Mies ei synnytykseen mukaan?

["vieras"]

Minä myös olen molemmilla kerroilla ihan itsekseni synnyttänyt, toki kätilö ja lastenhoitaja ovat olleet paikalla. Mies itse ilmaisi ettei ole halukas tulemaan mukaan enkä lähtenyt häntä siihen pakottamaan vaikka saatiin kyllä kuulla miehen siskolta että kyllä se nyt miehen pitää mukana olla. Ihan loistavasti pärjäsin yksiksenikin, toisaalta molemmilla kerroilla kun pääsin sairaalaan niin kohdunsuu olikin auki sen 10 senttiä että sai ruveta melkeinpä heti ponnistamaan että eipä siinä miehestä paljon mitään hyötyä olisi ollutkaan. Enemmän varmaan vaan olisi haittaa ollut kun olisi turhaan hermoillut. Kuopuksen kohdalla mies oli nukkumassa kun synnytys alkoi kotona tai siis tuli niitä supistuksia, annoin nukkua rauhassa ja sit kun olin lähdössä sairaalaan (kyyti tuli pihaan) kävin ilmoittamassa et oon nyt menossa.

 

[EllaDonna]

Ei ne kätilöt ehdi seuraa pitämään. menevät jokapuolella ja käyvät väliin kattomassa.

Kyllä ne yksin tulleen synnyttäjän kanssa on. Jättävät sitten ne seuralaisen kanssa saapuneet vähemmälle huomiolle.

 

[Anatolia]

Synnytin kolmannen skidin yksin, ja kyllä mun seurassa oli kätilö melkein koko ajan. Paljon enemmän, mitä aikaisemmissa synnytyksissä, kun oli mies mukana.

Hetkeksikään eivät jättäneet minua yksin, kun vauva oli syntynyt, ja joutuikin teholle. Mun kanssa oli ihan koko ajan vähintään yksi ihminen. Erikoistilanne toki, mutta siitä jäi mukava muisto: ne välitti. Tekivät toki "vain" työtään, mutta kyllä ne myös välitti, sen tunsi.

 

["kuke"]

Ei ne kätilöt ehdi seuraa pitämään. menevät jokapuolella ja käyvät väliin kattomassa.

Aijaa, kyl mulle on 9 kertaa ihan vaa ne kätilöt riittäneet, ihan tarpeeksi ovat kerenneet aina syynäämää.

 

[Joxu]

Millä tavalla on miehes tölviny sun synnytyksiä??

Haha, tuskin mäkään oon kovin kauniilta ja hehkeeltä näyttäny kun tytärtä olin synnyttämässä. Sain infektion ponnistusvaiheessa, mulle nousi 38 asteen kuume, tulehdusarvot nousi 175, Olin hikinen, naamalta punanen, itkunen ja kirosin välillä, puhisin, ähkin ja kiukuttelin . Siihen kun miettii vielä että, oon maannu puoli istuvassa asennossa reva levällään ja noi edellä mainitut asiat, niin ei voi muuta ku nauraa näin jälkeenpäin . Ite nimenomaan itestäni lasken vitsiä ja justiisa tosta tilanteesta, jos miehen kanssa tulee vitsailtua synnytyksestä, kyllä ollaan monesti naurettu vedet silmissä tota .

 

[An-Nikki]

Mä olin myös kolmatta synnyttämässä yksinäni ja kätilö oli paikalla just niin paljon kuin häntä tarvitsin. Alussa sovittiin, että käy n. puolen tunnin-tunnin välein mun luona. Loppuvaiheessa sitten pyysin, että jäisi huoneeseen kaveriksi kun äly meinasi lähteä kipujen takia ja siinä hän sitten olikin vieressä loppuun saakka.

 

["Vieras"]

Mun miehen ei tarvitsisi kuin kerran laukaista jotain alentavaa mun synnytyksestä, niin saisi painua hiiten koko ääliö. Jos mä olen jalomielisesti hyväksynyt miehen mukaan niin äärimmäisen intiimiin ja henkilökohtaiseen tapahtumaan, niin en todellakaan hyväksy mitään muuta kuin arvostusta.

Ja en kyllä sun tilanteessa edes harkitsisi miehen ottamista mukaan. Halvennat vaan itsesi suotta.

mutta ei mennyt läpi.

 

["kahden äiti"]

Minä en ottais enää miestä mukaan. eihän se mies siinä synnytä eikä pysty auttamaan. Ärsyttää vaan. Oikeesti kaikille helpompaa

 

[kahdesti katsellut]

täytyy sanoa ettei se niin mukavaa katseltavaa ole...vaimon tuskia ei ole todellakaan kiva katsoa...tosin vaavin samainen syliin on todella herkkkä hetki.
Molemmat on koettu sektio ja tavallinen.
Seksiossa vieressä kurnasi joku läpinäkyvä imupytty johon kaikki verinen moska tuliletkua pitki...välillä kyllä vähän jopa huimasi...
tavalllinen taas keski lähes 8 tuntia...ja lopulta paikka oli kuin taipale vuonna 40 verta joka puolella....
mutta jos jälkeenpäin pitäisi valita niin menisin mukaan.