V
"vieras"
Vieras
Mä tarjoaisin mielelläni ruokaa ja voisin antaa lähtiessä mukaan vaikka niitä vaippoja ja soseita, jos sellaisille on tare. Toisaalta, jos toinen osoittaisi epäkiitollisuutta haukkumalla mun ruokia ja vaatimalla jotain parempaa, ei varmaan tekisi mieli jatkossa olla kauheasti avuksi. En mä mitään kiitoslauluja odota, jos annan nälissään olevalle lapselle lautasellisen makaroonilaatikkoa, mutta odotan kyllä jotain käytöstapoja aikuiselta.
Mä annan tarvitsevalle mielelläni vähästäkin, vaikka olen pienituloinen, ja se vaippapaketti tai ruokittavien suiden tuplaantuminen yhdeksi päiväksi tuntuisikin kukkarossa, mutta joku raja on kyllä avun pyytämisellä ja jatkuvalla kuppaamisella. Mulla oli aikoinaan yksi todella läheinen ja rakas ystävä, jonka kanssa välimatka kasvoi muuton takia. Oltiin molemmat ihan yhtä köyhiä, ja mä vein aina kylään mennessäni hänelle ruokatarvikkeita. Kun hän tuli meille, mä ostin ruuat (ei haitannut) ja annoin hänelle viimeiset rahani matkalippuihin, että voitiin nähdä, kun hänellä ei kuulemma ollut yhtään varaa matkustaa (kirpaisi vähän, mutta olin tyytyväinen, että voitiin nähdä) ja meille päästyään kaveri osteli itselleen kahvilasta herkkuja ja kaupasta konvehtirasioita ja kasan muita karkkeja, käyttäen niihin enemmän rahaa kuin ne matkaliput olisivat maksaneet... (tuli paha mieli). Nykyään ei olla niin läheisssä väleissä, kun tuon tapauksen jälkeen lakkasin antamasta hänelle jatkuvasti jotain.
Mä annan tarvitsevalle mielelläni vähästäkin, vaikka olen pienituloinen, ja se vaippapaketti tai ruokittavien suiden tuplaantuminen yhdeksi päiväksi tuntuisikin kukkarossa, mutta joku raja on kyllä avun pyytämisellä ja jatkuvalla kuppaamisella. Mulla oli aikoinaan yksi todella läheinen ja rakas ystävä, jonka kanssa välimatka kasvoi muuton takia. Oltiin molemmat ihan yhtä köyhiä, ja mä vein aina kylään mennessäni hänelle ruokatarvikkeita. Kun hän tuli meille, mä ostin ruuat (ei haitannut) ja annoin hänelle viimeiset rahani matkalippuihin, että voitiin nähdä, kun hänellä ei kuulemma ollut yhtään varaa matkustaa (kirpaisi vähän, mutta olin tyytyväinen, että voitiin nähdä) ja meille päästyään kaveri osteli itselleen kahvilasta herkkuja ja kaupasta konvehtirasioita ja kasan muita karkkeja, käyttäen niihin enemmän rahaa kuin ne matkaliput olisivat maksaneet... (tuli paha mieli). Nykyään ei olla niin läheisssä väleissä, kun tuon tapauksen jälkeen lakkasin antamasta hänelle jatkuvasti jotain.