Miksi koette kotiäitinä olemisen raskaaksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitti

Vieras
Aina saa kuulla purnausta kun on niin raskasta olla kotona vain lasten kanssa, lapset valvottaa ja niille pitää laittaa ruokaa ja ulkoilla yms. Kyllähän työssäkäyvät äidit myös tekevät ruokaa, ulkoilevat ja valvovat jos tarve vaatii. Miksi koette oman lapsen hoidon raskaaksi? Mun mielestä on ihanaa lomaa olla vapaapäivinä kotona lasten kanssa, ei se työtä ole.
 
Miten niin kotona olemista neljän seinän sisällä?Kyllä mä kotiäitinä kävin joka päivä melkein jossain lastenkanssa, tapasin kavereita ja heidän lapsiaan. Omasta asenteesta se on kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti:
Siksi koska suurin osa ajasta on sitä 4 seinän sisällä olemista, ilman _aikuista_ seuraa.Ei siinä muuten mitään rankkaa ole.

on jos haluaa. voihan kotäitikin mennä esim puiston, kävelylle jne. minä kävi neljän lapen kassa marjassakin päviääsaikaan, se o vain organioiointikysymys
 
No eihän kotonaolemista kukaan oikeasti työksi laske? Kohottavat vaan omaa itsetuntoaan kun puhuvat kuinka raskasta. Naurattaa eräs 23v kotiäippä, jolla 3 mukulaa. Koskaan ei ole töissä ollut, ei ole kouluja käynyt ja ulisee harva se päivä kuinka raskasta ollut ja mitä ihmettä laittaisi ruuaksi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti:
Siksi koska suurin osa ajasta on sitä 4 seinän sisällä olemista, ilman _aikuista_ seuraa.Ei siinä muuten mitään rankkaa ole.

Itsestäsihän se on kinni!! En mä ainakaan ollut, silloin kun viellä SAIN olla lasten kanssa kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HERNETÄTI:
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti:
Siksi koska suurin osa ajasta on sitä 4 seinän sisällä olemista, ilman _aikuista_ seuraa.Ei siinä muuten mitään rankkaa ole.

on jos haluaa. voihan kotäitikin mennä esim puiston, kävelylle jne. minä kävi neljän lapen kassa marjassakin päviääsaikaan, se o vain organioiointikysymys

Kysymys onkin siitä, että onko oikeus valittaa, vaikka olisi mahdollisuus organisoida.

Minun voimavarani eivät enää riitä sen sosiaalisen elämän järjestämiseen, koetin, mutta ei onnistunut. Ja se vie sitten voimat kaikelta muultakin.
 
Musta taas on ihanaa lomaa käydä välillä viikonloppuisin töissä, vaikka oikeasti työ ei aina ole sitä kevyintä (hoitotyötä teen). Mutta jos jotain tekee vain parina päivänä viikossa niin ei se raskaalta tunnu...Tuo ei tosin ole suoraan verrattavissa työssä käyvään äitiin, sillä työssä oleva hoitaa kuitenkin lapsiaan joka päivä. Ei sen puoleen, en mä kotiäitinä olostakaan valita. Jos tämä kamalaa olisi niin en varmastikaan niin epäitsekäs olisi, että vain lapsen vuoksi kotona olisin. Välillä on päiviä, että ei jaksa niin arvostaa tätä arjen ihanuutta ja valittaa kaikesta. Niin mä tekisin olen töissä tai en.
 
eikai itse lastenhoitaminen olekaan se rankka osuus, mutta kun elämässä tuppaa olemaan asioita noin yhtäaikaa käynnissä niin kaikki yhdessä koetaan hankalaksi. minulla ainakin on ollut raskasta, mut se jaksaminen tai sen puute ei suoranaisesti johdu siitä että olen kotiäiti.
 
Minä en usko, että "normaalitilanteessa" kukaan lasten kanssa olemista raskaaksi kokeekaan. Luulen, että tilanteeseen liittyy aina jotain muuta. Uupumusta, sosiaalisten tilanteiden haasteita, kuitenkin jotain elämän haasteita, jolloin, kun lapset on jokatapauksessa hoidettava niin se verbalisoituu tilanteen valittamisena siten, että lastenhoito koetaan haastavaksi ja väsyttäväksi.
 
Jos ei voimavarat riitä sosiaaliseen elämään lasten ollessa kotihoidossa niin ainahan voi hakea apua lasten hoitoon. Lastensuojelusta esim. voi saada perhetyöntekijän tms.
 
Minustakin töissä on kyllä henkisesti raskaampaa, mutta toisaalta työtä ja kotiäitiyttä ei voi verrata.

Teet mitä vain samaa hommaa 24/7 niin kyllä siinä tulee aina eteen vaikeitakin tilanteita ja päivä tuntuu raskaalta. Kotiäitiyden haasteet on aikuisen seuran puute ja lapsien hankalat päivät ja niinä päivinä omien hermojen hallitseminen. Raskasta on myös silloin, kun itse on kipeä. Niin ja unohtui tärkein eli jatkuva valvominen ja reagoiminen eli ei saa hetkeäkään rentoutua (tämä siis silloin kun lapset ovat pieniä ).
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaah:
Jos ei voimavarat riitä sosiaaliseen elämään lasten ollessa kotihoidossa niin ainahan voi hakea apua lasten hoitoon. Lastensuojelusta esim. voi saada perhetyöntekijän tms.

Kuntien varallisuus on rajallinen, joten perhetyöntekijöitä annetaan harvoin. Mll:n hoitajat maksaa, eikä sitä ole kaikilla varaa maksaa. Ja toisekseen, ei se välttämättä tarkoita, että ei jaksa lasten kanssa olla, vaan kysymys on YKSIN lasten kanssa olemisesta.

Minulla ei ole yhtään äiti tuttua ja se on hyvin hankalaa yrittää saadakaan niitä äitituttuja mistään, koska ei halua edes yrittää. Mutta tämä voi jonkun mielestä sitten tarkoittaa, että ei saa valittaa elämänsä kurjuutta, jos on sen itse aiheuttanut ja voisi sen korjata.
 
Aikansa kutakin.
Emmä jaksa vuosikausia ronuta lasten kanssa leikkipuistoissa, perhekerhoissa ja -kahviloissa, omalla pihalla, kylässä lapsiperheissä jne.

Oon liian levoton että jaksaisin neljän seinän sisällä ja liian laiska järjestämään katkeamatonta ohjelmaa ja virikettä :D

Mulla on koulutus ja ammattitaito enkä halua et se valuu ihan hukkaan.
Haasteet ja mielenkiintoinen työ pitävät aivot elossa ja mielen virkeänä :)
 
Mun mielestä kotiäitiydessä oli raskainta se, että mä heräsin aamulla samaan aikaan lasten kanssa, ja olin heidän kanssaan ihan koko ajan. Käytiin me kaupungilla, perhekerhossa, kahviloissa, jne, mutta lapset oli aina mukana. Kaipasin sitä, että saisin olla edes hetken rauhassa, ettei kukaan sano ÄITIIIIIII tai ehkä "Mellin/Niksun äiti".
Kun aloitin koulutuksen niin heräsin aamulla, vein lapset tarhaan, menin kouluun, olin siellä 6 h, hain lapset tarhassa, ja tulin kotiin. Oli ihanaa ikävöidä heitä päivän aikana, ja pienen erossaolon jälkeen oli kivaa olla taas yhdessä. Plus vielä se, että koulussa sain olla minä, en kenenkään äiti, vaan ihan oikeasti minä.
=)
 
Meri-Kaisla:Kyllähän työäiditkin joutuvat kokemaan lasten kiukuttelun, tekemään samoja rutiineja päivästä toiseen ja usein menemään kipeänä töihin. Kun kaikissa työpaikoissa ei niin vain jäädä nuhan takia kotiin. Kotiäitien tekemä "työ" ei ole millään tavalla raskaampaa kuin työäitien oikea duuni. Se on oleskelua kotona ja makaamista, kone pesee tiskit ja pyykit ja kun mies tulee kotiin niin alkaa itku sekä parku kun on niin raskasta ollut. Tosiasiassa äiti ollut kerran ulkona lasten kanssa, siivonnut hieman, ottanut päivätorkut lasten kanssa, vaihtanut ehkä muutaman vaipan ja kehtaa valittaa miehelle kun tulee kotiin. Voi elämän kevät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaah:
Jos ei voimavarat riitä sosiaaliseen elämään lasten ollessa kotihoidossa niin ainahan voi hakea apua lasten hoitoon. Lastensuojelusta esim. voi saada perhetyöntekijän tms.

Ei Turussa saa, ellei ole lastensuojelutapaus, ts. ellei ole sossun valvonnan alla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitti:
Aina saa kuulla purnausta kun on niin raskasta olla kotona vain lasten kanssa, lapset valvottaa ja niille pitää laittaa ruokaa ja ulkoilla yms. Kyllähän työssäkäyvät äidit myös tekevät ruokaa, ulkoilevat ja valvovat jos tarve vaatii. Miksi koette oman lapsen hoidon raskaaksi? Mun mielestä on ihanaa lomaa olla vapaapäivinä kotona lasten kanssa, ei se työtä ole.

Ihan eri asia olla kotiäiti, kuin viettää vapaapäivää lastensa kanssa. Kotiäitinä olossa rankinta näin jälkikäteen mietittynä työssäkäyvänä äitinä tällä hetkellä ollen on olla olemassa pääosin vain lapsia varten. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen. Vaikka se on ihanaa, samalla se on tosi rankkaa.
 
Minusta Meri-Kaisla sanoi sen hyvin. Nyt kun olen jo neljättä vuotta ollut kotona, odotan jo innolla alkavaa työtä. 24/7 sitä samaa puuduttaa välillä kovasti. Varmasti on kivempi paneutua leikkeihin vapaapäivinä kuin jatkuvasti.

Sekin vielä, että se on jonkinlainen perustarve ihmisellä saada välillä valittaa asioista. Oli sit työssä käyvä tai kotiäiti, yh tai sinkku, vihree tai punanen...
 

Yhteistyössä