Piti lukea muutamaan kertaan aloitus ja muutamia ap:n kommentteja ennen kuin meni perille, ettei tämä ole provo. Eihän?
Siis onko ihan oikeasti olemassa nainen, joka vakavissaan on miehen omalle lapselle suunnittelemassa eksän sukunimeä?! Tietysti toisille yleisesti sukunimikysymys ei ole olennainen. Minä ajattelen niin, että köyhimmälläkin on kolme omaisuutta: nimi, kansallisuus ja uskonto. Voi olla ihan rauhassa eri mieltä, mutta pidän tietyistä perinteistä.
Nyt on jo kumottu perinne siitä, että nainen ottaisi automaattisesti avioliitossa miehen sukunimen. Menköön niin, mutta ettäkö lapsi ei saisi isänsä nimeä tai että se olisi joku muu, asiaan kuulumaton. Eksän? En tavoita ajatusta, olen pahoillani.
Oletko yrittänyt keskustella avokkisi kanssa, että asia todellakin on sinulle tärkeä? Että sinun lapsellasi olisi sinun nimesi? Ymmärrän vielä suojellut sukunimet, suvun jatkeen yms, mutta eksä... Olen pahoillani, yritän nyt lakata jankuttamasta, mutta...
Kommenteistasi päätellen minä olisin taipuvainen ajattelemaan, että avokillesi eksän tietyn statuksen omaava sukunimi on tärkeä. Siitä lähdetään. Toki juttuun sekaantuu sinun ja minun lapset ja ymmärrän ajatuksen, että kaikilla lapsilla olisi sama sukunimi.
Joten tällä periaatteella minusta se ajatus, että otettaisiin joku ihan ulkopuolinen nimi kaikille olisi paras. Silloin jokainen olisi valmis kompromissiin. Jospa ehdottaisit jotain vierasperäisempää, ajatellen avokkisi viehtymystä ""parempiin piireihin""? Jos saisit hänet edes plarailemaan mahdollista uutta nimeä, jospa vastaan tulisi joku, johon hän innostuisi.
Koska kommenteistasi päätellen muuten taidat olla umpikujassa. Pakko tähän loppuun sanoa, että saat kaiken sympatiani: kohtuutonta avokiltasi.
