Miksi mies pakenee aina paikalta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Ap. Kyllä sää voisit mennä ihan yksinkin sinne vuorovaikutuskurssille, vaikkei mies sinne lähtisikään. Jos toinenkin osaa "oikeantyyliset" vuorovaikutteet, niin se auttaa tilannetta kummasti.

mä olen kokeillu keskustell amyös tuossa muodossa "minusta tuntuu pahalle kun katsot telkkaria, enkä saa aikaasi"

mutta ei eritulosta, tai en ole ainakana huomannut.

Mä tiedän sen et mussakin on vikaa varmasti ihan yhtälailla kun mun miehessä. mun mies aina sanoo et jankkaan ja jauhan samoista asioista mut mun mielestä mä haluan vaan keskustella ja selvittää asiat mitkä mua painaa. tiedä sitten vaikea sanoa. musta vaan tun tuu et siitä on vaan vaikea keksutella mistään mun kanssa´.

 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Kyllä sä nyt mun mielestä aika pahasti jankkaat. :xmas:

No, ehkä kannattaa mennä peilin eteen ja vilkaista sinne. It takes two to tango...

Olikos tää nyt sellainen vastaus että JUMA*AUTA EN MUUTEN JANKKAA! :kieh:

Ei ollut. Siinä ei ollut kiemuroita taustalla. Sanoin, että mene katsomaan peiliin ja vilkaise sinne.

Äläkä jankkaa, kiitos. :D


mitäs sä olet tässä tehny n, 7 sivun ajan :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
no miksei sitä voi vastata heti vaan vasta 6h päästä? tai jos ei tiedä vielä vastausta niin sanoa että annat sen sitten kun tiedät ja osaat vastata. miksi olla vaan hiljaa jos toinen kysyy jotain ja kaipaa vastausta?

Miksi pitäisi vastata heti, miksei myöhemmin annettu vastaus "kelpaa"?

Siksi koska 6h ennen nainen ei voi tietää, tuleeko sitä vastausta ikinä, jos lopettaa heti, jos mies ei asiasta sano. Nainen ei ole ajatusten lukija.

Sen sijaan jos mies sanoo heti, että kertoo esim illalla asian paremmin, niin mies on jo vastannut ja jankkaus on turhaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
no miksei sitä voi vastata heti vaan vasta 6h päästä? tai jos ei tiedä vielä vastausta niin sanoa että annat sen sitten kun tiedät ja osaat vastata. miksi olla vaan hiljaa jos toinen kysyy jotain ja kaipaa vastausta?

Miksi pitäisi vastata heti, miksei myöhemmin annettu vastaus "kelpaa"?

Jos mie kysyn mieheltäni jotain,niin ootan edes jotain reaktiota,että kysymys on edes kuultu.Jos se vaan istua jököttää eikä tapahdu yhtään mitään,niin mitä itse tekisit?
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Äläkä jankkaa, kiitos. :D

mitäs sä olet tässä tehny n, 7 sivun ajan :laugh:

Kiitos ulkopuolisen näkökulman lausumisesta, mutta antaa PipariSuun itsensä vastata:

Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Mutta tikku on helppo nähdä toisen silmässä, mutta jumalatonta parrua taas ei huomaakaan omassa silmässä..

:D

Mutta ulkopuoliset varmaan huomaavat asian.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Ap. Kyllä sää voisit mennä ihan yksinkin sinne vuorovaikutuskurssille, vaikkei mies sinne lähtisikään. Jos toinenkin osaa "oikeantyyliset" vuorovaikutteet, niin se auttaa tilannetta kummasti.

mä olen kokeillu keskustell amyös tuossa muodossa "minusta tuntuu pahalle kun katsot telkkaria, enkä saa aikaasi"

mutta ei eritulosta, tai en ole ainakana huomannut.

Mä tiedän sen et mussakin on vikaa varmasti ihan yhtälailla kun mun miehessä. mun mies aina sanoo et jankkaan ja jauhan samoista asioista mut mun mielestä mä haluan vaan keskustella ja selvittää asiat mitkä mua painaa. tiedä sitten vaikea sanoa. musta vaan tun tuu et siitä on vaan vaikea keksutella mistään mun kanssa´.


Hmm.. Auttaisiko jos sanot miehellesi juuri tämän seikan mitä mää demonstroin?

Eli jankkaus loppuu kun asioista keskustellaan. Jos asioista ei keskustella, niin jankkaus jatkuu, koska olet vailla vastausta. Jos ei ole nyt valmis keskustelemaan asiasta, niin kertoo ajan koska on valmis keskustelemaan jne.

Näytä esim. tämä treahdi mun ja isä-:n keskusteluista niin huomaa, miten jankkaus alkaa. Lopetuksen pystyy myös mies määrittelemään helposti, jos haluaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Turhan suurta mörköä nyt ollaan tekemässä tästä pettämisestä. Kaikki joilla on toimivat sukupuolielimet, ovat potentiaalisia pettäjiä - turha siitä on vetää sitä johtopäätöstä, että jos ei ole jo pettänyt niin varmasti tulee jossain vaiheessa pettämään!

Huom AP :attn:

mä täällä sivussa seurailen. oli oakko käydä vähän ulkona remuamassa nuppusen kanssa jotta sai päätä vähän nollattua.

Mutta olen tehnyt miehelle selväksi että jos hän pettää se on automaattisesti ero, koska en kuuna päivänä enää voisi olla onnellinen moisen ihmise kanssa. Ja samaa sanoi mies jos minä pettäisin niin ero tulisi. Että tästä asiasta ollaan samoillalinjoilla.

Hmm. Oletko nyt onnellinen miehesi kanssa, joka todennäköisesti ei petä sinua? Vai pitäisikö hänen pettää että saisit marttyyrina erota pettäjämiehestä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Murmeli:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
no miksei sitä voi vastata heti vaan vasta 6h päästä? tai jos ei tiedä vielä vastausta niin sanoa että annat sen sitten kun tiedät ja osaat vastata. miksi olla vaan hiljaa jos toinen kysyy jotain ja kaipaa vastausta?

Miksi pitäisi vastata heti, miksei myöhemmin annettu vastaus "kelpaa"?

Jos mie kysyn mieheltäni jotain,niin ootan edes jotain reaktiota,että kysymys on edes kuultu.Jos se vaan istua jököttää eikä tapahdu yhtään mitään,niin mitä itse tekisit?

Niin mua kiinnostaisi kanssa kuulla. Jos mies kysyy, eikä nainen vastaa mitään, ei yhtään mitään asiaan, niin miten mies reagoi? Ja mitä ylipäätään ajattelee?

Entä jos tällaista jatkuu päivästä toiseen jatkuvasti. Toinen vaan jättää osan kysymyksen "noteeraamatta" tai sitten alkaa heti vääntämään: "Älä jankkaa"-lauseita sanomatta ikinä edes juuta tai jaata itse varsinaiseen asiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Kyllä sä nyt mun mielestä aika pahasti jankkaat. :xmas:

No, ehkä kannattaa mennä peilin eteen ja vilkaista sinne. It takes two to tango...

Olikos tää nyt sellainen vastaus että JUMA*AUTA EN MUUTEN JANKKAA! :kieh:

Ei ollut. Siinä ei ollut kiemuroita taustalla. Sanoin, että mene katsomaan peiliin ja vilkaise sinne.

Äläkä jankkaa, kiitos. :D


mitäs sä olet tässä tehny n, 7 sivun ajan :laugh:

Demonstroinut :saint: (ja kunnioittamalla myös toista vastaamalla toisen heittämiin väitöksiin jankkauksesta)
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Noh tässä threadissa käsitellyssä tapauksessahan mies on vastannut niihin kysymyksiin kahden vuoden aikana.

Ongelma on se että vastaus ei _tule_heti_välittömästi_kun_nainen_sitä_vaatii_

Tämä on ihan stereotypia esimerkki tyypillisestä ongelmallisesta miehen ja naisen välisestä kommunikoinnista.

Jos sitä minun _vastausta_ ei lasketa oleelliseksi sen takia että annoin sen 3-6tuntia myöhemmin niin en minäkään enää vuosien jälkeen vastaa mihinkään kysymykseen.

On turha vastata enää oikeastaan :(.

Tuntuu siltä että sinua syytetään epärehellisyydestä, valehtelusta, sinun päältä kävellään joka kerta kun tuollainen kysymys esitetään. Sinua nöyryytetään ja sinun miehisestä kunniasta ei välitetä pätkääkään.


ai niin...Huomenta kaikille.

Mutta tiedätkö, että jos vastauksessa kestää 3h, niin ei voi väittää naista silloin jankuttajaksi sitä ennen. Koska siinä ei ole mitään logiikkaa, että naista haukutaan jankkaajaksi, jos ei ole vielä vastannut.

Mutta sen 3h-6h jälkeen kun olet vastannut ja nainen jatkaa ja jatkaa asiaa, niin sitten voit sanoa jankkaajaksi.

Mutta niin kauan kun ei vastaa asiassa, niin syytös on turha. Se, että vastaa, "en halua asiasta nyt puhua ja puhutaan vaikka 3h päästä", on jo vastaus. Mutta kiertely, syyttely jankkauksesta, vaikkei ole missään vaiheessa sanonut vastausta on jotenkin lapsellista.


Avainsana tässäkin oli ´stereotypia´.
Eli tämä on tunnettu ´ongelma´ ja koska se on niin _tunnettu_
Niin pitäisi naistenkin käsittää että se ei ole ongelma vaan ominaisuus.

Huolimatta vääristyneen feminismin siivittämästä nykyisestä tasa-arvo keskustelusta, täällä ei mennä naisten sanelemien ehtojen mukaan eteenpäin.

Tuntuu kummasti aina unohtuvan se että kyllä naisten annetaan vapaasti olla naisia mutta miehissä tuntuu olevan kokoajan kritisoitavaa.
Jos miehet arkielämässä käsittelevät tälläisiä keskusteluita erilailla niin sitten tekeevät niin.


On jokseenkin törkeää että joku ajattelee seuraavasti "noh miksi ei voi vastausta antaa heti" eihän tuossa ole mitään järkeä.

Mitä tuossa ehdotetaan ja vihjataan on se että miesten pitäisi lennosta muuttaa biologista evoluutiota ja aivotoimintaa niin että se on identtinen _noiden_ asioiden suhteen naisten aivojen kanssa.


Joten kyllä, tietyillä varauksilla, naista voi syyttää jankkaamisesta tuossa asiassa sen esimerkissä sanotun _viittellisen_ 3-6 tunnin ajan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Kyllä sä nyt mun mielestä aika pahasti jankkaat. :xmas:

No, ehkä kannattaa mennä peilin eteen ja vilkaista sinne. It takes two to tango...

Olikos tää nyt sellainen vastaus että JUMA*AUTA EN MUUTEN JANKKAA! :kieh:

Ei ollut. Siinä ei ollut kiemuroita taustalla. Sanoin, että mene katsomaan peiliin ja vilkaise sinne.

Äläkä jankkaa, kiitos. :D


mitäs sä olet tässä tehny n, 7 sivun ajan :laugh:

Demonstroinut :saint:

vai paremminkin sublimoinut?
 
Aikamoinen keskustelu syntynyt aiheesta ja moni vetänytkin asian vierestä.
Mutta mikäpä siinä, kiva että aihe sai keskustelu aikaiseksi.

Meidän suhteessa on monenmoisia kiemuroita ja koukkuja ja jokapäivä ei ole todellakaa helppo. Välimme ovat usein räjähdys alttiit minä hermostun mieheen ja mies minuun. Olen koittanut olla iloinen ja positiivisempi hänelle mutta vähän vaikea kun hän on jokapäivä samanlainen: tulee töistä kotiin syö, menee koneelle jonka jälkeen vetöö ruhonsa sohvalle pitkälleen ja alkaa natita päiväunia. Kuntaas minä tulen töistä: alan laittaa ruokaa, siisitiä paikkoja ja sitten onki jo lapsen iltapalan aika ja hampaiden pesut, suihkut yms. eli mun työpäivä ei pääty todellkaan siihen että kirjaan itseni töistä ulos vaan silloin kun lapsi menee nukkumaan jonka jälkeen joutuisn vielä kuuntelemaa miehen narinaa tuo sitä tuo tätä. mutta minä en tuo ja hän suuttuu.

Eli miksi hän on oikeutettu niihin päiväuniin ja lepohetkiin työpäivän jälkeen ja minä en? mikis hän menee aina kaiken edelle? hänen menot ja hänen olonsa ja tahtonsa ja neljänä iltana viikossa hän vielä pakenee salille tätä kaikkea
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Ap. Kyllä sää voisit mennä ihan yksinkin sinne vuorovaikutuskurssille, vaikkei mies sinne lähtisikään. Jos toinenkin osaa "oikeantyyliset" vuorovaikutteet, niin se auttaa tilannetta kummasti.

mä olen kokeillu keskustell amyös tuossa muodossa "minusta tuntuu pahalle kun katsot telkkaria, enkä saa aikaasi"

mutta ei eritulosta, tai en ole ainakana huomannut.

Mä tiedän sen et mussakin on vikaa varmasti ihan yhtälailla kun mun miehessä. mun mies aina sanoo et jankkaan ja jauhan samoista asioista mut mun mielestä mä haluan vaan keskustella ja selvittää asiat mitkä mua painaa. tiedä sitten vaikea sanoa. musta vaan tun tuu et siitä on vaan vaikea keksutella mistään mun kanssa´.


Hmm.. Auttaisiko jos sanot miehellesi juuri tämän seikan mitä mää demonstroin?

Eli jankkaus loppuu kun asioista keskustellaan. Jos asioista ei keskustella, niin jankkaus jatkuu, koska olet vailla vastausta. Jos ei ole nyt valmis keskustelemaan asiasta, niin kertoo ajan koska on valmis keskustelemaan jne.

Näytä esim. tämä treahdi mun ja isä-:n keskusteluista niin huomaa, miten jankkaus alkaa. Lopetuksen pystyy myös mies määrittelemään helposti, jos haluaa.

olen sanonut että itse aiheutat useasti jankkauksen kun et vastaa kun kysyn. Ja niinhän se on, vastausta pitää tivaamalla tivat akuin pikkulapselta jonka jälkeen saan kiskottua sieltä yhden sanan ja hampaitten kiristystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Ap. Kyllä sää voisit mennä ihan yksinkin sinne vuorovaikutuskurssille, vaikkei mies sinne lähtisikään. Jos toinenkin osaa "oikeantyyliset" vuorovaikutteet, niin se auttaa tilannetta kummasti.

mä olen kokeillu keskustell amyös tuossa muodossa "minusta tuntuu pahalle kun katsot telkkaria, enkä saa aikaasi"

mutta ei eritulosta, tai en ole ainakana huomannut.

Mä tiedän sen et mussakin on vikaa varmasti ihan yhtälailla kun mun miehessä. mun mies aina sanoo et jankkaan ja jauhan samoista asioista mut mun mielestä mä haluan vaan keskustella ja selvittää asiat mitkä mua painaa. tiedä sitten vaikea sanoa. musta vaan tun tuu et siitä on vaan vaikea keksutella mistään mun kanssa´.


Hmm.. Auttaisiko jos sanot miehellesi juuri tämän seikan mitä mää demonstroin?

Eli jankkaus loppuu kun asioista keskustellaan. Jos asioista ei keskustella, niin jankkaus jatkuu, koska olet vailla vastausta. Jos ei ole nyt valmis keskustelemaan asiasta, niin kertoo ajan koska on valmis keskustelemaan jne.

Näytä esim. tämä treahdi mun ja isä-:n keskusteluista niin huomaa, miten jankkaus alkaa. Lopetuksen pystyy myös mies määrittelemään helposti, jos haluaa.

Tämä on vallan käyttöä taas.
Jossa toinen osapuoli sanelee ehdot, sivusin tätä asiaa äskeisessä viestissäni.

Miksi ei voi äänettömästi käyttää tuota kolmatta vaihtoehtoa.
Eli käytännössä menee niin että kysellään sitten : Noh milloinka olet valmis keskustelemaan asiasta. ? Eli painostus jatkuu ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Turhan suurta mörköä nyt ollaan tekemässä tästä pettämisestä. Kaikki joilla on toimivat sukupuolielimet, ovat potentiaalisia pettäjiä - turha siitä on vetää sitä johtopäätöstä, että jos ei ole jo pettänyt niin varmasti tulee jossain vaiheessa pettämään!

Huom AP :attn:

mä täällä sivussa seurailen. oli oakko käydä vähän ulkona remuamassa nuppusen kanssa jotta sai päätä vähän nollattua.

Mutta olen tehnyt miehelle selväksi että jos hän pettää se on automaattisesti ero, koska en kuuna päivänä enää voisi olla onnellinen moisen ihmise kanssa. Ja samaa sanoi mies jos minä pettäisin niin ero tulisi. Että tästä asiasta ollaan samoillalinjoilla.

Hmm. Oletko nyt onnellinen miehesi kanssa, joka todennäköisesti ei petä sinua? Vai pitäisikö hänen pettää että saisit marttyyrina erota pettäjämiehestä?

noin se mieskin on mulle sanonut. Hän sanoi viimeksi taas eilen että mä voin myöntää ihan mitä vaan sinun mieliksesi kunhan vaan lopetat jankkauksen johon sanoin että sittenhän tiedät että suhde päättyy johon sanoi että sitäkö sinä loppujen lopuksi haluat. en tietenkään.

Mutta silti edelleen kaikkien hyvienkin hetkien jälkeen mä mietinvaan koko ajan juttua että olisiko mun mies jaksanut tätä oikeasti melkein päivittäistä paskaa ja keskustelua jos hän ei rakastaisi mua? Vai onko hän vaan jaksanut toisen naisen voimin?

En tiedä mä taidan olla ihan solmussa koko nainen :'(

 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
.

Tämä on vallan käyttöä taas.
Jossa toinen osapuoli sanelee ehdot, sivusin tätä asiaa äskeisessä viestissäni.

Miksi ei voi äänettömästi käyttää tuota kolmatta vaihtoehtoa.
Eli käytännössä menee niin että kysellään sitten : Noh milloinka olet valmis keskustelemaan asiasta. ? Eli painostus jatkuu ?

Pitäiskö miehelle sitten sanoa,että kerro se vastaus tähän asiaan sitten,kun oot miettinyt?
Joka voi olla silloin 3-6 tunnin päästä tai ei milloinkaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Avainsana tässäkin oli ´stereotypia´.
Eli tämä on tunnettu ´ongelma´ ja koska se on niin _tunnettu_
Niin pitäisi naistenkin käsittää että se ei ole ongelma vaan ominaisuus.

Huolimatta vääristyneen feminismin siivittämästä nykyisestä tasa-arvo keskustelusta, täällä ei mennä naisten sanelemien ehtojen mukaan eteenpäin.

Tuntuu kummasti aina unohtuvan se että kyllä naisten annetaan vapaasti olla naisia mutta miehissä tuntuu olevan kokoajan kritisoitavaa.
Jos miehet arkielämässä käsittelevät tälläisiä keskusteluita erilailla niin sitten tekeevät niin.


On jokseenkin törkeää että joku ajattelee seuraavasti "noh miksi ei voi vastausta antaa heti" eihän tuossa ole mitään järkeä.

Mitä tuossa ehdotetaan ja vihjataan on se että miesten pitäisi lennosta muuttaa biologista evoluutiota ja aivotoimintaa niin että se on identtinen _noiden_ asioiden suhteen naisten aivojen kanssa.


Joten kyllä, tietyillä varauksilla, naista voi syyttää jankkaamisesta tuossa asiassa sen esimerkissä sanotun _viittellisen_ 3-6 tunnin ajan.

Ei vaan molempien tulisi mennä kompromissiin.

Ei ole mitenkään biologista evoluutiota se, ettei toinen voisi sanoa jotain toiselle. Tietynlaiseen kunnioitukseen kuuluu se, että otetaan toinen huomioon edes reagoimalla, että on kuullut kysymyksen/murheen tai asian.

Koska monesti miehiltä ei tule vastaus suorilteen, niin kompromissinä sopisi olla esim. se, että asiasta keskustellaan kun mies on vastauksen päähänsä sumplikoinut. Mutta kompromissinä myöskin mies sanoo tästä toiselle, jotta toinen tietää missä mennään. Se, että mies sanoo: "Puhutaan illalla paremmin" on jo vastaus. Jos nainen siltikin jatkaa kokoajan asioista, voi se tulla jankkaukseksi, jos asiasta on sovittu puhua illalla. Jos taas mies ei edes noteeraa kysymystä, ja nainen toistelee sitä kymmenenteen kertaan, niin ei voi puhua jankkauksesta, koska nainen ei edes tiedä onko mies kuullut koko kysymystä, kun ei ole kommentoinut asiaan ollenkaan.

Ja tämä ei suinkaan ole naisten keksimää juttua, vaan ihan miesten kuin myös naistenkin omaa parisuhdeteoriaa.

Se, että molemmille on selkeät sävelet myös keskusteluissa auttaa kummasti vuorovaikutuksessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Ap. Kyllä sää voisit mennä ihan yksinkin sinne vuorovaikutuskurssille, vaikkei mies sinne lähtisikään. Jos toinenkin osaa "oikeantyyliset" vuorovaikutteet, niin se auttaa tilannetta kummasti.

mä olen kokeillu keskustell amyös tuossa muodossa "minusta tuntuu pahalle kun katsot telkkaria, enkä saa aikaasi"

mutta ei eritulosta, tai en ole ainakana huomannut.

Mä tiedän sen et mussakin on vikaa varmasti ihan yhtälailla kun mun miehessä. mun mies aina sanoo et jankkaan ja jauhan samoista asioista mut mun mielestä mä haluan vaan keskustella ja selvittää asiat mitkä mua painaa. tiedä sitten vaikea sanoa. musta vaan tun tuu et siitä on vaan vaikea keksutella mistään mun kanssa´.


Hmm.. Auttaisiko jos sanot miehellesi juuri tämän seikan mitä mää demonstroin?

Eli jankkaus loppuu kun asioista keskustellaan. Jos asioista ei keskustella, niin jankkaus jatkuu, koska olet vailla vastausta. Jos ei ole nyt valmis keskustelemaan asiasta, niin kertoo ajan koska on valmis keskustelemaan jne.

Näytä esim. tämä treahdi mun ja isä-:n keskusteluista niin huomaa, miten jankkaus alkaa. Lopetuksen pystyy myös mies määrittelemään helposti, jos haluaa.

Tämä on vallan käyttöä taas.
Jossa toinen osapuoli sanelee ehdot, sivusin tätä asiaa äskeisessä viestissäni.

Miksi ei voi äänettömästi käyttää tuota kolmatta vaihtoehtoa.
Eli käytännössä menee niin että kysellään sitten : Noh milloinka olet valmis keskustelemaan asiasta. ? Eli painostus jatkuu ?

mä en halua meidän suhteessa sitä että kumpikaan on kummankaan tossun alla. vaan mä haluan et me ollaan tasavertasia.

Jotenka mä en halua sanella ehtoja enkä halua että mies sanelee ehtoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
olen sanonut että itse aiheutat useasti jankkauksen kun et vastaa kun kysyn. Ja niinhän se on, vastausta pitää tivaamalla tivat akuin pikkulapselta jonka jälkeen saan kiskottua sieltä yhden sanan ja hampaitten kiristystä.

Näinpä. Tuo onkin se syy miksi jankkauksia on. Sun pitää saada mies ymmärtämään, että vastaus voi toki tulla esim. 6h päästä, mutta miehen tulee sanoa se, että voi keskustella paremmin 6h päästä. Se, ettei sano mitään, ei ole oikea keino, eikä poista jankkausta, koska naisella ei ole mitään takuita siitä, että ikinä saisi edes koko asian puhuttua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
taas tulee mieleen se että miks kannattaa asua yksin :D

hehheh. eli sä nyt sanot ettei kenenkään kannattaisi elää parisuhteessa?? eli se on vaan hukkaa heutettyä aikaa ja harmaita hiuksia? eli kaikkien tulisi saada tehdä mtiä haluaa ja kenen kanssa haluaa myös suhteessa=?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Hmm.. Auttaisiko jos sanot miehellesi juuri tämän seikan mitä mää demonstroin?

Eli jankkaus loppuu kun asioista keskustellaan. Jos asioista ei keskustella, niin jankkaus jatkuu, koska olet vailla vastausta. Jos ei ole nyt valmis keskustelemaan asiasta, niin kertoo ajan koska on valmis keskustelemaan jne.

Näytä esim. tämä treahdi mun ja isä-:n keskusteluista niin huomaa, miten jankkaus alkaa. Lopetuksen pystyy myös mies määrittelemään helposti, jos haluaa.

Tämä on vallan käyttöä taas.
Jossa toinen osapuoli sanelee ehdot, sivusin tätä asiaa äskeisessä viestissäni.

Miksi ei voi äänettömästi käyttää tuota kolmatta vaihtoehtoa.
Eli käytännössä menee niin että kysellään sitten : Noh milloinka olet valmis keskustelemaan asiasta. ? Eli painostus jatkuu ?


No tuo on yksi keino. Kysyä suoraan mieheltä, että koska on valmis keskusteleen asiaa. Hyvin usein siihenkin tulee vaan joku murahdus tjms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mamma ja pojat:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mamma ja pojat:
Oisko hän masentunut?
Mun mies meinaan tekee samalla tavalla, kun ei halua jostakin puhua tai tulee jokin vastoinkäyminen ja hän on masentunut.

mun mies ei usko masennukseen. Itsellänikin masennuksen oireita välillä koska mulla pms mut mies sanoo ettei sellaista ole se on vaan muoti-ilmiö joka on nyt olevinaan kaikilla.

Hän kasvanut riitaisassa perheessä jossa nähnyt väkivaltaa (en tiedä onko kokenut) äiti ollut alkkis jne

Joo ei miehet sitä halua myöntää ja lääkäriin ei saa millään.
Kokemusta on.

Kuinka sä oikein jaksat? Kauanko teillä ollut tuollaista?

Mä pidän tuota henkisenäväkivaltana.

Ja minä pidän teitä keskenkasvuisina.

Minulla(kin) on rakastava mies ja lapsen synnyttyä mies sulkeutui melko totaalisesti. Sitten jotenkin itse kasvoin ja aloimme seurustella. Seurustelitteko te koskaan? = Kyselitte toistenne toiveista, lapsuuden kokemuksista, sukulaisista, kotipaikkakuntien tavoista ym? Veikkaan, että ette. Emme mekään.

Koeta keksiä tapa puhua miehellesi. Kysy mitä hän näillä tarkoittaa, kysy jotenkin, kysy. Puhu sille ukolle, puhu puhu ja puhu. Sen on pakko alkaa puhua sun kanssa.

Ekana mulle tuli mieleen, että mitäs jos sä sanot sille näitä varioiden käyttäen:

* ootko noin vitun vajaa ettet vaan ymmärrä
* onko kuulussa vikaa
* olet tyhmä
* avaa turpas jos sieltä tulee jotain fiksua
* bimpo
* hullu ukko
* skitso
* sekopää

 

Yhteistyössä