Onko teilläkin pakkoajatukset!!!!!!!!!???

[vieras]

kun mä sain esikoista kaikki alkoi,esim jos mä olen jossain korkealla must tunttu mitä jos vauvaa kaatu vahingossa,silloin kun mä olen ulkona ja joku kamalan näköinen mies katso must tunttu että hän halua varasta vauvan,tai kun esikoinen juoksee kovasti mä ajatelen että hän voi kaatua miss on jotain terävää,ja sit vielä pelotta jos joku sairaus tulee lapsilla ihan pää täynää ajatuksia,SANOKAA pliis jos mä olen sairas !!!!

 

[Miuski harmailee]

Voimakkaat pakkoajatukset ovat kyllä merkki siitä, että tarvitsisit varmasti ainakin kesusteluapua jostain. Ymmärsinkö oikein, että olet raskaana? Voisitko neuvolassa puhua näistä pakkoajatuksistasi? Pääsisit neuvolalääkärin kautta eteenpäin.. Asioilla on taipumus järjestyä, mutta nyt olisi hyvä hakea apua

 

[LisaMarie]

No kyllä jokainen jollaintavalla tietysti lapsista huolissan on, mutta jos ajatukset häiritsee omaa elämää ja oma järki alkaa sanoa, ettei homma pysy kohtuudessa, niin asiasta vois kannattaa puhua neuvolassa.
Kaunistelemattomammin sanoisin, että minusta tuo ylittää normaalin huolehtimisen rajat.

 

[Farouk]

what

 

[vieras]

Voimakkaat pakkoajatukset ovat kyllä merkki siitä, että tarvitsisit varmasti ainakin kesusteluapua jostain. Ymmärsinkö oikein, että olet raskaana? Voisitko neuvolassa puhua näistä pakkoajatuksistasi? Pääsisit neuvolalääkärin kautta eteenpäin.. Asioilla on taipumus järjestyä, mutta nyt olisi hyvä hakea apua

en oo raskaana

 

[Miuski]

Voimakkaat pakkoajatukset ovat kyllä merkki siitä, että tarvitsisit varmasti ainakin kesusteluapua jostain. Ymmärsinkö oikein, että olet raskaana? Voisitko neuvolassa puhua näistä pakkoajatuksistasi? Pääsisit neuvolalääkärin kautta eteenpäin.. Asioilla on taipumus järjestyä, mutta nyt olisi hyvä hakea apua

en oo raskaana

Ok, ymmärsin väärin. Olen pahoillani. Sitten kannattaa hakeutua ihan tavan terveyskeskuslääkärin puheille ja kertoa näistä tunteistasi. Tsemppiä sulle!!

 

[vieras]

No kyllä jokainen jollaintavalla tietysti lapsista huolissan on, mutta jos ajatukset häiritsee omaa elämää ja oma järki alkaa sanoa, ettei homma pysy kohtuudessa, niin asiasta vois kannattaa puhua neuvolassa.
Kaunistelemattomammin sanoisin, että minusta tuo ylittää normaalin huolehtimisen rajat.

ai olenko mä sitten sairasvoi ei!!!!!ei ne kyll koko ajan,mut usein

 

[villiviina]

what

Naurattaa vai..?
Mulla tärähti tajuntaan oma kuolevaisuuteni kun nyt 6v tyttö synty. Mä elin aika pitkään sumussa ku pelkäsin koko ajan kuolevani. Ja sille ei voi mitään, sitä ei voiolla ajattelematta..ne on pakkoajatuksia eli ahdistuneisuushäiriö. Mulla meni itekseen ohi ilma mitää apuja. Ois kyl pitäny mennä johkuu puhumaan mut en osannu..

 

[vieras]

mut nyt pelotta mennä lääkärille kun imetän lasta enkä halua syödä lääkeitä vielä,jos mä oon oikeasti psykkisesti sairas voiko se periytyä mun lapslle?

 

[vieras]

what

Naurattaa vai..?
Mulla tärähti tajuntaan oma kuolevaisuuteni kun nyt 6v tyttö synty. Mä elin aika pitkään sumussa ku pelkäsin koko ajan kuolevani. Ja sille ei voi mitään, sitä ei voiolla ajattelematta..ne on pakkoajatuksia eli ahdistuneisuushäiriö. Mulla meni itekseen ohi ilma mitää apuja. Ois kyl pitäny mennä johkuu puhumaan mut en osannu..

voi hieno että sull meni ohi itsestään!!!mä vaan ajatelen voiko se myös olla äidin vaisto että pelotta kaikki,mullakin meni ensimäiseen jälkeen mut nyt olin synnytänyt toista ja taas kaikki alkoi ,ja sit kun mä katson miten pieni hän on PELOTTA

 

[Panthera leo]

On niitä vieläkin, vaik isommat on jo 9v ja kuopus 6v8kk...

Nytkin ovat pihalla ja mulla pyörii ajatus, että mitä jos muksut juoksee tielle kaverien mukana ja jää esim auton alle. Tai että joku nappaa kyytiin...

Välillä ihan ahistaa, välillä taas en aattele tuollasia.

 

[vieras]

On niitä vieläkin, vaik isommat on jo 9v ja kuopus 6v8kk...

Nytkin ovat pihalla ja mulla pyörii ajatus, että mitä jos muksut juoksee tielle kaverien mukana ja jää esim auton alle. Tai että joku nappaa kyytiin...

Välillä ihan ahistaa, välillä taas en aattele tuollasia.

varma sekin on hyvää!!!mä vaan ajatelen jos mull ei olisi pelkoa ollenkan sit varma olisi jo tapahtunut jotain....en tie:/

 

[LisaMarie]

mut nyt pelotta mennä lääkärille kun imetän lasta enkä halua syödä lääkeitä vielä,jos mä oon oikeasti psykkisesti sairas voiko se periytyä mun lapslle?

No eihän ne nyt heti lääkkeitä määrää!
Se helpottaa, kun saa puhua jollekin. Jos vauvasi on viellä imetys ikäinen, käytte kuitenkin varmaan kerran kuussa viellä neuvolassa? Eli jos et rohkene erikseen tuon takia mihinkään soittaa, kerrot siitä tädille, kun hän kysyy miten menee! Hän sitten ohjaa tarvittaessa prykologille tai lääkärille!

 

[Miuski]

mut nyt pelotta mennä lääkärille kun imetän lasta enkä halua syödä lääkeitä vielä,jos mä oon oikeasti psykkisesti sairas voiko se periytyä mun lapslle?

Harvat psyykkiset sairaudet (kuten mitkään muutakaan sairaudet) periytyvät suoraan. Sairastumisen riski saattaa olla kohonnut, mutta paljon voi vaikuttaa asiaan myös hyvällä vuorovaikutuksella omaan lapseensa. On olemassa sellaisia lääkkeitä, joiden kanssa pysyy myös imettämään. Tärkeää on nyt saada itsesi sellaiseen kuntoon, että jaksat olla lapsesi kanssa ilman turhia pelkoja!!!

 

[vieras]

kyll mä lapsia jaksan hoitaa,mut ne ajatukset voiko minulla olla synnytykseen jälkeinen masennus?????

 

[jenni87]

Mulla on samanlaista. Pelkään nimenomaan vainoharhaisesti, että lapsilla on joku tai niille tulee joku... Tosi ahdistavaa. :ashamed:

 

[vieras]

Mulla on samanlaista. Pelkään nimenomaan vainoharhaisesti, että lapsilla on joku tai niille tulee joku... Tosi ahdistavaa. :ashamed:

Mullakin samanlaista

 

[Ränttis]

Nii, ja nykyaikana on mielialalääkkeitä joiden kanssa voi imettää.
Itelläni oli synnytyksen jälkeinen masennus, joka ilmeni juuri tuollaisena ylihuolehtivaisuutena. Pelkäsin esim. pelkkää korvatulehdusta että mitä jos vauva saa ja mistä sen tietää ja panikoin, aina kun vauva itki että mikä vikana jne. Eikä mitenkään normaalisti vaan ylireakoin ja pahasti.. Itkua itkun perään ja ahdisti ihan kamalasti.

Sain sitten mielialalääkkeet ni johan helpotti ja imettää pystyin. 6kk niitä söin.. Psykologilla kävin, mutta omalla kohallani ei ollut juuri apua siitä koska johtu ihan hormooneista tuo masennus..

 

[vinci]

jaa no kyllä minäkin pelkään lapsen puolesta että kaatuu esim tonne ruusupuskaan ja puhkasee silmät lähes joka kerta kun yrittää mennä sieltä läpi vaikka kuinka kieltää...
ja jos kävelyllä ollessa se alkaa pelleileen autotien vieressä niitä ihme lapsen askelluksi niin ajattelen että kaatuu auton alle ja komennan toiseen reunaan...
onhan noita ja kumma jos ei edes päähän moinen tulisi äideille...johan siitä pitää huolehtia jos sitä on 9kk kantanu mahassaan...
toki jos ihan pakkomielteisesti jo pitää lastansa kiinni ettei pääse mihinkään ilman äitiä tai jos ei anna tehdä jotain esim leikkiä uimaaltaalla kun pelkää että hukkuu vaika ite olis vieressä niin sillon se saattas olla pakkomiellettä ennemmin kui tervettä ajattelutapaa...

tai ehkä minäkin olen vain yksi outo huolehtija : o

 

[vieras]

jaa no kyllä minäkin pelkään lapsen puolesta että kaatuu esim tonne ruusupuskaan ja puhkasee silmät lähes joka kerta kun yrittää mennä sieltä läpi vaikka kuinka kieltää...
ja jos kävelyllä ollessa se alkaa pelleileen autotien vieressä niitä ihme lapsen askelluksi niin ajattelen että kaatuu auton alle ja komennan toiseen reunaan...
onhan noita ja kumma jos ei edes päähän moinen tulisi äideille...johan siitä pitää huolehtia jos sitä on 9kk kantanu mahassaan...
toki jos ihan pakkomielteisesti jo pitää lastansa kiinni ettei pääse mihinkään ilman äitiä tai jos ei anna tehdä jotain esim leikkiä uimaaltaalla kun pelkää että hukkuu vaika ite olis vieressä niin sillon se saattas olla pakkomiellettä ennemmin kui tervettä ajattelutapaa...

tai ehkä minäkin olen vain yksi outo huolehtija : o

en mä pelkän päästä lasta tai lapsia,kyll mummi on aina hänen kans tai lapsi on mummin luona vauvaki joskus,mä jopa joskus annan mielellän lapsia mummille jos täyty päästä jonnekin,mull on niitä tulee enemmän vast silloin jos esimerkiks mä olen parvekella ja pitään vauvan sit must tunttu että mitä jos mä vahingossa kompastun ja sit hän lentää sieltä pois tai kun hän on nukkumassa vaunulla parvekessa mä ajatelen että parveke menee rikki,voi olla se on sen takia kun mä olen itse Virosta sielä mä olin kuullut kauheat tarinat miten parveke meni rikki HUI......Voi olla lapsuuden traumma:/

 

[ali-baba]

jaa no kyllä minäkin pelkään lapsen puolesta että kaatuu esim tonne ruusupuskaan ja puhkasee silmät lähes joka kerta kun yrittää mennä sieltä läpi vaikka kuinka kieltää...
ja jos kävelyllä ollessa se alkaa pelleileen autotien vieressä niitä ihme lapsen askelluksi niin ajattelen että kaatuu auton alle ja komennan toiseen reunaan...
onhan noita ja kumma jos ei edes päähän moinen tulisi äideille...johan siitä pitää huolehtia jos sitä on 9kk kantanu mahassaan...
toki jos ihan pakkomielteisesti jo pitää lastansa kiinni ettei pääse mihinkään ilman äitiä tai jos ei anna tehdä jotain esim leikkiä uimaaltaalla kun pelkää että hukkuu vaika ite olis vieressä niin sillon se saattas olla pakkomiellettä ennemmin kui tervettä ajattelutapaa...

tai ehkä minäkin olen vain yksi outo huolehtija : o

en mä pelkän päästä lasta tai lapsia,kyll mummi on aina hänen kans tai lapsi on mummin luona vauvaki joskus,mä jopa joskus annan mielellän lapsia mummille jos täyty päästä jonnekin,mull on niitä tulee enemmän vast silloin jos esimerkiks mä olen parvekella ja pitään vauvan sit must tunttu että mitä jos mä vahingossa kompastun ja sit hän lentää sieltä pois tai kun hän on nukkumassa vaunulla parvekessa mä ajatelen että parveke menee rikki,voi olla se on sen takia kun mä olen itse Virosta sielä mä olin kuullut kauheat tarinat miten parveke meni rikki HUI......Voi olla lapsuuden traumma:/

 

[vieras]

voi miten hauskaa

 

[Aaban]

Voi liittyä synnytyksen jälkeiseen masennukseen/ahdistuneisuuteen tuollaiset ajatukset. Jos ne ovat kovin voimakkaita ja hallitsevat ajatuksia vaikeuttaen jokapäiväistä elämää kannattaa puhua asiasta lääkärille tai vaikkapa neuvolan tädille seuraavan kerran, kun käytät vauvaa.

 

[Nalletar]

Kyllä tuosta kannattaa juttelemassa käydä. Raskasta sulle elää pelossa. Pelkkä juttelu jo voi auttaa. Stressi, unettomuus ja monet asiat yhdessä voi tuollaista tehdä. Mulla on henk.koht kokemusta synnytyksen jälkeen tuon tyyppisestä. Olin fyysisesti huonossa kunnossa joka varmaan asiaan vaikutti. Ne ajatukset sitten kuitenkin menivät pian itsestään ohi. Terve merkki, kun itse tiedostat ettei ajatukset ole normaaleja. Vakavampaa, jos et itse niitä tunnistaisi.

 

[willasukka]

mulla oli. helpotus löytyi cipralexistä ja keskustelusta psykologin + miehen ja kavereiden kanssa. syy: synnytyksen jälkeinen masennus.