V
J
"juu"
Vieras
Ei ole aikaa perustaa/ ylläpitää tukiverkosoa. Ennemmin käytän vapaa-ajan lasten ja miehen kanssa =) . Eli oma halu estää..
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="vieras";25921469]Yhteisöllisyys on ulkoistettu viranomaisille.[/QUOTE]
Tämä on ihan totta. Mä luulen, että yhteisöllisyys säilyy ainoastaan niillä, jotka ovat kasvaneet yhteisöllisyyteen. Ts joille yhteisöllisyys on tuttua. Esikoinen oli asunut vain muutaman viikon nykyisessä asunnossaan, kun sillä oli jäänyt avain kotiin. Soitti huoltomiehelle, mutta joutui odottamaan. Kamala pissahätä eikä huoltomiestä kuulunut. Ei se voinut hissiin tai porraskäytäväänkään pissata, joten sen oli pakko soittaa naapurin ovikelloa, selittää tilanne ja kysyä, saisiko lainata vessaa. Saihan sen ja nykyisin se usein kantaa tämän naapurimummelin ostokset lähikaupasta kotiin, jos osuvat samaan aikaan kauppaan.
Tämä on ihan totta. Mä luulen, että yhteisöllisyys säilyy ainoastaan niillä, jotka ovat kasvaneet yhteisöllisyyteen. Ts joille yhteisöllisyys on tuttua. Esikoinen oli asunut vain muutaman viikon nykyisessä asunnossaan, kun sillä oli jäänyt avain kotiin. Soitti huoltomiehelle, mutta joutui odottamaan. Kamala pissahätä eikä huoltomiestä kuulunut. Ei se voinut hissiin tai porraskäytäväänkään pissata, joten sen oli pakko soittaa naapurin ovikelloa, selittää tilanne ja kysyä, saisiko lainata vessaa. Saihan sen ja nykyisin se usein kantaa tämän naapurimummelin ostokset lähikaupasta kotiin, jos osuvat samaan aikaan kauppaan.
H
"Hämmennys"
Vieras
Jaa-as. Mistähän sitä aloittaisi?
No, vaikka siitä, että minulla on lievä Aspergerin syndrooma sekä pari muuta kroonista sairautta. Sillä on varmaan ollut jonkinlaista vaikutusta näihin asioihin.
Minua on kiusattu ala-asteelta lähtien. Kiusaaminen ei ollut fyysistä, se oli lähinnä sellaista joukosta pois eristämistä ja selän takana paskan puhumista. Ilmeisesti minussa on jotain vikaa ollut, sillä kiusaaminen ei loppunut yläasteen jälkeen, jolloin lähdin eri paikkakunnalle opiskelemaan. Vasta viime aikoina olen päässyt kiusaamisesta eroon, mutta jäljet siitä pysyvät.
En luota enää ihmisiin. En luota siihen, että joku ihan aidosti haluaisi olla mun kaveri eikä ajattelisi minusta pahaa. Minusta tuntuu, että melkein kaikki ympärilläni ajattelevat minun olevan huono äiti tai huono ihminen tai huono mitälie. Kukaan tutustumistani ihmisistä ei soita minulle tai pidä muutenkaan yhteyttä. Minä olen se, joka soittaa, tosin enää en jaksa sitäkään. Virallisilta tahoiltakin tulee arvostelua enemmän kuin hyvää sanottavaa.
Tahtoisin luottaa toisiin kyllä, mutta se on vaikeaa. Pelkään, että joudun taas pettymään.
Onko siis ihme, että minulla ei ole juurikaan tukiverkkoa?
No, vaikka siitä, että minulla on lievä Aspergerin syndrooma sekä pari muuta kroonista sairautta. Sillä on varmaan ollut jonkinlaista vaikutusta näihin asioihin.
Minua on kiusattu ala-asteelta lähtien. Kiusaaminen ei ollut fyysistä, se oli lähinnä sellaista joukosta pois eristämistä ja selän takana paskan puhumista. Ilmeisesti minussa on jotain vikaa ollut, sillä kiusaaminen ei loppunut yläasteen jälkeen, jolloin lähdin eri paikkakunnalle opiskelemaan. Vasta viime aikoina olen päässyt kiusaamisesta eroon, mutta jäljet siitä pysyvät.
En luota enää ihmisiin. En luota siihen, että joku ihan aidosti haluaisi olla mun kaveri eikä ajattelisi minusta pahaa. Minusta tuntuu, että melkein kaikki ympärilläni ajattelevat minun olevan huono äiti tai huono ihminen tai huono mitälie. Kukaan tutustumistani ihmisistä ei soita minulle tai pidä muutenkaan yhteyttä. Minä olen se, joka soittaa, tosin enää en jaksa sitäkään. Virallisilta tahoiltakin tulee arvostelua enemmän kuin hyvää sanottavaa.
Tahtoisin luottaa toisiin kyllä, mutta se on vaikeaa. Pelkään, että joudun taas pettymään.
Onko siis ihme, että minulla ei ole juurikaan tukiverkkoa?
[QUOTE="vieras";25916463]Meitä on ainakin kaksi samanlaista.[/QUOTE]
Ja enemmänkin
Minä olen nyt kahtena kertana, muuton jälkeen, ystävystynyt muutaman ihmisen kanssa jotka asuivat samalla alueella. Omanlaisen piirini olen luonut siitä huolimatta, että koen olevani vähän rajoittunut ihmisten kanssa. Small talk onnistuu tiettyyn pisteeseen asti, ja leikkipuisto-small talk on kyllä helppoa, sen kuin pälättää ilmat ja lapset läpi niin se on siinä.
Osaan kysyä kysymyksiä ihmisiltä mutta inhoan itse vastata niihin, siksi tutustumiset varmaan hiipuvat pian. En anna itsestäni mitään.
Meilläkin tukiverkko on, se koostuu sukulaisista ja muutamasta läheisestä ihmisestä. Vieraalle paikkakunnalle muutto jännittäisi mielettömästi, ja kauas tuskin ihan helpolla lähtisin. Onneksi asumme etelässä.
Ja enemmänkin
Minä olen nyt kahtena kertana, muuton jälkeen, ystävystynyt muutaman ihmisen kanssa jotka asuivat samalla alueella. Omanlaisen piirini olen luonut siitä huolimatta, että koen olevani vähän rajoittunut ihmisten kanssa. Small talk onnistuu tiettyyn pisteeseen asti, ja leikkipuisto-small talk on kyllä helppoa, sen kuin pälättää ilmat ja lapset läpi niin se on siinä.
Osaan kysyä kysymyksiä ihmisiltä mutta inhoan itse vastata niihin, siksi tutustumiset varmaan hiipuvat pian. En anna itsestäni mitään.
Meilläkin tukiverkko on, se koostuu sukulaisista ja muutamasta läheisestä ihmisestä. Vieraalle paikkakunnalle muutto jännittäisi mielettömästi, ja kauas tuskin ihan helpolla lähtisin. Onneksi asumme etelässä.
Alkuperäinen kirjoittaja §;25917686:
Miksi niitä kavereita ja tukiverkostoa hankkisikaan jos se olisi hampaat irvessä-hommaa? Silloin sitä todennäköisesti viihtyisi yksin lastensa kanssa.
Mutta jos kaipaa seuraa ja ihmisiä ympärilleen niin tuntuisi tyhmältä kököttää itsekseen omassa kämpässä valittamassa yksinäisyyttä ja sitä kun ei keltään saa apua samalla kun ympärillä asuu vaikka kuinka paljon ihmisiä.
Tietenkin sellaista suhdetta missä joku naapuri toimii vaan lapsenvahtina aina tarvittaessa ilman että hänelle tarvii tehdä mitään vastapalveluksia koskaan eikä edes muuten viettää aikaa seurassaan voi olla vaikea löytää. Tuolloin on tietty helpompi vaan hankkia se palkattu lastenhoitaja ja nauttia itse omasta rauhastaan.
T
Tukutuki
Vieras
Joo,
ihminen ei oikein loistokkaasti pärjää yksin.
Itse elän lapseni kanssa kaksin - ja tukiverkot on olemattomat ...
Vai ovatko ?
Samalla paikkakunnalla ei siis asu isovanhempia - omistani on vain vanha äitini elossa , ja hänkin matkan päässä. Apua tai kovin sympatiaakaan ei sieltä heru.
Toista vanhempaa ei ole pelissä mukana - ei ole mun päätös...
Toisen puolen isovanhemmista myös on elossa mummo - jota näemme kahvittelumerkeissä - eli ei apuja.
Sitten on ystäviä - onneksi . Heistä on ehkä 4 sellaista , joilla lapseni on ollut joskus yökylässä tai ovat hakeneet lapsen hoidosta , kun olen tullut työmatkalta myöhemmin.
Sitten - niihin tehtyihin tai keinotekoisiin tukiverkkoihin - naapureiltakin saa jotain apuja - pesukoneen asennukseen tai muutamiin muihin juttuihin , yhdeltä naapurilta myös lapslikkuu apuja.
Meille olen hommannut ns varamummon - ja papan - joka on ollut oikein mukava juttu - ja näyttää kestävän , ainakin nyt jo 3 vuotta. Kyläillään - ja lapseni ollut myös yökylässä, heillä on biologisia samanikäisiä lapsenlapsia myös.
Samoin nyt syksyllä sain hommattua ystävän ystävät ns tukiperheeksi meille - ihan siis privaatisti - tyttö on ollut siellä 4 kertaa yötä. Tutustuminen alkoi elokuussa 2011 , eli siis lapsen ehdoilla ja tahtiin on menty.
Anyway - voimiahan tuollainen kutominen ja verkkojen rakentaminen vie. Mutta aikanaan myös antaa . Ja kaksisuuntaistahan sen yhteydenpidon pitää olla , samoin koetan osaltani tehdä palveluksia yms kaikille heille...
Toisaalta - katson tän homman olevan vastuullista myös tai nimenomaan lapseni kannalta - koska perheemme on pieni , on kumminkin hänelle eduksi tutustua ja viettää aikaansa turvallisten muiden ihmisten kanssa. Kun omaa sukua ja sukulaisia tähän hommaan ei ole.
Sekin on totta että jopa samassa paikassa ja samalla paikkakunnalla ystävä ja tukiverkot voi joutua rakentamaan uusiksi - ihan vaan elämäntilanteen muututtuakin.
Yksineläjänä ja kovan mankelin läpimenneenä - ihmettelenkin ihmisiä tai naisia - jotka uskaltavat lähteä ihan vieraalle paikkakunnalle tai maahankin - ns rakkauden tähden. Ihan tyhjän päälle .. Itse en usko että uskaltaisin moista .
ihminen ei oikein loistokkaasti pärjää yksin.
Itse elän lapseni kanssa kaksin - ja tukiverkot on olemattomat ...
Vai ovatko ?
Samalla paikkakunnalla ei siis asu isovanhempia - omistani on vain vanha äitini elossa , ja hänkin matkan päässä. Apua tai kovin sympatiaakaan ei sieltä heru.
Toista vanhempaa ei ole pelissä mukana - ei ole mun päätös...
Toisen puolen isovanhemmista myös on elossa mummo - jota näemme kahvittelumerkeissä - eli ei apuja.
Sitten on ystäviä - onneksi . Heistä on ehkä 4 sellaista , joilla lapseni on ollut joskus yökylässä tai ovat hakeneet lapsen hoidosta , kun olen tullut työmatkalta myöhemmin.
Sitten - niihin tehtyihin tai keinotekoisiin tukiverkkoihin - naapureiltakin saa jotain apuja - pesukoneen asennukseen tai muutamiin muihin juttuihin , yhdeltä naapurilta myös lapslikkuu apuja.
Meille olen hommannut ns varamummon - ja papan - joka on ollut oikein mukava juttu - ja näyttää kestävän , ainakin nyt jo 3 vuotta. Kyläillään - ja lapseni ollut myös yökylässä, heillä on biologisia samanikäisiä lapsenlapsia myös.
Samoin nyt syksyllä sain hommattua ystävän ystävät ns tukiperheeksi meille - ihan siis privaatisti - tyttö on ollut siellä 4 kertaa yötä. Tutustuminen alkoi elokuussa 2011 , eli siis lapsen ehdoilla ja tahtiin on menty.
Anyway - voimiahan tuollainen kutominen ja verkkojen rakentaminen vie. Mutta aikanaan myös antaa . Ja kaksisuuntaistahan sen yhteydenpidon pitää olla , samoin koetan osaltani tehdä palveluksia yms kaikille heille...
Toisaalta - katson tän homman olevan vastuullista myös tai nimenomaan lapseni kannalta - koska perheemme on pieni , on kumminkin hänelle eduksi tutustua ja viettää aikaansa turvallisten muiden ihmisten kanssa. Kun omaa sukua ja sukulaisia tähän hommaan ei ole.
Sekin on totta että jopa samassa paikassa ja samalla paikkakunnalla ystävä ja tukiverkot voi joutua rakentamaan uusiksi - ihan vaan elämäntilanteen muututtuakin.
Yksineläjänä ja kovan mankelin läpimenneenä - ihmettelenkin ihmisiä tai naisia - jotka uskaltavat lähteä ihan vieraalle paikkakunnalle tai maahankin - ns rakkauden tähden. Ihan tyhjän päälle .. Itse en usko että uskaltaisin moista .
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Piika-äiti";25916355]Olen itse tehnyt sen kolme kertaa ja täysin tyhjästä muuttojen yhteydessä.
Mikä sinua estää luomasta turvaverkkoa itsesi ja lapsiesi tueksi? Ihmettelen aivan valtavasti tätä asiaa melkein joka päivä, sillä itse en voisi hyvin ilman kavereita, naapureita ja näitä ympärilläni olevia ihmisiä.
Voisitko oikesti arvioida missä on syy? Mikä estää sinua?[/QUOTE]
Ulkonäköni. En valitettavasti ole tavannut ihmisiä joille se ei olisi haitta. Jos minun kanssa lähtee esim. kaupungille niin saa kuulla kaikenlaista vittuilua ulkonäöstäni. Pääasiassa tämä käytös röhkimistä nenästäni johtuen.
Mikä sinua estää luomasta turvaverkkoa itsesi ja lapsiesi tueksi? Ihmettelen aivan valtavasti tätä asiaa melkein joka päivä, sillä itse en voisi hyvin ilman kavereita, naapureita ja näitä ympärilläni olevia ihmisiä.
Voisitko oikesti arvioida missä on syy? Mikä estää sinua?[/QUOTE]
Ulkonäköni. En valitettavasti ole tavannut ihmisiä joille se ei olisi haitta. Jos minun kanssa lähtee esim. kaupungille niin saa kuulla kaikenlaista vittuilua ulkonäöstäni. Pääasiassa tämä käytös röhkimistä nenästäni johtuen.
[QUOTE="Piika-äiti";25917035]Mummoni opetti, että tyhmän ylpeys on tyhmyyksistä suurimpia.
Tuollainen "ei tahdo olla vaivaksi" on toisaalta itsensä muiden ihmisten yläpuolelle nostamista ja aivan turhaa itsensä ja elämänsä kanssa reuhtomista.
Kun vähän hellittämällä viisas pärjäisi paremmin, ja ehkä sinustakin sitten olisi apua ja iloa jollekin toiselle ihmiselle.[/QUOTE]
Aika kovaa tekstiä haukkua heti tyhmäksi, tietämättä taustoja, miks joku ei kehtaa pyytää ketään, edes äitiään. Minäkään en kovin hevillä kehtaa äitiäni pyytää, kun välimatkaa on satoja kilometrejä. Meille ei kotiin voi pyytää lastenhoitoapua myöskään "puolitutuilta", kun täytyy pärjätä myös rekkujemme kanssa. Ei vaan ole sellaista tuttavaa, jolle sekä lapset että eläimet olisivat piis of cake. (Tällä paikkakunnalla on asuttu nelisen vuotta ja tuttavia siis on, mutta ei heistä "turvaverkoksi" ole, en kehtaa edes pyytää, kun tiedän että osa ei pidä koirista ja toinen osa ei halua hoitaa lapsia.)
Ei se ole itsensä toisten yläpuolelle nostamista, faktat vaan on nämä.
Eikä se kuitenkaan estä minua auttamasta muita. Me ollaan tuki- ja sijaisperheenä ja omalla tavallaan autetaan ihan "vieraita" lapsia.
K
Keittiönoita
Vieras
Ei lapset voisi sitten mennä niille rekku-ongelmaisille joskus hoitoon? Eihän heidän tarvitse tulla just teille, jos kerran eivät koirista pidä.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25921701:
Tai koirat jollekin koiratutulle hoitoon ja lapsille hoitaja kotiin.
Meillä koira on ollut kaverillani hänen koiransa seurana samalla kun meillä on ollut koiria arasteleva ihminen hoitamassa lapsia.
K
Keittiönoita
Vieras
Aina ei ole mahdollista saada koirille ja lapsille hoitajaa yhtäaikaa, mutta tuo on hyvä ratkaisu silloin, jos saa.
Mä ymmärrän hyvin niitä, joilla ei ole tukiverkostoja. Yhteisöllisyys on - kuten joku jo kirjoittikin - ulkoistettu yhteiskunnalle. Ei olla enää totuttu siihen, että voisi pyytää apua joltain muultakin kuin lähisukulaisilta tai yhteiskunnalta. Ei välttämättä edes haluta tutustua muihin ihmisiin. Vuosikymmeniä sitten kokonaisia kyliä rakennettiin talkoovoimin. Ei sillä ollut mitään väliä, millainen talon asukas oli luonteeltaan. Jos ei pystynyt taloa rakentamaan omin voimin eikä ollut varaa sellaista teettääkään, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi talkootyönä rakentaminen. Tai asua taivasalla.
P
"Piika-äiti"
Vieras
Odotin että joku ottaa esille tuon ystävä-asian ja luonnollisesti syntyvät ihmissuhteet ja ystävyydet.
Odotin koko eilisillan, onneksi Keittiönoita otti asian esille, koska muuten olisin oikeasti ollut pettynyt,
Nykyään tuntuu, että ystävystyminen on niin iso ja yliluonnollisen suuri haaste, että siihen nyt kenelläkään ole aikaa ja että se jos mikä on elämän elitismiä, kuten joku mainitsi.
Siksi otsikkoon tuli ilmaus tukiverkon luominen, se kun vielä kuitenkin on nykyihmisen ja nykyelämänkin raameissa mahdollinen.
Odotin koko eilisillan, onneksi Keittiönoita otti asian esille, koska muuten olisin oikeasti ollut pettynyt,
Nykyään tuntuu, että ystävystyminen on niin iso ja yliluonnollisen suuri haaste, että siihen nyt kenelläkään ole aikaa ja että se jos mikä on elämän elitismiä, kuten joku mainitsi.
Siksi otsikkoon tuli ilmaus tukiverkon luominen, se kun vielä kuitenkin on nykyihmisen ja nykyelämänkin raameissa mahdollinen.
Pidätkö ap jotenkin huonoina ihmisiä meitä, joille ystävystyminen vaan on todella vaikeaa? Ajatteletko, että se on oma valinta?
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="Piika-äiti";25922935]Odotin että joku ottaa esille tuon ystävä-asian ja luonnollisesti syntyvät ihmissuhteet ja ystävyydet.
Odotin koko eilisillan, onneksi Keittiönoita otti asian esille, koska muuten olisin oikeasti ollut pettynyt,
Nykyään tuntuu, että ystävystyminen on niin iso ja yliluonnollisen suuri haaste, että siihen nyt kenelläkään ole aikaa ja että se jos mikä on elämän elitismiä, kuten joku mainitsi.
Siksi otsikkoon tuli ilmaus tukiverkon luominen, se kun vielä kuitenkin on nykyihmisen ja nykyelämänkin raameissa mahdollinen.[/QUOTE]
Mä luulen, että nykyisin ystävyydelle asetetaan hirvittävän korkeat odotukset. Ystävän pitää olla samanikäinen, samanhenkinen, samanlaisessa elämäntilanteessa oleva, samanvärinen, samanuskoinen, samasta sosiaaliluokasta, samantapaiset harrastukset, ehdottoman lojaali, pitää yhteyttä ystäväänsä yhtä usein kuin ystävä häneen ja ehdottomasti pitää olla sydänystävä, jolla mielellään ei ole muita ystäviä. Ystäviksi kelpaa siis lähinnä itsensä kloonit. Jos sellaista ei löydy, ei haluta tutustua lainkaan. Kuitenkaan hyvä tukiverkosto ei koostu pelkästään sukulaisista ja ystävistä vaan myös tuttavista kuten vaikkapa naapureista tai lapsen tarhakaverin vanhemmista.
Odotin koko eilisillan, onneksi Keittiönoita otti asian esille, koska muuten olisin oikeasti ollut pettynyt,
Nykyään tuntuu, että ystävystyminen on niin iso ja yliluonnollisen suuri haaste, että siihen nyt kenelläkään ole aikaa ja että se jos mikä on elämän elitismiä, kuten joku mainitsi.
Siksi otsikkoon tuli ilmaus tukiverkon luominen, se kun vielä kuitenkin on nykyihmisen ja nykyelämänkin raameissa mahdollinen.[/QUOTE]
Mä luulen, että nykyisin ystävyydelle asetetaan hirvittävän korkeat odotukset. Ystävän pitää olla samanikäinen, samanhenkinen, samanlaisessa elämäntilanteessa oleva, samanvärinen, samanuskoinen, samasta sosiaaliluokasta, samantapaiset harrastukset, ehdottoman lojaali, pitää yhteyttä ystäväänsä yhtä usein kuin ystävä häneen ja ehdottomasti pitää olla sydänystävä, jolla mielellään ei ole muita ystäviä. Ystäviksi kelpaa siis lähinnä itsensä kloonit. Jos sellaista ei löydy, ei haluta tutustua lainkaan. Kuitenkaan hyvä tukiverkosto ei koostu pelkästään sukulaisista ja ystävistä vaan myös tuttavista kuten vaikkapa naapureista tai lapsen tarhakaverin vanhemmista.
P
"Piika-äiti"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;25922952:
Minulle itselleni ystävystyminen on hidasta, se vie vuosia joka kerta. Tuttuja saan sen sijaan nopeasti.
Mutta sitä en oikeasti ymmärrä, että toista ihmistä ei voi ihan neutraalisti pyytää kahville, leikkikentälle, uimahalliin tai kirpparille jos tuntee olevansa yksinäinen. En tiedä onko se huonona pitämistä.
Se on vaan jotain, jota en ymmärrä. Pari sanaa, hymy, kysymys mennäänkö huomenna illansuussa leikkikentälle; ei sen nyt täysin ylivoimaista pitäisi olla.
Ja kotiin linnoittautuminen ja omista asenteistaan paksun muurin rakentaminen itsensä ja muiden ihmisten välille on myös oma, minun mielestä traaginen valinta.
K
Keittiönoita
Vieras
Mä muuten hieman ihmettelin, kun kirjoitit aiemmin, että et keksi puhuttavaa jne. En kyllä huomannut sussa moista piirrettä, kun taannoin käytiin syömässäAlkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;25922952:
P
"Piika-äiti"
Vieras
Pitäs tehdä väljä luokittelu ja tilasto näistä syistä kun vaan kerkiäisi.
Mulla alkaa nyt niin tiukka työputki, etten ennätä muutamaan päivään ajattelemaan enemmän näitä syitä, mutta tämä ketju on vielä pelottavampaa ja ahdistavampaa luettavaa kun arvasin.
Mulla alkaa nyt niin tiukka työputki, etten ennätä muutamaan päivään ajattelemaan enemmän näitä syitä, mutta tämä ketju on vielä pelottavampaa ja ahdistavampaa luettavaa kun arvasin.
H
"harmaa"
Vieras
[QUOTE="Piika-äiti";25923104]Pitäs tehdä väljä luokittelu ja tilasto näistä syistä kun vaan kerkiäisi.
Mulla alkaa nyt niin tiukka työputki, etten ennätä muutamaan päivään ajattelemaan enemmän näitä syitä, mutta tämä ketju on vielä pelottavampaa ja ahdistavampaa luettavaa kun arvasin.[/QUOTE]
Kun asiat ei ole aina niin mustavalkoisia miltä ne voi näyttää.
Mutta hienoa jos ketju on saanut sinunkin silmäsi avartumaan ja katsomaan elämää muultakin kantilta.
Mulla alkaa nyt niin tiukka työputki, etten ennätä muutamaan päivään ajattelemaan enemmän näitä syitä, mutta tämä ketju on vielä pelottavampaa ja ahdistavampaa luettavaa kun arvasin.[/QUOTE]
Kun asiat ei ole aina niin mustavalkoisia miltä ne voi näyttää.
Mutta hienoa jos ketju on saanut sinunkin silmäsi avartumaan ja katsomaan elämää muultakin kantilta.
No kiitos, mutta kyllä minä työskentelin siinä itseni kanssa kauhiasti. Ja jos seura on hyvää ja sosiaalista, niin pystyn joskus ihmeisiin.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25923037:Mä muuten hieman ihmettelin, kun kirjoitit aiemmin, että et keksi puhuttavaa jne. En kyllä huomannut sussa moista piirrettä, kun taannoin käytiin syömässä
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Piika-äiti";25923104]Pitäs tehdä väljä luokittelu ja tilasto näistä syistä kun vaan kerkiäisi.
Mulla alkaa nyt niin tiukka työputki, etten ennätä muutamaan päivään ajattelemaan enemmän näitä syitä, mutta tämä ketju on vielä pelottavampaa ja ahdistavampaa luettavaa kun arvasin.[/QUOTE]
Kuulostat aika yksinkertaiselta ihmiseltä.
Mulla alkaa nyt niin tiukka työputki, etten ennätä muutamaan päivään ajattelemaan enemmän näitä syitä, mutta tämä ketju on vielä pelottavampaa ja ahdistavampaa luettavaa kun arvasin.[/QUOTE]
Kuulostat aika yksinkertaiselta ihmiseltä.
S
"shihtzu"
Vieras
Minä olen aika huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Halua kyllä olisi, mutta olen aika ujo ja jotenkin kaikki tutut jäävät puolitutuiksi, kait olen niin tylsää seuraa etten kelpaa.
Ja toisekseen olen myös huono pyytämään apua toisilta.
Ja toisekseen olen myös huono pyytämään apua toisilta.
[QUOTE="Piika-äiti";25923029]
Mutta sitä en oikeasti ymmärrä, että toista ihmistä ei voi ihan neutraalisti pyytää kahville, leikkikentälle, uimahalliin tai kirpparille jos tuntee olevansa yksinäinen. En tiedä onko se huonona pitämistä.
Se on vaan jotain, jota en ymmärrä. Pari sanaa, hymy, kysymys mennäänkö huomenna illansuussa leikkikentälle; ei sen nyt täysin ylivoimaista pitäisi olla.
Ja kotiin linnoittautuminen ja omista asenteistaan paksun muurin rakentaminen itsensä ja muiden ihmisten välille on myös oma, minun mielestä traaginen valinta.[/QUOTE]
Pointti on sitten se, että et ymmärrä muunlaisia ihmisiä kuin millainen itse olet?
Kyllä, tuollaisten treffien ehdottaminen on ihan supervaikeaa. Ja jos joku ehdottaa minulla tapaamista, niin jännitän hurjasti monta päivää ja olen tod. näk. kipsissä monta tapaamiskertaa, kunnes vihdoin "osaan olla" sen uuden ihmisen kanssa. Moni ei jaksa tällaista tapaa yrittää tutustua.
Järkyttävää, jos tämä ketju on sinusta pelottava ja ahdistava. Se järkyttää ja ahdistaa minua. Minun tapani olla maailmassa on sinusta pelottava ja ahdistava. :|
Mutta sitä en oikeasti ymmärrä, että toista ihmistä ei voi ihan neutraalisti pyytää kahville, leikkikentälle, uimahalliin tai kirpparille jos tuntee olevansa yksinäinen. En tiedä onko se huonona pitämistä.
Se on vaan jotain, jota en ymmärrä. Pari sanaa, hymy, kysymys mennäänkö huomenna illansuussa leikkikentälle; ei sen nyt täysin ylivoimaista pitäisi olla.
Ja kotiin linnoittautuminen ja omista asenteistaan paksun muurin rakentaminen itsensä ja muiden ihmisten välille on myös oma, minun mielestä traaginen valinta.[/QUOTE]
Pointti on sitten se, että et ymmärrä muunlaisia ihmisiä kuin millainen itse olet?
Kyllä, tuollaisten treffien ehdottaminen on ihan supervaikeaa. Ja jos joku ehdottaa minulla tapaamista, niin jännitän hurjasti monta päivää ja olen tod. näk. kipsissä monta tapaamiskertaa, kunnes vihdoin "osaan olla" sen uuden ihmisen kanssa. Moni ei jaksa tällaista tapaa yrittää tutustua.
Järkyttävää, jos tämä ketju on sinusta pelottava ja ahdistava. Se järkyttää ja ahdistaa minua. Minun tapani olla maailmassa on sinusta pelottava ja ahdistava. :|
H
Halusta kii
Vieras
Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, etteivät kaikki halua jakaa vapaa-aikaansa perheen ulkopuolisten kanssa käymällä kahvilla, leikkikentällä, uimahallissa tai kirpparilla? :O
Olen onnellinen oman pienen perheeni kanssa. Puolisoni ja lapseni kanssa voin harrastaa kaikkea edellä mainittua. Ja 4-v. lapseni ei ole kaivannut yökylättelyjä. Matkustamme ja virkistymme perheenä, joten siihenkään emme kaipaa tukiverkkoa. Lapsella on kaverit päiväkodissa.
Olen onnellinen oman pienen perheeni kanssa. Puolisoni ja lapseni kanssa voin harrastaa kaikkea edellä mainittua. Ja 4-v. lapseni ei ole kaivannut yökylättelyjä. Matkustamme ja virkistymme perheenä, joten siihenkään emme kaipaa tukiverkkoa. Lapsella on kaverit päiväkodissa.
