Olen 35v. pienen 8 kk tytön äiti. Olin aina haaveillut pullantuoksuisesta äitiydestä, lasten kanssa temuamisesta ja ihanasta vauva-ajasta. Vauva vain syö ja nukkuu, äiti ja isä tekevät muuna aikana omia juttujaan, harrastavat ja hoitavat parisuhdetta. Tällainen kuva minulla oli ennen raskautumista.
Neuvolasta sain ohjevihkosia ja perhevalmennuksessa kerrottiin miten ja mitä vauva syö, miten imetetään, koliikki saattaisi vaivata ensimmäiset kuukaudet. Innokkaana odotettiin jo vauvan syntymää.
Kun hän sitten syntyi pienikokoisena, 46cm 2630g, täysiaikaisena kylläkin, sairaalassa todettiin nännieni olevat matalat, joten imetys olisi hankalaa. Jouduin käyttämään rintakumia. Tyttö ei pienuudestaan ja hoitajien vähäisestä ajasta johtuen oppinut kunnolla imemään. Rinnoistani suihkusi maitoa liikaa ja vauva oli syötön jälkeen aina ihan märkä ja aina piti vaihtaa uudet vaatteet. Rintakumia käytin jatkuvasti. Tyttö oli 1,5 kk kun sain oikeanlaisen imetysotteen ja imetys alkoi sujua. Tyttö kuitenkin hylkäsi tissin jo 4 kuisena ja siitä asti olen pumpannut maitoa.
Pienikokoisuudesta johtuen keskushermosto ei ollut kehittynyt aivan täysin ja tämä aiheutti nukahtamisongelmia. Tämä unohtui sairaalassa kertoa. Muutaman viikon kuluttua se kerrottiin neuvolassa. No tämän me olimme jo kotona huomanneet. Melkein joka kerta kun tyttö nukahti hänet täytyi sylissä tuudittaa huutavana nukkumaan. Kyse ei ollut koliikista koska hän huusi aamulla päivällä ja illalla. Neuvolassa lohduttivat, että kyllä se loppuu 4 kk mennesssä. Vaan eipä loppunut. Pikkuhiljaa 7 kk mennessä mutta vielä nykyisinkin tyttö tarvitsee vanhemman sänkynsä viereen, että osaa nukahtaa ja tähän saattaa kulua puolikin tuntia olkoon hän kuinka väsynyt tahansa.
Soseiden syöminen aloitettiin jo 4 kk koska ei juonut tissistä maitoa ja tuttipullostakin hyvin nihkeästi. Alkuun soseet maistuivat mutta n. 5 kk tuli totaalinen syömälakko, joka jatkuu lievänä yhä tänäkin päivänä. Tyttö on nyt siis 8kk ja pituutta 66,5cm ja painoa 6450g. Olemme käyneet kokeissa ja lastenlääkärillä ja kaikki on ihan ok lääkärin mielestä. Tyttö on vaan nirso syöjä. Pieniä aterioita päivän mittaan. Tässä oli neuvo. Nykyään syötän tyttöä n. 12-14 kertaa päivässä maitoateriat mukaan lukien. Ja päälle ne lukemattomat kerrat kun tarjoan ruokaa ja hän ei huoli. Joskus menee 5 tuntia ettei hän ole huolinut mitään ei edes maitoa. Tänään oli hyvä päivä: ruokaa meni n. 3dl ja 1,5 dl jogurttia maitoa 350 ml.
Tyttö on sylissä viihtyvää sorttia. Siinä missä muiden lapset tykkäävät leikkiä ja kieriä lattialla yksin aikuisten tietenkin ollessa vieressä seurana, meidän neiti haluaa olla sylissä. Sanoivat, että pienikokoisuudesta olisi etua liikkeiden opettelussa, että olisi ketterämpi. Mutta tyttö ei vielä istu, ei ryömi, ei ole yhtään hammastakaan. Tiedän ettei pitäisi tuijottaa keskiarvoihin mutta luulen, että liian pienellä energiamäärällä on tähänkin vaikutusta.
Olenkin sitä mieltä, että neuvolasta tulisi saada ohjeita myös siihen, että lapsi ei olekaan samanlainen kuin niissä nykyisissä vihkosissa kerrotaan. Kun itse tarvitsimme tietoa, miten kustakin asiasta selvitään, jouduin kyselemään kumminkaimankin neuvoja, surffaamaan netissä, selaamaan kaikenmaailman vauva-lehdet saadakseni edes jotain tiedonjyvää.
Siinä karisivat kyllä heti ruusuiset unelmat ja ihana äitiys. Arki iski päälle rankemmalla kädellä. Parisuhde kärsi, nukkuminen oli olematonta ja harrastustoiminta aivan nollassa.
Toivottavasti joku keksii kirjata vinkkejä tuleville äideille, jotta heillä olisi hieman helpompaa.
.