Minä en halua tätä lasta, mutta poikaystävä painostaa!

[aapee..]

[QUOTE="vieras";27579233]Onko kenekään muun mielestä aloittajan kirjoitustyyli (ja nyt pikkuhiljaa avautuvat perusteet) aivan samoja mitä jokin aika sitten ollut avaus, jossa aloittaja ei halunnutkaan enää toista lasta vaikka aikaisemmin olivat suuresta perheestä miehen kanssa sopineet? Sama jankkaus, sama ehdottomuus, samoja sanakäänteitä, jne.?[/QUOTE]

Provoepäilyyn en jaksa edes kommentoida, mutta "ehdottomuus"? Siis jos en halua lasta, olen huonossa mielessä ehdoton? Näetkö sinä muka jonkinlaisen kompromissin tällaisessa asiassa? Tehdään lapsi sillain puoliksi?

 

["Vierailija"]

Mikä ehkäisy petti?

 

["mies"]

Itse en voisi millooinkaan olla tuollaisen naisen kanssa.

 

[hei ap]

mitä ehkäisyä te käytitte?

 

[Jep..]

[QUOTE="vieras";27579233]Onko kenekään muun mielestä aloittajan kirjoitustyyli (ja nyt pikkuhiljaa avautuvat perusteet) aivan samoja mitä jokin aika sitten ollut avaus, jossa aloittaja ei halunnutkaan enää toista lasta vaikka aikaisemmin olivat suuresta perheestä miehen kanssa sopineet? Sama jankkaus, sama ehdottomuus, samoja sanakäänteitä, jne.?[/QUOTE]

Kyllä vain. Ties vaikka olisi se Jennan Unelma.

 

["vieras"]

Provoepäilyyn en jaksa edes kommentoida, mutta "ehdottomuus"? Siis jos en halua lasta, olen huonossa mielessä ehdoton? Näetkö sinä muka jonkinlaisen kompromissin tällaisessa asiassa? Tehdään lapsi sillain puoliksi?

Todella moni on ehdottanut, että mies hoitaisi vauvan täysin, mikäli sen vauvan haluaa. Sinä voisit puolestai jatkaa opiskelujasi, jne. Jos tämä ei sinun mielestäsi minkäänlainen kompromissi tilanteeseen jossa nainen ei halua lasta, mutta mies haluaa, niin kyllä silloin olet hyvin ehdoton.

 

["vieras"]

No onhan se nyt selvä asia, että jos miehesi haluaisi lapsen, niin miten se ikinä voisi täysin aidosti hyväksyä sitä, että raskaus keskeytetään. Kyse ei kuitenkaan ole mistään auton ostosta, joka sitten jääkin ostamatta. Ehkä hän kunnioittaa sinua niin paljon, että antaa sinulle mahdollisuuden toimia, kuten itse parhaaksi näet ja yrittää sopeutua tilanteeseen niin hyvin kuin pystyy. Mutta kukaan ei voi tietää tässä vaiheessa varmuudella sitä, että minkä sortin katkeruus sinne jää kytemään. Ei edes miehesi itse. Se jää nähtäväksi.

 

[Lispetti]

Minä tunnen miehen jonka ex-tyttöystävä teki "omin päin" abortin vaikka mies olisi ollut valmis lapsen pitämään. Tietysti naisella siihen oli oikeus mutta mies on omin sanoin kertonut että kunnioitus ko. naista kohtaan meni sen siliän tien ja häneltä vietiin lapsi vasten hänen tahtoaan. Ero tuli nopeasti tuon jälkeen.

Minusta tässä mennään pahasti ristiin; nainen saa halutessaan kieltäytyä äitiydestä vasten isän tahtoa, mutta auta armias kun mies ei lasta halua; vaikka haasteen kanssa näytteenottoon ja loppuelämän saa maksella elareita. Tasa-arvoako?

Ihan hyvä pointti!

Pysyn silti kannassani. Minusta molempien vanhempien tulisi haluta lasta.
Näistä asioista tulisi keskustella ennakkoon.

Aika paljon saa nykyään lukea noista äideistä jotka ihan hankkiutuu raskaaksi, vaikka mies ei sitä tahtoisikaan. Miehellä ei ole vaihtoehtoa, maksat, tai itket ja maksat, ja entäs se henkinen puoli...huhheijjaa.
Olen lukenut toteamuksia että miehen tulisi käyttää ehkäisyä, oma vika, nyt laitetaan mies maksamaan, ja kalliisti

 

[aapee..]

[QUOTE="vieras";27579297]Todella moni on ehdottanut, että mies hoitaisi vauvan täysin, mikäli sen vauvan haluaa. Sinä voisit puolestai jatkaa opiskelujasi, jne. Jos tämä ei sinun mielestäsi minkäänlainen kompromissi tilanteeseen jossa nainen ei halua lasta, mutta mies haluaa, niin kyllä silloin olet hyvin ehdoton.[/QUOTE]

Että raskausaika ja synnytys ovat asioita, jotka eivät ole mitään? En minä ole niitä valmis kokemaan, kun en lasta halua.

Ja toiseksi, mieheni ei olisi valmis lasta täysin yksin hoitamaan, kuten en minäkään, vaikka lapsen haluaisinkin. Hänellä on toiveena perhe, ei yksinhuoltajuus. Saattaisipa tilanne tulehtua aika nopeasti, jos en mitenkään hoitovastuuseen osallistuisi, vaikka samassa taloudessa asuisin. Eihän se käytännössä onnistuisi mitenkään. Ja se taas olisi hyvin ikävää, että ikään kuin pakotettuna pitäisi osallistua lapseen. NÄen kyllä sen abortin paljon parempana ratkaisuna.

Tähän nyt vaan ei ole kompromissia, valitan.

 

[aapee..]

[QUOTE="Vierailija";27579278]Mikä ehkäisy petti?[/QUOTE]

Ehkäisyrengas.

 

["hmmm"]

[QUOTE="hmmm";27579140]Kumpi sulla olisi pahempi asia että saat lapsen nyt vai että et saa lasta koskaan? Lähipiirissä on tapaus, joka ei ole enää abortin jälkeen pystynyt koskaan raskautumaan eli sekin on mahdollista.[/QUOTE]

Ap huom?

 

["hmmm"]

Että raskausaika ja synnytys ovat asioita, jotka eivät ole mitään? En minä ole niitä valmis kokemaan, kun en lasta halua.

Ja toiseksi, mieheni ei olisi valmis lasta täysin yksin hoitamaan, kuten en minäkään, vaikka lapsen haluaisinkin. Hänellä on toiveena perhe, ei yksinhuoltajuus. Saattaisipa tilanne tulehtua aika nopeasti, jos en mitenkään hoitovastuuseen osallistuisi, vaikka samassa taloudessa asuisin. Eihän se käytännössä onnistuisi mitenkään. Ja se taas olisi hyvin ikävää, että ikään kuin pakotettuna pitäisi osallistua lapseen. NÄen kyllä sen abortin paljon parempana ratkaisuna.

Tähän nyt vaan ei ole kompromissia, valitan.

Mies haluaa perheen, sä et halua kokea raskautta ja synnytystä etkä halua lasta? Mitä muita vaihtoehtoja tossa on kuin ero?

 

["vieras"]

Että raskausaika ja synnytys ovat asioita, jotka eivät ole mitään? En minä ole niitä valmis kokemaan, kun en lasta halua.

Ja toiseksi, mieheni ei olisi valmis lasta täysin yksin hoitamaan, kuten en minäkään, vaikka lapsen haluaisinkin. Hänellä on toiveena perhe, ei yksinhuoltajuus. Saattaisipa tilanne tulehtua aika nopeasti, jos en mitenkään hoitovastuuseen osallistuisi, vaikka samassa taloudessa asuisin. Eihän se käytännössä onnistuisi mitenkään. Ja se taas olisi hyvin ikävää, että ikään kuin pakotettuna pitäisi osallistua lapseen. NÄen kyllä sen abortin paljon parempana ratkaisuna.

Tähän nyt vaan ei ole kompromissia, valitan.

Tuo on kyllä ihan totta että käytännössä tuo miehen hoitovastuu ei toimisi mitenkään päin, sillä luonto hoitaa asian niin, että sinuakin alkaa se vauva kiinnostamaan, halusit tai et.

 

["vieras"]

Että raskausaika ja synnytys ovat asioita, jotka eivät ole mitään? En minä ole niitä valmis kokemaan, kun en lasta halua.

Ja toiseksi, mieheni ei olisi valmis lasta täysin yksin hoitamaan, kuten en minäkään, vaikka lapsen haluaisinkin. Hänellä on toiveena perhe, ei yksinhuoltajuus. Saattaisipa tilanne tulehtua aika nopeasti, jos en mitenkään hoitovastuuseen osallistuisi, vaikka samassa taloudessa asuisin. Eihän se käytännössä onnistuisi mitenkään. Ja se taas olisi hyvin ikävää, että ikään kuin pakotettuna pitäisi osallistua lapseen. NÄen kyllä sen abortin paljon parempana ratkaisuna.

Tähän nyt vaan ei ole kompromissia, valitan.

Ehdotettu olisi ollut kompromissi. Olette mokanneet (=raskaus), sinä kärvistelet raskausajan ja synnytyksen, miehesi taas vauva-ajan. Teille kummallekaan kyseinen kompromissi ei vaan kelpaa. Tällöin miehellä ei sitten ole oikeutta abortista katkeroitua. Ei hänkään vauvaa "tarpeeksi" halua.

 

["Huh"]

Naiset miettii aina näitä asioita liikaa tunteella. Nykyään kun on mahdollisuuus SUUNNITELLA perhettä, kannattaa niin tehdä. Jos aina vaan pullauteltaisiin ei-toivottuja lapsia maailmaan, niin ei siitä hyvää seuraisi. Jos ei halua lasta, ei sitä kannata tehdä toisen mieliksi, siinä kärsii kaikki osapuolet.
AP:lle voimia!

 

[aapee..]

[QUOTE="hmmm";27579422]Mies haluaa perheen, sä et halua kokea raskautta ja synnytystä etkä halua lasta? Mitä muita vaihtoehtoja tossa on kuin ero?[/QUOTE]

NIin, en halua kokea niitä nyt, enkä halua lasta juuri nyt, kun en hänelle pystyisi ansaitsemaansa huolenpitoa ja turvaa tarjoamaan. Joskus ehkä haluammekin yhdessä lapsen, mutta sen aika ei ole nyt. Joo, ei voi tietää saammeko sitä lasta enää ikinä, mutta kuka nyt ylipäänsä sellaista voi muutenkaan luvata?

Näksisin, että ihan realistinen vaihtoehto olisi se abortti ja sitten toisiamme tukien pyrkisimme käsittelemään asian, vaikka sitten ammattiapua hyödyntäen ja yrittäisimme suunnata katseen tulevaisuuteen.

Miksi ero, jos asiasta voi yrittää päästä yli? Toki se riippuu ihan miehestä, mutta ei hän vielä ainakaan ole halukas eroamaan.

 

["vieras"]

Että raskausaika ja synnytys ovat asioita, jotka eivät ole mitään? En minä ole niitä valmis kokemaan, kun en lasta halua.

Ja toiseksi, mieheni ei olisi valmis lasta täysin yksin hoitamaan, kuten en minäkään, vaikka lapsen haluaisinkin. Hänellä on toiveena perhe, ei yksinhuoltajuus. Saattaisipa tilanne tulehtua aika nopeasti, jos en mitenkään hoitovastuuseen osallistuisi, vaikka samassa taloudessa asuisin. Eihän se käytännössä onnistuisi mitenkään. Ja se taas olisi hyvin ikävää, että ikään kuin pakotettuna pitäisi osallistua lapseen. NÄen kyllä sen abortin paljon parempana ratkaisuna.

Tähän nyt vaan ei ole kompromissia, valitan.

Vaikutat täysin tunnekylmältä. Jos miehellesi olisi ihan sama mitä teet, niin silloin et varmaan miettisi juurikaan koko asiaa. Hoitaisit epätoivotun pienen ongelman pois ilman tunnontuskia. Siltä kaikki tekstisi kuulostaa. Onko näin?

Lisäksi oli vaikea kuvitella, että jos olisit raskaana ja vauvan synnyttäisit, että et sen jälkeen häntä rakastaisi ja haluaisi antaa hellyttää. Mutta kun näin tunnekylmältä vaikutat, niin ehkäpä se olisi sitten mahdollista tosiaan. Suhtautua vauvaan täysin kylmästi, pelkkänä ongelmana.

 

["mie"]

Tämä ei ole niin yksinkertainen asia. Ihan oikeasti jos ap ei todellakaan halua lasta, ei ole valmis antamaan rakkautta ja hellyyttä ni kyllähän se lapselle on ihan kauheeta. Juu, varmasti saa sitten hellyyttä isältä, mutta mitä jos he jatkavat yhdessäasumista niin isä hoitaa ja äiti vaan hyljeksii. Kamala ajatus. Ja asia on ihan yhtä kamala kumpi vaan olisi se hyljeksivä osapuoli. Ainoa, mitä minä näen ratkaisuna lapsen kannalta on, että jos ei aborttia, niin sitten adoptoit lapsen isälle ja muutatte erilleen. Ja kun se adoptio ei käy, edes hyvänä tekona miehelle.... niin.....
Silti miettisin vielä asiaa koska jos kuitenkin haluaa lapsia joskus...! Mitä on valmis uhraamaan sopivan aikataulun vuoksi?

 

["Huh"]

[QUOTE="vieras";27579479]Vaikutat täysin tunnekylmältä. Jos miehellesi olisi ihan sama mitä teet, niin silloin et varmaan miettisi juurikaan koko asiaa. Hoitaisit epätoivotun pienen ongelman pois ilman tunnontuskia. Siltä kaikki tekstisi kuulostaa. Onko näin?

Lisäksi oli vaikea kuvitella, että jos olisit raskaana ja vauvan synnyttäisit, että et sen jälkeen häntä rakastaisi ja haluaisi antaa hellyttää. Mutta kun näin tunnekylmältä vaikutat, niin ehkäpä se olisi sitten mahdollista tosiaan. Suhtautua vauvaan täysin kylmästi, pelkkänä ongelmana.[/QUOTE]

Järjellinen ajattelu on ilmeiseti palstamammojen mielestä tunnekylmyyttä. Herätys naiset; järjenkäyttö on sallittua! ap ajattelee topdella fiksusti siinä, että toteaa abortin olevan tässä tilanteessa parempi vaihtoehto. Lasta rakastaisi varmasti jos sen ottaisi vastaan, ei siitä ople epäilystä, mutta on hienoa, että pystyy ajattelemaan että mikäli ei pysty lapselle turvaamaan kaikkea, mitä lapsi tarvistee, on parempi vaihtoehto tehdä abortti.

 

["hmmm"]

NIin, en halua kokea niitä nyt, enkä halua lasta juuri nyt, kun en hänelle pystyisi ansaitsemaansa huolenpitoa ja turvaa tarjoamaan. Joskus ehkä haluammekin yhdessä lapsen, mutta sen aika ei ole nyt. Joo, ei voi tietää saammeko sitä lasta enää ikinä, mutta kuka nyt ylipäänsä sellaista voi muutenkaan luvata?

Näksisin, että ihan realistinen vaihtoehto olisi se abortti ja sitten toisiamme tukien pyrkisimme käsittelemään asian, vaikka sitten ammattiapua hyödyntäen ja yrittäisimme suunnata katseen tulevaisuuteen.

Miksi ero, jos asiasta voi yrittää päästä yli? Toki se riippuu ihan miehestä, mutta ei hän vielä ainakaan ole halukas eroamaan.

Erikoista että tekisi abortin ja ennen sen tekemistäkin tietää että sen käsittelemiseen tulee tarvitsemaan ammattiapua.. Eikö se sit kannattaisi jättää tekemättä?

 

[Lispetti]

[QUOTE="Huh";27579454]Naiset miettii aina näitä asioita liikaa tunteella. Nykyään kun on mahdollisuuus SUUNNITELLA perhettä, kannattaa niin tehdä. Jos aina vaan pullauteltaisiin ei-toivottuja lapsia maailmaan, niin ei siitä hyvää seuraisi. Jos ei halua lasta, ei sitä kannata tehdä toisen mieliksi, siinä kärsii kaikki osapuolet.
AP:lle voimia![/QUOTE]

Aamen!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27579479]Vaikutat täysin tunnekylmältä. Jos miehellesi olisi ihan sama mitä teet, niin silloin et varmaan miettisi juurikaan koko asiaa. Hoitaisit epätoivotun pienen ongelman pois ilman tunnontuskia. Siltä kaikki tekstisi kuulostaa. Onko näin?

Lisäksi oli vaikea kuvitella, että jos olisit raskaana ja vauvan synnyttäisit, että et sen jälkeen häntä rakastaisi ja haluaisi antaa hellyttää. Mutta kun näin tunnekylmältä vaikutat, niin ehkäpä se olisi sitten mahdollista tosiaan. Suhtautua vauvaan täysin kylmästi, pelkkänä ongelmana.[/QUOTE]

Lisään myös, että voisiko tällaisella ihmisellä koskaan olla tuossa mielessä oikea aika hankkia lasta? Voisiko hän koskaan tulla suhtautumaan lämmöllä ja rakkaudella lapseensa, jos ei nytkään?

 

["joku"]

älä tee aborttia, kyllä sä sitten haluat ja pystyt kun se vauva on siinä

 

[Ap on niin kiireinen]

mutta ehtii kuitenkin palstailemaan ties kuinka kauan aikaa?

 

["vieras"]

[QUOTE="Huh";27579495]Järjellinen ajattelu on ilmeiseti palstamammojen mielestä tunnekylmyyttä. Herätys naiset; järjenkäyttö on sallittua! ap ajattelee topdella fiksusti siinä, että toteaa abortin olevan tässä tilanteessa parempi vaihtoehto. Lasta rakastaisi varmasti jos sen ottaisi vastaan, ei siitä ople epäilystä, mutta on hienoa, että pystyy ajattelemaan että mikäli ei pysty lapselle turvaamaan kaikkea, mitä lapsi tarvistee, on parempi vaihtoehto tehdä abortti.[/QUOTE]

Ap sanoi, että ensisijaiset syyt ovat henkiset. Ja ettei hän kykene tarjoamaan lapselle rakkautta, hellyyttä ja yhdessäoloa. Jos ei pysty nyt noita asioita "tarjoamaan", niin pystyykö koskaan? Ja on aivan totta, että jos tietää ettei noita asioita pysty järjestämään, niin abortti on siinä tilanteessa parempi vaihtoehto. Eihän lapselle sellaista tulevaisuutta toivo. Mutta mielestäni tämä on tunnekylmyyttä, jos ei tunne mitään mahdollista lasta kohtaan, sekä tietää ettei tule tuntemaan.