Miksi teen näin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Overcast
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Overcast

Vieras
Minulla on mies. Hän on melkein täydellinen. Hänen luonteensa on täydellinen. Hän on suloinen. Hänen kanssaan on parasta seksiä ikinä. Pidämme samoista asioista. Haluamme samanlaisen tulevaisuuden. Hän olisi täydellinen isä lapsilleni. Hän tekee kaikkensa minun eteeni ja rakastaa minua valtavasti. Hänessä on niin paljon asioita, joita unelmamiehessä voi vain olla. Hän pitää minua täydellisenä. Rakastan häntä. Mutta.

Minä sekoilen. Olen levoton. Minä katselen muita miehiä. Kaipaan suunnattomasti kusipäistä exääni. Eilen minä menin ja petin. Minulla oli jo ennen sitä vahva tunne, että niin saattaa käydä. En olisi exäni kanssa voinut kuvitellakaan niin käyvän. Nyt se tapahtui muitta mutkitta, liiankin helposti. Vain yksi viikonloppu, yksin baariin ja näin kävi. Toki minulla on morkkikset tapahtuneesta, mutta ei sellaista kuin kuvittelen. En ikinä haluaisi loukata miestäni. En ikinä. En tiedä sanonko tapahtuneesta, parempi jos en. Se jäisi vaivaamaan ja loukkaisin häntä valtavasti.

Tiedän, tein kusipäisesti. Olen kusipää. Mutta miksi teen näin? Oikeasti en ole varma haluanko olla hänen kanssa lopun ikää. En koe valtavaa kaipuuta häntä kohtaan. Minun sydän ei pomppaile kun hän soittaa. En reagoi samalla tavalla kuin exäni kanssa. En silti haluaisi hänestä luopua. Hän on vain niin ihana. Ja meidän tarina on vasta alussa. Exäni silti kummittelee mielessä joka päivä. Haaveilen myös muista miehistä.

Mitä mä teen? Olen todella sekaisin ajatusteni kanssa. Olen sanonut tämän miehellenikin monta kertaa. Hän jopa tietää että ikävöin exääni. Ja suhtautuu tuohonkin niin ihanasti. Toivon, että rakastaisin häntä koko sydämestäni. Ja vain häntä. Silti teen jotain ihan muuta ja mietin ihan muita. Minulla on paha mieli. Mitä ihmettä mä teen. Auttakaa.
 
Minulla on mies. Hän on melkein täydellinen. Hänen luonteensa on täydellinen. Hän on suloinen. Hänen kanssaan on parasta seksiä ikinä. Pidämme samoista asioista. Haluamme samanlaisen tulevaisuuden. Hän olisi täydellinen isä lapsilleni. Hän tekee kaikkensa minun eteeni ja rakastaa minua valtavasti. Hänessä on niin paljon asioita, joita unelmamiehessä voi vain olla. Hän pitää minua täydellisenä. Rakastan häntä. Mutta.

Minä sekoilen. Olen levoton. Minä katselen muita miehiä. Kaipaan suunnattomasti kusipäistä exääni. Eilen minä menin ja petin. Minulla oli jo ennen sitä vahva tunne, että niin saattaa käydä. En olisi exäni kanssa voinut kuvitellakaan niin käyvän. Nyt se tapahtui muitta mutkitta, liiankin helposti. Vain yksi viikonloppu, yksin baariin ja näin kävi. Toki minulla on morkkikset tapahtuneesta, mutta ei sellaista kuin kuvittelen. En ikinä haluaisi loukata miestäni. En ikinä. En tiedä sanonko tapahtuneesta, parempi jos en. Se jäisi vaivaamaan ja loukkaisin häntä valtavasti.

Tiedän, tein kusipäisesti. Olen kusipää. Mutta miksi teen näin? Oikeasti en ole varma haluanko olla hänen kanssa lopun ikää. En koe valtavaa kaipuuta häntä kohtaan. Minun sydän ei pomppaile kun hän soittaa. En reagoi samalla tavalla kuin exäni kanssa. En silti haluaisi hänestä luopua. Hän on vain niin ihana. Ja meidän tarina on vasta alussa. Exäni silti kummittelee mielessä joka päivä. Haaveilen myös muista miehistä.

Mitä mä teen? Olen todella sekaisin ajatusteni kanssa. Olen sanonut tämän miehellenikin monta kertaa. Hän jopa tietää että ikävöin exääni. Ja suhtautuu tuohonkin niin ihanasti. Toivon, että rakastaisin häntä koko sydämestäni. Ja vain häntä. Silti teen jotain ihan muuta ja mietin ihan muita. Minulla on paha mieli. Mitä ihmettä mä teen. Auttakaa.


Ranskalainen sananlasku toteaa:"Naisen on parenpi valita mies,JOKA rakastaa kuin JOTA rakastaa.
Tältä pohjalta voisit pistää jäitä hattuun,vai mihin niitä jäitä sinun tapauksessasi pitäisi tunkea (:>)?
Joka tapauksessa leikkimällä aasia kahden heinätukon välillä saatat hankkia itsellesi vaikeuksia enemmän kuin oikeastaan olisit ansainnutkaan.
Neuvoisin sinua pistämään nykysuhteesi tauolle,kunnes pääsisit selville onko exä exä vai nyxä exä .Puhtaalta pöydältä olisi paljon helponpi alkaa.
Jos tuo nyxäsi kerran on noin "edullisen"tuntuinen ratkaisu,eikö olisi reilunpaa häntä kohtaan selvittää ensin oma sijaintinsa pelikentällä?
Mitään takuuratkaisua ei ole,mutta toisen kunnioittaminen ihmisenä on silti aina suositeltavaa.
 
Viimeksi muokattu:
Moi Overcast!

En ihmettele tunteitasi lainkaan, olet varmaan hiljattain eronnut exästäsi? Jättikö hän sinut? Koska jos tulee jätetyksi vastoin omaa tahtoaan, jää enemmän "koukkuun" exään kuin että jos itse jättää tai yhdessä sovitaan lopusta.

Et ole varmaan päässyt täysin yli vanhasta suhteesta; toisaalta nautit ymmärrettävästi uuden miehen seurasta ja siitä että saat rakkautta ja hellyyttä ym. asioita, joita eniten kaipaa kun vanha suhde on ohi.

Olin itse aikoinaan hieman samantyyppisessä tilanteessa, olin eronnut exästäni (exäni jätti minut) ja tapasin ihanan miehen, joka hullaantui muhun täysin. Nautin hänen seurastaan ja kaikesta, mutta silti kipuilin exän perään, saatoin ajatella exää joskus kokoajan(!). Ajattelin myös muita miehiä ja todella tarvitsin heidän huomiotansa. Luulisin että huomionkipeys johtui siitä että olin niin loukattu ja rikki sisältä, että tavallaan yritin rakentaa uudelleen naiseuttani ja luottamustani itseeni muiden ihailun kautta. No se ei tietenkään pidemmän päälle ole ratkaisu, vaan täytyy itse löytää kauneus ja voima taas sisältänsä, jotta voi eheytyä. Antaa anteeksi exälle, itselle jne.

Mielestäni tärkeintä on, että kuulostelet rauhassa mitä haluat. En kertoisi pettämisestä uudelle miehelle, mitä se toisi muuta kuin pahaa mieltä uudelle miehelle? Sinun kannattaa selvittää tuo juttu itsesi kanssa. Haluat ehkä huomiota muiltakin miehiltä, koska vanhan suhteen kipu ja ehkä hylätyksi tulo satuttivat sinua syvästi ja oman arvon tuntosi sai kolauksen. Onko kenties näin?

Älä ainakaan syytä itseäsi vaan anna asialle aikaa. Tietysti olisi hyvä, että uusi mies ei joutuisi kärsimään sinun omista "haamuista", mutta ymmärrän senkin, että et välttämättä pysty olemaan hänelle tällä hetkellä täydellinen kumppani. Kokemusta on tuostakin :)

Tsemppiä siis, kyllä kaikki kirkastuu!

t. tytteli
 
Ihana oli lukea sinun viestisi, tytteli :)

Oikeassa olit monessa asiassa. Exä pisti eron alulle ja minä tyydyin siihen. Rakastimme toisiamme valtavasti, mutta yhteiselo ei vain toiminut. Erosimme järjellä, ei tunteilla. Irtisanoimme asuntomme ja vaihdoin sitten kaupunkia, työpaikkaa ja tietysti asuntoa. Olin todella rikki. Uusi työpaikka oli tietysti hyvä asia, mutta sisältä vain itkin ja kaipasin.

Olimme exäni kanssa perustamassa perhettä. Tulin raskaaksi ja olin niin onnellinen. Sitten sain keskenmenon ja muutaman kuukauden jälkeen suhteemme muuttui tappelutantereeksi. Minulla oli paha mieli melkein kokoajan, kun hän alkoi olla jostain syystä niin ilkeä minua kohtaan. Ensin menetin terveyteni, sitten pikkuisen, ei ollut työpaikkaa ja sitten loppujen lopuksi menetin mieheni. Katkeroiduin. Emme olleet kauan yhteydessä, mutta suhteemme oli niin täynnä tapahtumia ja tunteita, että se teki eroprosessin vaikeaksi. Kaipasin häntä niin paljon. Vaikka hän muuttui todella vittumaiseksi minua kohtaan, silti rakastin häntä valtavasti.

Vaikka vaihdoin kaupunkia, jatkoimme tapailemista. Yritimme jatkaa omaa elämää, mutta rakkaus oli niin voimakas toisiamme kohtaan, että emme voineet olla erossa. Mietimme usein jatkammeko suhdetta. Aina tultiin siihen tulokseen, ettei se voi toimia. Ei se toiminut aiemminkaan. Meni puoli vuotta ja vietin lomani hänen kanssaan. Sitten minulle valaistu, että haluan olla hänen kanssaan silti. Olen valmis yrittämään. Halusin hänen kanssaan perheen. Kunnes tapahtui ikävästi. Hän ihastui yhteen tuttuuni ja alkoikin seurustelemaan hänen kanssaan. Koin elämäni ensimmäistä kertaa vihaa. Vihasin sitä tilannetta, jonka jouduin kärsimään. Vihasin sitä naista, joka erittäin hyvin tiesi exästä ja meidän tapauksesta.

Sitten meidän yhteydenpito jäi. Aineskin hetkeksi. Nyt se taas on jatkunut. Hän myöntää, että kaipaa minua ja haluaisi nähdä. Ei se ole oikein häntä tavata, mutta haluaisin nähdä, miten reagoin jos näen hänet livenä. Huomaanko rakastavani häntä niin paljon, että unohdan nykyisen. Vai huomaanko siinä vaiheessa, että rakastankin nykyistä niin paljon, että exä ei ole hänen rinnallaan enää mitään. En tiedä kannattaako nähdä häntä. Ehkä se on hyvä asia tai sit ei.

Ahdistaa vain oma toiminta. Tai enemmän vielä omat tunteet, jotka ovat ihan sekaisin. Ja, varsinkin se, että toinen pitää minua täydellisenä. Olen monta kertaa sanonut, että en todellakaan ole, mutta hän vain sanoo, että olen juuri sitä mitä hän on aina halunnut. Vaikka hän on super ihana, on hänellä ärsyttäviä piirteitä. Tavallaan ihan pieniä, mutta saa minut kihisemään. Olen niistä asioista maininnutkin, ja hän tietysti yrittää olla tekemättä niitä, jotka minua ärsyttää. Ainut huono puoli hänessä, mutta joskus vain sitäkin ärsyttävämpää. Exällä sellaisia ei ollut.
 
Jotkut ihmiset pystyvät järkeilemään fiksun ratkaisun. Hyvä mies ---> Liittoon ---> Ja elämän perusta kunnossa.

Sinä et näihin ihmisiin kuulu. Kaipaat tunnetta. Varttuessasi tunteenkaipuu saattaa laimeta, mutta perustaltasi tuskin muutut. Olet monien muiden tapaan moniavioinen.

Kannattaa vain sopeutua ajatukseen. Sinun elämääsi tulee kuulumaan monia miehiä ja ehkä monia liittoja ja sillä selvä. Perusta on biologinen.
 
Jotkut ihmiset pystyvät järkeilemään fiksun ratkaisun. Hyvä mies ---> Liittoon ---> Ja elämän perusta kunnossa.

Sinä et näihin ihmisiin kuulu. Kaipaat tunnetta. Varttuessasi tunteenkaipuu saattaa laimeta, mutta perustaltasi tuskin muutut. Olet monien muiden tapaan moniavioinen.

Kannattaa vain sopeutua ajatukseen. Sinun elämääsi tulee kuulumaan monia miehiä ja ehkä monia liittoja ja sillä selvä. Perusta on biologinen.


Totta, tarvitsen tunnetta. En tiedä pystyisinkö elämään ihmisen kanssa, jonka kanssa arki on vain peruskivaa. Se on minun luonteeni. Kyllä minä yhden ihmisen kanssa voin olla, mutta tunteeni pitää vain olla niin vahva häntä kohtaan, että en edes muita mieti. Exän kanssa se oli niin. En tiedä miten se vuosien saatossa olisi mennyt, aika tuollaisenkin olisi näyttänyt.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka hän on super ihana, on hänellä ärsyttäviä piirteitä. Tavallaan ihan pieniä, mutta saa minut kihisemään. Olen niistä asioista maininnutkin, ja hän tietysti yrittää olla tekemättä niitä, jotka minua ärsyttää. Ainut huono puoli hänessä, mutta joskus vain sitäkin ärsyttävämpää.
mitähän ne sitten mahtaneekaan olla niitä piirteitä pieniä
 
Viimeksi muokattu:
Aloittajan kirjoutksessa tulee taas ilmi rakkauden pirullisen voimakas vaikutus. Eli vaikka ihastuisi ns. täydelliseen ihmiseen ja kaikki olisi järkitasolla hyvin, niin tunnetasolla vahvempaan rakkaussuhteen perään silti jää kaipaamaan, jos sellaista on päässyt joskus kokemaan.

Niillä ihmisillä onkin helpompaa, jotka eivät koskaan kunnon rakastumista ole kokeneet. Sen kuin vaan valitsevat ihastuksista sen järkevimmän vaihtoehdon.
 
Aloittajan kirjoutksessa tulee taas ilmi rakkauden pirullisen voimakas vaikutus. Eli vaikka ihastuisi ns. täydelliseen ihmiseen ja kaikki olisi järkitasolla hyvin, niin tunnetasolla vahvempaan rakkaussuhteen perään silti jää kaipaamaan, jos sellaista on päässyt joskus kokemaan.

Niillä ihmisillä onkin helpompaa, jotka eivät koskaan kunnon rakastumista ole kokeneet. Sen kuin vaan valitsevat ihastuksista sen järkevimmän vaihtoehdon.


Järki ja tunne. rakastunut ei petä, se on biologian vastaista. rakkaussuhde kääntyy monesti järkisuhteeksi taloudellisten syiden ja lasten takia.moni pariskunta kohdistaa korostetusti emootionsa lapseen tämän ollessa paikalla, siitä ulkopuolinen näkee, ettei heidän parisuhteessa ole enää rakkautta. Yksiavioisuus on tunneihmiselle tosiaan tuskaa, miksi siis tuomita, paitsi jos sellainen osuu omaksi puolisoksi.
 
Viimeksi muokattu:
petetään eli molemmilla tai toisella voi olla suhde/suhteita ennen lopullista eroa. Tämä on hyvin yleistä. Se on sitä oman elämän aloittamista.

Rakastua omaan puolisoon voi uudestaan vaikeidenkin vuosien jälkeen. Monet muuttavat jopa erilleen ja sitten takaisin yhteen.
 
Ei, en halua täydellisyyttä. Lähellä voi olla, mutta haluan ilmeisesti haasteita. Kaikissa exissä on se samainen piirre ollut, he ovat olleet minulle jonkin sortin haaste. Vaikka se kovin raskasta välillä onkin, mutta minun kiinnostus pysyy, eikä tarvitse hakea haasteita muualta. Nyt niitä näköjään haen. Kuulostaa varmasti typerältä.

Nykyinen on vain niin helppo ja saatavilla. Sinänsä kiva, ettei tarvitse miettiä tykkääkö toinen vai ei, tai jättääkö hän minut vai ei. Hän osoittaa rakastamisen kaikilla tavoilla. Joskus joudun pyytämään omaa tilaa ja aikaa. Ja kun hän lopulta niin tekee, esim. ei soita hetkeen, minun kiinnostus tuplaantuu. Olen asiasta sanonut hänelle jo useasti, ettei kokoajan tarvitse soitella tai viestitellä, tarvitsen omaa aikaa. Ja myös olen tokaissut sen, että haluan ehkä olla yksin. SEllainen tunne tuli. Välillä vai ahdistaa hänen jatkuvat rakkaudentunnustukset 24/7. Liika on liikaa.
 
Oletko koskaan asunut kunnolla yksin ja tutustunut itseesi? Kuulostaa vähän siltä, että syöksyt suhteesta toiseen. Myös tämä ex, johon olet vieläkin tosi rakastunut, vaikuttaisi olevan aika itsepäinen äijä, jota rakastat, koska hän tuo elämään särmää. Touhusi kuulostaa vähän Matti Nykäseltä ja Mervi Tapolalta, sillä eihän elämä ole tylsää arkea, kun ei koskaan tiedä, missä toinen viilettää ja kuka heittelee vaatteita ulos ikkunasta ja heiluttelee puukkoa...

Kannattaa muistaa se, että onnellisuus lähtee sinusta itsestäsi. Et voi sanoa miehelle, että "tee mut onnelliseksi". Minusta tuntuu, että kukaan tähän astisista miehistäsi ei ole se oikea. Taidat olla ilmeisesti aika nuori, joten kannattaa hyväksyä se, että nuorena sitä etsii itseään ja nopea kyllästyminen kuuluu jopa asiaan. Siksi ei kannata sitoutua liian nuorena.

Ehkä sinulle jopa sopisi sellainen tilanne, että muuttaisit asumaan yksinäsi ja tapailisit tätä ex-miestä pelkästään seksin merkeissä. Sillä tavalla suhde pysyisi tuoreena eikä sinun tarvitse pelätä, että suhde muuttuu tylsäksi. Intohimoiselle ihmiselle vapaus voisi myös olla hyvä juttu, niin ei tarvitse kummankaan pysytellä vakiintuneena ja uskollisena.
 
Muumimamma, kirjoituksessasi oli pointti, jos olisin nuori. En enää ole :) Tai en niin vanhakaan, mutta kolmekymmentä on tullut jo plakkariin, joten perheen perustaminen olisi minulle ajankohtaisin asia. Haluan sitä niin paljon. Olen halunnut jo monta vuotta.

Yksin olen asunut yli 10 vuotta. Sinkkuna ollut yli 10 vuotta. Olen nähnyt ja kokenut paljon, ei se siitä ole kiinni. Ei minulla ole tarve enää viipottaa. Yhden illan jutut ja seksisuhteet on koettu. Haluan oikeasti nyt aivan muuta. Muutama seurustelusuhde on takana. Ikääni nähden aika vähän olen loppujen lopuksi seurustellut.

Olen tutustunut itseeni, tiedän kyllä mitä haluan. Ainoastaan nyt on mieli sekaisin, enkä tiedä mitä tekisin. Pieni stressi taitaa olla siitä, koska haluan lasta niin paljon, ja olen jo sen ikäinen, ettei se kohta ole enää mahdollsta. Tai aineskaan niin helppoa. Pelkään, ettei nykyinen olekaan se oikea.
 
Hoh hoijaa, mistä ihmeestä teitä ihmisiä sikiää, jotka arvottavat omaa oloaan ja elämää puolison tai toisten ihmisten kautta. Hänen pitää olla sitä tai tätä, että minä olisin onnellinen. Herätyspahvit, onnellisuus on korvienvälissä, siis omien korvien välissä. Siellä on myös hyväksyminen ja empaattisuus, joita tarvitaan parisuhteessa, siis avaimet ovatkin yllätys , yllätys, itsellä eikä puolisolla. Niin makaa , kuin petaa. Mutta tämä on niin tyypillistä nykykulttuuria, jossa itsekkyys on itseisarvo.
 
Minulla on mies. Hän on melkein täydellinen. Hänen luonteensa on täydellinen. Hän on suloinen. Hänen kanssaan on parasta seksiä ikinä. Pidämme samoista asioista. Haluamme samanlaisen tulevaisuuden. Hän olisi täydellinen isä lapsilleni. Hän tekee kaikkensa minun eteeni ja rakastaa minua valtavasti. Hänessä on niin paljon asioita, joita unelmamiehessä voi vain olla. Hän pitää minua täydellisenä. Rakastan häntä. Mutta.

Minä sekoilen. Olen levoton. Minä katselen muita miehiä. Kaipaan suunnattomasti kusipäistä exääni. Eilen minä menin ja petin. Minulla oli jo ennen sitä vahva tunne, että niin saattaa käydä. En olisi exäni kanssa voinut kuvitellakaan niin käyvän. Nyt se tapahtui muitta mutkitta, liiankin helposti. Vain yksi viikonloppu, yksin baariin ja näin kävi. Toki minulla on morkkikset tapahtuneesta, mutta ei sellaista kuin kuvittelen. En ikinä haluaisi loukata miestäni. En ikinä. En tiedä sanonko tapahtuneesta, parempi jos en. Se jäisi vaivaamaan ja loukkaisin häntä valtavasti.

Tiedän, tein kusipäisesti. Olen kusipää. Mutta miksi teen näin? Oikeasti en ole varma haluanko olla hänen kanssa lopun ikää. En koe valtavaa kaipuuta häntä kohtaan. Minun sydän ei pomppaile kun hän soittaa. En reagoi samalla tavalla kuin exäni kanssa. En silti haluaisi hänestä luopua. Hän on vain niin ihana. Ja meidän tarina on vasta alussa. Exäni silti kummittelee mielessä joka päivä. Haaveilen myös muista miehistä.

Mitä mä teen? Olen todella sekaisin ajatusteni kanssa. Olen sanonut tämän miehellenikin monta kertaa. Hän jopa tietää että ikävöin exääni. Ja suhtautuu tuohonkin niin ihanasti. Toivon, että rakastaisin häntä koko sydämestäni. Ja vain häntä. Silti teen jotain ihan muuta ja mietin ihan muita. Minulla on paha mieli. Mitä ihmettä mä teen. Auttakaa.


Näitä luettuani tuli mieleen exäni. Suhteemme kesti viitisen vuotta. Ensimmäiset kolme ja puoli vuotta olin haasteellinen sikäli, että vaikka tykkäsin hänestä kovasti, ajattelin sitoutumista pelolla ja hoin jatkuvasti itselleni, että kohta hän lähtee tai sitten jopa minä. Tämä näkyi käytöksessäni usein lievänä välinpitämättömyytenä ja sellaisena vaihtelevuutena, välillä olin kylmän oloinen ja mietteissäni suhteesta ja välillä taas lämmin ja läheinen. Tämä oli vaistonvaraista ja silloin suhteen sisällä tapahtui ikään kuin pientä on-offia jatkuvasti. Välillä hän olikin lähdössä, mutta puhuin hänet takaisin. Lopulta, kun pääsin sitoutumiskammostani ja päätin, että tämä on se suhde, hän alkoi etääntyä ja suhde lopulta päättyi hänen toimestaan. Kaipaili enemmän alkuaikojen tunteita kuulemma. Suhteen aikana hän usein puhui "metsästämisestä", viitaten juuri siihen, että hän haluaisi miehen, jota tulee jatkuvasti tavoitella.

No pysyimme silti ystiksinä ja erinäisten jäljelle jääneiden velvoitteiden myötä tapasimme pariin otteeseen ja suhde käynnistyi jossain muodossa uudelleen. Aina kun olin lopettamassa suhdetta uudelleen, hän innostui ja alkoi ehdottelemaan tapaamisia. Tällä tavalla olisi voinut jatkua vaikka kuinka pitkään tai siihen saakka kunnes jompi kumpi olisi löytänyt uuden, ehkä silloin hän olisi innostunut vielä enemmän, tiedä sitten. Lopetin jutun, koska käsitin, että mitään vakaata tulevaisuutta ei tällaisen henkilön kanssa ole ja ymmärsin itse kaipaavani, toki kiihkeiden tunteiden lisäksi, tiettyä stabiliteettia elämääni. Ennen kaikkea ymmärin, että tällainen suhde onnistuu vain hyvin kylmältä ja laskelmoivalta ihmiseltä, joka hallitsee parisuhdetaktiikan. Itse en vain tällainen ollut.

Sinun tilanteesi on se, että haluat mahdotonta miestä. Tämä on mielestäni klassinen psykologinen "tila". Se, mitä ei voi saada, tai on lähes mahdontonta saada, koukuttaa. Tärkeintä on ymmärtää oma psyykkeesi, koska silloin kun tällaisen mahdottoman miehen saat, tylsistyt. Haluat pientä on-offia, vaikka sitten niin, että ette eroa, mutta käyttäytyminen ja sitoutumattomuus aiheuttaa jännitteitä jatkuvasti. Ongelmasi on nyt se, että olet löytänyt kaikin puolin loistavan miehen, mutta haluaisit istuttaa häneen haasteellisuuden mallin. On todella harvinaista, että kuvailemasi miestyyppi olisi tai kykenisi olemaan samanaikaisesti tuollainen ja haasteellinen, jalka oven välissä jatkuvasti. Jossain määrin hän voi oppia sitä ja ajan myötä kun mahdollisesti tylsistyy hiukan sinuun, saattaa hän alkaa "haasteelliseksi" jo ihan aidostikin, jopa niinkin, että eräänä päivänä hän on kadonnut elämästäsi.

Suosittelen sinulle terapiaa. Vaikka se kuulostaakin pahalta, sitä se ei ole. Muuten lopputulos on se, että hankitte ehkä nyxäsi kanssa lapsia ja pian tulee ero kun kaipaatkin haasteita, etkä paikalla olevaa tunnollista miestä ja isää. Tässä on katastrofin ainekset aidosti. Mitä tulee pettämiseen, älä vielä kerro sitä. Selvitä ensin ajatuksesi. Oikeinhan kertominen olisi, mutta kyllä hyvin harva loppujen lopuksi tuollaista hyväksyy ja jää suhteeseen. Toisaalta jos suhteenne on vasta alussa, ettekä ole vielä ns. tehneet seurustelulupausta, niin kai sitten voisi ajatella asian olleen sallittua. Vaikeaa tällainen kuitenkin on.

Sanot yhdessä viestissä kaipaavasi alistajaa, mutta toisaalta pettämisesi viittaa myös jossain määrin dominanssin ottamiseen, eli siihen, että eräällä tavalla nöyryytät ja alistat häntä. Alistajan kanssa elämä ei ole mukavaa ja kaukana siitä, kun miehen ottaa "johdon" parisuhteessa demokraattisesti. Tämä liittyy mielestäni jälleen tähän mahdottoman miehen myyttiin, mies joka alistaisi sinua, olisi taas sellainen mies, jonka kanssa et haluaisi tai pidemmän päälle pystyisi olla. Koska et yksinkertaisesti sietäisi sellaista ja jälleen suhde olisi eron partaalla.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

M
Viestiä
4
Luettu
499
R
M
Viestiä
6
Luettu
511
Perhe-elämä
alkuperäinen.....
A
H
Viestiä
3
Luettu
732
Y

Yhteistyössä