Miksi ette sovi vapaailtoja?

[Oma aika tekee hyvää]

Taas täällä keskustellaan, että pitäiskö antaa toisen mennä kerran viikossa omiin menoihinsa. Niin miksi ei pitäisi? Eikö olisi kaikkien kannalta hyvä, jos molemmilla puolisoilla olisi oma vapaailtansa ja silloin tekisivät mitä lystää? Meillä on toimineet sovitut viikonpäivät, joista tarpeen vaatiessa tietenkin joustetaan esim. miehen vapaailta ois lauantai ja mulle tulee kutsu kaverin synttäreille sille päivälle, niin sitten vaihdetaan miehelle joku toinen vapaapäivä. Meillä itse asiassa on molemmilla peräti kaksi sovittua omaa iltaa. Käytännössä, jos ei ole harrastuksia tai muuta ohjelmaa sovittuna, niin oma vapaailta tulee aika useinkin vietettyä koko perheen kanssa. Mutta jos huvittaisikin tehdä jotain omia juttuja viikon molempina vapaailtoina, niin hyvällä omalla tunnolla voisi käyttää illan kuten haluaa.

Miksi tämmöinen malli ei voisi toimia muissakin perheissä? Ehditään kuitenkin olla yhdessä monta iltaa ja viikonloppujen päivät päälle. Niin no, meillä on vaan 2 lasta, mutta kuulostaa, että 1 lapsisillakin on välillä aikamoista taistelua, että saako kumpikaan vanhemmista mitään omaa aikaa.

 

["V ieras"]

Minä olen miettinyt myös, että kuulostaa äärimmäisen ahdistavalta ja tukahduttavalta parisuhteelta jos pitää miettiä ja pohtia voiko toisen laskea omiin menoihinsa.

 

["Mna"]

Noh, perheitä kun on erilaisia. Meillä mies on kotona 3iltaa viikossa joten jos molemmilla olisi omat illat, niin yhteiseksi jäisi tasan yksi ilta. hotelliketjun viitaten, mun mielestä mun miehen illat hotellilla on kuitenkin vapaata, koska voi mennä silloin salille tai muuta vastaavaa. Toki meilläkin voi molemmilla olla omia menoja mutta ei vaan voi sopia tolleen omia iltoja kuin teillä, kaikkien ratkaisut ei vaan sovi kaikille.

 

[Keittiönoita]

Taas täällä keskustellaan, että pitäiskö antaa toisen mennä kerran viikossa omiin menoihinsa. Niin miksi ei pitäisi? Eikö olisi kaikkien kannalta hyvä, jos molemmilla puolisoilla olisi oma vapaailtansa ja silloin tekisivät mitä lystää? Meillä on toimineet sovitut viikonpäivät, joista tarpeen vaatiessa tietenkin joustetaan esim. miehen vapaailta ois lauantai ja mulle tulee kutsu kaverin synttäreille sille päivälle, niin sitten vaihdetaan miehelle joku toinen vapaapäivä. Meillä itse asiassa on molemmilla peräti kaksi sovittua omaa iltaa. Käytännössä, jos ei ole harrastuksia tai muuta ohjelmaa sovittuna, niin oma vapaailta tulee aika useinkin vietettyä koko perheen kanssa. Mutta jos huvittaisikin tehdä jotain omia juttuja viikon molempina vapaailtoina, niin hyvällä omalla tunnolla voisi käyttää illan kuten haluaa.

Miksi tämmöinen malli ei voisi toimia muissakin perheissä? Ehditään kuitenkin olla yhdessä monta iltaa ja viikonloppujen päivät päälle. Niin no, meillä on vaan 2 lasta, mutta kuulostaa, että 1 lapsisillakin on välillä aikamoista taistelua, että saako kumpikaan vanhemmista mitään omaa aikaa.

Voisikohan syynä olla juuri tuo? Tai se, ettei lapset ymmärrä äidillä olevan nyt vapaailta vaan käyvät pyytämässä milloin mitäkin? Ja mies ei aina ehdi - varsinkin, jos lapsia on useampi kuin yksi - hätiin ennenkuin lapsi on jo mennyt keskeyttämään äidin tekemiset? Kun lapset olivat pieniä, mun oma aikani (= saan tehdä jotain ilman keskeytyksiä) alkoi vasta heidän mentyään nukkumaan. En tosin kokenut asiaa ongelmaksi, koska joka iltahan he menivät.

 

[astrolabe]

Ei sovita, kun ei haluta.

 

["elämä"]

No astrolaben kommentin saattoi arvata, sillä kun ei tunnu olevan elämää kodin ulkopuolella.. Mutta kukin tyylillään. Elää tai on pystyyn kuollut jo nuorena

 

["Wieras"]

Siksi koska meillä ei ole aikaa. Mies on töissä arkisin klo. 8.30-18/19, viikonloppuisin on oman firman hommia tai talon rakennusta. Arkisin olen ihan loppu jo silloin kun mies tulee töistä, ei puhettakaan että mihinkään jaksaisi vielä siihen aikaan lähteä. Viikonloput menee lähes samallalailla kuin arkipäivät, paitsi että mies tekee kotona töitä.

 

[eronnut]

Meillä tehtiin noin, lopputulos oli että entistä enemmän vieraannuimme toisistamme.. Varsinkin puolisolleni niistä vapaista tuli se tärkein asia.. Sieltä löytyi sitten niitä keiden kanssa hän alkoi pettämäänkin..

Meidän kohdallamme se oli virhe. Koittakaa saada lastenvahteja säännöllisesti että pystytte käymään ulkona YHDESSÄ..

 

[ok]

Mä harrastan kaksi iltaa viikossa, mies yhden illan. Satunnaiset iltamenot on lisäksi molemmilla. Ei siis ole mitään tarvetta sopiva vakioiltaa vielä muille menoille, kun on jo harrastuksia. Kotona olemisesta tykätään molemmat.

 

[_Pigeon_]

Meillä on sopimus, että kummankaan harrastuksia ei rajoiteta.

Tällä hetkellä mulla on harrastus 3krt/vko. Miehellä 2krt/vko ja yleensä kerran viikossa tapaa kavereitaan (yöllä). Kesällä miehellä on treenit/peli 3-5krt/vko. Lisäksi mies tekee pitkää päivää töissä, ja tällä hetkellä 6 päivää viikossa.

Yhtenä päivänä viikossa ollaan lähes koko päivä molemmat kotona, muuten nähdään miten sattuu. Apuna on tuttavaperheen tyttö, joka vahtii poikaa 2krt/vko kun mä olen jumpassa ja mies töissä.

Jokainen tyylillään, mutta itse tulisin hulluksi jos en saisi välillä olla ihan rauhassa.

 

[Vaimo-Rakas]

Ei meillä ole mitään lukkoon lyötyjä päiviä mutta kumpikin voi vapaasti mennä kun huvittaa ja tarvetta on. Eniten kuitenkin aikaa vietetään selkeästi koko perheen kesken.

 

[Mörköäiti]

Meillä tehtiin noin, lopputulos oli että entistä enemmän vieraannuimme toisistamme.. Varsinkin puolisolleni niistä vapaista tuli se tärkein asia.. Sieltä löytyi sitten niitä keiden kanssa hän alkoi pettämäänkin..

Meidän kohdallamme se oli virhe. Koittakaa saada lastenvahteja säännöllisesti että pystytte käymään ulkona YHDESSÄ..

.

Entä, jos haluaisi tavata omia ystäviä? Rasittavia sellaiset pariskunnat, jotka raahaavat toisiaan kaikkiin ystävä-illanviettoihin. Tottakai yhdessäkin on hyvä viettää aikaa, mutta eivät omat menot ja omat harrastukset ole mikään pettämisen aiheuttaja, syyt ovat muualla.

 

[DieAndLetLive]

Hyvin harvoin mennään erikseen, yhdessä yleensä aina sitten kun mennään (n. kerta kuussa). Ei ole juurikaan tarvetta mennä itsekseen kuin max. pari kertaa vuodessa (jos sitäkään). Tykätään mennä yhdessä.

 

[Data]

Yhteinen aika on muutenkin kortilla. Mutta toinen saa halutessaan lähteä jos haluaa elokuviin, kuntosalille tai muualle.

 

["Anne"]

Ei tarvitse sopia. Käyn salilla 3x viikossa, menee pari tuntia. Käyn aika pitkälti samoina päivinä. Mies tekee sitten muina päivinä mitä haluaa, yleensä käy kaupassa tai korjailemassa kavereiden autoja välillä tai kahvittelemassa.
Mulla menoa 3iltana, miehellä 2-3 iltana. Periaatteessa yhteistä aikaa olisi siis 1-2 iltana. Mutta eihän se oikeasti paikkaansa pidä. Kyllä meillä yhteistä aikaa on salipäivinänikin ja viikonloppuisin päivät yms.

 

[....]

No mulla periaatteessa on sovittu vapaailta kun käyn ratsastamassa, olen sen noin 3-4h pois kotoa. Mies menee miten menee kahvittelemaan, ryyppäämään tj. Mulla ei oikeen oo kavereita kenen kanssa lähteä ni toi ratsastus nyt kelpaa mulle.

 

["mie"]

Meillä ei oo kiveenhakattuja mutta viikoittain voi käydä uimassa, sählyssä, kahvilla tms. Keskimäärin molemmilla 1 oma meno viikossa. Annetaan sitä aikaa silloin kun toinen tuntuu tarvitsevansa, myös yhteisiä sekä perheen yhteisiä vapaailtoja pidetään

 

[hallittu kaaos]

Ei meillä ole mitään lukkoon lyötyjä päiviä mutta kumpikin voi vapaasti mennä kun huvittaa ja tarvetta on. Eniten kuitenkin aikaa vietetään selkeästi koko perheen kesken.

Näin meilläkin, mutta syynä myös se, että meillä on vain kaksi iltaa viikossa kun mies on suht varmasti kotona (la ja su) ja näin keväisin ei välttämättä sitäkään joten käytännössä moisen sopiminen olisi aika mahdotonta. Pitää mennä aina sen mukaan miten mies on töissä päivä/viikko kerrallaan. Tärkeiden menojen vuoksi voi joustaa työajoistaan kyllä, mutta ei siellä kukaan niitä töitä hänen puolestaan tee eli joskus ne on pakko sitten tehdä ja menee joku toinen päivä sitten yöhön asti.. Jos mies olisi normaaliaikoja töissä niin uskon että silloinkin sovittaisiin ihan tapauskohtaisesti ne omat ajat sen mukaan miten menoja tulee. Se on helpointa koska sitä tulee mentyä aika sen päivän fiilisten mukaan kuitenkin ellei ole joku erityinen tapahtuma.

 

[¤vieras]

Hm, minä käyn noin kerran viikossa kirjastossa yksinäni. Mies käy kerran viikossa harrastuksessa. Kai nuo sitten on "vapaailtoja". Minä tosin olen poissa vain tunnin, puolitoista, mies klo 16.45- 20.30.

 

[M32]

Meillä voi kumpikin mennä miten haluaa, kunhan sovituista yhteisistä jutuista pidetään kiinni. Kumpikin arvostaa sekä omaa että kumppanin yksinoloaikaa, joten asiasta ei ole koskaan tullut mitään ongelmia.

 

[*:*]

Meillä vietetään enimmäkseen kaikki vapaa-aika yhdessä,mutta mukava on joskus (tarkoittaa pari,kolme kertaa vuodessa) istua iltaa tyttöporukalla kun mies tietty sit äijäporukan kanssa.
Jonkun mittapuun mukaan tää lienee harvoin ja jonkun taas usein..meille passaa tämä aika kivasti.

 

[Hvvv]

Lapsen hoito on järjestetty niin, että käymme töissä vuorotellen. Töissä ollaan alkaen klo 7 päättyen klo 21 vuorotellen ma -pe (itse teen lyhennettyä työaikaa). Eipä siinä oikein iltamenoja ole, kun lapsenvahditkin on aika harvassa. Kun viikolla ei miehen kanssa ole nähty oikeastaan yhtään, vietetään viikonloput tiiviisti perheen kesken.

 

["abc"]

Meillä ei oo sovittu koskaan mitään vapaailtoja. Tarvittaessa kumpi tahansa pääsee "yksin". Kaverit on pariskuntia jossa käydään yhdessä jne. Mieluummin käydään uimasa tms. koko perheellä tai kahestaan.

 

[#vieras]

Lapsen hoito on järjestetty niin, että käymme töissä vuorotellen. Töissä ollaan alkaen klo 7 päättyen klo 21 vuorotellen ma -pe (itse teen lyhennettyä työaikaa). Eipä siinä oikein iltamenoja ole, kun lapsenvahditkin on aika harvassa. Kun viikolla ei miehen kanssa ole nähty oikeastaan yhtään, vietetään viikonloput tiiviisti perheen kesken.

Miksi teillä on tuollainen järjestely?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="abc";29520764]Kaverit on pariskuntia jossa käydään yhdessä jne. [/QUOTE]

On minunkin ystävistäni suurimmalla osalla kumppani, mutta eihän se tarkoita sitä, että ystävieni puolisot olisivat puolisoni kavereita. Itse en tykkää harrastaa näitä pariskuntatapaamisia, koska niissä usein juuri siksi keskustelut pysyvät pinnallisempina kuin jos tapaa pelkässä ystäväporukassa. Ei tietty aina.

Olenko ainoa täällä, josta tuntuu tosi rasittavalta, kun pitkästä aikaa näkee läheistä ystävää, hänellä on puoliso mukana tapaamisessa? Kovin moni ystäväni ei onneksi tee niin, mutta etenkin yhden kanssa melkein poikkeuksetta on nähtävä sitten hänen miestäänkin. Jossa ei siis ole ihmisenä yhtään mitään vikaa, hän on tosi mukava ja fiksu mies, hyvä keskustelija jne, mutta olisi kiva nähdä ystävän kanssa enemmän kahdestaankin.