Poliisi huolissaan nuorten tekemistä itsemurhista - tuorein uhri 14 vuotias hyppäsi hissikuiluun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras

Nuorten itsemurhat jyrkässä kasvussa
Keskiviikko 16.12.2009 klo 14.36

Pitäjänmäen kuolonsyöksyssä menehtynyt 14-vuotias tyttö on tiettävästi itsemurha-aallon nuorin uhri.
Sunnuntai-iltapäivänä kerrostalokuiluun hypänneen tytön ystävät toivat paikalle kynttilöitä, kuvia ja muistotekstejä.
Sunnuntai-iltapäivänä kerrostalokuiluun hypänneen tytön ystävät toivat paikalle kynttilöitä, kuvia ja muistotekstejä. (EERO LIESIMAA)
keskustele

Miten nuorten itsemurhia voitaisiin ehkäistä?
Lue myös

Asiantuntija: "Erittäin huolestuttava viesti yhteiskunnalle"

14-vuotias tyttö putosi kuolemaan

Kerrostalon rappukäytävässä sunnuntaina sattuneen kuolonsyöksyn syyksi on paljastumassa itsemurha. Tapauksen tuntevat henkilöt vahvistavat, että kuolema oli itse aiheutettu. Lisäksi IRC-gallerian muistokirjoituksista ilmenee selkeästi tytön ystävien järkytys tämän yllättävästä päätöksestä päättää päivänsä.

7. kerroksen rapputasanteelta hypännyt 14-vuotias koulutyttö on Iltalehden tietojen mukaan tämän vuoden synkkien itsemurhatilastojen nuorin tekijä Helsingissä.

Tapausta tutkiva rikosylikomisario Kari Tolvanen ei kuitenkaan suostu vahvistamaan Pitäjänmäen tragedian syytä. Poliisi jatkaa tapauksen selvittämistä tavanomaisena, salassa pidettävänä kuolinsyyn tutkintana.

Poliisi kuitenkin sanoo, että itse tapahtumaan ei liity rikosta tai muita henkilöitä.

Nuorten määrä tuplaantunut

Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikkö julkisti keskiviikkona tiedon, jonka mukaan tämän vuoden aikana peräti neljä alle 18-vuotiasta on surmannut itsensä pääkaupungissa. Muualla maassa heitä oli 12.

18-vuotta täyttäneitä itsemurhan tekijöitä oli kaksinkertainen määrä.

Nuorin uhreista oli poliisin mukaan 14-vuotias.

Viranomaiset pitävät tilannetta huolestuttavana, sillä pelkästään Helsingissä luvut ovat yli kaksinkertaistuneet viime vuosista.

- Tähän mennessä alle 18-vuotiaita on ollut enimmillään yksi tai kaksi vuodessa. Viime vuonna heitä ei ollut lainkaan, kertoo rikosylikomisario Tolvanen.

Suuri joukko vammautuneita

- Näissä luvuissa eivät ole mukana epäonnistuneiden yritysten tehneet eivätkä niiden vuoksi loppuiäkseen vammautuneet. Ei myöskään tytöt, jotka ovat jääneet henkiin ranteittensa viiltelyn jäljiltä, Tolvanen huomauttaa.

Hän on erityisen huolissaan siitä syystä, että valtaosa nuorten itsemurhista on tehty päättäväisesti, selvin päin ja vakaan harkinnan jälkeen.

- Kyse ei ole mistään hetken mielijohteesta, Tolvanen sanoo.

- Vanhempien olisi syytä havahtua lastensa poikkeavaan käytökseen, kuten vetäytymiseen ja eristäytymiseen, hän huomauttaa.

Selonteoista tekoihin

Rikosylikomisario Tolvanen perää kovin sanoin myös yhteiskunnan vastuuta.

- Selontekoja ja ohjelmia on tehty, paperia tuotettu. Itsekin olen istunut noissa työryhmissä. Nyt olisi kuitenkin aika ryhtyä toimiin operatiivisella tasolla, Tolvanen sanoo.

Hänen mukaansa on kysymys resursseista ja niihin satsaamisesta.

- Nuorten psykiatrisiin palveluihin on valtavan pitkät jonot. Monessa tapauksessa vanhemmat ovat yrittäneet hakea lapselleen apua, mutta eivät ole saaneet.

RISTO KUNNAS
risto.kunnas@iltalehti.fi
 
hirveitä juttuja. Onhan itsemurhia suomessa tehty aina, mutta hälyttävää on se, että nyt niitä tekevät lapset ja kaksinkertaisen määrän. Nyt pitäisi lähteä miettimään tätä asiaa syvemmältä ja miksi näin tapahtuu? Onko lapsilta kadonnut kyky sietää pettymystä tai epäonistumista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
hirveitä juttuja. Onhan itsemurhia suomessa tehty aina, mutta hälyttävää on se, että nyt niitä tekevät lapset ja kaksinkertaisen määrän. Nyt pitäisi lähteä miettimään tätä asiaa syvemmältä ja miksi näin tapahtuu? Onko lapsilta kadonnut kyky sietää pettymystä tai epäonistumista?

Mä luulen, että lapsilta ei ole kadonnut mitään vaan vanhemmilta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
hirveitä juttuja. Onhan itsemurhia suomessa tehty aina, mutta hälyttävää on se, että nyt niitä tekevät lapset ja kaksinkertaisen määrän. Nyt pitäisi lähteä miettimään tätä asiaa syvemmältä ja miksi näin tapahtuu? Onko lapsilta kadonnut kyky sietää pettymystä tai epäonistumista?

Mä luulen, että lapsilta ei ole kadonnut mitään vaan vanhemmilta...

Peesaan, curling-vanhempien tuotoksia lienevät nämä itsaripenskat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
hirveitä juttuja. Onhan itsemurhia suomessa tehty aina, mutta hälyttävää on se, että nyt niitä tekevät lapset ja kaksinkertaisen määrän. Nyt pitäisi lähteä miettimään tätä asiaa syvemmältä ja miksi näin tapahtuu? Onko lapsilta kadonnut kyky sietää pettymystä tai epäonistumista?

Mä luulen, että lapsilta ei ole kadonnut mitään vaan vanhemmilta...

tämä on niin totta.
aikuisilta on niin vanhemmuus hukassa kuin vain olla voi.kyllä tämä palstakin sen osoittaa.joka asiaan kysytään mielipide täältä.
 
Musta tuntuu että ongelmia aiheuttaa mm. ihmisten itsekkyys siinä mielessä, että lapsensaannin ei haluta muuttavan mitään omassa elämässä. En toki sano etteikö vanhemmilla sais olla harrastuksia, mutta tiedän moniakin tapauksia joissa omat menot on tärkempiä. Samoin kun statuksen haaliminen perheen kustannuksella. Kateus joka ajaa haalimaan rahaa, jolla hankkia viimesin hilavitkutin. --> pitkät työpäivät, isot lainat --> paineet...
Yhdistettynä lisääntyvään välinpitämättömyyteen ja pelkoon seurauksista, jos sekaantuu toisten asioihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ccc:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
hirveitä juttuja. Onhan itsemurhia suomessa tehty aina, mutta hälyttävää on se, että nyt niitä tekevät lapset ja kaksinkertaisen määrän. Nyt pitäisi lähteä miettimään tätä asiaa syvemmältä ja miksi näin tapahtuu? Onko lapsilta kadonnut kyky sietää pettymystä tai epäonistumista?

Mä luulen, että lapsilta ei ole kadonnut mitään vaan vanhemmilta...

Peesaan, curling-vanhempien tuotoksia lienevät nämä itsaripenskat.

Enpä usko että curling vanhempien, vaan sellaiseten joilla ei ole aikaa lapselleen... olipa sitten syynä työnarkomania tai juominen tai vanhempien uusi teini-ikä ja sen tuomat menot...
 
Olivia oli mun hyvä kaveri enkä voi uskoo et se teki sen. Sil näytti olevan kaikki okei mut sisältäpäin ei taunnukkaa olla. Muistan viimesen halauksemme.. Nyt jälkikäteen se varmaa katuu sitä päätöstä et se irrotti sen kätensä siit rapunkaiteesta mut sil on nyt hyvä olla :)

Miss u oliviarakas! <3
RIP
 
Alkuperäinen kirjoittaja sureva:
Olivia oli mun hyvä kaveri enkä voi uskoo et se teki sen. Sil näytti olevan kaikki okei mut sisältäpäin ei taunnukkaa olla. Muistan viimesen halauksemme.. Nyt jälkikäteen se varmaa katuu sitä päätöstä et se irrotti sen kätensä siit rapunkaiteesta mut sil on nyt hyvä olla :)

Miss u oliviarakas! <3
RIP

Rapun kaiteesta?
 
"Mistähän se johtuu että itsemurhia tehdään?"

Syntymästä asti ihmiselle valehdellaan, sanoi Kyösti Pöystikin Pasilassa.

Lapsuudessa kaikki pettymykset lakaistaan pois tieltä ja kaikki on olevinaan mahdollista. Luulin jo itsekin että ihmiskunnassa olisi harmoniaa, mutta ei. Työnantajat ja opettajat ovat tehokkuutta vaativia kusipäitä, poliitikot suuryritysten pelinappuloita, eivät tukena missään.

On tosin näitä ihmelaitoksia, joissa kaikki on (muka) mahdollista, mutta ei niilläkään ole muuta tarjota kuin synkät näkymät muualla yhteiskunnassa. EI SAA ELÄMÄLTÄ MITÄÄN SE JOLLA EI OLE "TÄYDELLISTÄ" LUONNETTA JA PERHETTÄ!!! Pienikin "epänormaali" piirre lapsessa ja pum, sukulaiset ja instanssit sulkevat ovensa! YRITÄ SIINÄ OLLA HYPPÄÄMÄTTÄ HISSIKUILUUN KUN KETÄÄN EI VITTU KIINNOSTA!!
 
Ja sonnan marjat, että lellityt lapset itsareita tekisivät. Itse halusin tuossa iässä kuolla, koska kotona oli väkivaltaa, mielenterveysongelmia ja alkoholisimia enkä sen helvetin keskeltä päässyt minnekään. Lastensuojelu ei auttanut muutoin kuin tarjoamalla MINULLE keskusteluapua perheneuvolassa. Miten se isääni olisi raitistanut, että minä käyn itkemässä tädeille ja sedille miten huonosti kotona on asiat? Meitä lapsia ei myöskään oltu siihen mennessä juuri ikinä päästetty minnekään kodin seinien ulkopuolelle, enkä tiennyt elämästä mitään tai siitä että se voisi olla parempaa ja suunnittelin tappavani itseni. Pari kertaa karkasin kotoa ja yläasteen päätyttyä muutin pois.

Kyllä sillä lapsella ja nuorella on kotona jotain todella pahasti vialla, jos haluaa itsensä tappaa eikä omaa normaalia elämänhalua. Onneksi itselläni ei ollut tarjolla helppoa välinettä henkensä riistämiseen, muuten olisin jäänyt paitsi kaikesta siitä ihanasta mitä elämällä on tarjota. Olen käynyt kouluja, perustanut perheen ja toteutan haaveitani koko ajan. Lapsuuden helvetti on yli kymmenen vuoden takaisissa muistoissa ja katkerin olen siitä, että minua ei autettu, vaan joku perheneuvolatäti lässytti aina että "kyllä sun vanhemmat sinua varmasti rakastaa" ja minulla on aina ollut rakkaudesta erilainen käsitys, kuin toisen haukkuminen ja hakkaaminen.

Itse olen suuntaamassa töihin kaltoin kohdeltujen lasten ja nuorten pariin ja toivon, että pystyn valamaan uskoa elämän arvokkuuteen heille, joita elämä on potkinut päähän vauvasti asti.
 
mä en lähde tähän vanhempien syyllistämiseen mukaan ollenkaan.

minä syytän osaltani nykyistä koulusysteemiä, harrastuksia jne. niissä vaaditaan niin perkeleesti nykyään. oma poikani joutui koulupsykiatrin tutkimuksiin koska hällä meni YKSI äikänkoe huonosti. kaikki muut kokeet on menneet hyvin, poika saa kiitettäviä jne. mutta YKSI koe meni penkin alle niin sitten alettiin hakea diagnoosia että mikä poikaa vaivaa kun ei tajunnut niinkin yksinkertaista koetta.

en voi ymmärtää. poika otti asian todella raskaasti ja iloisesta ja ulospäinsuuntautuvasta pojasta tuli surullinen ja hiljainen lapsi. :(
 
[QUOTE="Kyllästynyt";22452080]"Mistähän se johtuu että itsemurhia tehdään?"

Syntymästä asti ihmiselle valehdellaan, sanoi Kyösti Pöystikin Pasilassa.

Lapsuudessa kaikki pettymykset lakaistaan pois tieltä ja kaikki on olevinaan mahdollista. Luulin jo itsekin että ihmiskunnassa olisi harmoniaa, mutta ei. Työnantajat ja opettajat ovat tehokkuutta vaativia kusipäitä, poliitikot suuryritysten pelinappuloita, eivät tukena missään.

On tosin näitä ihmelaitoksia, joissa kaikki on (muka) mahdollista, mutta ei niilläkään ole muuta tarjota kuin synkät näkymät muualla yhteiskunnassa. EI SAA ELÄMÄLTÄ MITÄÄN SE JOLLA EI OLE "TÄYDELLISTÄ" LUONNETTA JA PERHETTÄ!!! Pienikin "epänormaali" piirre lapsessa ja pum, sukulaiset ja instanssit sulkevat ovensa! YRITÄ SIINÄ OLLA HYPPÄÄMÄTTÄ HISSIKUILUUN KUN KETÄÄN EI VITTU KIINNOSTA!![/QUOTE]

Juuri tällaisesta asenteesta lähtee syyt sekä katkeroituneiden vanhempien ryyppäämiseen, eroihin, lasten vääriin asenteisiin ja epätoivoon jo ala-asteiästä saakka. Jos ylläolevan kirjoittaneella on lapsia, ei niistä kyllä yhteiskunnan tukipylväitä ehdi tulla, ennen masentumista ja itsaria. Kun tätä asennetta hakataan lapsen päähän, niin vähemmästäkin loppuu elämänilo.
Kaikki on yhteiskunnan, opettajien, työnantajien, mutta ei missään tapauksessa omaa syytä.
 
mä en lähde tähän vanhempien syyllistämiseen mukaan ollenkaan.

minä syytän osaltani nykyistä koulusysteemiä, harrastuksia jne. niissä vaaditaan niin perkeleesti nykyään. oma poikani joutui koulupsykiatrin tutkimuksiin koska hällä meni YKSI äikänkoe huonosti. kaikki muut kokeet on menneet hyvin, poika saa kiitettäviä jne. mutta YKSI koe meni penkin alle niin sitten alettiin hakea diagnoosia että mikä poikaa vaivaa kun ei tajunnut niinkin yksinkertaista koetta.

en voi ymmärtää. poika otti asian todella raskaasti ja iloisesta ja ulospäinsuuntautuvasta pojasta tuli surullinen ja hiljainen lapsi. :(

Ja sekin oli opettaien ja harrastusten syytä. Jos noin on käynyt, niin taitaa vika löytyä enemmänkin kodista ja yleensäkään en usko noin yksinkertaistetun tarinan olevan totta.
 
Musta tuntuu että ongelmia aiheuttaa mm. ihmisten itsekkyys siinä mielessä, että lapsensaannin ei haluta muuttavan mitään omassa elämässä. En toki sano etteikö vanhemmilla sais olla harrastuksia, mutta tiedän moniakin tapauksia joissa omat menot on tärkempiä. Samoin kun statuksen haaliminen perheen kustannuksella. Kateus joka ajaa haalimaan rahaa, jolla hankkia viimesin hilavitkutin. --> pitkät työpäivät, isot lainat --> paineet...
Yhdistettynä lisääntyvään välinpitämättömyyteen ja pelkoon seurauksista, jos sekaantuu toisten asioihin.

No huhhuh. Iso laina ei tee kenestäkäään huonoa vanhempaa. Se nimenomaan saa vanhemmat pysymään kotona, koska ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin ja ulkomaanmatkoihin.
 
ei riitä nuorille kun kakkostyypin diabetes läskeille vanhuksille on tärkeämpää ja kolesteroolihoidot.

Puhumattakaan muslimien ja turvapaikkaturistien hyysäämisestä. Ei nämäkään itsemurhat herätä edes uutisointia kuten joku kerjäläisporukka tai muslimien uimavuorot.

Muslimiperkeleiden perseennuolenta on sossufeministeille tärkeämpi asia kuin omien nuorten hyvinvointi.
 
Luulen että nämä johtuvat jatkuvasta kiusaamisesta ja syrjimisestä.

Särähti pahasti tuo "Ei myöskään tytöt, jotka ovat jääneet henkiin ranteittensa viiltelyn jäljiltä, Tolvanen huomauttaa." Ihan kuin pojat eivät viiltelisi...
 
Enpä usko että curling vanhempien, vaan sellaiseten joilla ei ole aikaa lapselleen... olipa sitten syynä työnarkomania tai juominen tai vanhempien uusi teini-ikä ja sen tuomat menot...

Tuskimpa tuohon yksi "malli" pätee, mutta tunnen yhden curlin perheen, joiden nyt 17-vuotias tytär on todella masentunut, ollut koulukiusaaja, sen jälkeen koulukiusattu....Paljon siis on ollut ongelmia. Tuo tyttö on saanut kaiken, ja on todella kaunis nuori tyttö. Henkisesti elämä vain ollut riekaleena. Aina siis saanut kaiken, perheen kanssa reissattu maan ääriin.
Kuria ei ole ollut, on kuulemma "hienoa kun lapsi uhmaa vanhempaansa"....
 
Monia lapsia kiusataan nykyään ja paljon! On aina koulussa yksi tai kaksi henkilöä joka on niin sanottu "suosituin" joten kaikki on hänen puolellaan ja jos ei rouku hänessä kun joku vitun koira nii sitte jo joutuu yksinäiseksi ja kiusatuksi. Mutta siinä on myös syynsä nuorella ku on kasvavassa iässä kun stressiä tulee kun koulu pitää hoitaa ja kuitenkin haluaa koikeilla aina jotain uutta. Vanhemmat ovat entistä enemmän töissä ja jos ovat kotona puhuvat usein töistä! Ja jos on sisaruksia jotka ovat vanhempia ja tekevät virheitä niin vanhemmat tulee heti toiselle ja purkaa pahaa oloaan siitä lapset kärsii kun kelaa et mitä on tapahtunut päivällä ja miettii sitä monta päivää.
 
Kiusaaminen se varmaan on myös tosi suuri syy sillä itse olen kiusattu jo olen suunnitellut itsemurhaa kunnes tajusi että aiheuttaisin joillekkin niin pahan surun ja pahan olon ja muutenkin asiat muuttu joskus paremmaksi. Melkein missään kouluissa ei nykyään puututa kiusaamiseen ei opettajat puutu eikä monet uskalla edes kertoa opettajalle. Veljeni ja kaverini on joutunut vaihtamaan koulua kiusaamisen takia. Molemmat muuten olivat samassa koulussa itse en ikinä menisi kyseiseen kouluun vaikka maksettaisiin. Yksi kaveri on yrittäny itsemurhaa kiusaamisesta johtuvan masennuksen taki. Aina pitää muistaa että: KAIKKI MUUTTUU PAREMMAKSI!
 
Voitte nyt potkia vaikka minua.
Tyttöni 15v. yritti puolisen vuotta sitten itsemurhaa. Tuurista kiinni ettei onnistunut.
Teko tuli täytenä järkytyksenä meille vanhemmille, tytön opettajille ja kavereille. Kommentit koulusta olivat, että viimeiseksi häneltä olisi tekoa uskonut.
Taustalta paljastui mm. pitkä koulukiusaaminen edellisessä koulussa. Vaikea sairaus joka alkoi olla takana päin aiheutti myös suurta ahdistusta.
Välimme ovat aina olleet läheiset ja puhumme paljon. Silti en pystynyt tilannetta estämään. Elämäni hirvein asia jota kannan sydämmessäni loppu elämän. :(
 
  • Surullinen
Reactions: Lispetti
Tahdon sanoa tähän keskusteluun vain yhden asian: itsemurhalle ei aina ole syytä, niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin. Joskus se on vain teko muiden joukossa, jota voidaan kyllä pinnallisella tasolla suunnitella hyvinkin tarkoin, mutta jonka syihin ja seuraamuksiin ei syvennytä lainkaan. Tällaiset itsemurha-aallot pitävät sisällään myös niitä kuolemia, joille ei löydy syytä elämän puitteista; perhe- tai kouluoloista, rakkaussuhteista, mielenterveysongelmista tai henkilökohtaisista tragedioista. Itsemurha ei aina johdu diagnosoiduista tai diagnoosia vaativista mielenterveysongelmista. Joskus sille ei yksinkertaisesti löydy syytä. Joskus jokin vaan niksahtaa ja asioita tapahtuu, joskus ihminen vaan kokee hetkellisen väsymyksen niin voimakkaasti, että se saa tekemään hulluja asioita, joihin ei oikeasti ole tarvetta. Joskus taustalla ei ole edes väsymystä. Asiat vain tapahtuvat. Tiedän kyllä, että ihmisen tarve löytää selitys on niin voimakas, että tämä kommentti saa todennäköisesti aikaan vastustusta, mutta tulinpa nyt kirjoittaneeksi. Sitä en tiedä, mitä tämän keskustelun aloituksessa kerrotun tapauksen taustalla on ollut.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä