Hei. Itse olen sairastanut keskivaikean masennuksen ja nykyisin jos huomaan itsessäni masennuksen kaltaisia oireita lisään liikuntaa. Tiedän, että se lähteminen ulos raittiiseen ilmaan ja liikkumaan on se suurin kynnys. Siksi toisvoisinkin, että mulla aina olisi ystäviä jotka ei vaipuisi mukaan mun silloiseen mielialaan, vaan jaksaisi sinnikkäästi kannustaa mua ylös, ulos ja lenkille

En ole enää vuosiin käyttänyt lääkkeitä, ja oman mielen tasapainossa pitäminen vaatii ainakin minulta itseltäni sitä, että pidän huolta säännöllisestä liikkumisesta ja terveistä elintavoista... ne palkitsevat paljon. Ap:lle onnea loppuodotukseen ja nautihan vauva-ajasta kiireettömästi ja avoimesti... vauvan tulo mullistaa koko sen hetkisen elämän monin tavoin

Ja jos sitä väsymystä ja masennusta myös tulee, ota ne vastaan asioina jotka kuuluvat tähän ihmisen eloon ja oloon... kaikille muille myös ihanaa syksyn aikaa