V
"vieras"
Vieras
kauhisteluja ja voivotteluja, joita useammatta lastaan odottavat saa (ja toki loukkaantuvat siinä vaiheessa).
Lapset on tärkeämpää kuin työ = Lapsen sairastumisten takia tulee paljon poissaoloja, mamma on töistä pois vuosikausia lapsiaan hoitamassa ja raskausaikana saikkuilemassa. Töihin palattuakin on ehkä erityisjärjestelyjä, lyhennettyä työaikaa tai muuteltuja työaikoja, ainakin neuvola- ja hammaslääkärikäyntejä sekä vanhempainvartteja useampia vuodessa. Työnantajat ei tuollaisesta pidä, jossain syvällä sisimmässään vähintään ovat rasittuneita, samoin työkaverit. Usein jää esim. vakinaistaminen väliin sellaiselta äidiltä, jonka lapset sairastelee. Jonkun tekosyyn nojalla toki, vaikka syy olisikin pohjimmiltaan poissaoloissa. Ylityöt, ilta- ja viikonlopputyöt ovat kaikki pois lapselta. Samoin pitkät työmatkat, renkaat soikeina saa talvellakin ajella ehtiäkseen ajoissa hakemaan lapsiaan tarhasta. Mitä useampi lapsi, sitä enemmän sairaspoissaoloja lasten vuoksi, neuvola-, hammaslääkäri- ja vanhempainvarttikäyntejä. Jatkuva ristiriita, lapset menee edelle, mutta kyllä siitä työt kärsii.
Lapset ensin, sitten oma aika jos sitä jää = Nii-in, sitä omaa aikaa ei jää jos lapsia on useampia. Tai sitten lapset saa liian vähän huomiota ja aikaa osakseen.
Rahallinen puoli: Sitä useampaan osaan rahansa on jaettava, mitä useampi lapsi on elätettävänä.
Jokaisen lapsen hyvinvoinnista, kasvatuksesta ja perustarpeista huolehtiminen. Siinäpä sitä on tehtävää kerrakseen jos lapsia useampia on.
Pyykit ja tiskit moninkertaistuu ja siitä jatkuvasta sekasotkusta, jonka pikkulapset aiheuttaa, ei ihan heti pääse eroon... Sitten tulee murrosiän kuohut moninkertaisina, pienten koululaisten loma-aikojen järjestelyt ym. kerta toisensa jälkeen.
Tiedän, että on olemassa hyväpalkkaisten miesten kotirouvia, joille useampi lapsi on ihan ok. Ja niitä, jotka ovat kehitelleet loistavan liikeidean ja perustaneet menestyvän yrityksen, jonka parissa voi työskennellä joustavasti. Tms. Kuitenkin normaaleille tavistallisiaisille työssäkäyville, joilla normaali parisuhde ja muutakin elämää kuin perhe, monta lasta on rasite.
Itsekin nuorena ja sinisilmäisenä ajattelin, että lapset on ihania ja elämän suola ja suurperheet on kivoja. Näin kahden lapsen kanssa sumplimisia tehneenä kuitenkin ymmärtää toisenkin puolen... Pienet lapset on ihania, mutta työläitä ja siksi pari on riittävä määrä ja on huojentavaakin, että lapset kasvaa.
Ymmärrän nykyään, että jotkut haluaa abortin. Minäkin ehkä tahtoisin jos vielä tulisin raskaaksi. Ainakin se olisi kamalaa, eikä ihanaa.
Ja ymmärrän niitä, jotka kauhistelee muiden lapsimääriä ja säälii äitiä. Tietämättä sen enempää tilanteesta toki, mutta arvaten vähintäänkin kaiken sen työläyden.
Lapset on tärkeämpää kuin työ = Lapsen sairastumisten takia tulee paljon poissaoloja, mamma on töistä pois vuosikausia lapsiaan hoitamassa ja raskausaikana saikkuilemassa. Töihin palattuakin on ehkä erityisjärjestelyjä, lyhennettyä työaikaa tai muuteltuja työaikoja, ainakin neuvola- ja hammaslääkärikäyntejä sekä vanhempainvartteja useampia vuodessa. Työnantajat ei tuollaisesta pidä, jossain syvällä sisimmässään vähintään ovat rasittuneita, samoin työkaverit. Usein jää esim. vakinaistaminen väliin sellaiselta äidiltä, jonka lapset sairastelee. Jonkun tekosyyn nojalla toki, vaikka syy olisikin pohjimmiltaan poissaoloissa. Ylityöt, ilta- ja viikonlopputyöt ovat kaikki pois lapselta. Samoin pitkät työmatkat, renkaat soikeina saa talvellakin ajella ehtiäkseen ajoissa hakemaan lapsiaan tarhasta. Mitä useampi lapsi, sitä enemmän sairaspoissaoloja lasten vuoksi, neuvola-, hammaslääkäri- ja vanhempainvarttikäyntejä. Jatkuva ristiriita, lapset menee edelle, mutta kyllä siitä työt kärsii.
Lapset ensin, sitten oma aika jos sitä jää = Nii-in, sitä omaa aikaa ei jää jos lapsia on useampia. Tai sitten lapset saa liian vähän huomiota ja aikaa osakseen.
Rahallinen puoli: Sitä useampaan osaan rahansa on jaettava, mitä useampi lapsi on elätettävänä.
Jokaisen lapsen hyvinvoinnista, kasvatuksesta ja perustarpeista huolehtiminen. Siinäpä sitä on tehtävää kerrakseen jos lapsia useampia on.
Pyykit ja tiskit moninkertaistuu ja siitä jatkuvasta sekasotkusta, jonka pikkulapset aiheuttaa, ei ihan heti pääse eroon... Sitten tulee murrosiän kuohut moninkertaisina, pienten koululaisten loma-aikojen järjestelyt ym. kerta toisensa jälkeen.
Tiedän, että on olemassa hyväpalkkaisten miesten kotirouvia, joille useampi lapsi on ihan ok. Ja niitä, jotka ovat kehitelleet loistavan liikeidean ja perustaneet menestyvän yrityksen, jonka parissa voi työskennellä joustavasti. Tms. Kuitenkin normaaleille tavistallisiaisille työssäkäyville, joilla normaali parisuhde ja muutakin elämää kuin perhe, monta lasta on rasite.
Itsekin nuorena ja sinisilmäisenä ajattelin, että lapset on ihania ja elämän suola ja suurperheet on kivoja. Näin kahden lapsen kanssa sumplimisia tehneenä kuitenkin ymmärtää toisenkin puolen... Pienet lapset on ihania, mutta työläitä ja siksi pari on riittävä määrä ja on huojentavaakin, että lapset kasvaa.
Ymmärrän nykyään, että jotkut haluaa abortin. Minäkin ehkä tahtoisin jos vielä tulisin raskaaksi. Ainakin se olisi kamalaa, eikä ihanaa.
Ja ymmärrän niitä, jotka kauhistelee muiden lapsimääriä ja säälii äitiä. Tietämättä sen enempää tilanteesta toki, mutta arvaten vähintäänkin kaiken sen työläyden.