Mikä neuvoksi kun mielenterveys järkkyy ja mies v*ttuilee´

[vieras]

Oletko miettinyt mika voisi aiheuttaa vasymyksen/ huonon olon? Voisiko olla vaikka rauta arvot alhaalla mika vasyttaisi? entas kaytatko hormonaalista ehkaisya, monille, itse mukaan lukien, se aiheuttaa mielialan heittelya/ kiukkuisuutta ym. Yrita ihan tosissasi kayda lapi kaikki asiat mitka voisivat aiheuttaa olotilasi, silla laakkeet ei ole aina paras ratkaisu.

 

[Meade]

Myös kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa väsymystä ym. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta ihan verikokeen avulla.

 

[vierain]

Ehkä sä et vaan halua uskoa ja myöstää, että miehelläkin voi olla osuutta asiaan välillisesti Kerrot, ettet edes uskalla puhua masennuksesta miehen kanssa, joten jo sellainen saattaa masentaa. Tiedät jo etukäteen, ettet häneen voi turvata vaikeassa tilanteessa. Siinähän on koko liiton perusta aika huonossa jamassa ja itsekin pidät huolta kulisseista sen sijaan, että pääsisit rakentamaan todellista hyvinvointia ja onnellista parisuhdetta. Ei lääkitys sellaista tilannetta korjaa. Teillä on hyvät mahdollisuudet alkaa olla toistenne kanssa rehellisiä ja opetella liittoutumista yhdessä maailmaa ja masennusta vastaan. Vaikuttaa tosi kurjalta tilanteelta, vaikeahan sen masentuneen on jaksaa auttaa sitä tosta auttamaan itseään :/

 

[paskat]

Sinänsä huvittavaa, että juuri äsken purnasin samaa. Mitäs nyt? Vielä surkeampaa on, että tiedän, mitä voisi tehdä. Mistä voisin hakea apua jne. Ja tiedän paikan jonot, tiedän hakemisen kynnyksen (varsinkin nyt), tiedän mikä olisi oikein. Sen sijaan saan kannustukseksi, etten minä saa tuntea pahaa oloa. Äh, ihan paskaa ja kuitekin toimin niin, kun kuukausiin ei ole suutaan saanut avatuksi kenellekään ja se ainoa, jolle yritää saada suutaan avatuksi sulkee sen totaalisella torjunnalla. Paskat. PItäisi vaan antaa mennä, kuten alitajunta viestii.

 

[vierain]

Ei kukaan ole oikeutettu sanelemaan mitä toinen saa tuntea!! Siinä samassa kun kuvittelee, että olisi valta sanella toisen tunteet, menettää myös oikeuden saada siltä toiselta oikeutta omaan näkökulmaansa. En mä voi neuvoa kuin antaa mennä, muuten ei jää jäljelle mitään mihin palata, kaikki näivettyy merkityksettömäksi.

 

[kokemusta on]

Mikset menis normaalisti tk-lääkärille? Kyllä nekin voi kirjottaa mielialalääkereseptin ja ohjata eteenpäin jos tarvetta. Kyllä tosiaan sun kannattaa hoitaa oma mielialas kuntoon!
Meillä sama muuten että on jatkunut jo pitkän aikaa, miehen kans ei voi mistään puhua, mulle sanoi just eilen että mulla on ruuvit löysällä kun käskin viedä lapset ulos. Käypä katsomassa tuo narsistienuhrientuki- sivusto, jos olis siitä kyse?

 

[vieras]

En sairasta masennusta, mutta, kun sairastuin paniikkihäiriöön meni mieheltäni pasmat ihan sekaisin ja hän oli aivan valmis eroamaan. Ei yhtään kestänyt ajatusta "sekoamisestani" ja lääkityksestä eikä ymmärtänyt oloani lainkaan. Kuinka ollakaan miehelläni todettiin pian tämän jälkeen masennus ja hän aloitti oman lääkityksen ennen minua - itse yritin liiankin pitkään sinnitellä ilman lääkettä. Nyt neljä vuotta jälkeen päin voin todeta, että sairastumiseni oli lopulta onneksi sekä minulle että meille pariskuntana. Ilman sitä en olisi osannut tehdä tarvittavia muutoksia suhtautumisessani elämään.

Kerroin tämän siksi, että vaikka miehesi ei tällä hetkellä osaa nähdä tilanteessa mitään positiivista, voi se kuitenkin muuttua teille hyväksi. Jos/ vaikka et nyt saakaan mieheltäsi tukea, niin hae rohkeasti apua omaan oloosi! Loppujen lopuksi kyse on sinun, ei miehesi elämästä ja, jos voit huonosti on oikeutesi tehdä kaikki voitavasi olosi parantamiseksi. (Tietysti lain sallimissa rajoissa.. ) Itse hain ja sain heti apua mielenterveystoimistosta, mistä olen kiitollinen. Olen myös äärettömän iloinen siitä, että mielialalääkkeet on keksitty, sillä ilman sellaista elämäni olisi kärsimystä.

Jo tavallisessa terveyskeskuksessa suljetaan pois tavallisimmat somaattiset sairaudet ja puutostilat (esim. juuri hb) selvitettäessä mielenterveysongelmien syytä. Itseltäni otettiin mm. laaja verenkuva, sydänkäyrä ja kilpirauhasarvot, sillä niistä voi selvitä paniikkihäiriön kaltaisia oireita aiheuttava sairaus. Ja, vaikka en siis sairasta masennusta, niin tiedän, että samallalailla tutkitaan myös masennusoireiset.

Rohkeasti apua hakemaan! Älä vain jää sängyn pohjalle ja miehesi mitätöimäksi tässä asiassa! Joku päivä hän voi pyörtää sanansa ja kiittää, kun hait apua. Voimia!

 

[vierain]

Ei se aina ole narsismia kuitenkaan, vaikka toinen olisi kyvytön käsittelemään toisen pahaa oloa. Joitain pelottaa se niin paljon, että ne ei osaa toimia kuin hyökkäämällä ja mitätöimällä. Jos pelkää hirveästi omaa voimattomuuttaan, niin sen toisen heikkous on uhka, koska saattaa joutua toteamaan, ettei voi auttaa. Jos vanhempien malli vaikkapa on ollut sellainen, että äiti on syyllistänyt lasta omasta pahoinvoinnistaan mutta lapsi ei koskaan kuitenkaan saa äidin oloa paremmaksi, vaikka olisi kuinka reipas. Mutta kanssaelämisen pyytäminen ei ole liikaa pyydetty. Terapiaa saa muualta ja kotona rakkaan kuuluu pitää kädestä kiinni ja sanoa, että odottaa ja toivoo, että paha olo pikkuhiljaa helpottaisi jotta päästäisiin yhdessä miettimään miten se saataisiin jatkossakin pysymään poissa. Antaa suukko nenänpäälle tai kun väsynyt herää uniltaan, niin saa huomata, että toinen on käynyt laittamassa viltin peitoksi.

 

[ap]

Oletko miettinyt mika voisi aiheuttaa vasymyksen/ huonon olon? Voisiko olla vaikka rauta arvot alhaalla mika vasyttaisi? entas kaytatko hormonaalista ehkaisya, monille, itse mukaan lukien, se aiheuttaa mielialan heittelya/ kiukkuisuutta ym. Yrita ihan tosissasi kayda lapi kaikki asiat mitka voisivat aiheuttaa olotilasi, silla laakkeet ei ole aina paras ratkaisu.

no, oleellista on että meillä on 4kk pieni vauva, imetän. neuvolassa en uskalla puhua, pelkään että joudun koko lapseni lapsuusajaksi johonkin tehoseurantaan tms...

 

[sama vieras]

Oletko miettinyt mika voisi aiheuttaa vasymyksen/ huonon olon? Voisiko olla vaikka rauta arvot alhaalla mika vasyttaisi? entas kaytatko hormonaalista ehkaisya, monille, itse mukaan lukien, se aiheuttaa mielialan heittelya/ kiukkuisuutta ym. Yrita ihan tosissasi kayda lapi kaikki asiat mitka voisivat aiheuttaa olotilasi, silla laakkeet ei ole aina paras ratkaisu.

no, oleellista on että meillä on 4kk pieni vauva, imetän. neuvolassa en uskalla puhua, pelkään että joudun koko lapseni lapsuusajaksi johonkin tehoseurantaan tms...

Synnytyksen jalkeinen masennus? ota vain rohkeasti puheeksi neuvolassa. Ja johan se selittaa vasymyksenkin jos on pieni vauva ja uuteen tilanteeseen totuttelu. Oletko pitanyt ylla muita ihmissuhteitasi miehesi lisaksi? Pienen vauvan kanssa kun ne jaa helposti taustalle ja jo vertaistuen puute voi masentaa ja aiheuttaa yksinaisen olon. Mutta ala siis jumiudu neljan seinan sisaan vaan ala selvittamaan mista olosi johtuu vaan hae apua ja keksi mielekasta tekemista itsellesi, se jo kummasti piristaa oloa!

 

[ap]

Oletko miettinyt mika voisi aiheuttaa vasymyksen/ huonon olon? Voisiko olla vaikka rauta arvot alhaalla mika vasyttaisi? entas kaytatko hormonaalista ehkaisya, monille, itse mukaan lukien, se aiheuttaa mielialan heittelya/ kiukkuisuutta ym. Yrita ihan tosissasi kayda lapi kaikki asiat mitka voisivat aiheuttaa olotilasi, silla laakkeet ei ole aina paras ratkaisu.

no, oleellista on että meillä on 4kk pieni vauva, imetän. neuvolassa en uskalla puhua, pelkään että joudun koko lapseni lapsuusajaksi johonkin tehoseurantaan tms...

Synnytyksen jalkeinen masennus? ota vain rohkeasti puheeksi neuvolassa. Ja johan se selittaa vasymyksenkin jos on pieni vauva ja uuteen tilanteeseen totuttelu. Oletko pitanyt ylla muita ihmissuhteitasi miehesi lisaksi? Pienen vauvan kanssa kun ne jaa helposti taustalle ja jo vertaistuen puute voi masentaa ja aiheuttaa yksinaisen olon. Mutta ala siis jumiudu neljan seinan sisaan vaan ala selvittamaan mista olosi johtuu vaan hae apua ja keksi mielekasta tekemista itsellesi, se jo kummasti piristaa oloa!

Tässä se tulee: en pysty. En pysty esittämään iloista, en halua tavata ketään, tuntuu vaikealta poistua edes kotoa :/ . Vauva on ainoa ilon lähde ja sitä jaksan hoitaa, mutta muuten elämä tuntuu jotenkin.. vaikealta, mitättömältä. en usko olevani minkään arvoinen. esimerkiksi tuntuu vaikealta ottaa yhteyttä kehenkään koska ajattelen että kukaan ei halua tavata minua ym.. välillä myös huomaan ajattelevani että miehen ja lapsen olisi parempi ilman minua, että tekisin palveluksen jos päättäisin päiväni jne.. tiedän ajatukseni olevan sairas, enkä tekisi itselleni mitään, mutta ei kai ole normaalia että noita ajatuksia tulee yhä useammin.

 

[vierain]

Mitä haittaa olisi tehoseurannastakaan, silloinhan ei tarvitse itse ottaa asiaa jatkuvasti puheeksi Se seurantahan ei tarkoita samaa kuin kytätä oletko tarpeeksi hyvä, ajatteletko oikealla tavalla tms. Näkökulma on se, että masennuksesta ja väsymyksestä huolimatta jaksat ja haluat olla lapsellesi ja itsellesi parasta mahdollista, eikä että olisit jotenkin hankala tai kiittämätön. Soita neuvolaan ja puhu, sitä kautta pääset suoraan neuvolapsykologille ja puhumaan asiantuntevan ihmisen kanssa, eikä esimerkiksi sellaisen, joka on erikoistunut työuupumiseen tms. Mulla oli masennusta odotusaikana, mutta se ei vaikuta mitenkään nykyisiin neuvolakäynteihin, vaikka vauva ei ole vielä vuottakaan Toivotan voimia ja sisua ja omanarvontuntoa miehen ja itsesi kanssa!

 

[ap]

Pelkään ihan totta että mies ottaa eron tai haluaa minusta "eroon" jos olen virallisesti "hullu" eli alan syödä mielialalääkkeitä. Olen myös skitsofrenia/alkoholistiperheestä lähtöisin ja veikkaan että miestä ahdistaa sekin että sairastunko minäkin skitsofreniaan :/ . Mies on nimittäin kysellyt aiemmin kovasti että periytyykö se, sanoi että epäilyttää suhde minun kanssa kun olen sellaisesta perheestä jne.. lisäksi mies itse on pettänyt (sain selville raskausajan alussa), joten tuntuu ettei hän muutenkaan oikeasti rakasta minua. Muuten mies osallistuu arkeen, on hyvä isä jne., mutta heti jos olen "heikko", niin hän muuttuu ilkeäksi, kuittailee..

olen kuullut tässä parin päivän aikana jo "sulla on reikä päässä", "voi kun sä oot uhri", "vittu sä oot tyhmä", "voivoi kun on niin vaikeeta", "ei tyhmempää ämmää vois olla", "helvetti oot kuvottava", "näytät deekulta" :/ .. ja huom. miehen tämmöinen haukkuminen alkoi erityisesti kun aloin olemaan selkeästi masentunut

 

[sama]

Oletko miettinyt mika voisi aiheuttaa vasymyksen/ huonon olon? Voisiko olla vaikka rauta arvot alhaalla mika vasyttaisi? entas kaytatko hormonaalista ehkaisya, monille, itse mukaan lukien, se aiheuttaa mielialan heittelya/ kiukkuisuutta ym. Yrita ihan tosissasi kayda lapi kaikki asiat mitka voisivat aiheuttaa olotilasi, silla laakkeet ei ole aina paras ratkaisu.

no, oleellista on että meillä on 4kk pieni vauva, imetän. neuvolassa en uskalla puhua, pelkään että joudun koko lapseni lapsuusajaksi johonkin tehoseurantaan tms...

Synnytyksen jalkeinen masennus? ota vain rohkeasti puheeksi neuvolassa. Ja johan se selittaa vasymyksenkin jos on pieni vauva ja uuteen tilanteeseen totuttelu. Oletko pitanyt ylla muita ihmissuhteitasi miehesi lisaksi? Pienen vauvan kanssa kun ne jaa helposti taustalle ja jo vertaistuen puute voi masentaa ja aiheuttaa yksinaisen olon. Mutta ala siis jumiudu neljan seinan sisaan vaan ala selvittamaan mista olosi johtuu vaan hae apua ja keksi mielekasta tekemista itsellesi, se jo kummasti piristaa oloa!

Tässä se tulee: en pysty. En pysty esittämään iloista, en halua tavata ketään, tuntuu vaikealta poistua edes kotoa :/ . Vauva on ainoa ilon lähde ja sitä jaksan hoitaa, mutta muuten elämä tuntuu jotenkin.. vaikealta, mitättömältä. en usko olevani minkään arvoinen. esimerkiksi tuntuu vaikealta ottaa yhteyttä kehenkään koska ajattelen että kukaan ei halua tavata minua ym.. välillä myös huomaan ajattelevani että miehen ja lapsen olisi parempi ilman minua, että tekisin palveluksen jos päättäisin päiväni jne.. tiedän ajatukseni olevan sairas, enkä tekisi itselleni mitään, mutta ei kai ole normaalia että noita ajatuksia tulee yhä useammin.

Kannattaa tosissaan ottaa puheeksi neuvolassa. mita pidemmaksi aikaa jaat yksin sita haankalampaa on liikkeelle lahto. Ota selvaa milloin on jotain aiti-lapsi piireja tai vastaavaa ja rohkeasti vain mukaan. Vaikka se olisi hankalaa niin mieti mika on pahinta mita voisi sattua? Parhaimmillaan tapaat ihmisia jotka ovat saman tapaisessa elamantilanteessa ja joiden kanssa pystyt keskustelemaan tunteista, vauvan hoidosta ym. Ja viela miehista ettei ne aina osaa, eika voikaan tuntea, milta vast ikaan synnyttaneesta naisesta tuntuu kun he eivat ole hormoneiden vallassa ja lapi kayneet lapsen syntymaa samalla tavalla kuin Aidit. Lapsen syntyma on usein elaman kohokohtia, mutta samalla sita hankalinta aikaa elamassa ja parisuhteessa.

 

[Iskä]

Hei, nyt me hokastiin. Synnytyksen jälkeinen masennus. Ei hätää, menee ohi viimeistään 5 kuukauden jälkeen. Eli kyseessä ei ole ongelma.

T: Iskä

 

[vierain]

Sun miehen käytös on sadistista. Kysy siltä onko sen mielestä tosiaan pahempi olla masentunut kuin sadistinen ja epäluotettava? Mä olen järkyttynyt. Mä en jäisi neuvottelemaan miehen kanssa jolla on tuollainen asenne ja tunne-elämä. Mä lähtisin ja imisin kaiken tuntemani rakkauden takaisin itseeni lämmittämään mua ja vauvaa, enkä antaisi sille mitään, ennen kuin ilmaisee tarvitsevansa sitä ja sellaiseksi ilmaisutavaksi riittäisi ainoastaan vastavuoroisuus, ei pyynnöt, syytökset tai mitkään velvollisuuksiin vetoamiset.

Tuntuu tosi pahalta sun puolesta. Ei ole yhtään ihme, että on paha olo, eikä jaksa ihmisiä. Kaikki voimat menee varmaan siihen, että saisi kasattua itsensä taas seuraavan musertavan kommentin varalle. Ehkä sun mies tarvitsee sitä hoitoa todella paljon kipeämmin kuin sinä. Sä tarvitset rauhaa ja rakkautta ja iltoja joina sun mielessä ei pyöri kaikki petolliset lauseet ja pelko mitä huominen tuo tullessaan. Nyt alat suojella itseäsi, sä et saa sallia tuollaista. Äläkä uskottele itsellesi, että se on arjessa hyvä isä tms. kunhan sä et ole heikko. Reipasta esittäessäsi sä varmaan petaat sille helpot oltavat toteuttaa isyyttään siten, että siihen kuuluu vain parhaat palat isyydestä, leikkiminen, hellittely jne. Mutta on se isyys myös sitä äidistä huolehtimista, se on meinaan lapsen etu.

 

[Vieras]

Hei, nyt me hokastiin. Synnytyksen jälkeinen masennus. Ei hätää, menee ohi viimeistään 5 kuukauden jälkeen. Eli kyseessä ei ole ongelma.

T: Iskä

Hohhoijakkaa, taidat olla joku aivoton Pentti.

 

[ap]

Kiitos tosi paljon vastauksista, säästän tämän ketjun ja luen vielä kunnolla nuo pitkät vastaukset. Se vielä piti sanoa, että vauvaa mies hoitaa kyllä, mutta minä joudun tekemään kaikki "ikävät" jutut, eli siivoamisen, ruuanlaiton ja jopa roskien viennin ym.. tänäänkin sanoin miehelle että olen tosi väsynyt, että voisiko hoitaa nyt vauvaa tai sitten edes siivota (asuntomme on jo tosi sotkuinen, ihan kaikkien parasta haluaisin siivouksella), niin mies ei suostunut, vaan luki kirjaa ja katsoi telkkaria.. kun sitten minä hoidin vauvaa niin mies vielä huomautteli kaikkea että "etkö nyt voisi imettää sitä kun se on vähän rauhaton", "vitsi sä oot kyllä yhenlainen tyyppi huhhuh" (ilkeästi) jne.. Ei siis tajua millään että en tahallani ole väsynyt ja iloton vaan luulee että jotenkin häntä ärsyttääkseni olen tämmöinen :/ . En edes miestä ole itse haukkunut, olen kylläkin kieltäytynyt lähtemästä isoihin sukujuhliin (ovat viikon päästä), koska en yksinkertaisesti jaksa esittää isolle porukalle että kaikki on ok ja siitä mies on ilmeisesti vihainen. Mies on tuosta sukujuhlista kieltäytymisestä jankuttanut paljon, että "kaikki odottaa", "mua hävettää jos sä et tule", "sun velvollisuus on tulla" jne.. ja kun olen sanonut että hyvä kun ovesta uskallan lähteä ulos, että EN PYSTY, niin mies ei ymmärrä.

 

[ninaTT]

:hug:

Mä olen ollut joskus masentunut, todella pohjalla. Olin silloin lapseton, asuin vielä äitini luona. Yöt katsoin telkkaria ja pyörin netissä, päivät nukuin. Jopa hampaiden harjaus ja suihkussakäynti tuntuivat isoilta asioilta. Mutta pääsin siitä ylös, ja sinunkin on mahdollista taas nauttia elämästä!

Kerro neuvolassa masennuksestasi. Masennus on (valitettavasti ) aika yleistä vauvan ollessa tuossa iässä.

:hug:

 

[vieras]

:hug:

Mä olen ollut joskus masentunut, todella pohjalla. Olin silloin lapseton, asuin vielä äitini luona. Yöt katsoin telkkaria ja pyörin netissä, päivät nukuin. Jopa hampaiden harjaus ja suihkussakäynti tuntuivat isoilta asioilta. Mutta pääsin siitä ylös, ja sinunkin on mahdollista taas nauttia elämästä!

Kerro neuvolassa masennuksestasi. Masennus on (valitettavasti ) aika yleistä vauvan ollessa tuossa iässä.

:hug:

huoh

Meinaan näin jatkossa vastata jos vastaan jokaiseen ketjuusi. Miksi ette tehneet mitään siskosi miehen suhteen kun sanoit että kaikki oli kunnossa ja pam. Vaikka kerroit toisissa ketjuissa että 3 lapsen odotusaikanakin siitä oli oireita.Ja sitten ei ollukkaan:O

 

[Iskä]

Hei, nyt me hokastiin. Synnytyksen jälkeinen masennus. Ei hätää, menee ohi viimeistään 5 kuukauden jälkeen. Eli kyseessä ei ole ongelma.

T: Iskä

Hohhoijakkaa, taidat olla joku aivoton Pentti.

Ok, sulla loisto perustelut. Ehkäpä aloittajan vaan sitten pitää jättää miehensä?


T: Iskä

 

[Aksu81]

Miehesi ei taida osata käsitellä asiaa ja siksi reagoi noin. Itse olen huomannut, että on joskus fiksumpaa käsitellä asioita ulkopuolisen kanssa kuin sen rakkaimman henkilön kanssa, jolla ei ehkä ole valmiuksia erilaisiin kriisitilanteisiin.
Kuitenkin miehelläsi olisi kasvun paikka, jotta osaisi kohdata ja tukea järkevämmin läheistä, koska tuollainen käytös voi pahentaa toisen oloa ja estää toipumisen.

 

[vieras]

Miehesi ei taida osata käsitellä asiaa ja siksi reagoi noin. Itse olen huomannut, että on joskus fiksumpaa käsitellä asioita ulkopuolisen kanssa kuin sen rakkaimman henkilön kanssa, jolla ei ehkä ole valmiuksia erilaisiin kriisitilanteisiin.
Kuitenkin miehelläsi olisi kasvun paikka, jotta osaisi kohdata ja tukea järkevämmin läheistä, koska tuollainen käytös voi pahentaa toisen oloa ja estää toipumisen.

peesi.

Tosin en ymmärrä tuommoista käytöstä kummankaan puolelta. Ei ole oikeata tukemista tai välittämistä.

 

[poppaliina]

Hei, j-lauta eikö teillä oikeasti ole mitään oikeita ongelmia. Elämässä on joskus vastoinkäymsiä.

Tällasesten kommentejen heittäjät pistää niin vihaks että on varmaan se nyrkkeilysäkki hommattava. Sä oot kuin kärpäsen paska tiiäkkö!!!!!!

 

[poppaliina]

Anteeks ap, mutta mä oikeesti suutun tollasille päänaukojille. On vain väännettävä puukkoa haavassa. Toivon sulle että löydät sen solmun alkupään mistä alkaa purkamaan vyyhtiä. Kaikelle on syynsä, sun masennuksellekin se on jossain. Ehkä se ei ole selkeä yksi syy, voi olla moni asia jotka on olleet vaikuttamassa. Jos olet rekisteröitynyt, niin mulle voit kirjoittaa yv:tä. On kokemusta vakavasta masennuksesta ja siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä heittää toivoa. Voimia!!!! Et ole yksin etkä sen huonompi kuin muut!