Onnellinen kotiäiti ja ylpee siitä

[Vieras]

Kivahan se on tietysti tukiaisilla elellä ja piereskellä sohvan pohjalla

Ihan on kyllä kivaa, ei käy kieltäminen.
Kivaa oli toki töissäkin olla ja joskus sitten taas on kivaa.
Kantsii muuten muistaa se, että monilla kotiäideillä on useampi lapsi kuin yksi ja ne ihan tekevätkin kotona jotain eivätkä vaan piereskele sohvalla.

 

[mm]

Ap ei olis sullakaan sata varamsti varaa olla kotiäitinä jos ei miehes olis hyväpalkkaisessa duunissa eli niin sanotusti käyny munkki.

Se on 90% kiinni miehen tuloista pystyykö lapsia pienillä tuilla hoitamaan 3v. kotona.

Niin ja miltähän ap:stä tuntuisi sitten jos olisi asiat mennyt hänenkin kohdalla toisella tavalla? Toisiko mielipiteitään täällä samalla tavalla julki?
Tämä on just sitä, että HELPPO ON HUUDELLA SELLAISTEN joilla tuohon on mahdollisuus (kotiin jäämiseen ym.)

 

[----]

Ap voisi lukea oman tekstinsä uudestaan ja herätä. Varmasti moni on SAMAA mieltä, mutta aina noi asiat ei vaan mene noin. On kapeakatseista ja loukkaavaa ottaa asiat noin esille.

 

[----]

Ap voisi lukea oman tekstinsä uudestaan ja herätä. Varmasti moni on SAMAA mieltä, mutta aina noi asiat ei vaan mene noin. On kapeakatseista ja loukkaavaa ottaa asiat noin esille.

 

[Tumpula]

Ap ei olis sullakaan sata varamsti varaa olla kotiäitinä jos ei miehes olis hyväpalkkaisessa duunissa eli niin sanotusti käyny munkki.

Se on 90% kiinni miehen tuloista pystyykö lapsia pienillä tuilla hoitamaan 3v. kotona.

En mä ole ap mutta mun mies on pienipalkkainen ja mä olen kotiäitinä. Ollaan tehty aikaisemmat valinnat elämässä sitä ajatellen että on varaa sitten hoitaa lapset kotona.

 

[Vieras]

Ap ei olis sullakaan sata varamsti varaa olla kotiäitinä jos ei miehes olis hyväpalkkaisessa duunissa eli niin sanotusti käyny munkki.

Se on 90% kiinni miehen tuloista pystyykö lapsia pienillä tuilla hoitamaan 3v. kotona.

Meillä mies pienipalkkainen, itse olen kotona.

 

[kolmen äiti]

Kotiäitys on toki hieno asia, mutta ei tarhassa varhain aloittaneistakaan lapsista sen huonompia tai onnettomampia ihmisiä vaikuta tulevan. Kotiäitiys on valitettavasti nyky-yhteiskunnassa mahdoton valinta monelle asuntovelalliselle, eikä kaikista ole siihen henkisesti muutenkaan. Me olemme kaikki erilaisia ihmisinä ja edellytyksinemme, ja sen mukaan on elettävä. Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa patenttiratkaisua tässäkään asiassa.

Mitä tuohon ap:n toiseen kommenttiin ("ei pidä hankkia lapsia jos ei niihin ole varaa" ) tulee, niin sehän on suorastaan rasistinen. Jokainen ymmärtää, että perheen perustaminen on jokaiselle kuuluva ihmisoikeus, joka on riippumaton varallisuudesta, ihonväristä, taustasta ym. tekijöistä. Ilman lapsia meillä ei ole toivoa paremmasta huomisesta, joten on todellakin ensiarvoisen tärkeää että yhteiskunta tukee vähävaraisia lapsiperheitä taloudellisesti. Esimerkiksi nykyinen lapsilisäsysteemi on tässä mielessä aivan älytön, hyvätuloisten perheiden lapsilisät pitäisi siirtää suoraan niitä enemmän tarvitseville.

No, toivottavasti ap:n aloitus oli vain provo...

Olen tästä niin samaa mieltä!!

 

[ruska]

Ap ei olis sullakaan sata varamsti varaa olla kotiäitinä jos ei miehes olis hyväpalkkaisessa duunissa eli niin sanotusti käyny munkki.

Se on 90% kiinni miehen tuloista pystyykö lapsia pienillä tuilla hoitamaan 3v. kotona.

En mä ole ap mutta mun mies on pienipalkkainen ja mä olen kotiäitinä. Ollaan tehty aikaisemmat valinnat elämässä sitä ajatellen että on varaa sitten hoitaa lapset kotona.

En ole edellinen, mutta kommentoin tähän. Niin mekin teimme "hyvät valinnat" elämässä, jotta lapsen on hyvä saapua maailmaan. Toiveenani oli olla lapsen/ lasten kanssa kotona mahd. pitkään. Valitettavasti asiat ei aina mene niin kuin on suunniteltu. "pohjustustyömme" ei riittänyt. Talous romahti minun sairastuttuani. Lapsi oli pakko viedä hoitoon, jotta pääsen tienaamaan ja maksamaan omia hoitojani. Minulle ei aikanaan myönnetty sairaskuluvakuutusta, koska olen nuorena sairastanut syövän.
Mutta mutta: Kaiken kaikkiaan lapsen hoitoon vienti on ollut vain upea asia. Hän jää riemusta kiljuen hoitoon. Ja yhteistä aikaakin meille jää. Ei tarpeeksi, mutta siitä kärsin lähinnä minä, ei lapseni.
On rankkaa lukea ap:n kaltaisia kirjoituksia kun oma tilanne on tämä.

 

[SuukkoSuulle]

En lukenut koko ketjua, mutta mun mielestä olisi hyvä lasta hoitaa kotona edes ensimmäisen vuoden ja imettää sen ajan jos vain on mahdollista.

Ja kyllä mu mielestä itsekkäitä ovat he, jotka eivät imetä vain sen vuoksi, että rinnat siinä pilalle menisivät. Eli kyllä, mun mielestä on oikein laittaa lapsi hoitoon esim. 2v iässä (sosiaalisuudenkin kannalta oikein hyvä juttu) ja imetys pitäisikin lopettaa viimeistään 1,5v-2v. iässä (itse ajattelin imettää vuoden ikäiseksi jos vain pystyn).

 

[Madicken04]

Ap ei olis sullakaan sata varamsti varaa olla kotiäitinä jos ei miehes olis hyväpalkkaisessa duunissa eli niin sanotusti käyny munkki.

Se on 90% kiinni miehen tuloista pystyykö lapsia pienillä tuilla hoitamaan 3v. kotona.

Meillä mies pienipalkkainen, itse olen kotona.

Täytyy tähän kanssa kommentoida että monissa pienituloisissa perheissä tunnutaan hyödyntävän tuota hoitovapaata. Myös yksinhuoltajat ja opiskelijaperheet samalla kun isompituloiset sanovat että on pakko viedä lapset hoitoon.

Missä sitten lie syy? Ehkä ollaan totuttu jo valmiiksi pieniin tuloihin tai tilanne on se ettei esim. opiskelemaan paluu nostaisi tulotasoa kuitenkaan. Ehkei ole niitä isoja lainoja niskassa jne. Tiedä häntä, mutta kyllä tuo kotiin jääminen tuntuu olevan mahdollista myös ilman niitä miehen isoja tuloja.

 

[ruska]

Kotiäitys on toki hieno asia, mutta ei tarhassa varhain aloittaneistakaan lapsista sen huonompia tai onnettomampia ihmisiä vaikuta tulevan. Kotiäitiys on valitettavasti nyky-yhteiskunnassa mahdoton valinta monelle asuntovelalliselle, eikä kaikista ole siihen henkisesti muutenkaan. Me olemme kaikki erilaisia ihmisinä ja edellytyksinemme, ja sen mukaan on elettävä. Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa patenttiratkaisua tässäkään asiassa.

Mitä tuohon ap:n toiseen kommenttiin ("ei pidä hankkia lapsia jos ei niihin ole varaa" ) tulee, niin sehän on suorastaan rasistinen. Jokainen ymmärtää, että perheen perustaminen on jokaiselle kuuluva ihmisoikeus, joka on riippumaton varallisuudesta, ihonväristä, taustasta ym. tekijöistä. Ilman lapsia meillä ei ole toivoa paremmasta huomisesta, joten on todellakin ensiarvoisen tärkeää että yhteiskunta tukee vähävaraisia lapsiperheitä taloudellisesti. Esimerkiksi nykyinen lapsilisäsysteemi on tässä mielessä aivan älytön, hyvätuloisten perheiden lapsilisät pitäisi siirtää suoraan niitä enemmän tarvitseville.

No, toivottavasti ap:n aloitus oli vain provo...

Olen tästä niin samaa mieltä!!

Hyvin kirjoitettu! Kiitos

 

[voivvoi]

on todella huolestuttavaa huomata, että kotona olo tekee tuollaiseksi pihalla olevaksi hörhöksi. Ei kukaan voi oikeesti olla noin kuutamolla mut näköjään ap on.

 

[Tumpula]

En ole edellinen, mutta kommentoin tähän. Niin mekin teimme "hyvät valinnat" elämässä, jotta lapsen on hyvä saapua maailmaan. Toiveenani oli olla lapsen/ lasten kanssa kotona mahd. pitkään. Valitettavasti asiat ei aina mene niin kuin on suunniteltu. "pohjustustyömme" ei riittänyt. Talous romahti minun sairastuttuani. Lapsi oli pakko viedä hoitoon, jotta pääsen tienaamaan ja maksamaan omia hoitojani. Minulle ei aikanaan myönnetty sairaskuluvakuutusta, koska olen nuorena sairastanut syövän.
Mutta mutta: Kaiken kaikkiaan lapsen hoitoon vienti on ollut vain upea asia. Hän jää riemusta kiljuen hoitoon. Ja yhteistä aikaakin meille jää. Ei tarpeeksi, mutta siitä kärsin lähinnä minä, ei lapseni.
On rankkaa lukea ap:n kaltaisia kirjoituksia kun oma tilanne on tämä.

Olisi pitänyt lisätä että tehtiin hyvät valinnat ja oli onni myötä.

Ja hei, täällä haukutaan ja syyllistetään vuorotellen kaikki. Tulilinjalla ovat kotiäidit, työäidit, imettäjät, imettämättömät, lihavat, laihat... Eli ihan sama miten teet niin aina löytyy monia joiden mielestä menee metsään.
T: miehensä siivellä elävä lusmu

 

[?]

Sitä kun asuu siellä kotioloissa kotiäidin autuudessa niin tulee monesti sokeaksi tietyille asioille........

 

[kannanottaja]

Perheen perustaminen ei taida oikeasti olla ihmisoikeus siinä kun oikeus elämään, vapauteen ja omaan kehoon. Lapsella on oikeus toimeentuloon ja vanhempiin, mutta aikuisella ei taida olla ihmisoikeutena oikeutta perustaa perhettä muiden kustannettavaksi.. Noin niinkun jos esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen yrittäs asiaa viedä..

 

[Vieras]

Missä sitten lie syy? Ehkä ollaan totuttu jo valmiiksi pieniin tuloihin tai tilanne on se ettei esim. opiskelemaan paluu nostaisi tulotasoa kuitenkaan. Ehkei ole niitä isoja lainoja niskassa jne. Tiedä häntä, mutta kyllä tuo kotiin jääminen tuntuu olevan mahdollista myös ilman niitä miehen isoja tuloja.

Joo meillä just se on totuttu pieniin tuloihin vaikka itse koemme elävämme hyvin. Eikä ostettukaan ensiasunnoksi sitä omakotitaloa vaan pienempi rivitaloneliö kun oli toiveissa toinen lapsi.

 

[ruska]

En ole edellinen, mutta kommentoin tähän. Niin mekin teimme "hyvät valinnat" elämässä, jotta lapsen on hyvä saapua maailmaan. Toiveenani oli olla lapsen/ lasten kanssa kotona mahd. pitkään. Valitettavasti asiat ei aina mene niin kuin on suunniteltu. "pohjustustyömme" ei riittänyt. Talous romahti minun sairastuttuani. Lapsi oli pakko viedä hoitoon, jotta pääsen tienaamaan ja maksamaan omia hoitojani. Minulle ei aikanaan myönnetty sairaskuluvakuutusta, koska olen nuorena sairastanut syövän.
Mutta mutta: Kaiken kaikkiaan lapsen hoitoon vienti on ollut vain upea asia. Hän jää riemusta kiljuen hoitoon. Ja yhteistä aikaakin meille jää. Ei tarpeeksi, mutta siitä kärsin lähinnä minä, ei lapseni.
On rankkaa lukea ap:n kaltaisia kirjoituksia kun oma tilanne on tämä.

Olisi pitänyt lisätä että tehtiin hyvät valinnat ja oli onni myötä.

Ja hei, täällä haukutaan ja syyllistetään vuorotellen kaikki. Tulilinjalla ovat kotiäidit, työäidit, imettäjät, imettämättömät, lihavat, laihat... Eli ihan sama miten teet niin aina löytyy monia joiden mielestä menee metsään.
T: miehensä siivellä elävä lusmu

Näinhän se on. Kun ihmiset vaan oppisivat siihen, että liian herkästi ei arvostella. Ja pitäsi muistaa, että asioilla on aina kaksi puolta. Tietämättömyys joidenkin asioiden kohdalla saa ihmisen laukomaan mielipiteitään monesti "ainoina totuuksina" ja se on se mitä itse en oikein siedä.
Mutta koskaan ei voi kaikkia miellyttää ja toisaalta: jokaisella on myös oikeus niihin omiin mielipiteisiin. Tuomitsematta kuitenkaan toisia.

 

[pilipalipilotti]

Imetyksestä olin ennen lapsia ap:n kanssa samoilla linjoilla. Olin ajatellut imettää pitkään, olin valmistautunut ongelmiin, hakenut tietoa ja niin edelleen. Esikoiseni syntyi ja minä rakastin imettämistä, vaikka alussa vähän sattuikin. Kolmantena päivänä ns. alamäki alkoi kun hoitaja kertoi antaneensa vauvalle lisämaitoa. Sen jälkeen lisämaitoa tarvittiin joka syötön jälkeen. Syöttöpunnituksissa paino ei noussut grammaakaan. Kotiuduttiin, imetin ja imetin, sitten pumppasin. Join, söin, juttelin imetystukihenkilön kanssa. Koko ajan luotin siihen, että kyllä se maito sieltä nousee kunnes reilun kuukauden päästä synnytyksestä tajusin, ettei se enää taida nousta. Siirryttiin kokonaan korvikkeeseen. Ja minä olin pettynyt, tunsin syyllisyyttä, ajattelin etten sovi äidiksi kun luonnollinen tapa ruokkia lapseni ei onnistunut... Aina ei mene asiat niinkuin itse haluaa!

Ja muuten ap... Jos et halunnut tappeluketjua, miksi sitten kirjoitit omienkin sanojesi mukaan hieman jyrkästi?

 

[Turkilmas]

Mä imetin meidän esikoista 3 kuukautta. Sen jälkeen poika ei enää rintaa huolinut, mutta mä olin kyllä ihan tyytyväisenä muutenkin lopettamassa imetyksen kun se ei oikein toiminut. Esikoinen myös aloitti päiväkodissa 1,5-vuotiaana kun oltiin ensin tehty kuukausia ristiin töitä näkemättä toisiamme lainkaan. Olin myös viikonloput töissä ja parisuhde kärsi kovasti. Lopulta päätettiin että kun ei kerran talous kestä kotona olemista, niin laitetaan poika hoitoon.

Nyt tää meidän kuopus... hän saa kyllä lisämaitoa kun oma maito ei riitä, mutta imetän sen minkä ehdin ja imetän niin kauan kuin pystyn. Ja ollaan miehen kanssa sovittu että 3 vuotta olen kotona (jos siihen vaan itse pystyn).

Silti väitän että olin esikoiselle ihan yhtä hyvä/huono äiti (riippuen miltä kantilta katsoo) kuin kuopuksellekin. Ja tehtiin ihan yhtä hyviä/huonoja ratkaisuja aikoinaan.

Ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua EI vaan ole olemassa.

 

[Bad Virgin-]

Kivahan se on tietysti tukiaisilla elellä ja piereskellä sohvan pohjalla

Ajattelit sitten yrittää uudestaan kun ensimmäisen viestisi provosointiyritys ei ottanut tuulta alleen?

Pitäisköhän suuttua ja pelastaa bv:n päivä

Eikun ihan oikeasti tarkoitin sitä,ei ap taida ymmärtää että joidenkin on käytävä töissä että tää yhteiskunta toimii,ymmärsitkö

 

[Tumpula]

Eikun ihan oikeasti tarkoitin sitä,ei ap taida ymmärtää että joidenkin on käytävä töissä että tää yhteiskunta toimii,ymmärsitkö

Eikä moni taida ymmärtää että ei kotiäitikään yleensä ole ikuisesti kotiäiti.
Vaikka mä makaan perse homeessa kotona räkimässä kattoon lasten kanssa muutamia vuosia, mulle jää silti muutama vuosikymmen tehokasta työaikaa. :saint:

 

[piitu pipari]

No itse asiassa oikeus perustaa perhe ON ihmisoikeus. Ihmisoikeuksiahan ovat nykyään muutkin kuin ns. perinteiset vapausoikeudet, kuten oikeus elämään, fyysiseen koskemattomuuteen, sanan- mielipiteen ja uskonnonvapauteen jne. Oikeus perheen perustamiseen löytyy ihmisoikeussopimuksista TSS-sopimuksesta, KP-sopimuksesta sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Annan mielelläni lisätietoja nimimerkki "kannanottajalle", jos häntä asia kiinnostaa.

 

[ruska]

Mä imetin meidän esikoista 3 kuukautta. Sen jälkeen poika ei enää rintaa huolinut, mutta mä olin kyllä ihan tyytyväisenä muutenkin lopettamassa imetyksen kun se ei oikein toiminut. Esikoinen myös aloitti päiväkodissa 1,5-vuotiaana kun oltiin ensin tehty kuukausia ristiin töitä näkemättä toisiamme lainkaan. Olin myös viikonloput töissä ja parisuhde kärsi kovasti. Lopulta päätettiin että kun ei kerran talous kestä kotona olemista, niin laitetaan poika hoitoon.

Nyt tää meidän kuopus... hän saa kyllä lisämaitoa kun oma maito ei riitä, mutta imetän sen minkä ehdin ja imetän niin kauan kuin pystyn. Ja ollaan miehen kanssa sovittu että 3 vuotta olen kotona (jos siihen vaan itse pystyn).

Silti väitän että olin esikoiselle ihan yhtä hyvä/huono äiti (riippuen miltä kantilta katsoo) kuin kuopuksellekin. Ja tehtiin ihan yhtä hyviä/huonoja ratkaisuja aikoinaan.

Ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua EI vaan ole olemassa.

Tosi hyvin kirjoitettu. *huokaa* helpottaa kun voi lukea myös tämmöisiä tekstejä. On rankkaa kokea syyllisyyttä syyttömänä omaan tilanteeseen.
Kiitos kun kirjotit oman tarinasi

 

[Bad Virgin-]

Kivahan se on tietysti tukiaisilla elellä ja piereskellä sohvan pohjalla

Ihan on kyllä kivaa, ei käy kieltäminen.
Kivaa oli toki töissäkin olla ja joskus sitten taas on kivaa.
Kantsii muuten muistaa se, että monilla kotiäideillä on useampi lapsi kuin yksi ja ne ihan tekevätkin kotona jotain eivätkä vaan piereskele sohvalla.

Hei,mä oon myös nyt kotona ja kivaahan tää on,mut on sitten joskus kivaa palata töihin takas.
Minnes kategoriaan mut pitäis laittaa,kun nyt oon taas kotona vajaan vuoden kestäneen työputken jälkeen?

 

[Charlottis74]

Tiedän että tästä aiheesta on täällä jauhettu kerran jos toisenkin, enkä nyt tällä halua mitään tappelua aikaiseksi, kerron vaan mielipiteeni.

Ensinnäkin minusta on todella tyhmää lopettaa imetys vain sen takia, että äiti ei jaksa/kehtaa imettää.. Tosii surullista lapsen puolesta! Vaikka en väitä etteikö korvikkeella voisi kasvaa ihan yhtä hyviä lapsia. Minun mielstäni imetys vaan on ihana lahja lapselle, ei velvollisuus äidille.

Ja toinen asia on kanssa ikuisuus kysymys, mutta minun mielestä vanhempien ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan, jos niitä ei ole vara elättää/ hoitaa kotona.
Ei pienen lapsen paikka ole vieraan hoidossa suurinta osaa hereillä olo ajasta..

Ja syy miksi halusin tämän mielipiteeni esille tuoda on se että tällä palstalla kun ei koskaan hyväksytä tälläisia "jyrkkiä" mielipiteitä vaan niistä joku vääntää aina hirveen tappelun. Tästä ei ole tarkoitusta sellaista tehdä. On vaan tarkoitus saada vanhemmat ajattelemaan omassa pienessä mielessä omia ratkaisujaan.. :heart:

Saathan sä olla mitä mieltä tahansa! Mutta yleensä ihmiset elävät omien mielipiteittensä tapojensa eikä muiden toivottavasti ainakin