Päiväkodin uusi hoitaja ottaa päähän!?!

[ok]

Tuohonhan on vain yksi oikea vastaus. Et antanut mitään vapautta valita. Missä-kysymykseen on vain yksi vastaus, se ei ole kyllä/ei-kysymys, eikä liity päätösvaltaan mitenkään.

Pointti oli, että onpa vakavaa taas. Niin hirveen mokan teki ap, ei ihme että nykynuoret jne.

 

[teljo]

Pidemmän päälle tuollainen valinnanvapauden antaminen ja sitten epääminen on vähintään haitallista. Tuhoisa oli liian voimakas termi tähän. Jos tuo ei jatkuvaa ole, niin en usko sen ketään murskaavan.

Kyllä lapsikin hyvin äkkiä oppii, ettei kysymys tässä tapauksessa ole kysymys vaan käsky. Niin monimutkainen tai hankala asia tämä ei ole tajuttavaksi, vaan viimeistään muutaman toiston jälkeen aika päivänselvä.

 

[-]

Minä arvostan lapsia paljon, mutta ymmärrän myös, että lapsi on ihmisenä vielä kesken. Lapsen ymmärrys ei ole aikuisen tasolla.
On tuhoavaa lapsen itsetunnolle antaa hänelle päätösvalta kysymyksellä, jonka lapsi kehittymättömyyttään tulkitsee kirjaimellisesti ja sitten kumota lapsen päätös.

Eli siis sä olet vakuuttunut, että mä olen tuhonnut lapseni itsetunnon kysymällä, ottaisitko takkisi pois? Tai veisitkö roskan roskikseen? V***** sä olet tyhmä.
Sori, mutta mulla ei taida olla enää mitään järkevää sanottavaa.

 

["Vieras"]

Päiväkoti-ikäinen ei vielä ymmärrä sanan kohtelias sisältöä ja merkitystä, ei edes selittämällä.

No sitten mun lapset on varmaan pysyvästi traumatisoituneet kun ymmärtävät. Eikö ne ymmärrä myöskään lelujen jakamista tai hyvän ja pahan muelen eroa ne sinun lapset?

 

[teljo]

Kyllä lapsikin hyvin äkkiä oppii, ettei kysymys tässä tapauksessa ole kysymys vaan käsky. Niin monimutkainen tai hankala asia tämä ei ole tajuttavaksi, vaan viimeistään muutaman toiston jälkeen aika päivänselvä.

Lisäyksenä tähän, että mahtaa englanninkielisissä maissa olla lapsille kamalaa, kun käskyt/pyynnöt ovat "please" ja saksankielisissä kun ne ovat "bitte"...

 

[-]

Mä kysyin just taaperolta että missä on nenä. Vaikka olin jo päättänyt, että vastauksia on vain yksi oikea. Mitä jos lapsi olisi osoittanut polvea, kun annoin hänelle vapauden valita.Mitähän mä olisin sitten tehnyt. Ai kamala, nyt tuli epäonnustunut olo.

Todella ärsyttävän kuuloinen hoitaja btw. Ei kukaan tykkää tuollaisesta besserwisseristä.

Heheheh... tajuatko sä? Sä olisit juurikin tuolla kysymyksellä tuhota lapsesi itsetunnon. Luojalle kiitos, että vältyttiin tältä katastrofilta, kun lapsi osasi kuitenkin näyttää oikeaan paikkaan. Varmasti nyt opit, ettet enää toiste tällaista tee.

 

["Vieras"]

Lisäyksenä tähän, että mahtaa englanninkielisissä maissa olla lapsille kamalaa, kun käskyt/pyynnöt ovat "please" ja saksankielisissä kun ne ovat "bitte"...

Ne raukat on varmaan ihan sekaisin (

 

[ok]

"Otetaanko takki aamuisin pois päiväkotiin tultua?" "Ei" - kyllä otetaan.
"Otetaanko takki pois?" "Ei" - kyllä otetaan, kuten joka aamu.

Vakavaa! Itsetunto pirstaleina.

 

["Vieras"]

MÄ traumatisoidun kohta!!!

 

[lapsieiooaikuinen]

Pointti oli, että onpa vakavaa taas. Niin hirveen mokan teki ap, ei ihme että nykynuoret jne.

Ei tämä nyt pelkästään aapeelle ollut ja jos minua kävisi päiväkodin uusi kokematon täti neuvomaan, varmasti ärsyttäisi ja kunnolla. Ihan sama, vaikka olisi oikeassakin.

Pointti oli, että tuo täti nyt sattui olemaan oikeassa kommentillaan, vaikka heittikin sen ihan väärään aikaan ja väärässä paikassa. Juuri tuo aiemmin tullut kommentti vanhemman kyseenalaistamisesta lapsen kuullen oli hyvä, sekin on haitallista ja varmasti pahempaa kuin satunnainen väärin muotoiltu kysymys.

Kaikki vanhemmat tekevät virheitä ja tämä aapeen nyt oli sieltä pienimmästä päästä. Turhan tunteella moni nyt lukee kommenttejani, sanoinhan jo, että tuhoisa oli väärä sanavalinta.

 

[-]

Lisäyksenä tähän, että mahtaa englanninkielisissä maissa olla lapsille kamalaa, kun käskyt/pyynnöt ovat "please" ja saksankielisissä kun ne ovat "bitte"...

Joo, ihan koko englanti ja saksa onkin täynnä traumatisoituneita ihmisiä.

 

[ok]

Heheheh... tajuatko sä? Sä olisit juurikin tuolla kysymyksellä tuhota lapsesi itsetunnon. Luojalle kiitos, että vältyttiin tältä katastrofilta, kun lapsi osasi kuitenkin näyttää oikeaan paikkaan. Varmasti nyt opit, ettet enää toiste tällaista tee.

Nyt onneksi tajuan. Ensi kerralla otan tiukan katsekontaktin, ystävällisen mutta vastaansanomattoman äänensävyn ja ilmoitan lapselle "TÄSSÄ on nenä!" niin ettei lapselle jää vastaansanomisen varaa.

 

[Jellonainen]

Minun korvaani aina särähtää kun lapsiltä kysytään otetaanko, mennäänkö, riisutaanko... Esim. neuvolassa terveydenhoitajan huoneessa 3v:ltä kysytään "mentäiskö", niin siinäkö sitä sitten kökötetään kun lapsi vastaa EI, vaikka seuraava asiakas jo odottaa? Ei ole ihan vanhemmuuden ydintä tajuttu: vanhempi päättää, ei lapsi.

Tai kun pitäisi mitata ja punnita, yllättävän usein kuuluu "riisutaanko". Mitähän 3v siihen vastaa, onko vaikea arvata? Samat vanhemmat myös maanittelisivat vaikka 10 minuuttia karkuun juoksevaa 3-vuotiasta tulemaan mitan alle, kun minä kaappaisin omani syliin ja laittaisin siihen seisomaan, jos ei ensisanomisesta tule. Usein sitten kaappaan myös toisen lapsen, koska vanhemmilla ei ole otetta lapseen.

Curlingvanhemmuus kukoistaa...

 

["Vieras"]

Ei tämä nyt pelkästään aapeelle ollut ja jos minua kävisi päiväkodin uusi kokematon täti neuvomaan, varmasti ärsyttäisi ja kunnolla. Ihan sama, vaikka olisi oikeassakin.

Pointti oli, että tuo täti nyt sattui olemaan oikeassa kommentillaan, vaikka heittikin sen ihan väärään aikaan ja väärässä paikassa. Juuri tuo aiemmin tullut kommentti vanhemman kyseenalaistamisesta lapsen kuullen oli hyvä, sekin on haitallista ja varmasti pahempaa kuin satunnainen väärin muotoiltu kysymys.

Kaikki vanhemmat tekevät virheitä ja tämä aapeen nyt oli sieltä pienimmästä päästä. Turhan tunteella moni nyt lukee kommenttejani, sanoinhan jo, että tuhoisa oli väärä sanavalinta.

Jos minun sanamuotoni on lastenkasvatusvirheitä niin... 1, 2... 500.. ÄH!!! En mä edes pysty laskemaan. Ja pahin on se että sekoitan noiden raukkojen nimetkin kun pyyntöjä latelen. Ne raasut menee varmaan ihan kriisiin sillä yleensä purskahtavat nauruun tässä tilanteessa. Nyt mä mietin että se on varmaan vaan niiden tapa purkaa hämmennystä ja sitä äärimmäistä ristiriitaa jonka heidän sisälleen kaadan?!?

 

[lapsieiooaikuinen]

Lisäyksenä tähän, että mahtaa englanninkielisissä maissa olla lapsille kamalaa, kun käskyt/pyynnöt ovat "please" ja saksankielisissä kun ne ovat "bitte"...

En ymmärrä nyt tätä ollenkaan ja monikin on tähän tarttunut. Ei kauniisti puhumisessa ole mitään vikaa missään kielessä.

Englantilainen äiti sanoo lapselleen Take off your coat, please. Ole kiltti ja riisu takkisi. Vielä kohteliaammin Would you take your coat off, please. Ei se jätä lapselle vaihtoehtoa vastata kyllä tai ei, kuten suomen kielen otetaanko takki pois.

 

[ok]

Ei tämä nyt pelkästään aapeelle ollut ja jos minua kävisi päiväkodin uusi kokematon täti neuvomaan, varmasti ärsyttäisi ja kunnolla. Ihan sama, vaikka olisi oikeassakin.

Pointti oli, että tuo täti nyt sattui olemaan oikeassa kommentillaan, vaikka heittikin sen ihan väärään aikaan ja väärässä paikassa. Juuri tuo aiemmin tullut kommentti vanhemman kyseenalaistamisesta lapsen kuullen oli hyvä, sekin on haitallista ja varmasti pahempaa kuin satunnainen väärin muotoiltu kysymys.

Kaikki vanhemmat tekevät virheitä ja tämä aapeen nyt oli sieltä pienimmästä päästä. Turhan tunteella moni nyt lukee kommenttejani, sanoinhan jo, että tuhoisa oli väärä sanavalinta.

Ok, ok Juu ärsyttävän kuuloinen lastenhoitaja, siitä täysin samaa mieltä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28598057]Jos mä kysyn työkaverilta että "voisitko toimittaa tämän x asian?" ja hän vastaa että "periaatteesta en sitä tee, sillä ei vaan kiinnosta ja koska muotoilit kysymyksen noin niin voin siis periaatteessa kieltäytyäkkin",mitä seuraa? Mun mielestä kuuluu hyviin käytöstapoihin olla käskyttämättä ihmisiä.

Voisko näille teineille ehkä (jos ei aiemmin ole tajunnut) kertoa mitä on olla kohtelias, mitä on toisten huomioonottaminen, auttaminen ja mitä seurauksia itsekkäästä käytöksestä yleensä on.

Jos lapsi mulle käskee että "anna maitoa", "etsi mun barbi", "anna karkkia", niin kyllä mun suhtautuminen tohon on kielteisempää kuin se että tekisi sen kohteliaasti "antaisitko maitoa?", "etsisitko barbin" jne. Lapsi oppii käytöstavat vanhemmiltaan ja jos keskustelu on käskymuotoa toisen perään lapsen suuntaan, niin niin se tulee olemaan toisinkin päin. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Siinähän sitten kuuntelette kun teininne käskyttää teitä ja teillähän ei ole tässä tilanteessa valtaa sanoa ei, sillä ei ole ilmeisesti teinilläkään näihin käskyihin vastaanpanemista.

Olis mielenkiintoista kuulla tällasta valmiiksi mietittyä keskustelua missä on otettu joka ikinen sanamuoto huomioon suuntaan ja toiseen.[/QUOTE]

Juu kyllä meillä teinit ymmärtää ihan pyynnöstä tehdä, ei tarvi käskeä. Meinaan se menee vähän niin, että ellei pyydetyt asiat ole tehtynä, se on turhaa pyydellä rahaa tai muitakaan etuja ennemmin.

 

["Vieras"]

En ymmärrä nyt tätä ollenkaan ja monikin on tähän tarttunut. Ei kauniisti puhumisessa ole mitään vikaa missään kielessä.

Englantilainen äiti sanoo lapselleen Take off your coat, please. Ole kiltti ja riisu takkisi. Vielä kohteliaammin Would you take your coat off, please. Ei se jätä lapselle vaihtoehtoa vastata kyllä tai ei, kuten suomen kielen otetaanko takki pois.

Entä jos lapsi ei haluakkaan olla kiltti ja ottaa takkia pois? Silloin viestität että hän on tuhma?

 

["Vieras"]

Mitä te teette sitten kun lapsi joutuu todistamaan jotain OIKEESTI traumatisoivaa?

 

["kaffe"]

Would you take your coat off, please. Ei se jätä lapselle vaihtoehtoa vastata kyllä tai ei,

what, jättäähän ihan samoissa määrin kuin suomiäidin "ottaisitko takin pois"

niin älytön keskustelu, että pakko osallistua vähä

 

["Noh"]

Mun mielestä lapsella voi sanoa "ottaisitko takin pois", joka on kysymyksen ja kehoituksen välimuoto. Vähän niinkuin lapsille opetetaan "antaisitko" pelkän "anna!" sijaan jne. , tekee puheesta mielyttävämmän kuuloista.

Ja jos lapsi sanoo että en ota, niin silloin vanhemman tehtävä on tehdä selväksi että sisään tullessa takki otetaan pois. Se ei silti mielestä mitenkään kumoa lapsen päätäntävaltaa, toisin kuin "otetaanko takki pois?".

En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa, mutta kyse on pienistä vivahde-eroista kohteliaan ja käskevän puhetyylin välillä.

Yhtäkaikki, alkuperäinen ongelma lienee hoitaja joka hyppii silmille, ja siinä asiassa ole sitä mieltä että ei ole asiallista lapsen läsnäollessa alkaa läksyttämään vanhempaa hänen kasvatus- / puhetyylistään.

 

[-]

Nyt onneksi tajuan. Ensi kerralla otan tiukan katsekontaktin, ystävällisen mutta vastaansanomattoman äänensävyn ja ilmoitan lapselle "TÄSSÄ on nenä!" niin ettei lapselle jää vastaansanomisen varaa.

Oletko muuten miettinyt, että kun lapsesi menee kouluun niin opettaja saattaa sanoa hänelle, että väärä vastaus? Olis varmaan parasta kertoa opettajille, että tällainen traumatisoi, eikä sun tyttärelle saa sanoa niin. Vaihtoehdot ovat siis pahasta, ellei niitä ole.
Miten koulumaailma ei ole lainkaa ottanut huomioon, että meidän lapset traumatisoituu, jos ne vastaa väärin!!!!
Vai siis oliko ne vaan alle kouluikäset jotka traumatisoituu ja sitten kouluikäisistä, kuin taikaiskusta ne ei enää traumatisoidukkaan?

 

[lapsieiooaikuinen]

[QUOTE="Vieras";28598292]Entä jos lapsi ei haluakkaan olla kiltti ja ottaa takkia pois? Silloin viestität että hän on tuhma?[/QUOTE]

Ojasta allikkoon.

Suomen kielen ottaisitko on muuten käskymuoto, josta on tehty kohtelias -isi-lisäkkeellä, sen vaihtoehtoinen epäkohtelias muoto on ota. Siihen ei voi vastata ei. Otetaanko on vain kysymys, johon voi vastata ei.
Pilkunviilaamista parhaimmillaan.

Edelleenkään tämä ei ole niin vakavaa ja jos jonkun vanhemmuudessa väärä kysymysmuoto on se yleisin virhe, niin onnea, hyvin menee. Voihan sen itsetunnon laskun aina kuitata lähtöhaleilla.

 

[lapsieiooaikuinen]

[QUOTE="Noh";28598314]Mun mielestä lapsella voi sanoa "ottaisitko takin pois", joka on kysymyksen ja kehoituksen välimuoto. Vähän niinkuin lapsille opetetaan "antaisitko" pelkän "anna!" sijaan jne. , tekee puheesta mielyttävämmän kuuloista.

Ja jos lapsi sanoo että en ota, niin silloin vanhemman tehtävä on tehdä selväksi että sisään tullessa takki otetaan pois. Se ei silti mielestä mitenkään kumoa lapsen päätäntävaltaa, toisin kuin "otetaanko takki pois?".

En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa, mutta kyse on pienistä vivahde-eroista kohteliaan ja käskevän puhetyylin välillä.

Yhtäkaikki, alkuperäinen ongelma lienee hoitaja joka hyppii silmille, ja siinä asiassa ole sitä mieltä että ei ole asiallista lapsen läsnäollessa alkaa läksyttämään vanhempaa hänen kasvatus- / puhetyylistään.[/QUOTE]

Tätä otetaanko/ottaisitko-eroa tuossa juuri yritin selittää. Minä ymmärsin täysin.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28598305]Mitä te teette sitten kun lapsi joutuu todistamaan jotain OIKEESTI traumatisoivaa?[/QUOTE]

Ja mitä te aikuiset teette kun joku sanoo teille jotain OIKEESTI törkeetä? Joo, varmaan ap:ta ärsyttää sellainen nuori nätti nokkava likka, mutta ei tuollaisen nyt pitäisi jäädä näin paljoa vaivaamaan. Get over it.