Phöh. Isiä ikävä.

:hug:

Minä ajattelen niin,. että tavallaan ihminen elää niin kauan kuin on niitä, jotka hänet muistavat... Ja vielä kun muistaa hyvällä ja rakkaudella... Usein itsekin kaipaan omia menneitä läheisiänikin niin että sattuu ihan fyysisesti :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
:hug:

Minä ajattelen niin,. että tavallaan ihminen elää niin kauan kuin on niitä, jotka hänet muistavat... Ja vielä kun muistaa hyvällä ja rakkaudella... Usein itsekin kaipaan omia menneitä läheisiänikin niin että sattuu ihan fyysisesti :(

Näin mieki oon aatellu. Mut se muistaminen ei sitä fyysistä läheisyyttä korvaa kuitenkaan. Sitä että on joku jolle soittaa, jota halata, johon tukeutua ko mikkään muu ei auta.
 
:hug: voinen vaan kuvitella.Isäni oli pari kk sitten kriittisessä leikkauksessa ja olo oli karmea kun sen luopuminen tuli niin lähelle.Itsellä samanlainen suhde isään mitä sinulla ilmeisesti oli :heart:
 

Yhteistyössä