Miksi koette kotiäitinä olemisen raskaaksi?

[anika harmaana]

Ihmetyttää tuo ajatus, jonka joku tuolla aiemmin esitti. Eli että oman lapsen hoitaminen olisi työtä.

Olen nyt äitiyslomalla kolmannen lapsen syntymän myötä, enkä suin surminkaan pysty pitämään tätä työnä. Jos lapsen hoitaminen on työtä ja työssäkäyntikin on työtä, niin milloin lapsiperheellä on vapaa-aikaa? Ei ikinä? Kun lapset ovat täysi-ikäisiä? Omituinen näkökulma minusta.

Itse pidän lasten kanssa kotona olemista lomana. Ei se tarkoita sitä, etteikö se voisi olla ajoittain väsyttävää ja turhauttavaakin, mutta työtä se ei kyllä millään muotoa ole. Minulle se on elämää.

Joku puhui sairastumisistakin. Meillä on juuri nyt vauva (5kk) toipumassa vesirokosta. Sitä ennen sairastivat kaksi vanhempaa. Tämä on nyt neljäs viikkoni sairastuvalla. Jos olisin ollut nyt töissä, olisiko tilanne ollut jotenkin erilainen? No eipä olisi, koska olisin kuitenkin joutunut jäämään töistä kotiin hoitamaan lapsia näiksi neljäksi viikoksi. (No olisi siinä ehkä pari työpäivää sattunut väliin). Tässä siis kotiäiti ja työssäkäyvä äiti eivät eroa toisistaan.

Välillä rasittaa ja hermostuttaa, mutta lomalla tässä silti ollaan. Kukaan ei tule sanomaan, että nämä työt on hoiduttava tämän päivän aikana. Tietysti ruoat pitää laittaa ja vauva hoitaa, mutta pitäisi niitä asioita tehdä työpäivän jälkeenkin. Ei se silloinkaan ole työtä, vaan vapaa-aikaa. Ja silloinkin voi jättää pyykit pesemättä, jos ei huvita. Meillä on ainakin kaapissa sen verran vaatetta, ettei hätä tule, jos ei tänään huvita pestä...

Se, että työssäkäyvästä puolisosta päivä kotona lasten kanssa voi tuntua rankalta, saattaa johtua siitä, ettei hänelle ole kehittynyt minkäänlaista rutiinia lasten kanssa toimimiseen. Eli siitä, että lapset ja työssä oleva vanhempi viettävät muutenkin varsin vähän aikaa keskenään. Ja siitä, että kotona oleva vanhempi hoitaa kriisitilanteet aina, joten työssäkäyvän vanhemman ei ole tarvinnut luoda mitään toimintamalleja.

Eli ehkä naisten pitäisi lakata määräämästä lasten hoidosta. Itse ainakin huomaan välillä antavani miehelleni neuvoja lapsen hoidossa, kuin hän olisi jotenkin vähäjärkinen. Ikäänkuin oma tapani olisi ainoa oikea tapa. Pitäisi vaan vähän useammin sanoa lapsille, että menkää isänne kanssa selvittämään tuokin asia...

 

[pohjantähdenalla]

Rakastan olla kotiäit,mutta joskus olisi tietenkin kiva päästä ihan yksinkin menemään kavereiden kanssa.

 

[Meri-Kaisla]

mulla on kyllä vaikeat lapset ongelmineen, mutta kun ne on lapsia

Sulla taitaa aika kultaa muistot kotiäitiydestä vai mitä työttömyyttä se nyt olikaan. Ainakin perusnegatiivisuus on jäänyt mieleen. Voin toki olla väärässäkin, kun erehtyväinen olen.

 

[KOTONA OLEMINEN MITÄÄN TYÖTÄ OLE]

kyllä kahden alle 3v kanssa kotona oleminen on aika hermoja raastavaa. tai ainakin minulle. Meillä ainakin tuo vanhempi mukula kun ei viihdy kuin ulkona. Ei leiki leluillaan, vaan koko ajan pitäisi keksiä virikettä, vaikka en ole todellakaan totuttanut siihen, että koko ajan leikittäisin. En todellakaan. Alkaa sitten kiusata kuopusta. Päiväkodissa muiden ikäistensä kanssa on äärimmäisen tyytyväinen ja touhuaa siellä, syö hyvin, nukkuu hyvin. Viihtyy påaljon ulkona (lähes koko ajan) mutta kotona pitäisi tehdä muutakin kuin vaan ulkoilla, jota tehtiin monta kertaa päivässä. Minä en vaan kykene ja hermoni ei jaksa jatkuvaa tappelua ja kiljumista koko päivää.

hermoja se raasaa, mutta ei se TYÖTÄ ole .- Raskaampaa mun mielestä on töissä tehdä 8 tuntia kuin kotoan. mulla on vanhemmilla lapsiklla ikäeroa 1v 1vrkja isompie i kävelly n pienempi syntyi, ol i kaksi vauvaa yhtä aikaa vaippoineiren, tutteineen ja pulloineen. Silti ehdin käydä käydäirjastossa ja j kaupassa, kopa Isossa kaupungissa shoppailemasa aj tehdä kotityöt sinä samalla.

Kauppaan, kirjastoon ja sinne lähimmälle vbussipysäkillekioli matkaa noin 2 kilsaa, silti JOKA päivä kävin kaupassa kävellen sen matkan. joskus jkoppa ävelin saman matkan kolmesti päviässä edestakaisin.
Hidasta se oli useinkin, mutta mullajhan ei ollut kiirettä

Kyllä omien lasten hoitaminen kotona on työtä, samalla tavalla kuin hoitais kotonaan vieraiden lapsia.Jos viet omat lapset hoitoon, niin joku toinen tekee sen saman työn eli lasten hoitamisen, vai eikö lasten hoitaminen ole työtä?Hoidat sitten vieraiden lapsia tai omia, niin kyllä se on työtä.

NO EI TODELLAKAAN OLE TYÖTÄ

 

[ihme sössöttämistä]

kyllä kahden alle 3v kanssa kotona oleminen on aika hermoja raastavaa. tai ainakin minulle. Meillä ainakin tuo vanhempi mukula kun ei viihdy kuin ulkona. Ei leiki leluillaan, vaan koko ajan pitäisi keksiä virikettä, vaikka en ole todellakaan totuttanut siihen, että koko ajan leikittäisin. En todellakaan. Alkaa sitten kiusata kuopusta. Päiväkodissa muiden ikäistensä kanssa on äärimmäisen tyytyväinen ja touhuaa siellä, syö hyvin, nukkuu hyvin. Viihtyy påaljon ulkona (lähes koko ajan) mutta kotona pitäisi tehdä muutakin kuin vaan ulkoilla, jota tehtiin monta kertaa päivässä. Minä en vaan kykene ja hermoni ei jaksa jatkuvaa tappelua ja kiljumista koko päivää.

hermoja se raasaa, mutta ei se TYÖTÄ ole .- Raskaampaa mun mielestä on töissä tehdä 8 tuntia kuin kotoan. mulla on vanhemmilla lapsiklla ikäeroa 1v 1vrkja isompie i kävelly n pienempi syntyi, ol i kaksi vauvaa yhtä aikaa vaippoineiren, tutteineen ja pulloineen. Silti ehdin käydä käydäirjastossa ja j kaupassa, kopa Isossa kaupungissa shoppailemasa aj tehdä kotityöt sinä samalla.

Kauppaan, kirjastoon ja sinne lähimmälle vbussipysäkillekioli matkaa noin 2 kilsaa, silti JOKA päivä kävin kaupassa kävellen sen matkan. joskus jkoppa ävelin saman matkan kolmesti päviässä edestakaisin.
Hidasta se oli useinkin, mutta mullajhan ei ollut kiirettä

Kyllä omien lasten hoitaminen kotona on työtä, samalla tavalla kuin hoitais kotonaan vieraiden lapsia.Jos viet omat lapset hoitoon, niin joku toinen tekee sen saman työn eli lasten hoitamisen, vai eikö lasten hoitaminen ole työtä?Hoidat sitten vieraiden lapsia tai omia, niin kyllä se on työtä.

Höpönpöpöä. Vieraiden lasten hoitaminen on toki työtä, mutta omien ei. Ihmeellistä määkimistä täällä. Tekevätkö työssäkäyvät äidit sitten kahta työtä ja ovat lomallaan ja vapaapäivinäänkin töissä?? Kyllä työ on työtä ja kotonaolo vapaata, lomaa, omien lasten hoitoa, mutta ei työtä.

 

[Bad Virgin-]

mulla mie son kanssa miettinyt tätä asiaa. hän itsekin ollut kotona lasten kanssa kun minä opiskelin koskaan hän ei valittanut että on raskasta, oli sisivottu kun tiulin kotiin, ruoka aian valmista, pyykit pesty jne. sanoikinmulle että kotona olo on kivempaa ja paljon helpompaa. ihanaa oli ku sai nukua lasten kansa päikkärit saman aikaan jne.
vaida itse miehesi kanssa paikkaa. käsityksesi muuttuu varmasti, SIIS MENET DSAMA TYÖHÄN KUIN MIEHESI.. monilla on fyysisesti hyvin raskasta työtä aj vaimo kehtaa vielä käskeä siivoamaan työpäivän pätteksi, edes puolen tunnin torkkuaj ei saa

Kyllä mä tiedän kuinka rankkaa miehelläni on töissä,koska olen itsekin siellä töissä:headwall: Nyt vain kuukauden verran kotiäitinä!

 

[Bad Virgin-]

En pidä kotiäitiyttä rankkana,mut en kyllä työssäkäyntiäkään.
Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

riippuu aamamtista. kokin työ on kyllä rankkaa, varsinkin sesonmkiaikaan. aiak monen pitäisi käydä ravintoloissa aktsomassa. ei siellä kerkiä istumaan, hyvä ku vessassa ehtii käymään syödäänkin seisaaltaan

No hyvä hernetäti ottaa sen soppakauhan ja jättää sen siihen kattilan viereen ja tulee katsomaan,mikä on OIKEASTI rankka työ =) Katotaan kuinka kauan sä sitä jaksaisit tehdä..

 

[Onnellinen Villasukka]

kun minulla on "traumapelko".. :/
mietin usein että "tuleekohan tästä ja tästä nyt ikävät muistot/traumat jne"....
kun haluaisin olla niin turvallinen luotettava ja rakastava äiti..
olen usein kuullut että vaadin itseltäni liikaa, olen kyllä oppinut madaltamaan rimaa..vai olenko..

 

[vielä 5kk ja sitten töihin, jee]

Kaipaan työtä. Kaipaan teknisiä haasteita ja mukavia työtovereita eli sosiaalisia kontakteja. Kaipaan puhetta muustakin kuin kakkavaipoista, korvakierteestä ja imettämisestä. Siksi.

 

[kolmen äiti]

Mun mielestä kotiäitinä olemisen raskain puoli on sosiaalisten aikuiskontaktien puute. Jos olisin töissä, niin väkisinkin kohtaisi muita AIKUISIA ihmisiä. Siksi en lähtis vertaamaan työssäkäyvän äidin vapaa päivää siihen mitä on olla kotona lasten kanssa day by day.

Samaa mieltä.Mulle kotona olemisessa oli ehdottomasti rankinta aikuiskontaktien puute.Ja joutui itse hirmuisesti näkemään vaivaa,että sai seuraa.Ja ne kontaktit mitä oli niin se oli sellasta yleistä höpötystä lapsista (plääh) hyvänpäiväntuttujen kanssa....ei sellasta jaksa vuodesta toiseen,en ainakaan minä,koska olen sosiaalinen ja tykkään että on ohjelmaa/seuraa.

 

[MorbidMama]

Se kokoaikainen henkinen läsnäolo on mulle vaikeata. Mä olen ennen lapsia ollut semmonen isseksein mietiskelijä ja nyt pitäis koko ajan vastailla ja höpötellä kolmen ipanan kanssa...ja miehen kanssakin siinä välissä. Se ehkä.
Ja sit ne rutiinit....joka päivä tuntuu lähes samanlaiselta..pläääh! Mulla on huono arjensietokyky. :$
Ja siihen liittyy se, et on kausia jolloin lapset tuntuu ragoivan aina samanlailla tietyissä tilanteissa - esim. nyt keskimmäisellä on se vaihe, et siirtymävaiheet mättää kybällä, mihinkään ei, ainakaan äitin kanssa, jakseta kävellä, ruokailut on vaikeita ja aina kenkkuillaan, jekutellaan tai karataan...HUOH!
Ja mä en jaksa tehdä aina ruokaa tai miettiä ruokalistoja.
Ja tällä hetkellä en myöskään saa olla tarpeeksi itsekseni tai nähdä ystäviä..kerran kuussakin olis iha kiva...


Mutta onhan tämä kivaakin, useimmiten. :saint:

 

[Viblsp]

Pari vuotta enää kotona ja sitten töihin/kouluun lomalle. :kieh:

 

[vieras]

kyllä kahden alle 3v kanssa kotona oleminen on aika hermoja raastavaa. tai ainakin minulle. Meillä ainakin tuo vanhempi mukula kun ei viihdy kuin ulkona. Ei leiki leluillaan, vaan koko ajan pitäisi keksiä virikettä, vaikka en ole todellakaan totuttanut siihen, että koko ajan leikittäisin. En todellakaan. Alkaa sitten kiusata kuopusta. Päiväkodissa muiden ikäistensä kanssa on äärimmäisen tyytyväinen ja touhuaa siellä, syö hyvin, nukkuu hyvin. Viihtyy påaljon ulkona (lähes koko ajan) mutta kotona pitäisi tehdä muutakin kuin vaan ulkoilla, jota tehtiin monta kertaa päivässä. Minä en vaan kykene ja hermoni ei jaksa jatkuvaa tappelua ja kiljumista koko päivää.

hermoja se raasaa, mutta ei se TYÖTÄ ole .- Raskaampaa mun mielestä on töissä tehdä 8 tuntia kuin kotoan. mulla on vanhemmilla lapsiklla ikäeroa 1v 1vrkja isompie i kävelly n pienempi syntyi, ol i kaksi vauvaa yhtä aikaa vaippoineiren, tutteineen ja pulloineen. Silti ehdin käydä käydäirjastossa ja j kaupassa, kopa Isossa kaupungissa shoppailemasa aj tehdä kotityöt sinä samalla.

Kauppaan, kirjastoon ja sinne lähimmälle vbussipysäkillekioli matkaa noin 2 kilsaa, silti JOKA päivä kävin kaupassa kävellen sen matkan. joskus jkoppa ävelin saman matkan kolmesti päviässä edestakaisin.
Hidasta se oli useinkin, mutta mullajhan ei ollut kiirettä

Kyllä omien lasten hoitaminen kotona on työtä, samalla tavalla kuin hoitais kotonaan vieraiden lapsia.Jos viet omat lapset hoitoon, niin joku toinen tekee sen saman työn eli lasten hoitamisen, vai eikö lasten hoitaminen ole työtä?Hoidat sitten vieraiden lapsia tai omia, niin kyllä se on työtä.

NO EI TODELLAKAAN OLE TYÖTÄ

Tottakai on työtä, ja kovaa työtä. Jos 3-lapsinen perhe saa kunnalta hoitajan kotiin, se hoitaja ei yleensä halua tehdä ruokia, vaan ne pitää tehdä etukäteen. Koska lapsissa on niin paljon tekemistä muutenkin. Kyllä kotiäiti tekee mielettömän duunin, monta kertaa enemmän työtä kuin joku kunnaninsinööri.
Siivoaminen on työtä, ja jos lapset ovat kotona, sotku on taattu koko hereilläoloaika. Vaikka koko ajan siivoaa, sotku ei vähene, jos lapset aina kotona..
Ruoanlaitto on työtä, ja se pitää tehdä lasten viihdyttämisen sivussa. Sitä ei saa edes tehdä rauhassa kuten kokki.
Kyllä kotiäiti tekee enemmän työtä, 10 kertaa enemmän TYÖTÄ kuin joku kunnaninsinööri.
Lastenhoito on työtä. Askartelu, laulaminen, pukeminen pyyhkiminen

se, että se ei tunnu työltä, jos sitä tekee muutaman tunnin illalla kun tulee töistä, on päivänselvää. Samalla tavalla kotiäiti virkistyy työssäkäymisestä.(osa-aikatyö)

 

[vieras]

Se kokoaikainen henkinen läsnäolo on mulle vaikeata. Mä olen ennen lapsia ollut semmonen isseksein mietiskelijä ja nyt pitäis koko ajan vastailla ja höpötellä kolmen ipanan kanssa...ja miehen kanssakin siinä välissä. Se ehkä.
Ja sit ne rutiinit....joka päivä tuntuu lähes samanlaiselta..pläääh! Mulla on huono arjensietokyky. :$
Ja siihen liittyy se, et on kausia jolloin lapset tuntuu ragoivan aina samanlailla tietyissä tilanteissa - esim. nyt keskimmäisellä on se vaihe, et siirtymävaiheet mättää kybällä, mihinkään ei, ainakaan äitin kanssa, jakseta kävellä, ruokailut on vaikeita ja aina kenkkuillaan, jekutellaan tai karataan...HUOH!
Ja mä en jaksa tehdä aina ruokaa tai miettiä ruokalistoja.
Ja tällä hetkellä en myöskään saa olla tarpeeksi itsekseni tai nähdä ystäviä..kerran kuussakin olis iha kiva...


Mutta onhan tämä kivaakin, useimmiten. :saint:

Joo. Tuo on paha. Kun ei jaksa aidosti olla läsnä, vaan sanoo vaan joo kuuntelematta, ja kohta on luvannut lapselle jotain, mitä ei tarkoittanut, mutta kun ei jaksa koko ajan kuunnella puheliasta lasta.

 

[FANG-ANN-75]

Riippuu niin kaikesta: lapsista(iät, määrä, onko erityislapsia jne), mitä vaatii iteltään jne mutta mä en koe tätä raskaaksi :heart: Toki on paljon tekemistä ja aina jotain duunia jne MUTTA rakastan olla lasteni kanssa, se on parasta maailmassa :flower:

 

[vieras]

Riippuu niin kaikesta: lapsista(iät, määrä, onko erityislapsia jne), mitä vaatii iteltään jne mutta mä en koe tätä raskaaksi :heart: Toki on paljon tekemistä ja aina jotain duunia jne MUTTA rakastan olla lasteni kanssa, se on parasta maailmassa :flower:

VArmasti mukavaa, ja ei tunnu duunilta, kun on hyvät tukiverkot (mummot hoitavat silloin tällöin edes isompaa). On varmasti kivaa ja helppoa.

 

[vieraana]

kyllä kahden alle 3v kanssa kotona oleminen on aika hermoja raastavaa. tai ainakin minulle. Meillä ainakin tuo vanhempi mukula kun ei viihdy kuin ulkona. Ei leiki leluillaan, vaan koko ajan pitäisi keksiä virikettä, vaikka en ole todellakaan totuttanut siihen, että koko ajan leikittäisin. En todellakaan. Alkaa sitten kiusata kuopusta. Päiväkodissa muiden ikäistensä kanssa on äärimmäisen tyytyväinen ja touhuaa siellä, syö hyvin, nukkuu hyvin. Viihtyy påaljon ulkona (lähes koko ajan) mutta kotona pitäisi tehdä muutakin kuin vaan ulkoilla, jota tehtiin monta kertaa päivässä. Minä en vaan kykene ja hermoni ei jaksa jatkuvaa tappelua ja kiljumista koko päivää.

hermoja se raasaa, mutta ei se TYÖTÄ ole .- Raskaampaa mun mielestä on töissä tehdä 8 tuntia kuin kotoan. mulla on vanhemmilla lapsiklla ikäeroa 1v 1vrkja isompie i kävelly n pienempi syntyi, ol i kaksi vauvaa yhtä aikaa vaippoineiren, tutteineen ja pulloineen. Silti ehdin käydä käydäirjastossa ja j kaupassa, kopa Isossa kaupungissa shoppailemasa aj tehdä kotityöt sinä samalla.

Kauppaan, kirjastoon ja sinne lähimmälle vbussipysäkillekioli matkaa noin 2 kilsaa, silti JOKA päivä kävin kaupassa kävellen sen matkan. joskus jkoppa ävelin saman matkan kolmesti päviässä edestakaisin.
Hidasta se oli useinkin, mutta mullajhan ei ollut kiirettä

Kyllä omien lasten hoitaminen kotona on työtä, samalla tavalla kuin hoitais kotonaan vieraiden lapsia.Jos viet omat lapset hoitoon, niin joku toinen tekee sen saman työn eli lasten hoitamisen, vai eikö lasten hoitaminen ole työtä?Hoidat sitten vieraiden lapsia tai omia, niin kyllä se on työtä.

NO EI TODELLAKAAN OLE TYÖTÄ

Tottakai on työtä, ja kovaa työtä. Jos 3-lapsinen perhe saa kunnalta hoitajan kotiin, se hoitaja ei yleensä halua tehdä ruokia, vaan ne pitää tehdä etukäteen. Koska lapsissa on niin paljon tekemistä muutenkin. Kyllä kotiäiti tekee mielettömän duunin, monta kertaa enemmän työtä kuin joku kunnaninsinööri.
Siivoaminen on työtä, ja jos lapset ovat kotona, sotku on taattu koko hereilläoloaika. Vaikka koko ajan siivoaa, sotku ei vähene, jos lapset aina kotona..
Ruoanlaitto on työtä, ja se pitää tehdä lasten viihdyttämisen sivussa. Sitä ei saa edes tehdä rauhassa kuten kokki.
Kyllä kotiäiti tekee enemmän työtä, 10 kertaa enemmän TYÖTÄ kuin joku kunnaninsinööri.
Lastenhoito on työtä. Askartelu, laulaminen, pukeminen pyyhkiminen

se, että se ei tunnu työltä, jos sitä tekee muutaman tunnin illalla kun tulee töistä, on päivänselvää. Samalla tavalla kotiäiti virkistyy työssäkäymisestä.(osa-aikatyö)

On teillä ihmeelliset luulot, voi pyhä sylvi.
Kyllä omien lasten kanssa olo on luksusta, kotityöt menee siinä sivussa, aamulla saa nukkua ja herätä lasten kanssa rauhassa, päivällä ei ole mitään kiirettä mihinkään. Mulla on kolme alle kouluikäistä, joista yksi vauva ja kaksi koululaista. Vaikka työssä on haasteita ja se on mielenkiintoista on työn ja perheen yhdistäminen kymmenen kertaa rankempaa kuin pelkkä kotona olo. Kummastakin on kokemusta, nyt olen kotiäitinä ja nautin.

 

[Madicken04]

En jaksanut lukea läheskään kaikkea, mutta jäin silti ihmettelemään miten tällaisesta asiasta voi tapella? Eikö se ole ihan yksilöllistä minkä kukakin kokee raskaaksi? yhdelle joku asia voi olla tdella raskasta vaikka toiselle sama olisi kevyttä ja hauskaa, jossain toisessa jutussa taas päinvastoin.

Itse koen tällä hetkellä kotiäitiyden raskaammaksi kuin töissäolon, siksi kai olenkin onnekkaassa asemassa kun viimeisen 6kk mies on ollut koti-isänä minun päästessä töihin lepäämään. =) Itse koin raskaaksi lähinnä henkisesti sen että elämä alkoi pyöriä liiaksi lasten ympärillä, alkoi haluta välillä nähdä ihmisiä muissakin merkeissä ja tehdä jotain muuta. Lisäski iso merkitys on minulla kotonaolon fyysinen raskaus, minulle mummojen ja pappojen nostelu ja kääntely yöaikaa on huomattavasti kevyempää kuin kahden 11,5kg painoisen lapsen kanniskelu ympäri päivän.

 

[teeri]

kamalaa soopaa....

 

[Maine Coon/]

kyllä kahden alle 3v kanssa kotona oleminen on aika hermoja raastavaa. tai ainakin minulle. Meillä ainakin tuo vanhempi mukula kun ei viihdy kuin ulkona. Ei leiki leluillaan, vaan koko ajan pitäisi keksiä virikettä, vaikka en ole todellakaan totuttanut siihen, että koko ajan leikittäisin. En todellakaan. Alkaa sitten kiusata kuopusta. Päiväkodissa muiden ikäistensä kanssa on äärimmäisen tyytyväinen ja touhuaa siellä, syö hyvin, nukkuu hyvin. Viihtyy påaljon ulkona (lähes koko ajan) mutta kotona pitäisi tehdä muutakin kuin vaan ulkoilla, jota tehtiin monta kertaa päivässä. Minä en vaan kykene ja hermoni ei jaksa jatkuvaa tappelua ja kiljumista koko päivää.

hermoja se raasaa, mutta ei se TYÖTÄ ole .- Raskaampaa mun mielestä on töissä tehdä 8 tuntia kuin kotoan. mulla on vanhemmilla lapsiklla ikäeroa 1v 1vrkja isompie i kävelly n pienempi syntyi, ol i kaksi vauvaa yhtä aikaa vaippoineiren, tutteineen ja pulloineen. Silti ehdin käydä käydäirjastossa ja j kaupassa, kopa Isossa kaupungissa shoppailemasa aj tehdä kotityöt sinä samalla.

Kauppaan, kirjastoon ja sinne lähimmälle vbussipysäkillekioli matkaa noin 2 kilsaa, silti JOKA päivä kävin kaupassa kävellen sen matkan. joskus jkoppa ävelin saman matkan kolmesti päviässä edestakaisin.
Hidasta se oli useinkin, mutta mullajhan ei ollut kiirettä

Kyllä omien lasten hoitaminen kotona on työtä, samalla tavalla kuin hoitais kotonaan vieraiden lapsia.Jos viet omat lapset hoitoon, niin joku toinen tekee sen saman työn eli lasten hoitamisen, vai eikö lasten hoitaminen ole työtä?Hoidat sitten vieraiden lapsia tai omia, niin kyllä se on työtä.

NO EI TODELLAKAAN OLE TYÖTÄ

Tottakai on työtä, ja kovaa työtä. Jos 3-lapsinen perhe saa kunnalta hoitajan kotiin, se hoitaja ei yleensä halua tehdä ruokia, vaan ne pitää tehdä etukäteen. Koska lapsissa on niin paljon tekemistä muutenkin. Kyllä kotiäiti tekee mielettömän duunin, monta kertaa enemmän työtä kuin joku kunnaninsinööri.
Siivoaminen on työtä, ja jos lapset ovat kotona, sotku on taattu koko hereilläoloaika. Vaikka koko ajan siivoaa, sotku ei vähene, jos lapset aina kotona..
Ruoanlaitto on työtä, ja se pitää tehdä lasten viihdyttämisen sivussa. Sitä ei saa edes tehdä rauhassa kuten kokki.
Kyllä kotiäiti tekee enemmän työtä, 10 kertaa enemmän TYÖTÄ kuin joku kunnaninsinööri.
Lastenhoito on työtä. Askartelu, laulaminen, pukeminen pyyhkiminen

se, että se ei tunnu työltä, jos sitä tekee muutaman tunnin illalla kun tulee töistä, on päivänselvää. Samalla tavalla kotiäiti virkistyy työssäkäymisestä.(osa-aikatyö)

On teillä ihmeelliset luulot, voi pyhä sylvi.
Kyllä omien lasten kanssa olo on luksusta, kotityöt menee siinä sivussa, aamulla saa nukkua ja herätä lasten kanssa rauhassa, päivällä ei ole mitään kiirettä mihinkään. Mulla on kolme alle kouluikäistä, joista yksi vauva ja kaksi koululaista. Vaikka työssä on haasteita ja se on mielenkiintoista on työn ja perheen yhdistäminen kymmenen kertaa rankempaa kuin pelkkä kotona olo. Kummastakin on kokemusta, nyt olen kotiäitinä ja nautin.

Ai mitkä luulot Mun työpaikkani on tällä hetkellä koti, missä hoidan omaa n 6 kk:n ikäistä vauvaamme..Ei se ole pelkkää olemista.Isommat 4 lasta ovat jo koulutiellä.Vanhin heistä opiskelee ammatti-instituutissa itselleen ammattia.Toiseksi vanhin kahdeksannella luokalla ja sitten on viides ja ekaluokkalainen.Kuudelta herään joka aamu.Olen mä työssä käynyt kodin ulkopuolellakin ja tiedän myös mitä se on.Toiset pitää kodin ulkopuolista työtä rankempana kuin kotona tehtävää työtä.Se riippuu niin ihmisestä, miten sen kokee.
En pidä tätä vauvanhoitoa rankkana, mutta se on tällä hetkellä mun työni.Jos veisin vauvan hoitoon kodin ulkopuolelle, niin silloin sen työn tekis joku toinen mun puolestani.

 

[Madicken04]

En osaa kyllä mieltää kotona lasten kanssa olemista työksi, vaikka se saattaa hyvinkin olla palkkatyötä raskaampaa. Jotenkin se vaan on oman perheen ja kodin eteen tekemistä eikä sellaisenaan "työtä".

 

[Rieputarallaa]

Lukematta koko ketjua, musta rankinta oli just aikuiskontaktien ja ennen muuta älyllisten haasteiden vähyys. Lisäksi mulla itselläni on helpoin olla, kun identiteetin eri osa-alueet on tasapainossa eikä mikään ole liian korostunut.

 

[winhis]

Ihan naurettava kysymys, miksi ylipäätään mikään on rankkaa? Eihän kaupan kassan työ voi olla rankkaa, kun ne saa istua koko ajan. Eihän raksalla voi olla rankkaa, kun ihmiset kuntoilee huvikseen vapaa-ajallakin. Eihän yliopiston pääsykokeisiin lukeminen voi olla rankkaa, kun saa olla kotona koko ajan...

Käsi ylös, joka EI allekirjoita seuraavaa ajatusta: Palkitsevinkin työ ja sen puoleen lähes kaikki elämäntilanteet sisältävät myös negatiivisia asioita, joista saa ääneen puhua. Jos kaikki on samaa mieltä, niin eiköhän lopu tappelut tähän.

Mun mielestä äidilläkin on oikeus mainita negatiivisista elämäntilanteeseensa liittyvistä asioista ilman, että häntä leimataan laiskaksi ja ruikuttavaksi, epäkiitolliseksi äidiksi. Monet on tälläkin palstalla purkaneet ahdistustaan, kun pitää pitää kulissia yllä ja kellekään ei saa valittaa, vaikka joku asia pännii tai ahdistaa, siis jos asia liittyy lapsiin. Mulla on yksi lapsi (8 kk). Alussa oli PALJON valvomista ja kipuitkua mutta sen jälkeen tyttö on ollut itse aurinko ja unelmahelppo. Alussa sanoin ihan rehellisesti kaikille, miltä tuntuu kun on nukkunut viikossa 10 h ja kantanut kirkuvaa lasta 6 h putkeen ja nykyään sanon ihan rehellisesti jos joku pikkuasia ärsyttää. En ole mikään ruikuttaja, kunhan puhun sekä positiivisista että negatiivisista asioista esittämättä mitään. Sama pätee työ ja opiskeluasioihin. Ei kukaan pidä hulluna opiskelijaa, joka lukee yötä myöten ja valittaa väsymystään. Heittäkkää nyt jo romukoppaan se pyhimysäiti-myytti. Elämää se kotiäitiys on siinä missä kokintyökin.