Päiväkodin uusi hoitaja ottaa päähän!?!

[Tiitiäiskä]

Tarkennan vielä näkemystäni, että lapsia on niin erilaisia, ettei kaikki säännöt aina päde tai ole niin tärkeitä. On lapsia, joille vanhemmat ovat aina puhuneet "otetaanko takki pois?" ja homma toimii, lapsi ottaa takin pois ja ymmärtää miksi. On lapsia, joille ei tarvitse sanoa mitään, kun he jo itse ottavat takin pois.

Sitten on vähän höveliäämpiä tapauksia, joilla säännöt ja tavat välillä unohtuvat. Heille kannattaa sanoa vaikka, että "mitäs nyt piti tehdä, ennen leikkimään menemistä?" jolloin lapsi itse miettii ensin, että mikäs juju tässä olikaan. Antamalla lapsen itse välillä miettiä, säännöt saattaa jäädä helpommin päähän.

Ja sitten on oikein kovapäisiä tapauksia joille on sanottava napakasti että "takki pois!". Mutta ei tällaisetkaan tapaukset rikki mene tai saa traumoja tai tule hemmotelluiksi piloille, jos heille joskus antaa luvan valita kahdesta vaihtoehdosta tai jopa päättää vaikka, minkä värisestä mukista sinä hetkenä maitonsa juo.

Muistuttaisin vielä, että Sinkkoseen ja muihin vetoavat muistaisivat, että psykologia on kaikkein vähiten kehittynyt lääketieteen ala, ja että mikä 2010-luvulla on it-kasvatusjuttu, voi olla totaalisen out sitten kun omat pienemme ovat tuoreita vanhempia. Ei kannata jokaisen kohdalla paukuttaa Sinkkosen opuksella päähän, vaan miettiä myös itse että onko tämä tapaus nyt huomauttamisen arvoinen. Psykologiassa ja kasvatuksessa toimii sama hyvä periaate kuin monessa muussakin asiassa: ensin tutkitaan, sitten hutkitaan.

Hyvää päivänjatkoa kaikille

 

["vieras"]

Voin hyvin ymmärtää miten inhottavalta tuo on tuntunut, ja tottakai tämän hoitajan tulisi myös oppia, että osa ihmisistä on herkkiä ja hän ammattilaisena ei saa ASTUA TOISEN varpaille ;o Tuohan on aivan naurettavaa, että nuori tyttö neuvoo olevinaan lapsen vanhempaa kuinka puhua tälle?! Haloo, hänen ei missään nimessä tule kuin tukea ja suhtautua empaattisesti vanhempiin - ei lytätä tai vähätellä.

Tuo selvästi painaa mieltäsi ja itsekin otan jotenkin aika herkästi palautetteet pk:Sta itseeni, vaikka joku muu voisi vain todeta et jaahas, hoitajalla oli huono päivä?
Ehdottomasti sano tälle hoitajalle - tai ota yhteys johtajaan ja kerro miltä tämän hoitajan käytös tuntuu.

Varmasti on näitä vanhempia muitakin, ketkä kokevat tuon neidin samalla tavalla ja on hyvä, että se loppuu ja hoitaja oppii!

 

[Jellonainen]

Mutta mitä ajattelee lapsi, jos hän ei koskaan saa sanoa edes mielipidettään asiaan? Esimerkkinä vaikka, lähdimme tänään leikkipuistoon 2- ja 4-vuotiaden lastemme kanssa. Isommalta kysyn, ottaako hän potkulaudan vai pyörän, johon hän vastasi että haluaisi kävellä. Kysyin että miksi et ota jompaa kumpaa välinettä, jolla pääsee lujempaa? Kävi ilmi, että toissapäiväinen kaatuminen kummitteli ja lasta pelotti, kun välillä menee lujaa. Asia selvitettiin ja kaikki hyvin taas.

Lapselle pitääkin antaa valinnan mahdollisuuksia ja kysyä mielipidettä, mutta vain sellaisissa asioissa, joissa hän voi päättää. Lapsi ei voi päättää lähdetäänkö kauppaan tai riisutaanko aamulla ulkovaatteet päiväkodissa. Lapsi voi päättää parista vaihtoehdosta minkä paidan hän aamulla laittaa päälleen tai lähteekö hän lenkille pyörällä vai kävellen.

Jos lapselle annetaan liikaa valtaa, hän menee siitä ihan sekaisin, koska hänellä ei ole valmiuksia tehdä isoja päätöksiä. Ja miksi kysyä mielipidettä (riisutaanko?) jos lapsella ei oikeasti ole päätäntävaltaa asiassa? Se jos mikä on lapsen yli kävelemistä. Ihan sama kuin mieheni kysyisi minulta maalataanko talo siniseksi ja vihreäksi, ja kun vastaan että vihreäksi, niin ulkona odottaakin seuraavana päivänä sinisiä maalipönttöjä. Enpä tuntisi itseäni hirveän arvostetuksi ensin kysytään, eikä vastauksellani ole kuitenkaan mitään merkitystä.

 

["vieras"]

Lapselle pitääkin antaa valinnan mahdollisuuksia ja kysyä mielipidettä, mutta vain sellaisissa asioissa, joissa hän voi päättää. Lapsi ei voi päättää lähdetäänkö kauppaan tai riisutaanko aamulla ulkovaatteet päiväkodissa. Lapsi voi päättää parista vaihtoehdosta minkä paidan hän aamulla laittaa päälleen tai lähteekö hän lenkille pyörällä vai kävellen.

Jos lapselle annetaan liikaa valtaa, hän menee siitä ihan sekaisin, koska hänellä ei ole valmiuksia tehdä isoja päätöksiä. Ja miksi kysyä mielipidettä (riisutaanko?) jos lapsella ei oikeasti ole päätäntävaltaa asiassa? Se jos mikä on lapsen yli kävelemistä. Ihan sama kuin mieheni kysyisi minulta maalataanko talo siniseksi ja vihreäksi, ja kun vastaan että vihreäksi, niin ulkona odottaakin seuraavana päivänä sinisiä maalipönttöjä. Enpä tuntisi itseäni hirveän arvostetuksi ensin kysytään, eikä vastauksellani ole kuitenkaan mitään merkitystä.

Nyt menee ihan pilkun viilauksesi tämä. Aivan naurettavaa alkaa ruotimaan nyt tuota sanamuotoa mitä ap oli käyttänyt, kun kyse on ihan pikkuasiasta - ja vuorovaikutuksesta äidin ja lapsen välillä. Kyllähän ammattikasvattajatkin puhuvat lapsille välillä "Nonni alettaskos syömään jo?" Eihän se ole kuin normaalia jutustelua, ei mtn muuta!

 

["vieras"]

Mene puhumaan johtajalle, jos haluat kostaa, mutta jos olet viemässä lasta sinne vielä niin puhu ite hoitajalle.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no kyllä te vedätte herneet helposti sinne nenukkiin

 

[LL]

Mistä lähtien psykologia on ollut lääketieteen ala? Sinkkonen on lastenpsykiatri.

Minulle on käynyt kuten ap:lle - sain päiväkodista suoran ohjeen muuttaa puhetyyliäni käskevämmäksi. Toisin kuin ap, en suuttunut siitä, vaan kommentti avasi silmäni. Lapselle ei kuulu valta niissä tilanteissa, joissa lapsi ei oikeasti voi päättää. Se vain on reilua lasta kohtaan.

Tarkennan vielä näkemystäni, että lapsia on niin erilaisia, ettei kaikki säännöt aina päde tai ole niin tärkeitä. On lapsia, joille vanhemmat ovat aina puhuneet "otetaanko takki pois?" ja homma toimii, lapsi ottaa takin pois ja ymmärtää miksi. On lapsia, joille ei tarvitse sanoa mitään, kun he jo itse ottavat takin pois.

Sitten on vähän höveliäämpiä tapauksia, joilla säännöt ja tavat välillä unohtuvat. Heille kannattaa sanoa vaikka, että "mitäs nyt piti tehdä, ennen leikkimään menemistä?" jolloin lapsi itse miettii ensin, että mikäs juju tässä olikaan. Antamalla lapsen itse välillä miettiä, säännöt saattaa jäädä helpommin päähän.

Ja sitten on oikein kovapäisiä tapauksia joille on sanottava napakasti että "takki pois!". Mutta ei tällaisetkaan tapaukset rikki mene tai saa traumoja tai tule hemmotelluiksi piloille, jos heille joskus antaa luvan valita kahdesta vaihtoehdosta tai jopa päättää vaikka, minkä värisestä mukista sinä hetkenä maitonsa juo.

Muistuttaisin vielä, että Sinkkoseen ja muihin vetoavat muistaisivat, että psykologia on kaikkein vähiten kehittynyt lääketieteen ala, ja että mikä 2010-luvulla on it-kasvatusjuttu, voi olla totaalisen out sitten kun omat pienemme ovat tuoreita vanhempia. Ei kannata jokaisen kohdalla paukuttaa Sinkkosen opuksella päähän, vaan miettiä myös itse että onko tämä tapaus nyt huomauttamisen arvoinen. Psykologiassa ja kasvatuksessa toimii sama hyvä periaate kuin monessa muussakin asiassa: ensin tutkitaan, sitten hutkitaan.

Hyvää päivänjatkoa kaikille

 

[-]

Ohhoh... jotenkin on mennyt vähän yli tä jengin orjallinen neuvojen noudattaminen. Näiden kaikkien mukaan lapsen elämä menee pilalle, jos siltä kysyy, että otatko takin pois.
Luoja miten mun lapset onkaan traumatisoituneet. Niistä tuskin tulee ikinä yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.

 

[Madicken04]

Mitähän lapsille oikein uskaltaa enää puhua, ettei tule sanottua mitään väärin...?

En jaksanut koko ketjua lukea läpi, mutta ymmärrän ap:n ärsytyksen. Vaikka tuo uusi hoitaja kirjatietoineen olisi oikeassa, ei hän tunnu osaavan ajatella ja soveltaa tuota tietouttaan käytäntöön. Jos lapsen vanhempi tekisikin jotain väärin, jos kyse ei ole suoraan lapsen terveyden vaarantamisesta tms, ei vanhempaa kuulu mennä ripittämään siinä lapsen kuullen vaan palata asiaan kahden kesken. Toisaalta, tarkoituksena kai olisi saada toimivat välit vanhempien ja päiväkodin välille joten kannattaa myös miettiä mihin kaikkeen vanhemman tekemiseen ja sanomiseen kannattaa puuttua.

Kuten jo todettu, lapsia on erilaisia ja jos tuo ap:n lapsen takin riisuminen sujuu ilman ongelmia tuolla kysyvällä kehoituksellakin niin liekö syytä poiketa asiaan lain. Jos taas huomaa että vanhempi kaikessa antaa lapselle tuon päätäntävallan mitä tällä ei oikeasti ole, lapsi ahdistuu siitä ja hommat menee aina tappeluksi niin silloin olisi jo näin vanhemmuuden tukemista kahden kesken keskustella asiasta rakentavalla tyylillä joka sitten voisikin avata vanhemman silmiä. Itse otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä ja rakentavaa kritiikkiä. Tälläkin hetkellä odotan innoissani kun meille on iltapäivästä tulossa specialpedagogi tapaamaan autistista tytärtämme ja tarkkailemaan mm meidän ja lapsen vuorovaikutusta ja arjen käytäntöjä, käy myös koululla muutamaan otteeseen samasta syystä. Toivottavaa onkin että hän löytäisi meidän toiminnastamme sellaisia asioita joissa on korjaamisenvaraa ja noita muuttamalla saisimme arjen toimimaan paremmin. Silti, jos nyt kolmosen aloittaessa syksyllä päiväkotia sieltä löytyisi joku nuori, vastavalmistunut lastenhoitaja joka olisi tuollaisella ap:n kuvaamalla tyylillä puuttumassa kaikkeen tekemiseemme ja sanomiseemme niin se kyllä ottaisi päähän. Varsinkin siis jos/kun se arki tuon lapsen kanssa kuitenkin sujuu hyvin.

Vähän sellaista silmää soisi noille kaikentietäville hoitajillekin että ymmärtäisivät mihin kannattaa puuttua ja miten. Toki tuon ap:n lapsen hoitajan kohdalla voi olla vielä kyse ihan alkuinnokkuudesta ja nuoren naisen yrityksestä päteä vanhempien kollegoidensa keskellä. Josko tuokin siitä rauhoittuisi ajan myötä.

 

[Hertta Pesonen]

Ohhoh... jotenkin on mennyt vähän yli tä jengin orjallinen neuvojen noudattaminen. Näiden kaikkien mukaan lapsen elämä menee pilalle, jos siltä kysyy, että otatko takin pois.
Luoja miten mun lapset onkaan traumatisoituneet. Niistä tuskin tulee ikinä yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.

Ei se elämä mee pilalle mutta jos noin kysyy, on hyväksyttävä se kielteinen vatsaus koska siinä juuri antaa lapselle vapauden valita. Jolloin ollaan ristiriitatilanteessa eli takki on kuitenkin otettava pois mutta on annettu lapsen päättää otetaanko se vai ei.

Aikuinen osaa ajatella asian ei niin mustavalkoisesti mutta lapsi ei.

Ja nyt oli kyse siitä että miten toimitaan jos se lapsi päättääkin että ei oteta takkia pois, kun se kuitenkin pitäisi ottaa.

Eikä se, että lapselle sanoo "ota takki pois" tarkoita sitä että se sanottaisiin armeijatyyliin, tuonkin lauseen voi sanoa ihan ystävällisesti.

Sama on noissa hoidosta hauissa; monta kertaa kuulee kuinka vanhempi kysyy "lähdettäiskö jo kotiin?" tai "lähdetäänkö kotiin?" ja lapsi vastaa että "ei lähdetä!". Useimmissa tapauksissa alkaa armoton vänkyy että kun nyt kuitenkin pitää lähteä ja mentäiskö jo kun pitäs ehtiä sinne ja tänne, lähdetäänkö jo, tuutko jo? Ja lapsi vastaa aina että ei.....

 

[mamacita_]

Ei se elämä mee pilalle mutta jos noin kysyy, on hyväksyttävä se kielteinen vatsaus koska siinä juuri antaa lapselle vapauden valita. Jolloin ollaan ristiriitatilanteessa eli takki on kuitenkin otettava pois mutta on annettu lapsen päättää otetaanko se vai ei.

Aikuinen osaa ajatella asian ei niin mustavalkoisesti mutta lapsi ei.

Ja nyt oli kyse siitä että miten toimitaan jos se lapsi päättääkin että ei oteta takkia pois, kun se kuitenkin pitäisi ottaa.

Eikä se, että lapselle sanoo "ota takki pois" tarkoita sitä että se sanottaisiin armeijatyyliin, tuonkin lauseen voi sanoa ihan ystävällisesti.

Sama on noissa hoidosta hauissa; monta kertaa kuulee kuinka vanhempi kysyy "lähdettäiskö jo kotiin?" tai "lähdetäänkö kotiin?" ja lapsi vastaa että "ei lähdetä!". Useimmissa tapauksissa alkaa armoton vänkyy että kun nyt kuitenkin pitää lähteä ja mentäiskö jo kun pitäs ehtiä sinne ja tänne, lähdetäänkö jo, tuutko jo? Ja lapsi vastaa aina että ei.....

Jospa aloittajan lapsi on tottunut tuohon puhetyyliin ja vastaakin esimerkiksi takin riisumiseen aina että kyllä. Meillä ainakin on itsestään selvää että takki otetaan pois kun mennään sisälle joten jos aamulla mennään päiväkotiin ja kysyn että otetaanko takki pois niin kyllä se otetaan pois eikä varmaan tulis pojalle mieleenkään sanoa että ei kun olen takki päällä sisällä.

 

[ok]

"Otatko takin pois" - tietyllä äänensävyllä ja -painolla sanottuna tarkoittaa ihan samaa kuin "ottaisitko takin pois", tai "otapa takki pois".
Toisella äänenpainolla sanottuna on kysymys "haluatko ottaa takin pois?", johon voi vastata mitä haluaa. Kyllä lapsikin tämän tajuaa. Suurin osa viestinnästä on muuta kuin itse sanat.

Ap:sta en sitten tiedä, jos kerran olisi "ei":n kuullessaan istunut 5-10 minuuttia eteisessä odottamassa. Ei nyt sekään kuulosta järkevältä.

 

["vieras"]

Ei se elämä mee pilalle mutta jos noin kysyy, on hyväksyttävä se kielteinen vatsaus koska siinä juuri antaa lapselle vapauden valita. Jolloin ollaan ristiriitatilanteessa eli takki on kuitenkin otettava pois mutta on annettu lapsen päättää otetaanko se vai ei.

Aikuinen osaa ajatella asian ei niin mustavalkoisesti mutta lapsi ei.

Ja nyt oli kyse siitä että miten toimitaan jos se lapsi päättääkin että ei oteta takkia pois, kun se kuitenkin pitäisi ottaa.

Eikä se, että lapselle sanoo "ota takki pois" tarkoita sitä että se sanottaisiin armeijatyyliin, tuonkin lauseen voi sanoa ihan ystävällisesti.

Sama on noissa hoidosta hauissa; monta kertaa kuulee kuinka vanhempi kysyy "lähdettäiskö jo kotiin?" tai "lähdetäänkö kotiin?" ja lapsi vastaa että "ei lähdetä!". Useimmissa tapauksissa alkaa armoton vänkyy että kun nyt kuitenkin pitää lähteä ja mentäiskö jo kun pitäs ehtiä sinne ja tänne, lähdetäänkö jo, tuutko jo? Ja lapsi vastaa aina että ei.....

Kyllä minä pystyn lapsen mielipidettä kysymään, jos vastaus on ettei vielä lähdetä, silloin lapselle sanotaan että selvä, viisi minuuttia vielä ja sitten lähdetään, meillä ainakin ollaan valmiita välillä lähtemään ilman tuota lisäaikaa. Jos lapselta kysyy että otatko takin pois ja vastaus on että en, tilanteessa jos on itsellä kiire, sanon sitten että no äiti ottaa sen sitten pois, käännyppä tänne päin että saan vetoketjun auki ja sitä rataa. Ei tarvita yhtään komentoa.

 

[Hertta Pesonen]

[QUOTE="vieras";28603562]Kyllä minä pystyn lapsen mielipidettä kysymään, jos vastaus on ettei vielä lähdetä, silloin lapselle sanotaan että selvä, viisi minuuttia vielä ja sitten lähdetään, meillä ainakin ollaan valmiita välillä lähtemään ilman tuota lisäaikaa. Jos lapselta kysyy että otatko takin pois ja vastaus on että en, tilanteessa jos on itsellä kiire, sanon sitten että no äiti ottaa sen sitten pois, käännyppä tänne päin että saan vetoketjun auki ja sitä rataa. Ei tarvita yhtään komentoa.[/QUOTE]

jep

 

[Hertta Pesonen]

[QUOTE="vieras";28603562]Kyllä minä pystyn lapsen mielipidettä kysymään, jos vastaus on ettei vielä lähdetä, silloin lapselle sanotaan että selvä, viisi minuuttia vielä ja sitten lähdetään, meillä ainakin ollaan valmiita välillä lähtemään ilman tuota lisäaikaa. Jos lapselta kysyy että otatko takin pois ja vastaus on että en, tilanteessa jos on itsellä kiire, sanon sitten että no äiti ottaa sen sitten pois, käännyppä tänne päin että saan vetoketjun auki ja sitä rataa. Ei tarvita yhtään komentoa.[/QUOTE]

Juu, hienoa että palsta on täynnä vanhempia joilla on aikaa seisoa päiväkodin pihassa odottamassa piltiiään, kun yleensä se homma menee niin että sillä hakijalla on kamala kiire kauppaankotiinjokapaikkaan. Mutta NYT löytyy yllättäen aikaa.

 

[Hertta Pesonen]

Jospa aloittajan lapsi on tottunut tuohon puhetyyliin ja vastaakin esimerkiksi takin riisumiseen aina että kyllä. Meillä ainakin on itsestään selvää että takki otetaan pois kun mennään sisälle joten jos aamulla mennään päiväkotiin ja kysyn että otetaanko takki pois niin kyllä se otetaan pois eikä varmaan tulis pojalle mieleenkään sanoa että ei kun olen takki päällä sisällä.

Miks sun pitää kysyä jos se on itsestään selvää.....