1
14-v poika
Vieras
Hei. Toivon apuanne, arvoisat äidit. Olen 14-vuotias poika. Vaikka molemmat vanhempani asuvat meillä, isäni ei oikeastaan välitä meistä lapsista. Hän riitelee äitin kanssa usein enkä ole IKINÄ kuullut/ nähnyt heidän pyytävän anteeksi. Itse asiassa en ole myöskään nähnyt heidän pussaavankaan. Halaamisesta puhumattakaan.
Nyt he ovat riidoissa neljättä päivää, riita syntyi joulupäivänä eräästä pikkuasiasta. Sen jälkeen he eivät ole puhuneet ainakaan minun kuullakseni (todennäköistä koska olen ollut kotona koko ajan). Minulle isä on puhunut tasan KAKSI kertaa näiden neljän päivän aikana. Tuntuu että tämä henkilö ei edes ole isäni. Äitinikin sanoi, ettei ole KOSKAAN RAKASTANUT isää, vaan tykännyt. Olen sanonut äidilleni, että eikö heidän kannattaisi erota. Hän ei kuitenkaan halua, ilmeisesti rahan takia. Tänään kun isäni on kotona ja äitini töissä, siskoni kysyi mitä syömme. Hän vastasi: leipää. Hän kuulemma itse lähtee ravintolaan. Tuntuu että tätä tyyppiä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä minä ja siskoni syömme. Enkä tiedä välittömänä hän meistä muutenkaan. Ei hän ole sitä ainakaan ikinä sanonut.
Kiitos jos jaksoitte lukea tänne asti. Mitä te tekisitte minun tai minun äitini asemassa? Tai onko kellään samanlaisia kokemuksia? Ja jos tulee lisäkysymyksiä, vastaan niihin mielelläni.
Nyt he ovat riidoissa neljättä päivää, riita syntyi joulupäivänä eräästä pikkuasiasta. Sen jälkeen he eivät ole puhuneet ainakaan minun kuullakseni (todennäköistä koska olen ollut kotona koko ajan). Minulle isä on puhunut tasan KAKSI kertaa näiden neljän päivän aikana. Tuntuu että tämä henkilö ei edes ole isäni. Äitinikin sanoi, ettei ole KOSKAAN RAKASTANUT isää, vaan tykännyt. Olen sanonut äidilleni, että eikö heidän kannattaisi erota. Hän ei kuitenkaan halua, ilmeisesti rahan takia. Tänään kun isäni on kotona ja äitini töissä, siskoni kysyi mitä syömme. Hän vastasi: leipää. Hän kuulemma itse lähtee ravintolaan. Tuntuu että tätä tyyppiä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä minä ja siskoni syömme. Enkä tiedä välittömänä hän meistä muutenkaan. Ei hän ole sitä ainakaan ikinä sanonut.
Kiitos jos jaksoitte lukea tänne asti. Mitä te tekisitte minun tai minun äitini asemassa? Tai onko kellään samanlaisia kokemuksia? Ja jos tulee lisäkysymyksiä, vastaan niihin mielelläni.