Nimiongelma

[alina]

""Tätini säilytti ex-miehensä nimen avioeron jälkeen osaksi sen takia, että lapsilla on sama nimi""

Meillä taas kun vanhemmat erosivat, äiti otti takaisin oman sukunimensä ja meille lapsille vaihdettiin myös äidin sukunimi. Miksi meillä enää olisi ollut isän sukunimi, kun ei isä meitä enää edes kasvattanut.

 

[maiju]

Niinpä, mut onneks en niitä lapsia oo tekemässäkään ;P

 

[Tuula]

Mitävarten sitä vaimon sukunimeä pitää ajatella ""exän sukunimenä""? Sehän on vaimon sukunimi.

Itse en eron jälkeen ole vaihtanut sukunimeäni, koska se on MINUN nimeni. Suurimman osan elämästäni minulla on ollut tämä sukunimi ja sillä minut kaikki tuntevat. Lisäksi lapsillani on sama sukunimi ja niitä ei tulisi mieleenikään vaihtaa.

Seurustelen miehen kanssa ja tottakai jos menemme naimisiin niin vaihdan sukunimeni silloin joko tyttönimeeni tai hänen nimeensä. Kun hän sai tietää, että sukunimeni on tullut avioliiton kautta, sanoin että voin vaihtaa sen jos haluat koska sillä ei ole minulle mitään merkitystä niin hän totesi ettei hänellekkään, että on aivan sama mikä sukunimi minulla on.

 

[mie en tajuu]

Vääntäiskö joku rautalangasta, mutta jos jollain on ""viimeksi naimattomana ollessaan"" nimenä on exän nimi niin eikö se päde siihen, että tuleva puoliso voi ottaa sen nimen?

 

[matti]

nimimerkille ""mie en tajuu""

' Vääntäiskö joku rautalangasta, mutta jos jollain on ""viimeksi naimattomana ollessaan"" nimenä on exän nimi niin eikö se päde siihen, että tuleva puoliso voi ottaa sen nimen? '

Ihminen on siviilisäädyltään ""naimaton"", kunnes hän menee naimisiin. Tämän jälkeen hänen siviilisäätynsä on ""naimisissa"". Jos hänen puolisonsa kuolee, hänen siviilisäädykseen tulee ""leski"". Jos hän eroaa puolisostaan, hänen siviilisäädykseen tulee ""eronnut"".

Eli siis kerran naimisiin mennyt ei enää koskaan sen jälkeen ole naimaton ja näin ollen kenelläkään ei voi olla ""viimeksi naimattomana ollessaan"" exän nimeä, koska exän nimen saa käyttöönsä vasta naimisiin mennessään ja naimattomuudestaan luopuessaan.

 

[oh oh oh oh oh]

""Ja lapsen hylkäisit, jos nimestä ei päästäisi sopimukseen? Pienestä se on kiinni, tuo vastuunkantaminen ja omasta lapsesta välittäminen.""

Nii-in, pienestä on kiinni joo, tuohon te ämmät vetoatte joka välissä. Koita käsittää, että maailma on sellainen, että ei täällä voi ihmisten antaa kävellä ylitseen vaikka olisikin käärö kehdossa.
Perkele, minkälainen tossu on lapsen isä, joka antaa ex-miehen kusta nurkkiinsa.
Te naiset ette tajua mistä siinä on pohjimmiltaan kyse, ajattelette vain ett PIIIIP VOI LASTA VOIVOI , ja mies on sitten ""epäkypsä"" ja ""välinpitämätön"" jos ei anna vaimon ja ex-miehen kusta päälleen, ja pyyhkiä hänellä persettään.

 

[mies]

Siis, mikä on vaikeata?
Oletetaan, että ap ei tiedä tulevan vaimonsa nimen historiaa, niin ongelmaa ei olisi?
Nyt kun tiedetään nimen alkuperä, niin se tekee asiasta ylitsepääsemättömän.

Minun jakeluun ei mahdu se, että miksi nimellä on niin suuri rooli ihmisten välisissä suhteissa. Onko se todellakin olennaisin asia?

 

[ana]

No on sitä varmaan muitakin tapoja osoittaa mieltään naiselle kuin kiusata asiaan täysin viatonta omaa lastaan. Ei se lapsen vika ole, jos äiti haluaa isälle exän nimen. Siksi en ymmärrä miksi isän pitäisi kadota LAPSEN elämästä. Isä voi jättää naisen ja elää ilman häntä, mutta luulisi, että se olisi rangaistus isälle itselleenkin, jos ei omaan lapseensa yhteyttä pitäisi.

 

[73]

Ehdottomasti sinun sukunimi lapsellesi. Ja Aviovaimolle myös sukunimesi. Toisen miehen lapset voivat kantaa Isänsä nimeä ylpeänä.
On tulevan vaimosikin jo päästettävä eksästä irti, myös nimestä.
Älä anna periksi. Vaimosi kiittää vielä joku päivä =)

 

[mie en tajuu]

Kiitos matti. Nyt mie tajuun!

 

[tuli]

Samaa mieltä, kuin mitä ""73"".

Kysy tulevalta vaimoltasi, miltä hänestä tuntuisi jos lapselle tulisi sinun exäsi sukunimi. Usein kun asiat kääntää ""omalle kohdalle"", niin saa helpommin perspektiivin asioihin.

 

[oh oh oh oh oh]

Kyllä ihmiselle on ihan terveellistä lähteä kälppimään jos alkaa näyttää että potkitaan munille joka käänteessä.
Suku on pahin, myös oma lapsi jos äiti on mahdoton kotka, ja vittulintu. Sitä tilannetta ei estä kenenkään läsnäolo vaikka isä olisi itse jeesus.
Mitäs siellä kotona tappelemaan, lähtee vain kävelemään niin on äiti ja lapsi sitten yhtä onnelliset ja saavat elää sen nimisenä kuin haluavat.

Ja mitenkäs se nimi ei ole muka niin tärkeä asia, että annetaan sen pilata keli parisuhteessa?
Sanokaa se sille vaimolle joka elää pää perseessä, että ei sillä nimellä mitään väliä ole.
Luuletko ettei se muija antais jo periksi jos se tietäisi ettei nimellä ole väliä.

 

[Jenni]

Tehkää kompromissi: ottakaa kaikki joku ihan ulkopuolinen nimi, niin ei tarvitse kenenkään tuntea joutuvansa uhrautumaan.

Eroprosessin käynnistyessa vaihdoin välittömästi nimeni tyttönimeeni. En oikein ymmärrä sellaisia ""Päivi Hertzbergejä"", jotka ovat sen verran hienostelijoita, ettei tavalliset ""Virtasen"" yms. kelpaa. Jos AP:n ex-miehen sukunimi olisi Möttönen, Lutikainen, Paksu, Finni, Sikiö tai joku muu tuon kaltainen ""ei-niin fiiniksi"" määriteltävä nimi, niin olisikohan hän kumminkaan siinä tapauksessa halunnut pitää exänsä nimen?

Omalla kohdallani antaisin entisten lasten pitää biologisen isänsä sukunimen. Sen sijaan aviopari + heidän yhteinen lapsi saisivat yhteisen sukunimen. Jos aviopuolisoista toinen ei halua toisen nimeä, niin voihan sitä sitten pitää omatkin nimet.

Tuo asenne, että kaikilla pitää olla yhteinen sukunimi on vähän hassua, sillä tosiasia on kuitenkin se, että perhe ei ole yhtenäinen, vaan siinä on eri isien lapsia. Kyseessä on siis vähän teennäinen asia, että sukunimen pitäisi olla yhtenäinen. Entä sitten jos ero taas tulisi, pidetäänkö sittenkin taas väenväkisin kiinni yhteisestä sukunimestä, vaikka lapsia on siunaantunut useasta liitosta? Mun mielestä kyse on asennoitumisesta.

 

[kaisa]

Mä en ymmärrä sitä, että jos äiti yksin tai uuden miehen kanssa hoitaa exän kanssa saadut lapset niin miksi lasten pitäisi edelleen olla isän nimellä? Eihän isä edes osallistu lasten arkeen.

Minä tekisin niin, että ottaisin tyttönimeni takaisin ja lapsille myös. Uusi mies saisi sitten ottaa minun nimeni tai pitää omansa. Exän nimeä ei ole järkeä pitää.

 

[22]

Minulla on ensimmäiestä avioliitosta tytär, jolla on exän sukunimi. Itsekin pysyin exän sukunimellä toiseen avioliittooni saakka, jolloin otin käyttööni tyttönimeni. Nykyinen mieheni piti oman nimensä ja yhteinen lapsemme on mieheni nimellä. Meillä on siis perheessä kolme sukunimeä eikä haittaa olemista. en olisi voinut kuvitellakaan ehdottavani miehelleni, että kastetaan lapsi exän nimelle (silloin emme olleet vielä naimisissa). Naurettava ajatus, vaikka suhteeni exään on ihan asiallinen ja kaverillinen. Vaikka kannatan tasa-arvoa, niin jotakin järkeä täytyy naisenkin päässä liikkua!

 

[Äsh]

Tässäpä linkki oikeusministeriön julkaisuun ""Puolison sukunimi ja lapsen sukunimi"". Keskustelussa näyttäisi olleen aika paljon virheellistä ""tietoa"":

http://www.om.fi/esitteet/11906.htm

 

[Ap]

Kiitos vastanneille. Selvää viisastenkiveä en ole vielä netistäkään saanut. Yritän kuitenkin jatkaa ""työstämistä"" kotirintamallakin. Lisäkommentit ja vinkit ovat tervetulleita.

Joku jo epäili tätä provoksi sillä perusteella että laki estää minua ottamasta avoni nykyistä nimeä. Tätä avoni kuitenkin ehdotti, emme kummatkaan tienneet tätä mahdottomaksi. Minä en tosin hetkeäkään edes ajatellut nimeni vaihtoa. Kiitos kuitenkin tiedosta, välitän sen eteenpäin avollekin.

Minulla on oma epäilykseni avon todellisesta motiivista. Uskon kaiken takana olevan sen että exän (ja siis myös avon nykyinen sukunimi) on selvästi ""raflaavampi"" kuin minun tai avon alkuperäinen. En tätä nimeä paljasta mutta sanotaan että se on ulkolaisperäinen ja suomalaisissa finanssi- ja teollisuuspiireissä tuttu nimi. Uskon että avo siis haluaa pitää tämän nimen itsellään ja kaikilla lapsilla. Väitän että sama nimi kaikille mantra on vain tämän naamioimista. Hän ei vain halua myöntää että siitä tässä on lopulta kyse. En tiedä myöntääkö edes itselleen. Tämä on tietysti vain minun tulkintani joka voi olla aivan metsässäkin.

Niin tai näin, laki taitaa myös sanoa että jos isä ja äiti eivät pääse sopuun sukunimestä tulee lapselle äidin sukunimi (ja tässä tapauksessa siis äidin ja ex-miehen sukunimi). Eli kannaltani suopeaan sopuratkaisuun minun on vain pakko pyrkiä, nykkiä pöytään lyömällä asia ratkeaa varmasti kannaltani epäsuotuisasti. Tämän verran avoani tunnen.

Niille jotka ihmettelivät miksi sukunimi on niin tärkeä minulle en oikein osaa vakuuttavasti vastata. Se on vain fiilishommia. Ja minusta tuntuu pahalta jos lapseni kantaa exän sukunimeä (olkoonkin se myös avoni nimi). Itse asiassa minusta ei tunnu kovin kivalta että vaimonikin tulee kantamaan ex-miehensä nimeä, mutta tiedän ettei se ole neuvoteltavissa.

 

[Mies]

Kyllä on elämän murheet pieniä jos elämälle annetaan arvoa jonkun nimen perusteella. Taitaa olla muutenkin naisella arvot pielessä.
Ehdottaisin että muuttaisitte kaikki nimenne joksikin vieläkin mahtavammaksi..............vaikkapa Gates. Siitä on jo vaikeaa ylemmäs mennä. Rokkefeller on myös takuuvarmasti ""arvostetumpi"" kuin nykyinen vaimosi nimi, olkoonpa sitten mikä tahansa

 

[Leena]

Ei kai se exäkään halua että hänen nimensä annetaan toisen miehen lapselle? Kai silläkin on sanavaltaa asiaan?

 

[Niinpä...]

Leena sanoi hyvin tuossa aiemmin, ei varmaan vaimosi ex-mieskään pidä siitä, että hänen sukunimelleen laitetaan sinun pikkutyttösi. Vaimosi vaikuttaa melko lapselliselta ja ajattelemattomalta, kun ehdottaakaan tuollaista ratkaisua mistä olet kertonut. Pidä pääsi, sinun lapsesi kuuluu sinun nimellesi. Eihän tyttösi ole vaimon ex-miehen lapsi, ei siis mitään syytä laittaa tyttöä em. miehen nimelle. Kun tytölle tulee ikää ja hän alkaa tarkemmin asioista ottamaan selvää, niin hän saattaa hyvin kipakkaan sävyyn kysellä moista ratkaisua.

Pidä mies nyt pääsi, ilman muuta tyttösi kuuluu sinun nimellesi. Jos tässä asiassa annat periksi, niin vastaisuudessa joudut joustamaan varmasti aina kipeiden asioiden edessä. Kuinka joku nainen voikaan olla niin heikkoitsetuntoinen, että jollakin ""hienolla"" sukunimellä pönkittää itsetuntoaan. On meitä moneksi.

 

[Was]

Oleksää nyt sitte ihan varma että se tyttö edes on sun? Meinaan jos se onki sen exän. Otappa selevää ennenkun tunnustat yhtään mitään. Sattu muuten tuttavapiirissä semmonen tapaus, että luultu isä halus antaa pojalleen tietyn nimen (etunimen kylläkin), mutta sepä ei äidille kelvannut. No, äiti piti päänsä, isä tunnusti lapsen, elätti, syntyi pari lisää joille isänkin antama nimi kelpasi. Tuli ero ja ruokonmaksu, mutta kas kummaa, äitipä kiukuspäissään tokaisi esikoisen olevankin jonkun muun. Siinä sitä sitten selviteltiin isää, löytyi lopulta ja oikeudessa piti luullun isän isyys lopulta purkaa. Että tämmöstä. Siellä saattaa olla ihan jotain muuta takana jos ei nimes kelpaa lapsellesi.

 

[Sissi]

Nimi on tärkeä ja joskus se on ihan imagokysymys. Ihminen muotoutuu niemnsä mukaiseksi. Sen vuoksi tärkeä asia.

Ihmettelen suuresti naisia, jotka jättäytyvät exän nimen varaan.Minusta juttu ei ole terveellä pohjalla. Lapset ovat ihan eri asia.Myös etunimi on täörkeä.
Miltä exästä tuntuu kun hänen nimelleen tehdään lisää lapsia?
Miltä sinusta tuntuu kun et saa antaa omaa nimeä?

Miltä lapsista tuntuu kun uudelle lapselle laitetaan heidän isänsä nimi?

Kyllä minä nyt panisin hommat hiukan tiukemmiksi, vaikka olisi ihan huippupolitiikon nimi kyseessä.Sehän ei ole enää oma nimi.
En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin toiminut vastaavassa tilanteessa noin.

Meidän postilaatikossa on kolme nimeä eikä mitään hankaluutta ole tullut. Yritäpä vaan sitkeästi neuvotella ja sitten alat seuraavaksi kiristämään. Aika kova luu sinulla. Ongelmat eivät jää tähän. Näin veikkaan.

 

[Juu]

Lipponen on Lipponen koko elämänsä,muttei pääministeri.

 

[mutta]

Pitäisköhän sen avokin sitten vaan raflailla ihan exänä exänsä nimellä, jos se sille niin tärkeää on. Kannattaako tuommoista huolia, jolla ei parempaa kukkoilun aihetta ole kuin jonkun muun nimi?

 

[N33]

Muutama täällä ihmetteli, että miksi nainen pitää ex:nsä nimen. Minä olen pitänyt exäni nimen ihan ""laiskuuttani"", en viitsinyt alkaa uusia kaikki virallisia papereita... Toki jos menemme naimisiin nykyisen avomieheni kanssa, otan hänen nimensä. Minulla tämä ei ole imago-kysymys kuitenkaan, sillä tyttönimeni on paaaljon raflaavampi kuin ex-mieheni tai avokkini sukunimi on ;-)

Jos saamme lapsen, minulle on itsestään selvää, että lapsi saa isänsä sukunimen - en edes haluaisi, että minun ja nykyisen mieheni lapsella on minun ex-mieheni sukunimi. Toivottavasti ap pääsette sopuun nimestä!