Minä en halua tätä lasta, mutta poikaystävä painostaa!

[aapee..]

[QUOTE="VIERAS";27579066]Elämäntilanne oikeasti harvoin sallii täydellisesti sen, että perheeseen tulee uusi ihminen, mutta kyllä ne asiat yleensä järjestyy.[/QUOTE]

Voi huokaus.

 

[astrolabe]

On kyllä varsin erikoista huomata, miten oikeassa elämässä suhtautuminen on aivan toisenlaista, jotenkin enemmän realistista ja ymmärtäväistä. Ei mua esim. kukaan kaveri, lääkäri, terkkari tai sukulainen ole asiasta tuominnut tai haukkunut minua epäkelvoksi vain siksi, että en kykene nyt tekemään lasta. Päin vastoin, moni on sanonut, että päätös on varmasti oikea, kun tilanne ja tunne on tuo, ja että lapsia ehtii hankkimaan myöhemminkin (siis todennäköisesti).

Vaihtoehto on sekin, että tuntemattoman on helpompi sanoa asiat suoraan kuten ne ovat, koska ei tarvitse välittää toisen tunteista.

 

[misStar]

[QUOTE="pam";27578833]"Arvelen, että jos 28-vuotias ei ole valmis vanhemmaksi, niin ei sitä ole koskaan. Kuulostat kovin epäkypsältä."

Vähän samaa mietin. Ymmärtäisi abortin, jos AP ei haluaisi koskaan missään nimessä lapsia tai ei haluaisi lasta nykyisen miehen kanssa. En kuitenkaan ymmärrä "ei nyt mutta muutaman vuoden päästä" -asennetta. Nämä lapsensaamisjutut kun eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä.[/QUOTE]

Mäkin ymmärtäisin jos olis vielä teini, olis päihde- tai mielenterveysongelmaa tms. tai parisuhteessa pahoja ongelmia...jne. Mutta en ymmärrä aborttia tälläisessä tilanteessa, jossa lapsia on kuitenkin suunniteltu muutaman vuoden päähän. Tuntuu jotenkin julmalta.

 

[Niin siinä käy]

"Minä en halua tätä lasta, mutta poikaystävä painostaa!.
nimim. kauhuissaan"

Tuo otsikko ja nimimerkki ei nyt jotenkin kohtaa tämän ap:n kanssa, joka täällä asioita selittelee. Ethän sä ole kauhuissasi. Jos et ole valmis lapseen, niin sitten sinun on oltava valmis siihen, että mies ei välttämättä pääse asiasta yli. Vahinko on sattunut, jäljet on korjattava. Minä en usko, että minun järkimieheni olisi koskaan milloinkaan päässyt yli tuollaisesta asiasta. En vaikka hän kuinka olisi toista yrittänyt vakuuttaa. Suhde ei olisi milloinkaan palautunut samaksi. Ihan fakta.

Jonkinäköinen suuri elämänmuutos siis edessä.

 

[Big Bang Theory]

provohan tämä sitten olikin

 

["vieras"]

Ymmärrän kantasi. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että vaikka vanhemmuuteen ei kai ikinä voi olla täysin valmis, voi silti olla sellainen vaihe elämässä, että lapsen saaminen ei vain ole kenenkään kannalta järkevää tai edes mahdollista. Enkä myöskään tunnetasolla halua lasta nyt.

Elämän ei tarvitse olla täydellistä lapsen tullessa, mutta todellakin haluan, että minulla on siinä vaiheessa taloudellisia resursseja elättää lapsi, ja että olen henkisesti valmis kasvamaan vanhemmaksi. Lapsi tarvitsee monia asioita, joita minulla ei ole nyt antaa mitenkään.

Toivottavasti tiedostat, ettei sulle välttämättä tule koskaan uutta mahdollisuutta kasvaa vanhemmaksi, jos huonosti käy.

 

[aapee..]

provohan tämä sitten olikin

Eli asiasta ei voi keskustella yhtään pidemmälle ilman että tuomitaan provoksi.

 

[Big Bang Theory]

Enkä minä noista kirjoituksistasi kyllä näe mitään "poikaystävän painostusta " niin kuin otsikossa tuot ilmi. Ilmeisesti olet päätöksen tehnyt ja mies sen "hiljaa" hyväksyy tai on hyväksymättä. Näin minä tämän provon ymmärsin.

 

["vieras"]

Poikaystävä. Mikä ihmeen poikaystävä? Tehän olette aikuisia ihmisiä.

Miten sä et kykene ollenkaan ottamaan miehen tunteita huomioon? Etkö voi ajatella vaikka synnyttäväsi lapsen ja antavasi hänet sitte miehen kasvatettavaksi? Vaikka sinä itse et vielä haluaisi äidiksi tai olisi vanhemmuuteen millään tavalla valmis (harvoinpa sitä on ennen kuin se lapsi sieltä tupsahtaa) niin mies voi kuitenkin olla.

Itsehän sinä parhaiten tiedät mitä teet, mä en vain osaa nähdä aborttia ratkaisuna kuin ääritilanteissa, joten kantani on selvä.. .

 

[Big Bang Theory]

Eli asiasta ei voi keskustella yhtään pidemmälle ilman että tuomitaan provoksi.

Mitä keskustelemista tässä asiassa enää on. Kaikki on tullut jo kerrotuksi. Sinä olet päättänyt asiasta, miehen on se hyväksyttävä, teidän liitto kestää sen tai ei kestä...haette ammattiapua tai ette hae. Eroatte tai ette eroa ja teette mahdollisesti joskus lapsen. Mikä on jäänyt epäselväksi?

 

["vieras"]

Eli asiasta ei voi keskustella yhtään pidemmälle ilman että tuomitaan provoksi.

Kyllä tästä vain huomaa, mikä tämä on.

Ikävää, että tällaisilla asioilla viitsitään leikkiä.

nimim. Tyrmistynyt

 

[Lispetti]

Olen ihan sitä mieltä, että ulkopuolinen apu on ehdottoman hieno asia, jos sellainen tilanne tulee.
Me olemme miehen kanssa valmiita selviytymään yhdessä, olen hyvin toiveikas, että selviämme tästäkin jotenkin, emme halua erota, ei suhteemme aio kaatua tällaiseen asiaan. Molemminpuolista tukea tässä tarvitaan eikä eroa.

Pitäisi vaan löytää ne keinot käsitellä tämä asia, ja haluan ehdottomasti auttaa miestäni siinä kaikin mahdollisisn tavoin. Ja tarvittaessa sitä apua haetaan vaikka ulkopuolelta.

Vaikeahan se on keinoja suoranaisesti antaa kun ei teitä tunne.
Mulla ei ole omakohtaista kokemusta.

Mutta voisin kuvitella että kurjuuden maksimoiminen ei ainakaan itselleni/meille sovi.
Varaisin varmaan matkan jonnekin, tai keksisin muuten jotakin
erikoista tekemistä, parempi sekin kun jäädä surkuttelemaan sohvan nurkkaan.

Olisin myös aina läsnä kun kumppani haluaisi keskustella asiasta, vaikka
siitä samasta asiasta tulisi puhetta vuosien jälkeenkin.

Voisi ehkä lukea kohtalotovereiden kertomuksia, saada sieltä jotain eväitä.

Voimia teille!:hug:

 

["hmmm"]

Onhan tässä totisesti mietitty ne syyt useampaankin kertaan, ja ne syyt ovat hyvin selvät ja perustellut.

Lapsen hankinnasta olemme kyllä keskustelleet ja se on sitten joskus, jos on tullakseen ja elämäntilanne on sen sallii. Ja kun olemme henkisesti siihen valmiita, tai vähintäänkin valmiita valmistautumaan lapsen tuloon.

Kumpi sulla olisi pahempi asia että saat lapsen nyt vai että et saa lasta koskaan? Lähipiirissä on tapaus, joka ei ole enää abortin jälkeen pystynyt koskaan raskautumaan eli sekin on mahdollista.

Mun mielestä Suomessa kaikki taloudelliset ym. syyt on vaan tekosyitä, on tää sellainen lintukoto. Mutta jos et oikeasti halua lasta, niin tee abortti tai kysy voisiko miehesi jatkaa yksin lapsen yh:na jos synnytät sen.

 

[.....]

Jos tuossa iässä kokee,ettei ole valmis äidiksi niin tokkopa on sitä koskaan. Vanhemmaksi kasvetaan lapsen syntymän myötä...

 

[Niinpä, huokaus hyvinkin]

Voi huokaus.

No voi huokaus vaan sullekin, mutta aika moni vanhempi kyllä allekirjoittaa tämän asian. Luin jo näkemyksesi siitä, mitä elämäntilanteen salliminen tarkoittaa, ja se on ihan ok, mutta näin se nyt vain kuitenkin menee.

 

["Vieras"]

Saako kysyä ap, millä raskausviikolla olet? Että oletko varmasti ehtinyt asiaa miettiä?

 

[aapee..]

Vaihtoehto on sekin, että tuntemattoman on helpompi sanoa asiat suoraan kuten ne ovat, koska ei tarvitse välittää toisen tunteista.

Sanoa asiat suoraan kuten ne ovat? Siis siten, että abortin tekevä nainen on itsekäs ja epäkypsä elukka, joka tulee vielä katumaan 100 %:lla varmuudella tekoaan, ja mies jättää varmasti ja itse abortti on aivan saatanasta.

Varmasti vaikuttaa, mutta en siltikään jaksa uskoa, että monellakaan olisi noin epäkunnioittava, näköalaton ja mustavalkoinen ja perin vanhoillinen asenne muita ihmisiä ja heidän tilanteitaan kohtaan. Edes salaa.

 

[Lispetti]

"Minä en halua tätä lasta, mutta poikaystävä painostaa!.
nimim. kauhuissaan"

Tuo otsikko ja nimimerkki ei nyt jotenkin kohtaa tämän ap:n kanssa, joka täällä asioita selittelee. Ethän sä ole kauhuissasi. Jos et ole valmis lapseen, niin sitten sinun on oltava valmis siihen, että mies ei välttämättä pääse asiasta yli. Vahinko on sattunut, jäljet on korjattava. Minä en usko, että minun järkimieheni olisi koskaan milloinkaan päässyt yli tuollaisesta asiasta. En vaikka hän kuinka olisi toista yrittänyt vakuuttaa. Suhde ei olisi milloinkaan palautunut samaksi. Ihan fakta.

Jonkinäköinen suuri elämänmuutos siis edessä.

Ootko monesti iltalehden lööppejä lukenu?

 

["vieras"]

Raskausaika on usein valmistautumista ja kasvamista vanhemmuuteen, mutta todellinen kasvaminen ja oppiminen alkaakin vasta siitä, kun lapsi syntyy. Näin ollen meistä kukaan ei ole koskaan täysin valmis vanhemmaksi.

Taloudellisten asioiden on kyllä hyvä olla kunnossa, mutta toisaalta juuri nyt eletään taantumassa ja jonkin ajan kuluttua ehkä lamassa - tätä aikaa voi kestää vielä pitkäänkin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että voi mennä hyvin pitkä aika, ennen kuin ap:n taloudellinen tilanne on siinä jamassa, että se kestää lapsen. Ikää ap:llä voi olla sitten vaikkapa 35 vuotta, jolloin on jo riskialttiimpaa alkaa lisääntymään kaikin tavoin.

Vauva ja pieni lapsi eivät paljon vaadi: Ruokaa, juomaa, puhtaan vaipan, puhtautta, hellyyttä, yhdessäoloa. Tilaakaan pienet eivät juuri vie. Eikä se lapsi kysy isompana, että miksi äiti mulla ei ollut valkoisella tekonahalla päällystettyjä Emmaljungia vaan olikin sellaiset muutaman saturaisen vaunut.

Jokainen tietysti ajattelee omalla tavallaan enkä ap sua nyt mitenkään tuomitse, kunhan pohdiskelen ääneen omia ajatuksiani. Itse katuisin lopun elämäni, mikäli menisin tekemään abortin, mutta tietenkään kaikki eivät ole samanlaisia.

 

["SIVUSTASEURAAJA"]

Sanoa asiat suoraan kuten ne ovat? Siis siten, että abortin tekevä nainen on itsekäs ja epäkypsä elukka, joka tulee vielä katumaan 100 %:lla varmuudella tekoaan, ja mies jättää varmasti ja itse abortti on aivan saatanasta.

Varmasti vaikuttaa, mutta en siltikään jaksa uskoa, että monellakaan olisi noin epäkunnioittava, näköalaton ja mustavalkoinen ja perin vanhoillinen asenne muita ihmisiä ja heidän tilanteitaan kohtaan. Edes salaa.

Ei kai täällä kukaan ole noin sanonut, käännät asiat nyt ihan päälaelleen.

Täällä on käsittääkseni sanottu, että saatat katua, saattaa jättää. Ja toki abortin tekeminen kertoo jotakin kypsyydestä vanhemmuuten, mutta siinä kypsyysasteessa en sinällään näe mitään pahaa.

 

[Vaimo-Rakas]

Minä tunnen miehen jonka ex-tyttöystävä teki "omin päin" abortin vaikka mies olisi ollut valmis lapsen pitämään. Tietysti naisella siihen oli oikeus mutta mies on omin sanoin kertonut että kunnioitus ko. naista kohtaan meni sen siliän tien ja häneltä vietiin lapsi vasten hänen tahtoaan. Ero tuli nopeasti tuon jälkeen.

Minusta tässä mennään pahasti ristiin; nainen saa halutessaan kieltäytyä äitiydestä vasten isän tahtoa, mutta auta armias kun mies ei lasta halua; vaikka haasteen kanssa näytteenottoon ja loppuelämän saa maksella elareita. Tasa-arvoako?

 

[aapee..]

[QUOTE="vieras";27579172]


Vauva ja pieni lapsi eivät paljon vaadi: Ruokaa, juomaa, puhtaan vaipan, puhtautta, hellyyttä, yhdessäoloa. Tilaakaan pienet eivät juuri vie. Eikä se lapsi kysy isompana, että miksi äiti mulla ei ollut valkoisella tekonahalla päällystettyjä Emmaljungia vaan olikin sellaiset muutaman saturaisen vaunut.

.[/QUOTE]

No niin, ny ollaan asian ytimessä! Tässä taas yksi selkeä näkemyero ja todiste siitä, että perusteluni ei todellakaan ole menneet jakeluun.

Minusta hellyys, yhdessäolo ja rakkaus ovat niitä todella isoja ja tärkeitä asioita, ja paljon vaadittu. Ensisijaisesti juuri näitä asioita minulla ei ole nyt lapselle antaa, vaikka kuviteltaisiin, että rahaa olisikin.

Toisen asiana sitten ne taloudelliset tekijät, joita pidän myös tärkeänä, niitäkään ei nyt ole.

 

["vieras"]

Onko kenekään muun mielestä aloittajan kirjoitustyyli (ja nyt pikkuhiljaa avautuvat perusteet) aivan samoja mitä jokin aika sitten ollut avaus, jossa aloittaja ei halunnutkaan enää toista lasta vaikka aikaisemmin olivat suuresta perheestä miehen kanssa sopineet? Sama jankkaus, sama ehdottomuus, samoja sanakäänteitä, jne.?

 

["Vieras"]

Jos teet abortin noin itsekkäistä syistä vaikka isä tahtoo lapsen.
Uskon et siitä tulee iso möykky teen välille.
Hetken päästä tulee ERO.

 

[Lispetti]

[QUOTE="vieras";27579172]Raskausaika on usein valmistautumista ja kasvamista vanhemmuuteen, mutta todellinen kasvaminen ja oppiminen alkaakin vasta siitä, kun lapsi syntyy. Näin ollen meistä kukaan ei ole koskaan täysin valmis vanhemmaksi.

Taloudellisten asioiden on kyllä hyvä olla kunnossa, mutta toisaalta juuri nyt eletään taantumassa ja jonkin ajan kuluttua ehkä lamassa - tätä aikaa voi kestää vielä pitkäänkin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että voi mennä hyvin pitkä aika, ennen kuin ap:n taloudellinen tilanne on siinä jamassa, että se kestää lapsen. Ikää ap:llä voi olla sitten vaikkapa 35 vuotta, jolloin on jo riskialttiimpaa alkaa lisääntymään kaikin tavoin.

Vauva ja pieni lapsi eivät paljon vaadi: Ruokaa, juomaa, puhtaan vaipan, puhtautta, hellyyttä, yhdessäoloa. Tilaakaan pienet eivät juuri vie. Eikä se lapsi kysy isompana, että miksi äiti mulla ei ollut valkoisella tekonahalla päällystettyjä Emmaljungia vaan olikin sellaiset muutaman saturaisen vaunut.

Jokainen tietysti ajattelee omalla tavallaan enkä ap sua nyt mitenkään tuomitse, kunhan pohdiskelen ääneen omia ajatuksiani. Itse katuisin lopun elämäni, mikäli menisin tekemään abortin, mutta tietenkään kaikki eivät ole samanlaisia.[/QUOTE]

Minä olen tehnyt abortin. Ura kiidätti sitä vauhtia ettei olisi tullut pieneen mieleenkään saada lasta siihen tilanteeseen.

En ole päivääkään katunut aborttia.

Palasin vasta työelämään.
Olin kotiäitinä 6 vuotta kahdelle lapselleni, ja tähän oli hyvin varaa.
Meille tämä oli prioriteetti!

Lapsen saaminen on todella iso asia, ja kyllä sitä pitää haluta, ei lapsia muuten kannata lähteä synnyttämään.



*pahoitteluni heille jotka eivät fyysisistä syistä kykene tuomaan lasta tähän maailmaan:|