhan se miehen juttu. Et saa pultteja auki, kiroat ja pärräät renkaille. Mies tulee paikalle ja

a ) Alkaa raivota sulle, mikset ole jo vaihtanut renkaita kun miehen pitäs saada auto vaikkapa talliin jossa työtä teet. Mies heittää sun ulos saate sanoin tallista ja vaihtaa renkaat nopsaan ja näppärästi. Mies tulee sisälle ja jatkaa tuntojen purkamista kuinka huono ja käsi sä oletkaan...
b ) Mies hymähtää tilanteelle ja tulee sinun kaveriksi. Vaihdatte renkaita yhdessä tuumin, samalla sinäkin opit että jatkovarren käyttö helpottaa pultien avaamisessa. Mies opettaa muutaman muunkin kikan jonka on kokenut hyväksi.

Kummassa luulisit olevan parempi lopputulema? Vittuilussa vai siinä että yhdessä koetetaan hoitaa vaikea juttu kotiin?
Tästä jäi nyt uupumaan joitain aspekteja, kuten esim se, että ap ei olisi välittänyt ohjeesta laittaa käsijarrua päälle, joten auto olisi valunut naapurin autoon tmv.
Vaikuttaisi oleellisesti miehen suhtautumiseen.
 
  • Tykkää
Reactions: feger ja AivanSama
Olen pyytänyt ja antanut silloin harvoin kun osallistuu, tehdä asiat omaan tyyliin. Mut enhän mä voi aikuista ihmistä pakottaa olemaan lastensa kanssa, jos ei itse halua. Paitsi nuo minun harrastuskerrat "pakotan", eli en kysy onko vai ei, vaan ilmoitan vaan että menen. Mut tuleehan sitä nyt itselle niin kökkö oli mihinkään lähteä, jos tietää että huutava lapsi ja hommat tekemättä kotona odottaa, kun palaan.

No ehkä sun mies tarttuu toimeen, jos sä et niitä asioita aina tee? Tai sitten sovitte iltatoimet vuoro iltoina?
 
Mulla samanlainen vätys. Olen järjestänyt työnikin niin että voin laittaa lapset aamulla kouluun. Eilen jouduin töihin seitsemäksi, mies sattui olemaan tekaistulla flunssasaikulla. Kävimme läpi illalla kaikki asiat ja kellonajat monelta lapset laitetaan koulutaksiin.

Soitin silti aamulla ja vanhempi poika sanoi että iskä nukkuu. Poika yritti herättää hänet. Mutta mussukkaa väsytti niin kovasti. Hoidin lapset kouluun sitten töistä soittamalla. Molemmat lähtivät ilman aamupalaa kouluun.

Pusi pusi ihania avuttomia surkimuksia meillä...

Ihan kuulostaa tutulle. Asiat jää tekemättä jos en joko muistuta tai tee niitä reissunkin päältä puhelimitse yms. Nimenomaan nämä lasten ja perheen jutut.
 
Ei sitä opi kun harjoittelemalla. Ottakaa vaikka vuoroillat lasten kanssa, että vuoropäivinä toinen vastaa ruuista ja pesuista, toinen muista jutuista.

Tässä vaan ongelmana se, että en voi olla kotona, jos meinaa että mies hoitaa. Ja joka toinen ilta en viitsi mihinkään lähteä. Jos olen kotona, molemmat lapset on niiiiiiin paljon mun perään, ettei mies kelpaa mihinkään. Mikä on varmasti suoraa seurausta siitä, ettei ole ikinä kotona ja läsnä lasten kanssa.
 
Ap käännetään asia näin. Olkoon esimerkki vaikka renkaan vaihto, en nyt tähän kohtaan parempaa keksinyt. Oletuksella että homma on sinulle täysin uutta.

Sanotaanko vaikka näin että sinun on opeteltava vaihtamaan auton renkaat koska ajat paljon ja sen vuoksi voi olla että joku päivä olet tien pientareella rikkinäisen renkaan vuoksi. No miehesi pääsääntöisesti tietenkin hoitaa tämän "miehisen" työn. Nyt sinä sitten päätät yrittää ilman miehen apua, miehen ollessa poissa kotoa.

Mutta homma ei mene kuin strömsössä. En ole tuossa hommassa juuri koskaan mukana koska mies on sen aina tehnyt, halusi tai ei, mutta onhan se miehen juttu. Et saa pultteja auki, kiroat ja pärräät renkaille. Mies tulee paikalle ja

a ) Alkaa raivota sulle, mikset ole jo vaihtanut renkaita kun miehen pitäs saada auto vaikkapa talliin jossa työtä teet. Mies heittää sun ulos saate sanoin tallista ja vaihtaa renkaat nopsaan ja näppärästi. Mies tulee sisälle ja jatkaa tuntojen purkamista kuinka huono ja käsi sä oletkaan...
b ) Mies hymähtää tilanteelle ja tulee sinun kaveriksi. Vaihdatte renkaita yhdessä tuumin, samalla sinäkin opit että jatkovarren käyttö helpottaa pultien avaamisessa. Mies opettaa muutaman muunkin kikan jonka on kokenut hyväksi.

Kummassa luulisit olevan parempi lopputulema? Vittuilussa vai siinä että yhdessä koetetaan hoitaa vaikea juttu kotiin?

No ap:n tekstistähän nimenomaan sai käsityksen, että ainut joka oli kiukkuillu oli mies. Joten pointtisi??
 
Tästä jäi nyt uupumaan joitain aspekteja, kuten esim se, että ap ei olisi välittänyt ohjeesta laittaa käsijarrua päälle, joten auto olisi valunut naapurin autoon tmv.
Vaikuttaisi oleellisesti miehen suhtautumiseen.
Niin, no jos lapsi syön puolituntia myöhässä, koska isä ei totellut äidin ohjetta...niin kyllähän se on ihan yhtä suuri juttu kuin se että äiti unohtaa laittaa sen käsijarrun päälle vaikka isä niin ohjeisti. Kummassakin kyseessä merkittävät taloudelliset tappiot... vai miten se meni? Menikö ne lapset rikki myöhäisestä iltapalasta?

Ainoa mikä ap:n kohdalla menee rikki on hänen oma aikansa jota hän saapuu viettämään kotiin vietettyään omaa aikaa kuntosalilla :)
 
No ap:n tekstistähän nimenomaan sai käsityksen, että ainut joka oli kiukkuillu oli mies. Joten pointtisi??
Kuulostiko ap siltä ettei kiukkuillut? Jos tänne kirjoittaa tuolla sävyllä niin kyllä mieskin on tutaa illalla saanut. Mutta ei kai ap tyhmä ole että itseään parjaisi? Helpompi löytää syy täysin toisesta.

ps millä ihmeen perusteella te ne puolisot valitsette?
 
Ap käännetään asia näin. Olkoon esimerkki vaikka renkaan vaihto, en nyt tähän kohtaan parempaa keksinyt. Oletuksella että homma on sinulle täysin uutta.

Sanotaanko vaikka näin että sinun on opeteltava vaihtamaan auton renkaat koska ajat paljon ja sen vuoksi voi olla että joku päivä olet tien pientareella rikkinäisen renkaan vuoksi. No miehesi pääsääntöisesti tietenkin hoitaa tämän "miehisen" työn. Nyt sinä sitten päätät yrittää ilman miehen apua, miehen ollessa poissa kotoa.

Mutta homma ei mene kuin strömsössä. En ole tuossa hommassa juuri koskaan mukana koska mies on sen aina tehnyt, halusi tai ei, mutta onhan se miehen juttu. Et saa pultteja auki, kiroat ja pärräät renkaille. Mies tulee paikalle ja

a ) Alkaa raivota sulle, mikset ole jo vaihtanut renkaita kun miehen pitäs saada auto vaikkapa talliin jossa työtä teet. Mies heittää sun ulos saate sanoin tallista ja vaihtaa renkaat nopsaan ja näppärästi. Mies tulee sisälle ja jatkaa tuntojen purkamista kuinka huono ja käsi sä oletkaan...
b ) Mies hymähtää tilanteelle ja tulee sinun kaveriksi. Vaihdatte renkaita yhdessä tuumin, samalla sinäkin opit että jatkovarren käyttö helpottaa pultien avaamisessa. Mies opettaa muutaman muunkin kikan jonka on kokenut hyväksi.

Kummassa luulisit olevan parempi lopputulema? Vittuilussa vai siinä että yhdessä koetetaan hoitaa vaikea juttu kotiin?

Ymmärrän pointin, mutta ei päde meillä. Mä en eilen sanonu mitään äkäistä, ihan vaan kysyin onko lapset syöny. Mies itse möykkäsi minulle ja lapsille, kun ei pärjää ja mikään ei toimi ja lapset kiukkuaa ja ei saa nukkua yötä rauhassa. Tiedän että mies ei siinä mielentilassa kuuntele mitään, joten käytin lapset suihkussa, syötin iltapalan ja hoidin iltapesut ja nukkumaan laitot. Ja Painuin itekkin sänkyyn. Mies tuli nukkumaan kun nukuin jo. Ja uskon ja väitän, että hän kyllä osaisi hoitaa iltahommat (tietää mitä tehdään), on sen verran kuitenkin asiasta keskusteltu ja ollut näkemässä iltahommia.
 
Niin, no jos lapsi syön puolituntia myöhässä, koska isä ei totellut äidin ohjetta...niin kyllähän se on ihan yhtä suuri juttu kuin se että äiti unohtaa laittaa sen käsijarrun päälle vaikka isä niin ohjeisti. Kummassakin kyseessä merkittävät taloudelliset tappiot... vai miten se meni? Menikö ne lapset rikki myöhäisestä iltapalasta?

Ainoa mikä ap:n kohdalla menee rikki on hänen oma aikansa jota hän saapuu viettämään kotiin vietettyään omaa aikaa kuntosalilla :)
Kyllä tuossa vaikutti eniten rikki olevan isän suhde lapsiin. Jos ei yhtä iltaa viikossa kestä omien lastensa kanssa, ilman että huutaa ja kiukuttelee kaikille, on siinä melkoisesti parantamisen varaa.
 
Niin, no jos lapsi syön puolituntia myöhässä, koska isä ei totellut äidin ohjetta...niin kyllähän se on ihan yhtä suuri juttu kuin se että äiti unohtaa laittaa sen käsijarrun päälle vaikka isä niin ohjeisti. Kummassakin kyseessä merkittävät taloudelliset tappiot... vai miten se meni? Menikö ne lapset rikki myöhäisestä iltapalasta?

Ainoa mikä ap:n kohdalla menee rikki on hänen oma aikansa jota hän saapuu viettämään kotiin vietettyään omaa aikaa kuntosalilla :)

No, jos puoli 8 on normaalisti iltasatua vailla, niin ei se ihan niinkään mene. Ja kun ei ollut aikomustakaan ruveta niitä hommia tekemään, oli yrittänyt nuoremmalle puuroa antaa, ei ollut syönyt, niin ne odotti sitten mua. Mielestäni arjen pitäisi toimia, vaikka en ole ohjeistamassa tai tekemässä. Ei se aina niin helppoa mullekkaan ole. Ja ei, en ole täydellinen äiti, keksin helposti montakin asiaa missä voisin petrata.
 
Kuulostiko ap siltä ettei kiukkuillut? Jos tänne kirjoittaa tuolla sävyllä niin kyllä mieskin on tutaa illalla saanut. Mutta ei kai ap tyhmä ole että itseään parjaisi? Helpompi löytää syy täysin toisesta.

ps millä ihmeen perusteella te ne puolisot valitsette?

Mä en kiukutellut miehelle. Tiedän että siinä mielentilassa mitä hänellä oli, olisi saatu kunnon tappelu aikaan. Tein hommat ja menin itsekkin nukkumaan. En kyllä mitään ylimääräisiä miehelle leperrellytkään, mutta hän kyllä mäkättämättäkin tietää, ettei asiat mennyt ihan putkeen. Tänään meinaan ottaa _taas_ asian puheeksi illalla. Ei mua kiinnosta kohta totakaan vähää harrastaa, jos aina saa miettiä mikä kaaos kotona odottaa. Varsinkin kun kuopus on vaan huutanut. Kai mä oon vaan niin kyllästynyt jo tähän, kun tuntuu että ennemmin tai myöhemmin aina sama edessä, etten jaksa enää raivota asiasta.
 
Jos mies ei ole lasten alkuelämän aikana osoittanut sen verran itsenäistä oppimista ja oma-aloitteisuutta tämän asian suhteen, on selvä, ettei tämä kiinnosta miestä. Miksi miehen pitäisi näitä tehdä, jos se ei häntä kiinnosta? Ketä se hyödyttää, että mies pakotetaan tällaiseen? Tuleeko miehen pakottamisesta lastenhoitajaksi jotenkin parempi perhe-elämä tai vähemmän riitoja?

Kaikki osapuolet pääsevät helpommalla ja ovat tyytyväisiä lopputulokseen, jos mies tekee sitä, mistä hän tykkää, ja palkattu lastenhoitaja hoitaa lapset silloin kun äidillä on muuta menoa. Toki mies maksaa lastenhoitajan palkat, koska hänen puolestaan se lastenhoitaja on siellä, mutta se on pieni hinta koko perheen tyytyväisyydestä.
 
Mulla samanlainen vätys. Olen järjestänyt työnikin niin että voin laittaa lapset aamulla kouluun. Eilen jouduin töihin seitsemäksi, mies sattui olemaan tekaistulla flunssasaikulla. Kävimme läpi illalla kaikki asiat ja kellonajat monelta lapset laitetaan koulutaksiin.

Soitin silti aamulla ja vanhempi poika sanoi että iskä nukkuu. Poika yritti herättää hänet. Mutta mussukkaa väsytti niin kovasti. Hoidin lapset kouluun sitten töistä soittamalla. Molemmat lähtivät ilman aamupalaa kouluun.

Pusi pusi ihania avuttomia surkimuksia meillä...
Hmm,olisko aika laittaa ne lapset ihan itse huolehtimaan aamupaloistaan?

Ap, ensi kerralla mene harrastuksen jälkeen kauppaan ja tule vähän myöhemmin kotiin.
 
  • Tykkää
Reactions: 0oo0
Voi voi, Ei ne ymmärrä, joilla ei ole miestä joka vaan jättää hommat tekemättä - ja lapset kärsii. Meillä eletään hyvin vapailla aikatauluilla mutta joku tolkku pitää olla alle koulu ja kouluikäistenkin kanssa. Just se saamattomuus esim. iltapaloissa ja komentamisessa ja kyvyttömyys hoitaa hommia maaliin jos lapsi vähän kiukkuaa. Vätys on just oikea sana.
Ei sika, ei tosiaan, ja plussat voittaa miinukset vaikka ärsyttääkin.
Tsemppiä. Jaksa vielä 17-18 vuotta niin helpottaa.
 
Jos mies ei ole lasten alkuelämän aikana osoittanut sen verran itsenäistä oppimista ja oma-aloitteisuutta tämän asian suhteen, on selvä, ettei tämä kiinnosta miestä. Miksi miehen pitäisi näitä tehdä, jos se ei häntä kiinnosta? Ketä se hyödyttää, että mies pakotetaan tällaiseen? Tuleeko miehen pakottamisesta lastenhoitajaksi jotenkin parempi perhe-elämä tai vähemmän riitoja?

Kaikki osapuolet pääsevät helpommalla ja ovat tyytyväisiä lopputulokseen, jos mies tekee sitä, mistä hän tykkää, ja palkattu lastenhoitaja hoitaa lapset silloin kun äidillä on muuta menoa. Toki mies maksaa lastenhoitajan palkat, koska hänen puolestaan se lastenhoitaja on siellä, mutta se on pieni hinta koko perheen tyytyväisyydestä.
No ei välttämättä. Uskoisin, että juuri se arki kasvattaa yhteenkuuluvuutta ja välittämistä. Vaikka ne rutiinien toimittamiset välillä riivaisivat, niin kyllä niihin sisältyy paljon merkittäviä hetkiä, ja lapselle ne viestivät huolehtimista ja välittämistä.
Aika surullista, jos isä jää kokonaan paitsi siitä.
 
Ap käännetään asia näin. Olkoon esimerkki vaikka renkaan vaihto, en nyt tähän kohtaan parempaa keksinyt. Oletuksella että homma on sinulle täysin uutta.

Sanotaanko vaikka näin että sinun on opeteltava vaihtamaan auton renkaat koska ajat paljon ja sen vuoksi voi olla että joku päivä olet tien pientareella rikkinäisen renkaan vuoksi. No miehesi pääsääntöisesti tietenkin hoitaa tämän "miehisen" työn. Nyt sinä sitten päätät yrittää ilman miehen apua, miehen ollessa poissa kotoa.

Mutta homma ei mene kuin strömsössä. En ole tuossa hommassa juuri koskaan mukana koska mies on sen aina tehnyt, halusi tai ei, mutta onhan se miehen juttu. Et saa pultteja auki, kiroat ja pärräät renkaille. Mies tulee paikalle ja

a ) Alkaa raivota sulle, mikset ole jo vaihtanut renkaita kun miehen pitäs saada auto vaikkapa talliin jossa työtä teet. Mies heittää sun ulos saate sanoin tallista ja vaihtaa renkaat nopsaan ja näppärästi. Mies tulee sisälle ja jatkaa tuntojen purkamista kuinka huono ja käsi sä oletkaan...
b ) Mies hymähtää tilanteelle ja tulee sinun kaveriksi. Vaihdatte renkaita yhdessä tuumin, samalla sinäkin opit että jatkovarren käyttö helpottaa pultien avaamisessa. Mies opettaa muutaman muunkin kikan jonka on kokenut hyväksi.

Kummassa luulisit olevan parempi lopputulema? Vittuilussa vai siinä että yhdessä koetetaan hoitaa vaikea juttu kotiin?

Omien lasten hoitaminen vapaaehtoisesti ei pitäisi olla mikään 'ensimmäinen kerta'-juttu, eikä sen pitäisi olla myöskään ylivoimaisen vaikeaa. Sitä voi ja pitääkin tehdä ihan vapaaehtoisesti joka päivä.
 
Mun mies oli jossain vaiheessa tuollainen, mutta kyllä se oppi. Ja myönnän jälkikäteen, että olin kyllä just sellainen kaikkitietävä äiti, joka osasi kaiken aina parhaiten.

Jätin kuitenkin sinnikkäästi isää lasten kanssa keskenään, ensin aina niin, että tulin vasta sitten kotiin kun lapset nukkui, myöhemmin olin koko yön poissa ja nykysin jo pidemmillä reissuilla.

Edelleenkin täytyy hammasta purra etten sanoisi mitään, jos tulen kotiin myöhemmin ja lapset (3kpl) on edelleen ylhäällä ja mun mielestä nukkumaanmenoaika on mennyt jo ajat sitten. Pakko vaan ajatella, että nyt mennään isän vähän rennommalla otteella tää ilta. Mutta mikä tärkeintä, lapset ja isä pärjää oikein hyvin keskenään mun poissaollessa.
 
Itseäni ehkä jossain määrin häiritsee se, että miehille helposti annetaan/he ottavat sen sellaisen "rennomman" roolin, jossa ei ole niin tarkkaa, mihin aikaan mennään nukkumaan ja syödäänkö puuroa vai suklaalevy iltapalaksi. Eihän siinä mitään, jos isä tosiaankin ottaa sen isän roolin vain kerran viikossa. Mutta jos tavoitteena on, että molemmat vanhemmat toimivat täysipiväisinä lastensa vanhempina, niin yhtä lailla molempien on osattava olla myös se ikävä vanhempi, joka laittaa lapset ajallaan nukkumaan ja syöttää myös terveellisempää ruokaa.
 

Yhteistyössä