Miten suhtautuisitte jos mies ilmoittaisi suhteen alussa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei kai tuosta olllut kyse. Käsitin, että ap:kin on lapsensa tehnyt ja avoliittokin kävisi, mutta pelottaa/ihmetyttää tuollainen ensitapaamisella ehdottomuuksien julistaminen.
Kuten sanoin, kyse joko siitä, että edellinen suhde vielä vaivaa. Tai sitten tyyppi on tosi ehdoton muutenkin.
Minä sain ap:n viimeisestä viestistä sellaisen käsityksen että - hänen omin sanoin - miksikään "kakkosnaiseksi" ei halua eli papin aamen kiitos.

Mutta minusta tuo on vain todella reilua sanoa heti alussa tällaisetkin asiat jotta tutustuessa ei asiat mutkistuisi enempää kun toinen on ajatellut aivan muuta. Joillekin kun nimenomaan lasten saaminen ja avioliitossa oleminen on tärkeää.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Minua ainakin ärsyttäisi tuollainen asioiden saneleminen ja itsekeskeinen odottaminen, että kaikki tehdään miehen mukaan.
Eihän mies vaadi sinua tekemään yhtään mitään, eikä sanele mitään. Mies kertoo, millainen on, ja mitä elämältään haluaa, jotta sinä osaisit päättää, kiinnostaako mies sinua. Jos nämä tulevaisuudensuunnitelmat eivät kohtaa sinun tulevaisuudensuunnitelmiesi kanssa (joita kyllä on, myönsit sitä tai et), tiedät siirtyä seuraavaan mieheen. On täysin epärealistista odottaa, että yksikään ihminen luopuisi lapsentekohaaveista parisuhteen vuoksi, ja hulluinta maailmassa on odottaa, että toinen tekisi lapsia vasten tahtoaan vain siksi, että parisuhteen toinen osapuoli niitä haluaa. Ei toisilleen sopimattomien tosiaankaan kannata väen vängällä ängetä parisuhteeseen, vaan etsiä seuraavaa, jonka kanssa tulevaisuuden suunnitelmat natsaavat.
 
Joku sanoi osuvasti että manifestin omaisesti ilmoittaa nuo asiat. Ei hän ole ketään elättänyt, ex-vaimo on maksanut osuutensa joten katkeruudesta ei ole kyse. Avioliitossakin voidaan tehdä avioehto. Minua ehkä eniten mietityttää se että tulisi olemaan aina "kakkosnainen". Se nainen jonka kanssa ei tehdä lapsia eikä mennä avioon. Ei minusta pidä suhteeseen lähteä siten että jospa hän muuttaisi mielensä. Ja sekään ei minulle sovi että "onpa fiksu mies joka on naisista oppinut". Menneisyyden katkeruudet eivät liity minuun. En haluaisi epäluuloista naisvihaajaa partnerikseni. Ei minunkaan kokemukseni etenkään ex-miehestä ole mairitteleva, mutta edelleenkään en ala leimata kaikkia miehiä.
Kirjoitusten perusteella olet aikalailla yhtä ehdottoman oloinen, omasta näkökulmastasi.

Jos miehen rehellisyys ärsyttää tässä kohtaa jo noin paljon, niin ei teillä tulevaisuutta ole.

Menneisyyden katkeruudet ei tosiaan liity sinuun. Mutta mikä sinä olet arvostelemaan sitä oppia minkä mies on sieltä saanut ja kokee sen tärkeäksi opiksi elämässään? Vai haukkuiko hän kaikki maailman naiset paskoiksi? Epäilen että ei, ei vaan halua vaarantaa esim taloudellista asemaansa jossa nyt on. Tai aloittaa lapsirumbaa uudestaan (joka saattoi olla erkauttava tekijä edellisessä suhteessa).

Ihminen voi olla onnellinen ilman avioliittoa jne. Jos se tuntuu susta vieraalta niin jatka etsimistä. Voit löytää senkin miehen joka haluaa kanssasi alttarille ja on valmis muuttamaan sinne minne sinäkin haluat ja yhdistämään taloudet.
 
Tulipa muuten mieleen vielä.
Mies ei lapsia halua. Mutta entä js sellainen kaikesta huolimatta vahingossa saa alkunsa?

Mä olen nykyiselleni -joka todella ei enää lapsia halua- ilmoittanut että vahinkotapaus syntyisi kyllä. Mä kun en aborttiin kykene. Se mahdollinen katastrofi on sit miehen vaan sulatettava.
Tuo on myös ihan reilua. Etukäteen ilmoitettuna mieskin tietää joko hankkia steriloinnin tai pidättäytyä seksistä, jos ei vahinkolapsia halua. Se taas ei ole reilua, jos toinen tahallaan sabotoi ehkäisyä saadakseen "vahinkolapsen".
 
  • Tykkää
Reactions: 0oo0
Minä sain ap:n viimeisestä viestistä sellaisen käsityksen että - hänen omin sanoin - miksikään "kakkosnaiseksi" ei halua eli papin aamen kiitos.
Tällainen ajattelu on ihan oman pään sisäinen vamma. Avioliitto ei ole mikään ykkösnaisen tai kakkosnaisen välinen ero, se on vain AP:n itse keksimä kuvitelma. Mutta tosiaan AP selvästi haluaa naimisiin, joten AP:n kannattaa siirtyä seuraavaan mieheen etsiessää sellaista, joka haluaa naimisiin.

AP:n oma, aivan yhtä ehdoton vaatimus on selvästi naimisiinmeno, mutta hän ilmeisesti ei suostu kertomaan sitä miehelle heti kättelyssä, vaan aikoo pudottaa tämän ehdottoman vaatimuksensa pommina sitten muutaman vuoden päästä. Epärehellistä menettelyä AP:ltä!
 
Tällainen ajattelu on ihan oman pään sisäinen vamma. Avioliitto ei ole mikään ykkösnaisen tai kakkosnaisen välinen ero, se on vain AP:n itse keksimä kuvitelma. Mutta tosiaan AP selvästi haluaa naimisiin, joten AP:n kannattaa siirtyä seuraavaan mieheen etsiessää sellaista, joka haluaa naimisiin.

AP:n oma, aivan yhtä ehdoton vaatimus on selvästi naimisiinmeno, mutta hän ilmeisesti ei suostu kertomaan sitä miehelle heti kättelyssä, vaan aikoo pudottaa tämän ehdottoman vaatimuksensa pommina sitten muutaman vuoden päästä. Epärehellistä menettelyä AP:ltä!
Hassu tuo kakkosnainen ajattelu. Ei mun avomies ole mun kakkosmies vaikka olen ollut aiemmin naimisissa. Se on mun ykkösmies, rakastettu, paras ystävä jne. Me vaan ei haluta naimisiin kun kumpikin tahoillaan on aiemmin naimisissa ollut. Se on meidän päätös ja molemmat sen takana.
 
Mielestäni tuollainen ehdottomuus "en tule ikinä tekemään sitä ja en tule ikinä tekemään tätä" kuuluu teini-ikään ja nuoruuteen. Jo elämää nähneen ja siitä jotain oppineen luulisi jo tajuavan, että tilanteet ja etenkin mieli monesti muuttuu.
Vaikka nyt olisi varmasti jotain mieltä, voi olla, että kymmenen vuoden päästä ajattelee toisin.

Ja ennen kaikkea, ei ole tapana luetella tuollaisia asioita ensitapaamisilla. Kertoo siitä, että toinen on jo suhteen alkumetreillä haluton/kykenemätön kompromisseihin, ja ilman niitä tasavertaista suhdetta on mahdotonta rakentaa.
 
Kirjoitusten perusteella olet aikalailla yhtä ehdottoman oloinen, omasta näkökulmastasi.

Jos miehen rehellisyys ärsyttää tässä kohtaa jo noin paljon, niin ei teillä tulevaisuutta ole.

Menneisyyden katkeruudet ei tosiaan liity sinuun. Mutta mikä sinä olet arvostelemaan sitä oppia minkä mies on sieltä saanut ja kokee sen tärkeäksi opiksi elämässään? Vai haukkuiko hän kaikki maailman naiset paskoiksi? Epäilen että ei, ei vaan halua vaarantaa esim taloudellista asemaansa jossa nyt on. Tai aloittaa lapsirumbaa uudestaan (joka saattoi olla erkauttava tekijä edellisessä suhteessa).

Ihminen voi olla onnellinen ilman avioliittoa jne. Jos se tuntuu susta vieraalta niin jatka etsimistä. Voit löytää senkin miehen joka haluaa kanssasi alttarille ja on valmis muuttamaan sinne minne sinäkin haluat ja yhdistämään taloudet.

Ei miehen rehellisyys ärsytä? Ihmeen provosoiva on kirjoitustyylisi. Hän on sanellut minulle EHDOT, ei ole kyse rehellisyydestä. En ole vaatimassa häneltä lapsia, enkä halua niitä itsekään. Mutta minua ei myöskään innosta jos talousasioissa mennään erillään hamaan hautaan saakka. Kyllä näissä on kaikenlaista kommervenkkiä olemassa, mm. maksatetaan naisella kaikki ruokakulut ja muut, ja itse pidetään talo ja omaisuus omissa nimissä. Asiat eivät ole yksinkertaisia.

En vaadi avioliittoa. En myöskään halua että ovia suljetaan ennenkuin edes tiedämme toisistamme mitään. Mies siis haluaa että muutan lapsen kanssa hänen luokseen joskus. Paikkakunta on minulle vieras. On siis ok että minä jätän tukiverkot, ystävät, jne. ja otan hirveän ison riskin pienen lapsen kanssa, että hän eräänä päivänä osoittaa meille ovea? Minullehan tässä on olemassa valtavan iso riski, ei hänelle. Ja näillä rajoituksilla hän selvästi haluaa pedata riskejä vielä minimiin - itselleen. Hän ei muuta koska hänellä on siis omaisuutta ja vakityö. En minäkään muuttaisi tuommoisessa tilanteessa.

Oppia olen minäkin saanut ja karvaimman kautta edellisistä suhteistani. En siltikään ala luettelemaan näistä karvaista kokemuksistani uudelle treffikumppanille koska olen niistä "oppinut". Tiedän ja tunnen itseni, en ole hyväksikäyttäjä enkä elätti. En tee asioita miehen selän takana. Mielestäni olen ansainnut pyyteettömän tutustumisen miehen osalta.

Minäkin voisin tehdä heti rajoituksia: minä en muuta koskaan yksiin kenenkään kanssa koska se on minulle ja lapselleni liian iso riski. Siihen päättyisikin tämä uuden miehen tapailu...
 
Ei miehen rehellisyys ärsytä? Ihmeen provosoiva on kirjoitustyylisi. Hän on sanellut minulle EHDOT, ei ole kyse rehellisyydestä. En ole vaatimassa häneltä lapsia, enkä halua niitä itsekään. Mutta minua ei myöskään innosta jos talousasioissa mennään erillään hamaan hautaan saakka. Kyllä näissä on kaikenlaista kommervenkkiä olemassa, mm. maksatetaan naisella kaikki ruokakulut ja muut, ja itse pidetään talo ja omaisuus omissa nimissä. Asiat eivät ole yksinkertaisia.

En vaadi avioliittoa. En myöskään halua että ovia suljetaan ennenkuin edes tiedämme toisistamme mitään. Mies siis haluaa että muutan lapsen kanssa hänen luokseen joskus. Paikkakunta on minulle vieras. On siis ok että minä jätän tukiverkot, ystävät, jne. ja otan hirveän ison riskin pienen lapsen kanssa, että hän eräänä päivänä osoittaa meille ovea? Minullehan tässä on olemassa valtavan iso riski, ei hänelle. Ja näillä rajoituksilla hän selvästi haluaa pedata riskejä vielä minimiin - itselleen. Hän ei muuta koska hänellä on siis omaisuutta ja vakityö. En minäkään muuttaisi tuommoisessa tilanteessa.

Oppia olen minäkin saanut ja karvaimman kautta edellisistä suhteistani. En siltikään ala luettelemaan näistä karvaista kokemuksistani uudelle treffikumppanille koska olen niistä "oppinut". Tiedän ja tunnen itseni, en ole hyväksikäyttäjä enkä elätti. En tee asioita miehen selän takana. Mielestäni olen ansainnut pyyteettömän tutustumisen miehen osalta.

Minäkin voisin tehdä heti rajoituksia: minä en muuta koskaan yksiin kenenkään kanssa koska se on minulle ja lapselleni liian iso riski. Siihen päättyisikin tämä uuden miehen tapailu...
Mun mielestä sun pitää nostaa tääkin puoli pöydälle ja keskustella hänen kanssaan, koska myöskin sun näkemys on oikein. Varsinkin kun sulla on lapsi. Sulla on myös oikeus tietää, että olette ns. turvassa sen miehen kanssa jos ja kun ikinä päätätte muuttaa yhteen.

Edetkää hitaasti ja tunnustele mihin suuntaan asiat etenee..tutustuessasi häneen asiat ja mielipiteet voi hyvinkin muuttua molemmilla parempaan tai huonompaan. Ottakaa niistä ajan kanssa selvää yhessä.
 
Mielestäni tuollainen ehdottomuus "en tule ikinä tekemään sitä ja en tule ikinä tekemään tätä" kuuluu teini-ikään ja nuoruuteen. Jo elämää nähneen ja siitä jotain oppineen luulisi jo tajuavan, että tilanteet ja etenkin mieli monesti muuttuu.
Vaikka nyt olisi varmasti jotain mieltä, voi olla, että kymmenen vuoden päästä ajattelee toisin.

Ja ennen kaikkea, ei ole tapana luetella tuollaisia asioita ensitapaamisilla. Kertoo siitä, että toinen on jo suhteen alkumetreillä haluton/kykenemätön kompromisseihin, ja ilman niitä tasavertaista suhdetta on mahdotonta rakentaa.
No meillä on vaan ap kanta siitä miten jyrkkä tuo miehen kommentti oli.... kuten hän täällä on jo todistanut, naimisiin meno on ap:lle tärkeä juttu. Sekä yhteinen rahapussi.

Ja toisaalta, itsekin elämää nähneenä tiedän nykyään varsin selvästi mitä elämältä haluan ja mitä en. Ja uskallan se sanoa. Nyansseja välissä toki on, mutta monta asiaa myös tiedän varmaksi. Vaikka elämä kuinka puuttuisi peliin.

Olisiko miehen mielestäsi pitänyt salata ap:lta ajatuksensa?? Sekö on aikuista toimintaa?
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Rauhoittukaa ihmiset. En ole haukkunut miestä kusipääksi tai saarnaajaksi. On kyse näkemyseroista... Herranjestas sentään.

Mun silmiin vaikuttaa kyllä että keskustelette ihan eri kielillä - se mikä miehelle on avoimuutta, rehellisyyttä on sinulle ehtojen asettamista. Toki kummankin aikaisemmat kokemukset värittävät näitä tulkintoja mutta - jos mieskin on varovainen ja siksi sanoo omat mielipiteensä heti alussa, niin kyllä olet sinäkin jotenkin hiukset pystyssä ja ylitulkitsevaisenakin. Mikä näin alussa onkin normaalia ja siksi asioista mielipiteineen pitää k u m m a n k i n keskustella.

Mies on sanonut että haluaisi teidät joskus saman katon alle. Joskus on todella laaja käsite. Tuskin kuitenkaan ens kuussa tai vuodenkaan päästä. Se että sinulle miehen paikkakunta on nyt uusi ja vieras, niin voisi kuvitella ja olettaa että jossain vaiheessa tutuksikin kävisi ja jopa sielläkin tutustuisit uusiin ihmisiin. Toki sun pitää ääneen sanoa omista turvattomuuden ajatuksistasi jotta voisitte sitten a i k a n a a n hyvissä ajoin sovitella yhteiset pelisäännöt.


Nyt jotenkin voisi olettaa että keskittyisitte ihan rauhassa toistenne tutustumiseen ja voisitte opetella puhumaan ja kuuntelemaan toisianne niin, että voisitte heti keskustellessa esittää tarkentavia kysymyksiä tai tuoda julki ne omat mieltä askarruttavat asiat ja mahdolliset epävarmuudet suoraan toisillenne. Silloin se on paljon hedelmällisempää ja eteenpäin vievää. Edetkää siis hitaasti mutta kaikki kortit avoimesti näyttäen.
 
Ei miehen rehellisyys ärsytä? Ihmeen provosoiva on kirjoitustyylisi. Hän on sanellut minulle EHDOT, ei ole kyse rehellisyydestä. En ole vaatimassa häneltä lapsia, enkä halua niitä itsekään. Mutta minua ei myöskään innosta jos talousasioissa mennään erillään hamaan hautaan saakka. Kyllä näissä on kaikenlaista kommervenkkiä olemassa, mm. maksatetaan naisella kaikki ruokakulut ja muut, ja itse pidetään talo ja omaisuus omissa nimissä. Asiat eivät ole yksinkertaisia.

En vaadi avioliittoa. En myöskään halua että ovia suljetaan ennenkuin edes tiedämme toisistamme mitään. Mies siis haluaa että muutan lapsen kanssa hänen luokseen joskus. Paikkakunta on minulle vieras. On siis ok että minä jätän tukiverkot, ystävät, jne. ja otan hirveän ison riskin pienen lapsen kanssa, että hän eräänä päivänä osoittaa meille ovea? Minullehan tässä on olemassa valtavan iso riski, ei hänelle. Ja näillä rajoituksilla hän selvästi haluaa pedata riskejä vielä minimiin - itselleen. Hän ei muuta koska hänellä on siis omaisuutta ja vakityö. En minäkään muuttaisi tuommoisessa tilanteessa.

Oppia olen minäkin saanut ja karvaimman kautta edellisistä suhteistani. En siltikään ala luettelemaan näistä karvaista kokemuksistani uudelle treffikumppanille koska olen niistä "oppinut". Tiedän ja tunnen itseni, en ole hyväksikäyttäjä enkä elätti. En tee asioita miehen selän takana. Mielestäni olen ansainnut pyyteettömän tutustumisen miehen osalta.

Minäkin voisin tehdä heti rajoituksia: minä en muuta koskaan yksiin kenenkään kanssa koska se on minulle ja lapselleni liian iso riski. Siihen päättyisikin tämä uuden miehen tapailu...
Tottakai sinun kuuluu kertoa ne rajoitukset, joita sinulla on. On epärehellistä esittää suhteen alussa, ettei ole mitään rajoituksia, ja sitten pudottaa ne pommina toiselle parin vuoden päästä. Ei siinä ole mitään pahaa, että tapailu päättyy, kun kerran ette ole yhteensopivia.

Kuulostat kovasti epätoivoiselta, joka suhteen alussa esittää, että kaikki käy, ihan vain jotta pääsisi parisuhteeseen, vaikka parisuhteella ei oikeasti ole minkäänlaista tulevaisuutta.
 
Ei miehen rehellisyys ärsytä? Ihmeen provosoiva on kirjoitustyylisi. Hän on sanellut minulle EHDOT, ei ole kyse rehellisyydestä. En ole vaatimassa häneltä lapsia, enkä halua niitä itsekään. Mutta minua ei myöskään innosta jos talousasioissa mennään erillään hamaan hautaan saakka. Kyllä näissä on kaikenlaista kommervenkkiä olemassa, mm. maksatetaan naisella kaikki ruokakulut ja muut, ja itse pidetään talo ja omaisuus omissa nimissä. Asiat eivät ole yksinkertaisia.

En vaadi avioliittoa. En myöskään halua että ovia suljetaan ennenkuin edes tiedämme toisistamme mitään. Mies siis haluaa että muutan lapsen kanssa hänen luokseen joskus. Paikkakunta on minulle vieras. On siis ok että minä jätän tukiverkot, ystävät, jne. ja otan hirveän ison riskin pienen lapsen kanssa, että hän eräänä päivänä osoittaa meille ovea? Minullehan tässä on olemassa valtavan iso riski, ei hänelle. Ja näillä rajoituksilla hän selvästi haluaa pedata riskejä vielä minimiin - itselleen. Hän ei muuta koska hänellä on siis omaisuutta ja vakityö. En minäkään muuttaisi tuommoisessa tilanteessa.

Oppia olen minäkin saanut ja karvaimman kautta edellisistä suhteistani. En siltikään ala luettelemaan näistä karvaista kokemuksistani uudelle treffikumppanille koska olen niistä "oppinut". Tiedän ja tunnen itseni, en ole hyväksikäyttäjä enkä elätti. En tee asioita miehen selän takana. Mielestäni olen ansainnut pyyteettömän tutustumisen miehen osalta.

Minäkin voisin tehdä heti rajoituksia: minä en muuta koskaan yksiin kenenkään kanssa koska se on minulle ja lapselleni liian iso riski. Siihen päättyisikin tämä uuden miehen tapailu...
Totta. Yleensä tuollaiset asiat päätetään parisuhteessa yhdessä, ei niin, että toinen vain sanelee, miten tehdään.

Ja joo, ihmeen kevyesti ihmiset ovat valmiita jättämään oman tutun elinpiirinsä ja muuttamaan jonkun toisen nurkkiin ilman varmuutta mistään. (Tai eivät ehkä itse olisi, mutta helppohan se on toiselle sellaista neuvoa :D)
 
Ei miehen rehellisyys ärsytä? Ihmeen provosoiva on kirjoitustyylisi. Hän on sanellut minulle EHDOT, ei ole kyse rehellisyydestä. En ole vaatimassa häneltä lapsia, enkä halua niitä itsekään. Mutta minua ei myöskään innosta jos talousasioissa mennään erillään hamaan hautaan saakka. Kyllä näissä on kaikenlaista kommervenkkiä olemassa, mm. maksatetaan naisella kaikki ruokakulut ja muut, ja itse pidetään talo ja omaisuus omissa nimissä. Asiat eivät ole yksinkertaisia.

En vaadi avioliittoa. En myöskään halua että ovia suljetaan ennenkuin edes tiedämme toisistamme mitään. Mies siis haluaa että muutan lapsen kanssa hänen luokseen joskus. Paikkakunta on minulle vieras. On siis ok että minä jätän tukiverkot, ystävät, jne. ja otan hirveän ison riskin pienen lapsen kanssa, että hän eräänä päivänä osoittaa meille ovea? Minullehan tässä on olemassa valtavan iso riski, ei hänelle. Ja näillä rajoituksilla hän selvästi haluaa pedata riskejä vielä minimiin - itselleen. Hän ei muuta koska hänellä on siis omaisuutta ja vakityö. En minäkään muuttaisi tuommoisessa tilanteessa.

Oppia olen minäkin saanut ja karvaimman kautta edellisistä suhteistani. En siltikään ala luettelemaan näistä karvaista kokemuksistani uudelle treffikumppanille koska olen niistä "oppinut". Tiedän ja tunnen itseni, en ole hyväksikäyttäjä enkä elätti. En tee asioita miehen selän takana. Mielestäni olen ansainnut pyyteettömän tutustumisen miehen osalta.

Minäkin voisin tehdä heti rajoituksia: minä en muuta koskaan yksiin kenenkään kanssa koska se on minulle ja lapselleni liian iso riski. Siihen päättyisikin tämä uuden miehen tapailu...
Te olette just alkanut tapailla ja sä murehdit jo muuttoa miehen luo.

Kumpaa sä nyt etsit. Parisuhdetta keinolla millä hyvänsä - vai elämän kumppania jonka kanssa on hyvä olla?

Sä olet ihan yhtä äkkijyrkkä kuin tuo mies. Lopettakaa tähän. Sä tulet kantamaan kaunaa miehen suoruudesta loppuelämäsi.

Sä löydät varmasti miehen joka täyttää sun kriteerit. On valmis muuttamaan sinun perässä jos et läheltä löydä. Valmis avaamaan rahapussinsa teille jne. Joka toivon mukaan on sitten vielä mukavakin sulle
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Totta. Yleensä tuollaiset asiat päätetään parisuhteessa yhdessä, ei niin, että toinen vain sanelee, miten tehdään.

Ja joo, ihmeen kevyesti ihmiset ovat valmiita jättämään oman tutun elinpiirinsä ja muuttamaan jonkun toisen nurkkiin ilman varmuutta mistään. (Tai eivät ehkä itse olisi, mutta helppohan se on toiselle sellaista neuvoa :D)
Mä olen muuttanut enkä kadu sekunttiakaan. Mä muutin ihmisen luo jota rakastin, ja kun rakastaa ei muutto ole ongelma. Työtkin löytyi kun halusin sen löytää. Samoin löytyi uudet ystävät. Ja tukiverkostotkin sen myötä.

Olisinhan voinut jäädä vain roikkumaan vanhaan ja antaa elämän rakkauden mennä oman jääräpäisyyteni ja muuttumiskyvyttömyyteni vuoksi. Luojan kiitos olin rohkea koska rinnallani on maailman ihanin mies, ollut jo 20 vuotta ja edelleen häntä rakastan.

Jos ei ole valmis muuttanaan niin sitten etsitään puolisko siitä nurkantakaa. Olkoon sit hyvä tai ei.
 
Mä olen muuttanut enkä kadu sekunttiakaan. Mä muutin ihmisen luo jota rakastin, ja kun rakastaa ei muutto ole ongelma. Työtkin löytyi kun halusin sen löytää. Samoin löytyi uudet ystävät. Ja tukiverkostotkin sen myötä.

Olisinhan voinut jäädä vain roikkumaan vanhaan ja antaa elämän rakkauden mennä oman jääräpäisyyteni ja muuttumiskyvyttömyyteni vuoksi. Luojan kiitos olin rohkea koska rinnallani on maailman ihanin mies, ollut jo 20 vuotta ja edelleen häntä rakastan.

Jos ei ole valmis muuttanaan niin sitten etsitään puolisko siitä nurkantakaa. Olkoon sit hyvä tai ei.
Omistaako avomiehesi yksin asuntonne?
 
Totta. Yleensä tuollaiset asiat päätetään parisuhteessa yhdessä, ei niin, että toinen vain sanelee, miten tehdään.

Ja joo, ihmeen kevyesti ihmiset ovat valmiita jättämään oman tutun elinpiirinsä ja muuttamaan jonkun toisen nurkkiin ilman varmuutta mistään. (Tai eivät ehkä itse olisi, mutta helppohan se on toiselle sellaista neuvoa :D)
Ennen lapsia olisin kyllä muuttanut vaikka minne, nyt kun on lapsia, pitää odottaa ainakin muutama vuosi ennen kuin muuttaa mihinkään. Ihan hyvin voi asua jonkun toisen omistamassa asunnossa, ja pitää siinä sivussa omaa sijoitusasuntoa muualla.

Minusta taas on sekopäistä ryhtyä parisuhteeseen ilman minkäänlaista tietoa siitä, mitä elämältään haluaa. Ei kaikki tulevaisuudensuunnitelmat ole keskenään yhteensopivia, ja olisi esimerkiksi täysin kahjoa ryhtyä sellaisen kanssa parisuhteeseen, joka ei halua ikinä matkustaa metriäkään, jos taas itsellä on kaiken aikaa hinku reissata ympäri maailmaa. Jos elämänarvot ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät ollenkaan natsaa, on viisaampaa etsiä joku toinen. Jos parisuhteessa yritetään yhdessä sopia, että toinen joutuu joustamaan elämän suurista asioista, tulee siitä ajan mittaan vain katkeruutta ja riitoja.
 
Ehkä tämä on joku tinder-sukupolven tapa toimia. Kaikki faktat tiskiin heti, ja jos ei ole täydellinen mätsi, niin seuraava kehiin.
Yleensä kun kaksi ihmistä rakastuu, he haluavat yhdessä löytää ratkaisut arjen rakentamiseen. Harvoin kaikki kuitenkaan menee juuri niin kuin on suunnitellut tai ehdottomasti päättänyt.
 
Ehkä tämä on joku tinder-sukupolven tapa toimia. Kaikki faktat tiskiin heti, ja jos ei ole täydellinen mätsi, niin seuraava kehiin.
Yleensä kun kaksi ihmistä rakastuu, he haluavat yhdessä löytää ratkaisut arjen rakentamiseen. Harvoin kaikki kuitenkaan menee juuri niin kuin on suunnitellut tai ehdottomasti päättänyt.
Tuo sokean rakkauden perässä parisuhteeseen ryntääminen on kulttuurillisesti uusi ja harvinainen ilmiö maailmassa, ja onneksi jäämässä taas pois muodista. Monessa kulttuurissa seurustelu ja avioliitto päätetään järkisyiden avulla, ja rakkaus on vasta toissijaista. Toki rakkauttakin tarvitaan, mutta se ei ole syy rynnätä suinpäin suhteeseen itselle täysin sopimattoman ihmisen kanssa.

Koko tämän ajan kun länsimaissa on ryntäilty sokean rakkauden perässä parisuhteeseen, on avioeromäärät ja onnettomat liitot olleet yleisiä. Siellä missä avioliitot on päätetty ensisijaisesti järkisyiden perusteella, ja rakkaus ymmärretään asiaksi, joka on omasta päätöksestä ja halusta kiinni, liitot kestävät paremmin.
 
Ehkä tämä on joku tinder-sukupolven tapa toimia. Kaikki faktat tiskiin heti, ja jos ei ole täydellinen mätsi, niin seuraava kehiin.
Yleensä kun kaksi ihmistä rakastuu, he haluavat yhdessä löytää ratkaisut arjen rakentamiseen. Harvoin kaikki kuitenkaan menee juuri niin kuin on suunnitellut tai ehdottomasti päättänyt.
Kyllä mä voin sen ihan faktana sanoa, että mä en enää lapsia tee.
Aikuinen seurustelu kylläkin maistuis missä kumpikin asuu omassa kämpässään ja hoitaa omat asiansa vaikka kämpässä oliskin toisen hammasharja ja laatikollinen kalsareita.

En tunne tarvetta välittömästi alkaa laittamaan lusikoita samaan laatikkoon kenenkään kanssa. Seurustella voi ihan vakavasti ja tarkoituksella vaikka ei enää oliskaan perustamassa perhettä.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok

Similar threads

N
Viestiä
10
Luettu
2K
P
A
Viestiä
24
Luettu
3K
A
W
Viestiä
11
Luettu
1K
Aihe vapaa
wannabe-maybe ma
W
A
Viestiä
1
Luettu
597
A

Yhteistyössä