hoitaja vaati lapseltani malttia odottaa omaa vuoroaan

["jkl"]

Tämä ei ole provo. Miten kehtaatte arvostella perheemme elämää? Nyt kyse on 5 min mutta tulee hoitajan toimesta nouseman 15min per lapsi päivä ja tämä on sitten lapseltani 45min pois hoitajan ajasta josta maksamme. Ei kuulemma ole kaikki ajat peräkkäin mutta todella paljon joutuu lapsi olemaan itsekseen.

No niin, eiköhän me jo uskota viimestään tästä että provo mikä provo...
Mutta hyvää joulua vaan sullekin aapee, toivottavasti keksit parempaa tekemistä näin joulunpyhiksi (tai edes paremman provon...)

 

[..]

Tämä ei ole provo. Miten kehtaatte arvostella perheemme elämää? Nyt kyse on 5 min mutta tulee hoitajan toimesta nouseman 15min per lapsi päivä ja tämä on sitten lapseltani 45min pois hoitajan ajasta josta maksamme. Ei kuulemma ole kaikki ajat peräkkäin mutta todella paljon joutuu lapsi olemaan itsekseen.

Pitäisköhän sun alkaa jo katteleen pätevää terapeuttia valmiiksi. Noista traumoista ei varmaan ihan muutamalla sessiolla selviä...

 

[äiti ainokaiselle]

Ette taida tajuta perheemme arvoja. Lapsi on kaikessa touhussa ollut mukana ja kokonaisvaltainen perheenjäsen.
Hän osallistuu kodintoimintoihin siinä missä aikuinen ja saa auttaa ja olla pikkuapulainen. Hänen juttuja kuunnellaan ja kunnioitetaan. Ja kyllä , jos aikuiset puhuu ja lapsi haluaa osallistua keskusteluun omalla tavallaan hän saa.
Hoitajalla on tarkoitus antaa lapsille yksilöllistä aikaa jossa askarrelaan, tehdään palapelejä tai kirjoitetaan lapsen satua jota koonnut jo tovin. Ja tällöin huomio kiinnittyy vain tähän yhteen lapseen. Ryhmässä ei ole pieniä.
Minua vain kaihertaa kun lapseni selvästi reakoi tuohon tilanteeseen paniikilla ja ainoa millä saa h oitajan huomioin on vessaan meno ja kakan väkisin vääntäminen sitten vaikka sen 20 kertaa .

Alunperin asia hoitajalta lähti siitä kun lapsemme ei kuulemma anna toisille mahdollista kertoa kuulumisia, istua sylissä tai puhua hoitajalle. Mun mielestä tuo on jo ammattitaidottomuutta. Jos hoitaja ei osaa luovia tilannetta muuta kuin eristämällä lapseni itsestään melkeestä tunniksi päivässä on se minusta törkeää.

Lapseni nauttii toki huomiosta ja minusta se on tervettä. Hän nauttii kun saa olla aina hoitajan apulaisena ja olenkin antanut palautetta jos ei ole päivän aikana saanut osallistua toimintaan mielestämme hyvällä tavalla.

Mutta ette te voi ymmärtää. Teille lapset on vain pieniä lapsia jotka ei ansaitse edes ihmisarvoa.

 

[leijona76]

Ette taida tajuta perheemme arvoja. Lapsi on kaikessa touhussa ollut mukana ja kokonaisvaltainen perheenjäsen.
Hän osallistuu kodintoimintoihin siinä missä aikuinen ja saa auttaa ja olla pikkuapulainen. Hänen juttuja kuunnellaan ja kunnioitetaan. Ja kyllä , jos aikuiset puhuu ja lapsi haluaa osallistua keskusteluun omalla tavallaan hän saa.
Hoitajalla on tarkoitus antaa lapsille yksilöllistä aikaa jossa askarrelaan, tehdään palapelejä tai kirjoitetaan lapsen satua jota koonnut jo tovin. Ja tällöin huomio kiinnittyy vain tähän yhteen lapseen. Ryhmässä ei ole pieniä.
Minua vain kaihertaa kun lapseni selvästi reakoi tuohon tilanteeseen paniikilla ja ainoa millä saa h oitajan huomioin on vessaan meno ja kakan väkisin vääntäminen sitten vaikka sen 20 kertaa .

Alunperin asia hoitajalta lähti siitä kun lapsemme ei kuulemma anna toisille mahdollista kertoa kuulumisia, istua sylissä tai puhua hoitajalle. Mun mielestä tuo on jo ammattitaidottomuutta. Jos hoitaja ei osaa luovia tilannetta muuta kuin eristämällä lapseni itsestään melkeestä tunniksi päivässä on se minusta törkeää.

Lapseni nauttii toki huomiosta ja minusta se on tervettä. Hän nauttii kun saa olla aina hoitajan apulaisena ja olenkin antanut palautetta jos ei ole päivän aikana saanut osallistua toimintaan mielestämme hyvällä tavalla.

Mutta ette te voi ymmärtää. Teille lapset on vain pieniä lapsia jotka ei ansaitse edes ihmisarvoa.

hyvä yritys...voi hoitajaparkaa kun kehtaa olla kaikille tasapuolinen.

 

[Ken guru]

Ette taida tajuta perheemme arvoja. Lapsi on kaikessa touhussa ollut mukana ja kokonaisvaltainen perheenjäsen.
Hän osallistuu kodintoimintoihin siinä missä aikuinen ja saa auttaa ja olla pikkuapulainen. Hänen juttuja kuunnellaan ja kunnioitetaan. Ja kyllä , jos aikuiset puhuu ja lapsi haluaa osallistua keskusteluun omalla tavallaan hän saa.
Hoitajalla on tarkoitus antaa lapsille yksilöllistä aikaa jossa askarrelaan, tehdään palapelejä tai kirjoitetaan lapsen satua jota koonnut jo tovin. Ja tällöin huomio kiinnittyy vain tähän yhteen lapseen. Ryhmässä ei ole pieniä.
Minua vain kaihertaa kun lapseni selvästi reakoi tuohon tilanteeseen paniikilla ja ainoa millä saa h oitajan huomioin on vessaan meno ja kakan väkisin vääntäminen sitten vaikka sen 20 kertaa .

Alunperin asia hoitajalta lähti siitä kun lapsemme ei kuulemma anna toisille mahdollista kertoa kuulumisia, istua sylissä tai puhua hoitajalle. Mun mielestä tuo on jo ammattitaidottomuutta. Jos hoitaja ei osaa luovia tilannetta muuta kuin eristämällä lapseni itsestään melkeestä tunniksi päivässä on se minusta törkeää.

Lapseni nauttii toki huomiosta ja minusta se on tervettä. Hän nauttii kun saa olla aina hoitajan apulaisena ja olenkin antanut palautetta jos ei ole päivän aikana saanut osallistua toimintaan mielestämme hyvällä tavalla.

Mutta ette te voi ymmärtää. Teille lapset on vain pieniä lapsia jotka ei ansaitse edes ihmisarvoa.

Voi hoitaja parkoja jos tuollaisia vanhempia todella on olemassa : /.

 

["nimetön"]

Väittäisin provoksi, ellen olisi ollut ensimmäisen lapsen kohdalla ihan samanlainen. Kotonahan tuo toimikin ja on periaatteena kaunis sinällään. Mutta lapsen mennessä esikouluun tuli karu totuus esiin ja lapsi joutui usein vaikeuksiin kun ei osannut odottaa omaa vuoroaan. Aikuisten kanssa, eikä ollut suosittu leikkikaveri. Toisen lapsen kohdalla olimme jo viisaampia ja hän on saanut vähän erilaisen kasvatuksen ilman ongelmia. Lasta voi kunnioittaa ja lapsen sanomaa kuunnella niin että lapsi ymmärtää myös kunnioittaa muita ja osaa pysähtyä kuuntelemaan muita, antaa toisille tilaa ja ymmärtää ettei hän ole koko maailman napa.

 

[äiti ja ope]

Huh huh mikä pikkukeisari! Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan osallistua hänen kasvattamiseensa. Oletko lukenut tai kuunnellut Keijo Tahkokalliota, Jari Sinkkosta tai muita lasten kasvatukseen perehtyneitä ja kasvatuksen jälkiä korjaavia ihmisiä?
Lapsella saa ja pitää olla mielipiteitä, mutta aikuiset päättävät asioista, koska heillä on päätöksistä myös vastuu. Jos lapsi saa aikuisen oikeudet, hänelle tulee myös vastuu ja sitä ei lapsen psyyke kestä.Lapsella ei ole aikuisen kokemusta eikä ymmärrystä. Lapsen käyttäytymistä ohjaa mielihyvä, ei rationaalinen ajattelu. Kun hoitopaikassa on säännöt, ne koskevat kaikkia ja aikuiset pitävät säännöistä kiinni. Se luo turvallisuutta ja on oikeaa kasvatusvastuuta. Lapsi, joka joutuu olemaan vastuussa omasta kasvamisestaan, on hyvin turvaton.

 

[leijona76]

[QUOTE="nimetön";27749952]Väittäisin provoksi, ellen olisi ollut ensimmäisen lapsen kohdalla ihan samanlainen. Kotonahan tuo toimikin ja on periaatteena kaunis sinällään. Mutta lapsen mennessä esikouluun tuli karu totuus esiin ja lapsi joutui usein vaikeuksiin kun ei osannut odottaa omaa vuoroaan. Aikuisten kanssa, eikä ollut suosittu leikkikaveri. Toisen lapsen kohdalla olimme jo viisaampia ja hän on saanut vähän erilaisen kasvatuksen ilman ongelmia. Lasta voi kunnioittaa ja lapsen sanomaa kuunnella niin että lapsi ymmärtää myös kunnioittaa muita ja osaa pysähtyä kuuntelemaan muita, antaa toisille tilaa ja ymmärtää ettei hän ole koko maailman napa.[/QUOTE]


Siepä sen sanoit...

 

[..]

Varmaan on sitten ihan ok, että muut lapset häiritsee jatkuvasti sinun lapsesi hetkeä hoitajan kanssa?

 

["jep"]

Sanokaa, ettei tämä ole totta. Tai jos on, olen onnellinen, ettei lapsesi ole samassa hoitopaikassa kuin omani.

Miten lapsi on muka "oman onnensa nojassa"? Lapsi on silloin hoitokavereidensa kanssa, ja hoitaja on edelleen käytettävissä hätätilanteissa. Sitten ymmärtäisin, jos lapsia olisi esim. vain kaksi, ja toinen aina teljettäisiin yksin toiseen huoneeseen tms. Mutta lapsella on ihan seurankipeyteen seuraa, ja jos tulee tilanne, josta lapsi/lapset eivät selviä ilman aikuista, hoitaja puuttuu asiaan. Siitä, että haluaa jutella, selviää kyllä. Miksi lapsellesi tulisi yht'äkkiä ikävä, onko hän vasta aloittanut hoidossa?

Mitä ajattelet, aloittaja, siitä, että esim. koulussakaan välituntivalvoja ei tule olemaan koko ajan sinun lapsesi seurana, vaan ainoastaan hätätilanteissa (esim. kiusaaminen)? Lapsesi olisi pystyttävä pärjäilemään muiden lasten kanssa ilman aikuisseuraa, ellei em. hätätilannetta tule.

On totta, että ihan pienen vauvan kohdalla aikuisen tulisi vastata vauvan tarpeisiin mahdollisimman pian, mutta iän myötä odottamisen oppiminen on yksi kehitystehtävä. Normaalisti tätä oletetaan jo pari-kolmevuotiaalta jonkin verran, ja iän myötä vaatimukset kasvavat.

 

["jep"]

Ja vielä tuohon ihmisarvoon ja keskusteluun osallistumiseen - kyllä meilläkin lapset huomioidaan, ja saavat osallistua keskusteluun. Mutta jos yhtä lailla lapsi tai aikuinen tulee puhumaan päälle, kun toisilla on juttu kesken, hänelle sanotaan, että odota, puhun tämän asian isän/lapsen/veljen/siskon kanssa, sitten kuuntelen sinua. Ihan normaalia toimintaa. Totta kai tuolla ulkona maailmassakin saa keskusteluihin osallistua, mutta harva lapsi tai aikuinen arvostaa kaveria, joka tulee keskeyttämään omilla jutuillaan toisten keskustelun.

 

[Saraldo]

Aikuisten tehtävä on olla tukena ja turvana lapsen kasvussa. Jos hän kokee olevansa samalla viivalla äidin ja isän kanssa, kehen hän sitten turvautuu, jos hän on yksi aikuisista? Lapsi tarvitsee jonkun sanomaan mitä tehdään ja miten ollaan. Totta kai lapsen mielipidettä pitää kuunnella, mutta aikuinen on se joka tekee viime kädessä kaikki päätökset. Ja mun mielestäni lapsi ei osallistu millään tavalla sellaiseen keskusteluun, mikä ei hänelle millään lailla kuulu. Mulla on yksi työkaveri, joka tuppaa itsensä joka helkkarin keskusteluun vaikkei se liity häneen tai töihin mitenkään, ja se on ihan hemmetin rasittavaa. Jos mä ja mieheni vaikka keskutelemme siitä, miten me luovitaan jonkun kiireisen päivän aikataulu, se ei kuulu mun lapselle mitenkään eikä hän myöskään osallistu siihen keskusteluun yhtään. Mutta jos vaikka mietitään, mitä huomenna syödään, saa tyttökin antaa oman ehdotuksensa (mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänen ehdotuksensa aina voittaisi).

Ja jos sun pikkukeisarisi ei aikuisilta opi sitä, ettei ole maailman napa, niin ennemmin tai myöhemmin muut lapset kyllä opettavat sen, tavalla tai toisella. Siinä vaan voi käydä niin, ettei kukaan enää huoli häntä leikkeihinsä. Mä olen aina sanonut mun tytölle, että meille olet maailman tärkein, mutta esim. koulussa olet lapsi muiden lasten joukossa. Tärkeä, mutta et muita tärkeämpi.

 

[pölöpölö]

Näin leijonana olen täysin tuollaista vastaan. Leijona tietää paikkansa luonnostaan. Tuollainen kieroutuminen johtuu siitä että leijonan toiveita ei ole kunnioitettu eikä häntä ole arvostettu tarpeeksi.

Mun mielestä on verrattavissa psyykkiseen sairauteen että uskoo johonkin horoskooppeihin niin paljon että antaa niiden määrittää koko luonteensa, ja jopa elämän suunnan. Horoskoopit on huuhaata, sillä ei ol mitään merkitystä missä tähtien asennossa lapsi on syntynyt, vaan kokemukset, lapsuus, tapahtumat, ihmissuhteet ja kriisit muokkaavat ihmisestä sellaisen persoonallisuuden kuin hän lopulta aikuisena on.

 

[evita]

Entä mitä mieltä ap olisi seuraavasta tilanteesta: On hänen lapsensa viisiminuuttinen ja juuri hänen ainokaisensa aika saada viisi minuuttia hoitajan jakamatonta huomiota.

Tämän viisiminuuttisen aikana toinen lapsi tulee itkemään, huutamaan ja muutoin vaatimaan hoitajan aikaa, jolloin ap:n ainokainen jää taka-alalle toisen häiriköivän lapsen vuoksi. Häiriköivän lapsen äiti selittäisi ap:lle, että hänen kullanmurulastaan ei saa eristää hoitajasta vaan hän on oikeutettu hoitajan huomioon koko ajan.

Mitä ap tuossa tapauksessa tekisi?

 

[Saraldo]

Mitä ap tuossa tapauksessa tekisi?

Olisi varmaan sitä mieltä, että hoitaja on ihan paska hoitaja kun ei saa lapsia pidettyä aisoissa :xmas:.

 

["jep"]

Ja mitä tasa-arvoa se edes on, että lapsella on lupa keskeyttää aikuisten puhe muuten kuin hätätapauksessa? Jos minä keskustelen lapseni kanssa, mies saa toki keskeyttää meidät sanoakseen, että nyt on pakko lähteä, että ehditään bussiin, tai että kuopus on tunkemassa vessaharjaa suuhunsa, eikä hän pääse hätiin. Mutta en ala kuunnella kesken jutun hänen selostustaan jostain uudesta Linuxista. Yleensä hän aikuisena ihmisenä tämän ymmärtääkin, mutta jos epähuomiossa tunkee väliin, sanon, että puhun nyt lapsen kanssa. Yhtä lailla lapsi saa sanoa, että pikkuveli on rikkomassa jouluvaloja, tai kertoa poistuvansa ruokapöydästä ja kiittää, mutta kesken vaikkapa juuri päivän aikataulun suunnittelujen en ala kuunnella mitään "tää on kissa ja tän häntä on kadonnu" -juttuja.

Meillä lapset ovat tasa-arvoisia, siis yhtä arvokkaita kuin aikuiset, mutta lyhyemmän elämänkokemuksensa ja kognitiivisen kehitysvaiheensa vuoksi heillä ei ole isoissa päätöksissä "yhtä ääntä", vaikka heitä toki kuunnellaankin. Lapsi ei siis voi päättää, tuleeko meille koiraa, tai matkustetaanko lomalla ulkomaille, mutta jos puhutaan päivän ruoasta, ja lapsi ehdottaa jotain järkevää, toive toteutetaan, ellei sitä vastaan ole erityistä syytä. Mutta se, että keskeyttää toisten jutut (kuten lapsesi hoitajan ja toisen lapsen viisiminuuttisen) ilman hätätilannetta, ei ole edes tasa-arvoa vaan ikävää jyräämistä.

 

["Vieras"]

Aaa. Lapsi ei siis ole mikään erityislapsi vaan hänellä on tällaiset ihanat erityisvanhemmat joiden takia lapsella on nyt vaikeuksia pk:ssa ja normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa. Se on tietty kaikkien oma asia jos ei halua että omat lapset pärjää yhteiskunnassa.

 

[chrissy]

ääääh tää oli ihan huono....

" ettäs kehtaatte kritisoida"

 

[Katylina]

Aikamoiselta pikku-hirviöltä muksu kuulostaa, onneksti tosin tämä ei ole oikeasti olemassa.

 

[PoolopaitainenBensaletku]

Vanhemman tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä. Pettymykset kasvattavat. Toivottavasti lapsenne saa sisaruksia joskus, ettei vaan saa kasvaa tuossa pumpulitaivaassa.

 

[äiti ainokaiselle]

Vanhemman tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä. Pettymykset kasvattavat. Toivottavasti lapsenne saa sisaruksia joskus, ettei vaan saa kasvaa tuossa pumpulitaivaassa.

Herranjestas! Ihan oikein tehtävä tuottaa pettymyksiä? Mitäs olet suunnitellut täksi iltaa? Entä aamulle? Mikä pettymys on vuorossa?
Jos vaikka vanhemmat tuottaakin pettymyksiä ei niitä hoitajan tarivitse tuottaa! On todella rankkaa kun hoidossa on eri säännöt ja lapsi vaati kaksin ellei jopa kolminkertaiset huomiot sitten vanhemmilta iltaisin ja aamuisin kun hoitaja ei hoida työtään vaan muka kasvattaa syrjimällä-
....

 

["vieras"]

Herranjestas! Ihan oikein tehtävä tuottaa pettymyksiä? Mitäs olet suunnitellut täksi iltaa? Entä aamulle? Mikä pettymys on vuorossa?
Jos vaikka vanhemmat tuottaakin pettymyksiä ei niitä hoitajan tarivitse tuottaa! On todella rankkaa kun hoidossa on eri säännöt ja lapsi vaati kaksin ellei jopa kolminkertaiset huomiot sitten vanhemmilta iltaisin ja aamuisin kun hoitaja ei hoida työtään vaan muka kasvattaa syrjimällä-
....

Hyvin sä vedät

 

[PoolopaitainenBensaletku]

Herranjestas! Ihan oikein tehtävä tuottaa pettymyksiä? Mitäs olet suunnitellut täksi iltaa? Entä aamulle? Mikä pettymys on vuorossa?
Jos vaikka vanhemmat tuottaakin pettymyksiä ei niitä hoitajan tarivitse tuottaa! On todella rankkaa kun hoidossa on eri säännöt ja lapsi vaati kaksin ellei jopa kolminkertaiset huomiot sitten vanhemmilta iltaisin ja aamuisin kun hoitaja ei hoida työtään vaan muka kasvattaa syrjimällä-
....

Aikamoinen... ! Pumpuliapumpulia mun kullanmurulle, muu ei kelpaa

 

[Hukkapiru]

 

["jep"]

Herranjestas! Ihan oikein tehtävä tuottaa pettymyksiä? Mitäs olet suunnitellut täksi iltaa? Entä aamulle? Mikä pettymys on vuorossa?
Jos vaikka vanhemmat tuottaakin pettymyksiä ei niitä hoitajan tarivitse tuottaa! On todella rankkaa kun hoidossa on eri säännöt ja lapsi vaati kaksin ellei jopa kolminkertaiset huomiot sitten vanhemmilta iltaisin ja aamuisin kun hoitaja ei hoida työtään vaan muka kasvattaa syrjimällä-
....

En ole se, jolle vastasit, mutta tälle illalle on luvassa sellainen pettymys, että tv laitetaan kiinni yhden tai kahden Muumin jälkeen, sellainen, että ruokapöydässä kielletään maidon tahallinen päristäminen suussa, ja vielä hyvänyöntoivotukseksi se, että nukkumaan lähdetään sitten kun pyydän (toki ennakoidaan jne.).

Huomisaamun pettymyksiksi olen kaavaillut tuota samaa maidonpäristämisjuttua. Mahdollisesti aattoaamun riemuksi tuotan ylimääräisen pettymyksen rajoittamalla koristeiden riepottelua, mikäli tarpeen. Lisäpettymyksenä vielä pian aamupalan jälkeen kuopukselle se, että hänet puetaan, ja esikoiselle se, että hänen täytyy pukea itse. Sounds like a plan? En odota näistä mitään tunnin itkupotkuraivareita, mutta kyllä meillä tehdään asioita, jotka eivät täysin sovi lasten just senhetkisiin suunnitelmiin.

Tuli mieleen siitä, kun sanoit, että lapsi "panikoi" noissa tilanteissa, että miten olet käsitellyt niitä kotona lapsen kanssa? Meidän lapsilla siis ei ole tuollaista taustaa, mutta esikoiseni joskus kommentoi jotain asiaa, mikä tehdään päiväkodissa eri tavalla kuin kotona, ja olen ihan sanonut, että siellä on omat systeemit, ja täytyy ollakin, kun lapsia on 25, ja kotona vain kaksi. Anteeksi, mutta pidätkö omaa lastasi jotenkin yksinkertaisena, kun et usko hänen tuossa iässä ymmärtävän, että eri paikoissa toimitaan eri tavalla ja tilanteen mukaan?