S*****n p*****n ahdistuneisuushäiriö! Mun pää räjähtää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hiivatti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hiivatti

Vieras
:headwall: :headwall: :headwall:

Mä en jaksa tätä! EN JAKSA!

Sain diagnoosin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tuossa muutamia vuosia sitten - pahimpana oireena ihan JÄRKYTTÄVÄ pelko lasten menettämisestä; siis että kuolevat. En pystynyt enää edes iltalehden lööppejä lukemaan tai uutisia katsomaan kun tuntui että joka paikassa vaan toitotettiin kuolemaan johtaneista auto-onnettomuuksista, uusista tappavista influenssoista ym. Ahdisti niin lujaa etten osannut enää nauttia arjesta vaan olin varma että kohta joku lapsista kuolee... pelkäsin ja odotin ja olin henkisesti täysin hajalla. Ainoa ajatus mikä hetken lohdutti, oli se että voinhan mennä itse perässä jos niin käy. Mutta jo hetken päästä ajattelin jäljelle jääviä lapsia ja aattelin ettei sekään siis ole mahdollista.

Kävin lääkärillä ja sain myös lääkityksen. Lääkitys puri ja oireet helpotti. Aloin tajuta ettei pelkoni ole enää normaaleissa rajoissa. Elämä rullaili eteenpäin ja aloin huomata että osaan jopa nauttia elämästä ilman pelkoja. Kunnes taas alkoi ahdistus hiipiä mieleeni... tällä kertaa diagnoosina masennus. Taas lääkkeitä jotka helpotti, kävin myös juttelemassa mutta käynnit jäi kesken muuton takia.

Nyt uudella paikkakunnalla ja huomaan että sama paska taas alkaa hiipiä niskaan. Olen ollut pitkään kiukkuinen, pahalla päällä ja sellanen epämääräinen ahdistus ja paha olo on vaaninut... nyt sitten sama pelko jysähti taas!!! Pelkään taas ihan tavattoman paljon että lapsemme sairastuvat vakavasti ja eivät saa elää aikuisuuteen asti. Löydän oireita, etsin oireita ja googletan oireita. Helppo sanoa jollain ulkopuolisella että älä googleta - se ei auta.

Jos lapsi pikkuisenkin valittaa että sattuu johonkin, olen heti varpaillani. Jos maha on sekaisin, olen varma että se on merkki jostain vakavammasta. Imusolmukkeet turvoksissa - vähintään syöpä. Tic-oireita - tourette. Pääkipu - jotain aivoissa. Tää on niin uuvuttavaa ja mä en jaksa. Jossain tasolla mä tajuan sen että nämä ei ole ihan järjellisiä ajatuksia mutta kun tää iskee päälle, en sitä kuitenkaan osaa niin ajatella vaan olen varma että kyllä minä äitinä huomaan lapseni oireet.

Tämä on NIIIIIIIN SYVÄLTÄ! Kaiken lisäksi takaisin on tulleet jo jossain vaiheessa helpottaneet pakko-oireet jotka vaikuttavat omaan arkeeni. En voi kirjoittaa tietyllä sormella tiettyä kirjainta, en voi astua tietyllä jalalla eteenpäin, en voi katsoa tiettyä kanavaa... jos vähänkään tulee mieleen että jos teen niin tai näin niin sitten pelkoni on ainakin oikea.

Mut varmaan pitäisi sulkea jonnekin pakkohoitoon tai jotain... tehdä lobotomia. En käsitä miksi en vaan voi nauttia elämästä ja elää ihan normaalia arkea. Päälle päin musta ei näe varmaan kukaan mitään mutta korvien välissä kuohuu.
 
[QUOTE="Vieras";28954982]Eikö sulla ole mitään lääkitystä?[/QUOTE]

Ei ole tällä hetkellä kun pitkän aikaa meni ihan ok ja lääkitys lopetettiin. Mut en näköjään voi elää ilman... :( Täytyy kai ottaa taas lääkäriin yhteys... :headwall:
 
Ei lääkitystä kannata lopettaa. Itellä ollut lääkkeet 10 vuoden ajan ja välillä kokeillut olla ilman vaan eihän siitä mitään tule.

Onko sulla samaa vaivaa vai 'missä mättää'? On nää mielenäiriöt kyllä niin syvältä... kun vielä nykyäänkin yllättävän suuri osa pitää sitä vaan höpöhöpönä, tekosyynä laiskuudelle, tyhmyytenä ym... :/
 
  • Tykkää
Reactions: hipsterström
[QUOTE="Vieras";28955035]Lääkkeet on otettava takaisin, oireet on ja pysyy ilman. Tsemppiä kovasti sulle!!!![/QUOTE]

Niin kai se on tehtävä. :( Pakko vaan jonnekin purkaa päätä ennen kuin pääsee mihinkään lääkärille. En edes tiedä mitä kautta lähden hakemaan lääkitystä... työterveys, oma tk...? Siis kun täysin uusi paikkakunta...
 
Lääkkeet takaisin vaan ja hakeudu terapiaan. Itsellä sama diagnoosi, myös masennusta ollut, mutta 7 vuoden lääkkeiden syömisen jälkeen nyt on ollut pian jo 2 lääkkeetöntä vuotta. Välillä alkanut pikkaisen ahdistamaan mutta onneksi selvinnyt ilman lääkkeitä noinkin kauan. :)
 
Hei,kun luin sun kirjotusta,oli kuin olisin lukenut omasta elämästä,eri huolenaiheillavain. Mulla on vanha diagnoosi masennuksesta ja siihen ollu jos jonkinlaista lääkettä. Mikäänei vaan helpota..pystytkö kertoa millälääkkeilä sun ahd.häiriötä onhoidettu? Escitalopram actavis mulla. Tuo masennus/ahdistuneisuuteen määrätty. Voimia sulle avun hakemiseen!! :)
 
[QUOTE="harmaus";28955056]Lääkkeet takaisin vaan ja hakeudu terapiaan. Itsellä sama diagnoosi, myös masennusta ollut, mutta 7 vuoden lääkkeiden syömisen jälkeen nyt on ollut pian jo 2 lääkkeetöntä vuotta. Välillä alkanut pikkaisen ahdistamaan mutta onneksi selvinnyt ilman lääkkeitä noinkin kauan. :)[/QUOTE]

Hienoa että sulla on pysynyt oireet kurissa. :hug: Mäkään en ihan mielelläni lääkkeitä söisi mutta vaihtoehtoja ei taida ainakaan tällä hetkellä olla...
 
Hei,kun luin sun kirjotusta,oli kuin olisin lukenut omasta elämästä,eri huolenaiheillavain. Mulla on vanha diagnoosi masennuksesta ja siihen ollu jos jonkinlaista lääkettä. Mikäänei vaan helpota..pystytkö kertoa millälääkkeilä sun ahd.häiriötä onhoidettu? Escitalopram actavis mulla. Tuo masennus/ahdistuneisuuteen määrätty. Voimia sulle avun hakemiseen!! :)

Mulla oli Cipralex... maksimissaan oli se 20mg mutta sit laskettiin 10mg. Koin että se oli ihan toimiva lääke mulle joten ehkä sitä sitten taas kokeilen. Tai lääkärihän sen toki sit katsoo, mikä on tarpeellinen...
 
Jos on yksityisellä (mehiläinen, terveystalo) työterveyshuolto, mene sinne. Sopimus voi kattaa jopa vkloppukäynnit, eli voisit päästä jo tänään, viimeistään ma vo:lle. Toisaalta noilla oireilla voit päästä' myös terkkariin viikon sisällä. Mut työterveyteen yleensä sujuvammin.
 
Mulla taitaa kanssa olla joku ahdistuneisuushäiriö. Ollut varmaan jo kohta kolmisen vuotta. Ei mulla mitään diagnoosia siihen ole. Olen vain pätellyt ettei nämä mun ajatukset ja pelot ole ihan normaaleja. Tai noh ehkä hieman siinä rajoilla. Lääkäriin en ole hakenutunut kun olen huomannut tämän olevan aaltoilevaa. Välillä menee pitkiäkin aikoja ettei ahdista/pelota. Mutta sitten taas se välillä nostaa päätänsä.. Yleensä silloin kun elämässä tapahtuu jotain muutoksia... Esim nyt olen aloittamassa opiskelut ja olen ihan kankeana kauhusta. Pelkään että lapset joutuu onnettomuuksiin kun en ole kotona joka päivä niitä valvomassa. Pelkään että itse kuolen auto onnettomuuteen joku hirvikolari tms matkalla kouluun(sinne on pitkä matka). Tai noh ehkä mun pelko on aiheellinen, olen huono kuski....
 
millaisten oireiden jälkeen hakeuduitte lääkäriin? itselläni on ollut jo pari vuotta,viimeiset puoli vuotta pahentuen, jonkinlaisia ahdistuksen oireita...en tunnista milloin on aika mennä hakemaan apua, vaikka olo on nyt jo aika sietämätön. tässä on se tympeää että mulla on muutama hyvä päivä, mutta ne on yli aktiivisia, olo on tosi levoton, koko ajan pitäisi olla jotain tekemässä, on jotenkin "liian onnellinen olo"...sitten pari päivää sitä elettyäni tulee ahdistus ja masennus ja tuntuu että koko maailma kaatuu niskaan. puran oloa kotona mieheen ja lapsetkin kärsivät varmasti. murehdin paljon asioista, huolehdin,neuvon, stressaan, rinnasta puristaa, päätä särkee, ahdistaa, ruokahalu lähtee, en osaa rauhottua, mikään ei tunnu hyvältä, koko ajan vain painaa jokin, tuntuu että katson itseäni ulkopuolelta, huimaa...hankala selittää. mutta joka tapauksessa nuo kaksi olotilaa vuorottettelevat parin päivän välein ja alan olemaan jo aika väsynyt.
 
Sylettää toi mielialalääkkeiden jatkuva yleinen popsiminen. Voisitteko hyvät ihmiset ensin tarkistaa ruokavalionne, saatteko tarpeeksi tai ollenkaan tärkeitä ravintoaineita. Ei ne aivojen välittäjäaineet synny sinne itsestään pyhästä hengestä jos ravintoaineita ei saa ruoan mukana! Jos ihan tosissaan haluatte parantua niin luulisi silloin ottavan asioista selvää ja kokeilevan hoitaa itseään!
 

Yhteistyössä