Mikä sinua estää luomasta tukiverkon ympärillesi?

["shihtzu"]

[QUOTE="Piika-äiti";25923029]Minulle itselleni ystävystyminen on hidasta, se vie vuosia joka kerta. Tuttuja saan sen sijaan nopeasti.

Mutta sitä en oikeasti ymmärrä, että toista ihmistä ei voi ihan neutraalisti pyytää kahville, leikkikentälle, uimahalliin tai kirpparille jos tuntee olevansa yksinäinen. En tiedä onko se huonona pitämistä.

Se on vaan jotain, jota en ymmärrä. Pari sanaa, hymy, kysymys mennäänkö huomenna illansuussa leikkikentälle; ei sen nyt täysin ylivoimaista pitäisi olla.

Ja kotiin linnoittautuminen ja omista asenteistaan paksun muurin rakentaminen itsensä ja muiden ihmisten välille on myös oma, minun mielestä traaginen valinta.[/QUOTE]

Niin voisihan sitä kysyä, mutta kun olen tottunut siihen, että koskaan kenelläkään ei ole aikaa, niin ei sitä kauheasti uskalla edes kysellä. Nykyään tuntuu, että ainakin omilla tutuilla on niitä muita ystäviä ja menoja niin kamalasti, ettei ehdi mitään muuta. Minä taas olen hyvinkin pitkälti kiinni lapsissani ja työssäni, että suurin osa ajasta menee niissä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Piika-äiti";25923104]Pitäs tehdä väljä luokittelu ja tilasto näistä syistä kun vaan kerkiäisi.

Mulla alkaa nyt niin tiukka työputki, etten ennätä muutamaan päivään ajattelemaan enemmän näitä syitä, mutta tämä ketju on vielä pelottavampaa ja ahdistavampaa luettavaa kun arvasin.[/QUOTE]
Mä luen ketjua luultavasti eri tavalla kuin sinä, koska en pidä lukemaani pelottavana enkä ahdistavana. Mun mielikuvani nimittäin on, että valtaosa ketjuun kirjoittaneista ei edes halua sellaista yhteisöllisyyttä, josta sinä ja minä puhutaan. Nykyisin perheet nyt vaan ovat paljon pienempiä ja suljetumpia yksiköitä kuin aikaisemmin.

 

[endie2]

Mä luen ketjua luultavasti eri tavalla kuin sinä, koska en pidä lukemaani pelottavana enkä ahdistavana. Mun mielikuvani nimittäin on, että valtaosa ketjuun kirjoittaneista ei edes halua sellaista yhteisöllisyyttä, josta sinä ja minä puhutaan. Nykyisin perheet nyt vaan ovat paljon pienempiä ja suljetumpia yksiköitä kuin aikaisemmin.

tai sitten halutaan, mutta koska ei kyetä siihen syytä tai toisesta, se halu piilotetaan sen alle,että "en halua kavereita,en halua tukiverkkoa,en tarvitse niitä".
eikö moni voi suomessakin tänä päivänä huonosti ? voisko tällä olla joku yhteys siihen, että ollaan niin pirun yksin sen oman perheen kanssa ?

 

[Anatolia]

Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, etteivät kaikki halua jakaa vapaa-aikaansa perheen ulkopuolisten kanssa käymällä kahvilla, leikkikentällä, uimahallissa tai kirpparilla? :O
Olen onnellinen oman pienen perheeni kanssa. Puolisoni ja lapseni kanssa voin harrastaa kaikkea edellä mainittua. Ja 4-v. lapseni ei ole kaivannut yökylättelyjä. Matkustamme ja virkistymme perheenä, joten siihenkään emme kaipaa tukiverkkoa. Lapsella on kaverit päiväkodissa.

Se on (ainakin mulle) tosi helppo asia ymmärtää.

Mutta kun nämä samat ihmiset sitten valittavat, ettei ole tukiverkkoa, ei ole ketään joka katsoisi lasta sillä aikaa kun äidillä on lääkäri ja isä on töissä, ei ole ketään joka katsoisi ekaluokkalaista syysloman aikana, ei yhtään omaa aikaa/parisuhdeaikaa, ei tuttavaperheitä joiden luona kyläillä, yms niin se kyllä ihmetyttää. Kovastikin. Kun ekana ollaan julistettu että mulle riittää ihan oma perhe, en kaipaa kavereita, ja seuraavaksi ruikutetaan että mutku kukaan ei koskaan kutsu meitä kylään eikä hoida meidän lasta...

Ja näitä kyllä riittää.

Jos ei kaipaa tukiverkkoa eikä ystäviä, niin ei varmaan myöskään valita niiden puutteesta.

 

[Madicken04]

Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, etteivät kaikki halua jakaa vapaa-aikaansa perheen ulkopuolisten kanssa käymällä kahvilla, leikkikentällä, uimahallissa tai kirpparilla? :O
Olen onnellinen oman pienen perheeni kanssa. Puolisoni ja lapseni kanssa voin harrastaa kaikkea edellä mainittua. Ja 4-v. lapseni ei ole kaivannut yökylättelyjä. Matkustamme ja virkistymme perheenä, joten siihenkään emme kaipaa tukiverkkoa. Lapsella on kaverit päiväkodissa.

Mikäs ongelma siinä sitten on jos ei kaipaa kavereita tai tukiverkostoa ympätilleen?

Käsitin että tämä koski lähinnä heitä jotka valittavat sitä tukiverkoston puutetta.

 

[Mrs Bean]

Sillon kun minä olin lapsi, meillä oli naapurusto hyvinkin yhteen hiileen puhaltava. Naapurin ovikelloa soittamalla oli aina apua saatavilla tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja meidät pihapiirin lapsetkin siihen kasvatettiin. Oltiin muille ihmisille kohteliaita ja vaihdettiin muutama sana kaikkien kanssa, olitiin sitten kuinka eri ikäisiä tai asoista eritavalla ajattelevia. Nykyään tuntuu, että jos joku ei ajattele kaikista asioista samalla tavalla, sille saa vastata kettuilemalla. Eli ei edes yritetä ja haluta pitää yllä sellaista yhteistä meininkiä.

Muoks, ennen oltiin lähialueen ihmisistä kiinnostuneita ja heidän kuulumisistaan, nykyään tuntuu kaikilla olevan niin kiire että on lupa olla välittämättä muiden asioista.

 

[foodia]

Mä luen ketjua luultavasti eri tavalla kuin sinä, koska en pidä lukemaani pelottavana enkä ahdistavana. Mun mielikuvani nimittäin on, että valtaosa ketjuun kirjoittaneista ei edes halua sellaista yhteisöllisyyttä, josta sinä ja minä puhutaan. Nykyisin perheet nyt vaan ovat paljon pienempiä ja suljetumpia yksiköitä kuin aikaisemmin.

Uskon että olet oikeassa. En varmaan haluaisi sellaista yhteisöä ympärilleni joka tavallaan alkaisi ahdistaa "vaatimuksineen". Eletään sellaisessa oravanpyörässä joka on tarkasti ajastettu, ettei monellakaan olisi mahdollisuutta ottaa noin vaan naapurin lasta hoitoon määrittämättömäksi ajaksi, kuten kerroit kohdallasi lapsena olleen. Mä olen muuten auttanut naapureita jotka on jättäneet avaimet kotiin, mut sen seurauksena ne ilmeisesti pelkää et tarttisin joskus apua, koska päivääkään ei voi sanoa enää, jos kadulla kävelee vastaan Silti kaipaan ympärilleni ihmisiä joiden kanssa lähinnä voisi jutella ja jakaa siltä osin arkea.

 

[Halusta kii]

Mikäs ongelma siinä sitten on jos ei kaipaa kavereita tai tukiverkostoa ympätilleen?

Käsitin että tämä koski lähinnä heitä jotka valittavat sitä tukiverkoston puutetta.

Oma halu voi myös olla kysytty este.

 

[Horuksen silmä]

Uskon että olet oikeassa. En varmaan haluaisi sellaista yhteisöä ympärilleni joka tavallaan alkaisi ahdistaa "vaatimuksineen". Eletään sellaisessa oravanpyörässä joka on tarkasti ajastettu, ettei monellakaan olisi mahdollisuutta ottaa noin vaan naapurin lasta hoitoon määrittämättömäksi ajaksi, kuten kerroit kohdallasi lapsena olleen. Mä olen muuten auttanut naapureita jotka on jättäneet avaimet kotiin, mut sen seurauksena ne ilmeisesti pelkää et tarttisin joskus apua, koska päivääkään ei voi sanoa enää, jos kadulla kävelee vastaan Silti kaipaan ympärilleni ihmisiä joiden kanssa lähinnä voisi jutella ja jakaa siltä osin arkea.

Mä oon huomannut, että asuinpaikallakin on suuri merkitys siihen miten niihin uusiin ihmisiin oikein voi tutustua. Varmaan jossain maaseudulla on vielä vallalla avoimet ovet politiikka naapureiden kesken. Jeesitään apuatarvitsevia jne. Mutta entäs sitten isompien kaupunkien lähiöt? Kun naapurit ei edes tervehdi toisiaan. ainoat kontaktit luodaan hakkaamalla pattereita kun seinän takana satutaan pieraista jklo 22. jälkeen.
Aika monta pinnallista tuttavuutta joutuu tapaamaan ennen kun löytää ne ihmiset joihin voi luottaa ja joilta voi sita jeesiäkin saada takaisin päin.

 

[La Paset]

En halua vaivata muita ihmisiä.

 

[Keittiönoita]

Mä oon huomannut, että asuinpaikallakin on suuri merkitys siihen miten niihin uusiin ihmisiin oikein voi tutustua. Varmaan jossain maaseudulla on vielä vallalla avoimet ovet politiikka naapureiden kesken. Jeesitään apuatarvitsevia jne. Mutta entäs sitten isompien kaupunkien lähiöt? Kun naapurit ei edes tervehdi toisiaan. ainoat kontaktit luodaan hakkaamalla pattereita kun seinän takana satutaan pieraista jklo 22. jälkeen.
Aika monta pinnallista tuttavuutta joutuu tapaamaan ennen kun löytää ne ihmiset joihin voi luottaa ja joilta voi sita jeesiäkin saada takaisin päin.

Tämä on ihan totta. Mä asun edelleen samassa paikassa kuin 20 vuotta sitten ja täällä asuu edelleen osittain ihan samoja ihmisiä. Useampikin vireä eläkeläinen, joista varmasti löytyy tilapäinen lastenhoitoapu, jos joutuu viemään omaa lastaan päivystykseen. On siis ihmisiä, jotka ovat päivisin kotona. Olen myös huomannut, että täällä pienten lasten kanssa kotona olevat äidit ovat yhdessä pihalla, käyvät päivisin yhdessä kaupassa ja kesäisin näkyy ihmisiä käyvän toistensa pihoilla kahvilla. Siis ei tietysti omine nokkineen vaan kutsuttaessa. Seinänaapuri on asunut tuossa vasta muutaman vuoden, mutta sen verran on tullut rouvan kanssa juteltua, että tietää esim mun tekevän etätöitä. Jos heillä sattuisi joku tapaturma ja toista lasta ei voisi ottaa mukaan, niin aika varmasti naapuri ainakin kysyisi multa, voinko vahtia hänen toista lastaan sen aikaa, kun vie toisen lääkäriin.

 

["huh"]

kovasti ihmetellään kun nykyaikana ihmisiltä puuttuu tukiverkosto.
Johtuu siten siitä että joudutaan muuttamaan toisaalle kun on opiskelut ja työt ym ym.
Harvapa sitä pystyy jäämään omaan kotikyläänsä asumaan siksi että on tukiverkko.
Siten paasataan kuinka siitä naapurista voi pyytää vaikka mummoa hoitamaan lasta.
Vaan kun nykyään ei kukaan halua auttaa kuten ennen,
nykyään kaikki on omissa oloissaan vaikka siinä rapussa tervehditäänkin.
Ajatellaan myös ettei haluta vaivata,
sitten vielä tämä ulkoistaminen
Palstalla saa lukea kuinka jollakin naapurin perheellä lapsi huutaa tai tenavat riekkuu koko päivän ulkona kuinka joku kertoo naapurin tenavien saapuvan kuin nakutettu paikalle jos näkee heidän grillaavan pihallaan jne.
Sitten ihmetellään ls-ilmoitusten määriä kuinka oikeisiin ongelmiin ei ehditä puuttua, miettikääpä miksiköhän?
No siksi kun palstamamma mielummin ulkoistaa sen ongelman jollekin muulle kuin menisi soittamaan naapurin ovikelloa ja vaikka tarjoamaan oma-aloitteisesti apuaan moiseen pieneen arjen ongelmaan.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="huh";25924128]kovasti ihmetellään kun nykyaikana ihmisiltä puuttuu tukiverkosto.
Johtuu siten siitä että joudutaan muuttamaan toisaalle kun on opiskelut ja työt ym ym.
Harvapa sitä pystyy jäämään omaan kotikyläänsä asumaan siksi että on tukiverkko.
Siten paasataan kuinka siitä naapurista voi pyytää vaikka mummoa hoitamaan lasta.
Vaan kun nykyään ei kukaan halua auttaa kuten ennen,
nykyään kaikki on omissa oloissaan vaikka siinä rapussa tervehditäänkin.
Ajatellaan myös ettei haluta vaivata,
sitten vielä tämä ulkoistaminen
Palstalla saa lukea kuinka jollakin naapurin perheellä lapsi huutaa tai tenavat riekkuu koko päivän ulkona kuinka joku kertoo naapurin tenavien saapuvan kuin nakutettu paikalle jos näkee heidän grillaavan pihallaan jne.
Sitten ihmetellään ls-ilmoitusten määriä kuinka oikeisiin ongelmiin ei ehditä puuttua, miettikääpä miksiköhän?
No siksi kun palstamamma mielummin ulkoistaa sen ongelman jollekin muulle kuin menisi soittamaan naapurin ovikelloa ja vaikka tarjoamaan oma-aloitteisesti apuaan moiseen pieneen arjen ongelmaan.[/QUOTE]
Aivan totta. Ja tuon lisäksi jokaisen elämä on niin suuri salaisuus, että kukaan ulkopuolinen ei saa tietää siitä mitään.

 

[karkuun]

Mä oon huomannut, että asuinpaikallakin on suuri merkitys siihen miten niihin uusiin ihmisiin oikein voi tutustua. Varmaan jossain maaseudulla on vielä vallalla avoimet ovet politiikka naapureiden kesken. Jeesitään apuatarvitsevia jne. Mutta entäs sitten isompien kaupunkien lähiöt? Kun naapurit ei edes tervehdi toisiaan. ainoat kontaktit luodaan hakkaamalla pattereita kun seinän takana satutaan pieraista jklo 22. jälkeen.
Aika monta pinnallista tuttavuutta joutuu tapaamaan ennen kun löytää ne ihmiset joihin voi luottaa ja joilta voi sita jeesiäkin saada takaisin päin.

Meillä on suunnilleen noin
Ollaan asuttu monta vuotta tässä (osake) talossa jossa ei siis asukasvaihtuvuus ole niin hurjaa vaan on ne "tutut" naapurit.
Ollaan tehty kaikkemme jotta olisi joku kenelle tiukan paikan tullen saa lapsen vaan kyllä nämä heti etääntyy.
Ei haluta auttaa, pärjätkää omillaan.
Ei nykyään ole auttamista,tai on kun tehdään lastensuojelu ilmoitus.
Naapurimme on mukavia niin nuoria kuin vanhoja ihmisiä mutta voin vain todeta että me emme saa miehen kanssa esimerkiksi yhteistä vapaa-aikaa kunnes nuorimmaisemme on edes sen verran että uskaltaa hetkeksi jättää kotiin.

 

[Keittiönoita]

Meillä on suunnilleen noin
Ollaan asuttu monta vuotta tässä (osake) talossa jossa ei siis asukasvaihtuvuus ole niin hurjaa vaan on ne "tutut" naapurit.
Ollaan tehty kaikkemme jotta olisi joku kenelle tiukan paikan tullen saa lapsen vaan kyllä nämä heti etääntyy.
Ei haluta auttaa, pärjätkää omillaan.
Ei nykyään ole auttamista,tai on kun tehdään lastensuojelu ilmoitus.
Naapurimme on mukavia niin nuoria kuin vanhoja ihmisiä mutta voin vain todeta että me emme saa miehen kanssa esimerkiksi yhteistä vapaa-aikaa kunnes nuorimmaisemme on edes sen verran että uskaltaa hetkeksi jättää kotiin.

No millaisia yhteisiä juttuja olette heidän kanssaan järjestäneet? Muutakin kuin pihatalkoot? Pyytäneet kahville, mukaan leikkipuistoon (siis jos naapurilla on sen ikäisiä lapsia), iltalenkille jne?

 

[Mrs Bean]

Meillä on suunnilleen noin
Ollaan asuttu monta vuotta tässä (osake) talossa jossa ei siis asukasvaihtuvuus ole niin hurjaa vaan on ne "tutut" naapurit.
Ollaan tehty kaikkemme jotta olisi joku kenelle tiukan paikan tullen saa lapsen vaan kyllä nämä heti etääntyy.
Ei haluta auttaa, pärjätkää omillaan.
Ei nykyään ole auttamista,tai on kun tehdään lastensuojelu ilmoitus.
Naapurimme on mukavia niin nuoria kuin vanhoja ihmisiä mutta voin vain todeta että me emme saa miehen kanssa esimerkiksi yhteistä vapaa-aikaa kunnes nuorimmaisemme on edes sen verran että uskaltaa hetkeksi jättää kotiin.

Oletteko miten paljon muuten tekemisissä naapureiden kanssa? Yleisistä asioista keskustelua? Yhteistä toimintaa taloyhtiön tiimoilta? Oletteko pihassa kuinka paljon, että ohi mennessä voisi naapureiden kanssa turista? Käyttekö puolin ja toisin kahvilla naapureiden kanssa? Oletko havainnut että joku naapuri kaipaisi "apua" esim. seuraa? siivouksessa? kauppa käynneissä? yhteiskyydityksissä? terveydenhoidossa?..

 

["vieras"]

Koska olen tyhmä, ruma ja sen takia olen yksinäinen, olen syrjäytynyt hylkiö. Enkä pysty luottamaan ihmisiin, enkä päästä ketään lähelleni, pettävät ne minut kuitenkin niinkuin silloin 15vuotta sitten kouluaikoina ja ystävistä tulikin niitä, jotka satuttivat pahiten.

 

[Keittiönoita]

Oletteko miten paljon muuten tekemisissä naapureiden kanssa? Yleisistä asioista keskustelua? Yhteistä toimintaa taloyhtiön tiimoilta? Oletteko pihassa kuinka paljon, että ohi mennessä voisi naapureiden kanssa turista? Käyttekö puolin ja toisin kahvilla naapureiden kanssa? Oletko havainnut että joku naapuri kaipaisi "apua" esim. seuraa? siivouksessa? kauppa käynneissä? yhteiskyydityksissä? terveydenhoidossa?..

Joissain taloyhtiöissä ei ole lainkaan yhteistoimintaa. Asiat päätetään yhtiökokouksessa ja sen jälkeen niistä ei keskustella. Taloyhtiön yhteisistä asioista keskustelu, suunnittelu ja toteutus ovat avainasemassa siihen, miten taloyhtiön asukkaat tuntevat kuuluvansa porukkaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Piika-äiti";25916355]Olen itse tehnyt sen kolme kertaa ja täysin tyhjästä muuttojen yhteydessä.

Mikä sinua estää luomasta turvaverkkoa itsesi ja lapsiesi tueksi? Ihmettelen aivan valtavasti tätä asiaa melkein joka päivä, sillä itse en voisi hyvin ilman kavereita, naapureita ja näitä ympärilläni olevia ihmisiä.

Voisitko oikesti arvioida missä on syy? Mikä estää sinua?[/QUOTE]

Näin lukee oppikirjassa että tukiverkosto pitää olla! Ei auta vasta väittelyt? Hanki vaikka "puli" ukko kaveriks kunhan on . Ei käy kakplussassa keskustelu. Ei pitää vaan olla joku sukulainen tai kaveri. Siks nykysin kuvailen vaan "muurahaisten elämää" . sitten voivat sanoa että ei tukiverkostoa : joten lapset pois! Oli yksinäinen ei tukiverkostoa! .

 

[karkuun]

Oletteko miten paljon muuten tekemisissä naapureiden kanssa? Yleisistä asioista keskustelua? Yhteistä toimintaa taloyhtiön tiimoilta? Oletteko pihassa kuinka paljon, että ohi mennessä voisi naapureiden kanssa turista? Käyttekö puolin ja toisin kahvilla naapureiden kanssa? Oletko havainnut että joku naapuri kaipaisi "apua" esim. seuraa? siivouksessa? kauppa käynneissä? yhteiskyydityksissä? terveydenhoidossa?..

Kun en enään keksi mitään miten saisin näihin kontaktia paremmin.
Siis meillä on tässä talossa aina 2 kertaa vuodessa talotalkoot, joihin tuleekin aina vaan se sama porukka.
Sitten kun meillä on tuommoinen kerhotila tyhjillään täällä niin minä olen sillä järjestänyt vaikka kuinka monet kutsut.
Minua ennen siellä ei ole järkätty mitään ja on ollut vaan tyhjänä tilana.
Olen laittanut kutsun jokaiselle asukkaalle henk.kohtaisesti.
On ollut tupperia,avonia,orflame,2 eri lasten vaatekutsua,aloe vera kutsuja on kynttilä kutsuja on siis vallan vaikka mitä kutsuja pidetty.
Osa tulee osa ei,
mutta suurin osa kuitenkin tulee
Niin ja nyt viimejoulun aikoihin, pidimme koko talollemme pikkujoulutkin


Olen pyytänyt näitä ihmisiä meille kylään, osa tulee osa ei.
Heille en ole tunkemassa kylään kun kutsua ei ole tullut,eikä siinä ei kaikki halua vieraita kotiinsa.

Vaan kun tulee aika että olisi pakko päästä käymään lääkärissä ja haluttaisiin muutaman tunnin hoitoapua niin nämä kaikkoaa paikalta, sama käy joka joulun tienoin jos jotakin pyydän pikaisesti meille pukin virkaan.

Nämä ihmiset ei pyydä apua,
ja vähän tullut tunne että jokainen pärjää omillaan.
Muutenkin ovat olleet ihmeissään kun minä kaikenlaista järjestelen koko talon iloksi.


Jos me näemme naapurin papan kävelemässä ison ostoskassin kanssa tarjoamme kyytiä, tulee lopulta kyytiin kun suunnilleen suostutellaan.
Jos naapurin lapsi haluaa jäädä hiekkalaatikolle kun perheen äidin pitäsi käydä kotona hakemassa koira ja käyttää lenkillä olen mielelläni hoitanut sitä lasta sen ajan jos hän haluaa hiekkiksellä minun lasteni kanssa olla.
Monta kertaa olen naapurin mummon matotkin käynyt tamppaamassa ja vienyt hänelle ne kotiin.
Kaikki kiitollisina ottaa lopulta avun vastaan
Ja en minä sillä että nyt on pakko antaa vastapalvelus kun minäkin teitä autan vaan muutenkin minusta on ihana olla avuksi, mutta joskus olsi kiva jos tietäsi että on joku kenelle hätätapauksessa voisin lapseni antaa hoitoon, vaan eipä ole.
Oma on valintamme kun täällä ei sukulaisiamme asu.

Nykyään en enään edes kehtaa vihjailla tai pyytää suoraankaan että voisiko joku ystävällinen hoitaa Liisaa tunnin tai katsoa Pekan perään jos heti en pääse pihalle kun te siellä kuitenkin olette.

Kieltämättä tämä on hyvin rasittavaa loppujen lopuksi arvuutella koska tai miten sitä tukiverkkoa saisi.
Parempi vaan oikeasti olla oma itsensä ja lopettaa haavemaailmassa eläminen.

Ihmiset vaan on nyt näin erakkoja ettei he halua ketään häiritsemään itseään,
kai he pelkää sitoutuvansa liikaa johonkin kiinne jos lupautuu hetken vahtimaan lapsia.

 

[jaa-a...]

En lukenut koko ketjua, mutta paljon olen tätäkin asiaa miettinyt. En edes halua ystävystyä lapsiperheiden kanssa, koska en vaan pidä muitten lapsista. En muilla kyläilystä, enkä varsinkaan siitä jos muitten kersat tulevat meille sotkemaan.

 

["jaa"]

kaikki ei ole duracelpupuja. Toiset pitävät valmiista äksönistä ja on valmiita niihin osallistumaan omalla aikataulullaan kun taas toiset sen järjestämisestä. Toiset nauttii siitä ettei ole huollettavia kun toiset haluaa kasvattaa koko kylän

 

[Mrs Bean]

Kun en enään keksi mitään miten saisin näihin kontaktia paremmin.
Siis meillä on tässä talossa aina 2 kertaa vuodessa talotalkoot, joihin tuleekin aina vaan se sama porukka.
Sitten kun meillä on tuommoinen kerhotila tyhjillään täällä niin minä olen sillä järjestänyt vaikka kuinka monet kutsut.
Minua ennen siellä ei ole järkätty mitään ja on ollut vaan tyhjänä tilana.
Olen laittanut kutsun jokaiselle asukkaalle henk.kohtaisesti.
On ollut tupperia,avonia,orflame,2 eri lasten vaatekutsua,aloe vera kutsuja on kynttilä kutsuja on siis vallan vaikka mitä kutsuja pidetty.
Osa tulee osa ei,
mutta suurin osa kuitenkin tulee
Niin ja nyt viimejoulun aikoihin, pidimme koko talollemme pikkujoulutkin


Olen pyytänyt näitä ihmisiä meille kylään, osa tulee osa ei.
Heille en ole tunkemassa kylään kun kutsua ei ole tullut,eikä siinä ei kaikki halua vieraita kotiinsa.

Vaan kun tulee aika että olisi pakko päästä käymään lääkärissä ja haluttaisiin muutaman tunnin hoitoapua niin nämä kaikkoaa paikalta, sama käy joka joulun tienoin jos jotakin pyydän pikaisesti meille pukin virkaan.

Nämä ihmiset ei pyydä apua,
ja vähän tullut tunne että jokainen pärjää omillaan.
Muutenkin ovat olleet ihmeissään kun minä kaikenlaista järjestelen koko talon iloksi.


Jos me näemme naapurin papan kävelemässä ison ostoskassin kanssa tarjoamme kyytiä, tulee lopulta kyytiin kun suunnilleen suostutellaan.
Jos naapurin lapsi haluaa jäädä hiekkalaatikolle kun perheen äidin pitäsi käydä kotona hakemassa koira ja käyttää lenkillä olen mielelläni hoitanut sitä lasta sen ajan jos hän haluaa hiekkiksellä minun lasteni kanssa olla.
Monta kertaa olen naapurin mummon matotkin käynyt tamppaamassa ja vienyt hänelle ne kotiin.
Kaikki kiitollisina ottaa lopulta avun vastaan
Ja en minä sillä että nyt on pakko antaa vastapalvelus kun minäkin teitä autan vaan muutenkin minusta on ihana olla avuksi, mutta joskus olsi kiva jos tietäsi että on joku kenelle hätätapauksessa voisin lapseni antaa hoitoon, vaan eipä ole.
Oma on valintamme kun täällä ei sukulaisiamme asu.

Nykyään en enään edes kehtaa vihjailla tai pyytää suoraankaan että voisiko joku ystävällinen hoitaa Liisaa tunnin tai katsoa Pekan perään jos heti en pääse pihalle kun te siellä kuitenkin olette.

Kieltämättä tämä on hyvin rasittavaa loppujen lopuksi arvuutella koska tai miten sitä tukiverkkoa saisi.
Parempi vaan oikeasti olla oma itsensä ja lopettaa haavemaailmassa eläminen.

Ihmiset vaan on nyt näin erakkoja ettei he halua ketään häiritsemään itseään,
kai he pelkää sitoutuvansa liikaa johonkin kiinne jos lupautuu hetken vahtimaan lapsia.

Se on totta että nykyään tuntuu ihmiset pelkäävän kaikenlaista kontaktia muiden kuin lähisukulaisten kanssa..mikä on kyllä harmi.

 

[Larba]

Kun en enään keksi mitään miten saisin näihin kontaktia paremmin.
Siis meillä on tässä talossa aina 2 kertaa vuodessa talotalkoot, joihin tuleekin aina vaan se sama porukka.
Sitten kun meillä on tuommoinen kerhotila tyhjillään täällä niin minä olen sillä järjestänyt vaikka kuinka monet kutsut.
Minua ennen siellä ei ole järkätty mitään ja on ollut vaan tyhjänä tilana.
Olen laittanut kutsun jokaiselle asukkaalle henk.kohtaisesti.
On ollut tupperia,avonia,orflame,2 eri lasten vaatekutsua,aloe vera kutsuja on kynttilä kutsuja on siis vallan vaikka mitä kutsuja pidetty.
Osa tulee osa ei,
mutta suurin osa kuitenkin tulee
Niin ja nyt viimejoulun aikoihin, pidimme koko talollemme pikkujoulutkin


Olen pyytänyt näitä ihmisiä meille kylään, osa tulee osa ei.
Heille en ole tunkemassa kylään kun kutsua ei ole tullut,eikä siinä ei kaikki halua vieraita kotiinsa.

Vaan kun tulee aika että olisi pakko päästä käymään lääkärissä ja haluttaisiin muutaman tunnin hoitoapua niin nämä kaikkoaa paikalta, sama käy joka joulun tienoin jos jotakin pyydän pikaisesti meille pukin virkaan.

Nämä ihmiset ei pyydä apua,
ja vähän tullut tunne että jokainen pärjää omillaan.
Muutenkin ovat olleet ihmeissään kun minä kaikenlaista järjestelen koko talon iloksi.


Jos me näemme naapurin papan kävelemässä ison ostoskassin kanssa tarjoamme kyytiä, tulee lopulta kyytiin kun suunnilleen suostutellaan.
Jos naapurin lapsi haluaa jäädä hiekkalaatikolle kun perheen äidin pitäsi käydä kotona hakemassa koira ja käyttää lenkillä olen mielelläni hoitanut sitä lasta sen ajan jos hän haluaa hiekkiksellä minun lasteni kanssa olla.
Monta kertaa olen naapurin mummon matotkin käynyt tamppaamassa ja vienyt hänelle ne kotiin.
Kaikki kiitollisina ottaa lopulta avun vastaan
Ja en minä sillä että nyt on pakko antaa vastapalvelus kun minäkin teitä autan vaan muutenkin minusta on ihana olla avuksi, mutta joskus olsi kiva jos tietäsi että on joku kenelle hätätapauksessa voisin lapseni antaa hoitoon, vaan eipä ole.
Oma on valintamme kun täällä ei sukulaisiamme asu.

Nykyään en enään edes kehtaa vihjailla tai pyytää suoraankaan että voisiko joku ystävällinen hoitaa Liisaa tunnin tai katsoa Pekan perään jos heti en pääse pihalle kun te siellä kuitenkin olette.

Kieltämättä tämä on hyvin rasittavaa loppujen lopuksi arvuutella koska tai miten sitä tukiverkkoa saisi.
Parempi vaan oikeasti olla oma itsensä ja lopettaa haavemaailmassa eläminen.

Ihmiset vaan on nyt näin erakkoja ettei he halua ketään häiritsemään itseään,
kai he pelkää sitoutuvansa liikaa johonkin kiinne jos lupautuu hetken vahtimaan lapsia.

Kuulostaa erittäin uskottavalta, joskin valitettavalta tilanteelta.

Ajat on muuttuneet, ja kerrostaloissa (missä nykyään yhä suurempi osa väestöstä asuu) voi olla tavallaan isompi tarve omaan yksityisyyteen, koska tilan puolesta sitä ei ole.

Uskon, että monilla ihmisillä on silti sisimmässään toive yhteisöllisempään toimintaan (esim. stadin aikapankki). Naapureiden kanssa sitä voi olla vaikea toteuttaa, jos kaikki ovat samoin oppineet toimimaan ja selviämään omillaan. Kaupungin suuruuteen tai pienuuteen se ei tosin liity kokemukseni perusteella.

 

["mie"]

tää ketju pyöri täällä viime päivinä.