Ihan missä mielessä vaan. Minulla vaan ongelma on tämä.
Minulla on tuttava, jonka kanssa ei voi puhua oikein mistään. Kun kaikki kuitenkin tulkitaan rahoilla leveilyksi.
Jos sanon, että ostan vauvalle valmiita soseita, koskapa olen laiskaakin laiskempi ruoanlaittaja, lähtee puhelu yhteiselle ystävälle: taas leveili, että on varaa ostaa valmiita eikä tarvi tehdä itse. Tai kun käytän osittain kestovaippoja, mainitaan joka käänteessä, että ei hänellä kyllä olisi varaa.
Nyt joulun alla tilanne tuntuu kärjistyneen, kun joululahja-asiat tulevat puheeksi. Jos mainitsen ostavani sisareni tyttärelle lahjan, leveilen. Kun hänellä ei ole varaa ostaa kuin korkeintaan kummilapsille. Jos kysyn, mitä hänen tyttärensä haluaa, leveilen. Mullahan on sitten varmaan varaa ostaa mitä vaan. Jos sanon tilanneeni jotain netistä, on sekin leveilyä. Kun on varaa tuhlata postikuluihin.
Ostan liian kallista ruokaa, mitään pullaa on turha ostaa, kun voi itsekin leipoa. Puhumattakaan nyt mistään leikkeleistä. Kerran kutsuin tämän henkilön kahville kaupungilla nähdessäni. Kun vilkaisin kahvilan ovella taakseni, hän oli kadonnut mitään sanomatta. Ja taas lähti puhelu: olin leveillyt, vaikka tiesin, ettei hänellä ole rahaa käydä kahviloissa.
Ko. henkilö on 22-vuotias - minua siis noin 10 vuotta nuorempi. Minulla on siis ollut 10 vuotta enemmän aikaa vakiinnuttaa taloudellinen tilanteeni ja se on nyt ihan hyvä. En ole kovin varakas, mutta tulemme kohtuullisesti toimeen.
Pitäisikö minun jotenkin hävetä täysin normaaleja tulojani? Omasta mielestäni ei, eikä hänenkään toisaalta pitäisi pienempiä tulojaan hävetä. Aika aikaa kutakin.
edit. tuo "käytän osittain kestovaippoja" on tulkittava niin, että käytän siis rahaa myös kertakäyttövaippoihin, mikä on paheksuttavaa.
Minulla on tuttava, jonka kanssa ei voi puhua oikein mistään. Kun kaikki kuitenkin tulkitaan rahoilla leveilyksi.
Jos sanon, että ostan vauvalle valmiita soseita, koskapa olen laiskaakin laiskempi ruoanlaittaja, lähtee puhelu yhteiselle ystävälle: taas leveili, että on varaa ostaa valmiita eikä tarvi tehdä itse. Tai kun käytän osittain kestovaippoja, mainitaan joka käänteessä, että ei hänellä kyllä olisi varaa.
Nyt joulun alla tilanne tuntuu kärjistyneen, kun joululahja-asiat tulevat puheeksi. Jos mainitsen ostavani sisareni tyttärelle lahjan, leveilen. Kun hänellä ei ole varaa ostaa kuin korkeintaan kummilapsille. Jos kysyn, mitä hänen tyttärensä haluaa, leveilen. Mullahan on sitten varmaan varaa ostaa mitä vaan. Jos sanon tilanneeni jotain netistä, on sekin leveilyä. Kun on varaa tuhlata postikuluihin.
Ostan liian kallista ruokaa, mitään pullaa on turha ostaa, kun voi itsekin leipoa. Puhumattakaan nyt mistään leikkeleistä. Kerran kutsuin tämän henkilön kahville kaupungilla nähdessäni. Kun vilkaisin kahvilan ovella taakseni, hän oli kadonnut mitään sanomatta. Ja taas lähti puhelu: olin leveillyt, vaikka tiesin, ettei hänellä ole rahaa käydä kahviloissa.
Ko. henkilö on 22-vuotias - minua siis noin 10 vuotta nuorempi. Minulla on siis ollut 10 vuotta enemmän aikaa vakiinnuttaa taloudellinen tilanteeni ja se on nyt ihan hyvä. En ole kovin varakas, mutta tulemme kohtuullisesti toimeen.
Pitäisikö minun jotenkin hävetä täysin normaaleja tulojani? Omasta mielestäni ei, eikä hänenkään toisaalta pitäisi pienempiä tulojaan hävetä. Aika aikaa kutakin.
edit. tuo "käytän osittain kestovaippoja" on tulkittava niin, että käytän siis rahaa myös kertakäyttövaippoihin, mikä on paheksuttavaa.