Olipas tullut paljon asiaa aloittamaani ketjuun. Palaan paremmalla ajalla vastailemaan ja kommentoimaan paremmin, mutta nyt sanon sen verran, että en VAADI miestäni maksamaan kaikkea! Olisin erittäin kiitollinen vaikkapa sadan euron panostuksesta ruokaan kuussa. Siinä vaiheessa pärjäisimme niin hyvin, ettei minun tarvitsisi miettiä että ostanko vessapaperia vaiko maitoa.
Ja tosiaan, alunperin keskustelimme kun (vahinko)lapsemme sai alkunsa, että jään kotiin vielä äitiysloman loputtua. Kysyin mieheltä, että olisiko meillä varaa siihen että jään kotiin ja mitä mieltä mies ylipäätänsä on asiasta. Mies tuumaili silloin, että on varaa ihan hyvin jos tulot ei hänellä muutu (eikä ole muuttuneet) ja silloin tosiaan oli puhetta ainakin vuodesta. Eli siihen saakka kun lapsi on noin kahden vanha.
Herra100, olen pahoillani tilanteestasi! Ajattelin, että tilanteestasi johtuen osaisit vähän ajatella miltä minustakin tuntuu!