Sanokaa, jotka oikeasti ymmärrätte kasvatusalaa ja "ongelmalapsia", mikä mun poikaa vaivaa (nyt 8 v).

[Lynx]

Tämä ongelma on ollut jo ihan pienestä leikki-ikäisestä lähtien. Eli poika oli kotihoidossa 3-vuotiaaksi. Sen jälkeen meni päiväkotiin ja siellä jo tämä touhu alkoi. Hän on kiltti ja tottelevainen poika kotona (tosin uhmakaudet erikseen ja nyt taas valtava uhma päällä ). Osaa käyttäytyä kylässä, ravintoloissa ja julkisilla paikoilla muutenkin. Lapsemme ovat saaneet usein kehuja fiksusta käytöksestään jne. MUTTA tämän sällin kohdalla se käytös on hyvää vain kun minä tai isänsä on paikalla. Kun "pääsee meistä eroon" niin touhu on kuin elo pellossa... siis villiintyy ja menee ihan överiksi. Tätä siis leikki-ikäisenä.
Hoidossa riehaantui helposti pienestäkin provosoinnista ja oli myös itse ns. riehuttaja. Eskarissa myös eli tykkää ns. esiintyä ja pelleillä ja pojasta on hauskaa kun hänelle nauretaan eli hän mielestään hauskuuttaa muita. Helposti käy toisten kimppuun myös ja hän provosoituu todella helposti esim. painimaan. Koulussa ihan sama juttu. On kuulema aika mahdoton välituntisin ja luokassa vielä paljon vilkkailta samankaltaisia poikia niin ope parka on helisemässä.
On kuitenkin hyvä koulussa ja oppii asiat nopeasti ja helposti. Luonteeltaan kultainen poika ja hyvin herkkä kotiloissa, mutta tosiaan koulussa menee aivan yli ja eniten minua ärsyttää ja huolestuttaa tuo fyysinen puoli mitä tekee kavereilleen.
Hänellä kuitenkin on kuulema koulussa paljon kavereita ja on oikea kaverimagneetti opettajan mukaan, kuitenkin käytös on aika ärsyttävää. Tunnilla helposti häiriköi ja jos joku vähänkin pelleilee niin hän on heti mukana. Eli sellaista esittämistä.
En osaa edes tarkasti selittää mitä tarkoitan, mutta toivottavasti joku ymmärsi. Eli vanhempien aikana käyttäytyy hyvin ja muualla sitten ei todellakaan hyvin.
Kotona kun keskustellaan asiasta niin vähän aikaa muistaa ja kuulema koulussakin menee pari päivää hyvin, mutta pian unohtaa ja sama meno jatkuu ja paheneekin vaan.
Tuli inhottava olo vanhempainvartissa kun opettaja suorastaan vihjaisi, että kotiolot vaikuttavat paljon koulukäyttäytymiseen. Meillä on mielestäni tasapainoinen koti, lasten kanssa ollaan läsnä ja rakastetaan heitä kovin. Ei ole alkoholiongelmaa tai muutenkaan jätetä lapsia ns. heitteille. Eli ollaan hyvin normaali tavallinen perhe. Ja tosiaan hänen isosisaruksensa on aivan toista maata eli hyväkäytöksinen ja kiltti kuin mikä koulussa, kiukkunsa purkaa kyllä kotona, mutta ei koulussa.
Ja tosiaan tämä ko. poika on nyt valtassa uhmassa kotonakin eli inttää vastaan ja "nännättelee", paiskoo ovia ja sättii minua yms. Mutta sitä pidän ikään kuuluvana ja suon sen että kotona saa purkaa ja kiukutella.

Kiitos jos jaksoit lukea pitkän tarinan. Kaikki vinkit ja keinot otan kiitollisena vastaan.

 

[vieras]

Oisko pojalla oppitunnit liian helppoja??? Jos onkin ikäistään älykkäämpi ja tehtävät ovat nopsasti tehtyjä......silloin helposti tulee sitä tekemisen puutetta ja purkautuu levottomuutena. Tai.....oisko joku teatteriharrastus tarpeen,että saa purkaa esiintymisviettiään??

 

[MM]

Perheneuvolaan voi ja kannattaa mennä asiasta puhumaan - vastoin yleistä käsitystä suurin osa perheneuvolan asiakasperheistä on ihan normaaleja ja terveitä perheitä jotka tarvitsevat tukea jossakin kohtaa lasten kasvua. Palvelut ovat luottamuksellisia eikä siellä leimaudu. Asinatuntijat tietävät että avun hakeminen pulmatilanteissa osoittaa vastuuta ja välittämistä ja on siten osa vahvaa ja hyvää vanhemmuutta.

 

[vieras]

Ilmeisesti sama ongelma kuin minun pojallani oli (4 yhteensä) Olen ajatellut johtuvan siitä, että me liikaa opetettiin lapselle asioita. Hänkin oli erittäin fiksu pienenä, vietiin psykologille eskari-ikäisenä juuri tuollaisten kuvaamiesi käytösoireiden takia ja tämä totesi, että on kehityksessä edellä muutaman vuoden. Vastuun antaminen voisi helpottaa ja keskusteleminen ennemmin isolle pojalle kuin lapselle. En lähtisi palkitsemislinjalle, mutta syy ja seurauslinjalle kyllä. Päättäväiset ja turvalliet vanhemmat, joka pitävät lupauksensa ovat paras hoitokeino.

 

[mie]

En tosiaankaan oo mikään asiantuntija, mutta ei miun mielestä tollanen oo mitenkään hirveen epänormaalia. Tämä on klisee, mutta pojat on poikia. Ei kaikki jaksa istua kauaa paikallaan ja keskittyä yhteen ja samaan asiaan. Ja eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa on erilaiset roolit, varmaan jokaisella käytös muuttuu vähän sen mukaan missä ja kenen kanssa ollaan.
Jos isompi sisarus on rauhallisempi tyyppi, on pienemmän tavallaan helpompi kapinoida. Jos on sisimmässään herkkä on ehkä helpompi esittää jotain ihan muuta toisille.

 

[yksi mielipide]

mulle tuli kans mieleen, että pojalla varmaan käy aika pitkäksi kun on liian helppoa koulussa.

 

[Lynx]

Kiitos mielipiteistä :flower: Lähinnä minua eniten huolestuttaa tuo, että pitää fyysisesti koskea toisiin tms. Poika ymmärtää kyllä "pahat tekonsa" ja koulussakin osaa pyytää anteeksi ja on aidosti pahoillaan, unohtaa vaan niin nopeasti ja kun aamulla jotain lupaa niin jo ekalla välkällä sen unohtaa
*Muoks* ja lisään vielä, että meillä on aika tiukat säännöt ja olen tiukka kasvattaja eli jos jotain esim. kiellän se pitää. Meillä on rajat ja niitä myös noudatetaan. Toki pelkkiä kieltoja ja sääntöjä ei arkemme ole vaan myös sitä toista puolta. Olen vaan miettinyt, että olenko ollut liian tiukka ja mitä itse olen tehnyt väärin.

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Ehkä on sen verran lahjakas että tylsistyy tunneilla tai ei koe tehtäviä tarpeeksi haastaviksi ---> ei jaksa motivoitua niistä. Ja jos on perusluonteeltaan eläväinen niin se helposti tulee esille tilanteissa joissa on paljon ärsykkeitä joita tulisi voida vastustaa (esim. koulussa kaverit) mutta vielä ei ole kehittynyt sellaista itsehillintätaitoa että siihen pystyisi. Lapsilla se itsehillintä on nimenomaan aluksi ne omat vanhemmat jotka muistuttavat siitä läsnäolollaan mikä on sallittua ja mikä ei. Jollei opettaja saa lunastettua sitä samaa auktoriteetin paikkaa niin epäilemättä on helisemässä.

Mä lähtisin jollakin pienillä harjoitteilla harjoittelemaan noita tilanteita ja sopisin siitä treenaamisesta siis lapsen kanssa yhdessä. Ja siis lapsi pitäis saada ymmärtämään se että aina on kannattavampaa käyttäytyä hyvin. Jos esim. tunnilla riehumiseen ei puututa 100% samalla tavalla ja välillä saa siten osakseen huomiota ja muiden ihailua muttei rangaistusta niin ei se motivoi poikaa käyttäytymään toisin.

 

[vieras]

Kiitos mielipiteistä :flower: Lähinnä minua eniten huolestuttaa tuo, että pitää fyysisesti koskea toisiin tms. Poika ymmärtää kyllä "pahat tekonsa" ja koulussakin osaa pyytää anteeksi ja on aidosti pahoillaan, unohtaa vaan niin nopeasti ja kun aamulla jotain lupaa niin jo ekalla välkällä sen unohtaa

Tuo toisten pahoinpitely täytyy kyllä saada loppumaan. Kannattaisi varmaan kouluterveydenhoitajalle puhua, poika voisi päästä myös kuraattorin kanssa juttelemaan.

 

[hm]

ehkä psykologiset testit olisivat hyvät, sen takia, että voidaan kartoittaa älykkyys ja tiedot (ettei alisuoriudu) ja jos on impulsiivisuutta ja levottomuutta siihen voidaan antaa tukea. Itse lämpimästi suosittelen psyk. testejä. Koululla voidaan tehdä. T. älykkään ja vilkkkaan pojan äiti

 

[vieras]

Kiitos mielipiteistä :flower: Lähinnä minua eniten huolestuttaa tuo, että pitää fyysisesti koskea toisiin tms. Poika ymmärtää kyllä "pahat tekonsa" ja koulussakin osaa pyytää anteeksi ja on aidosti pahoillaan, unohtaa vaan niin nopeasti ja kun aamulla jotain lupaa niin jo ekalla välkällä sen unohtaa
*Muoks* ja lisään vielä, että meillä on aika tiukat säännöt ja olen tiukka kasvattaja eli jos jotain esim. kiellän se pitää. Meillä on rajat ja niitä myös noudatetaan. Toki pelkkiä kieltoja ja sääntöjä ei arkemme ole vaan myös sitä toista puolta. Olen vaan miettinyt, että olenko ollut liian tiukka ja mitä itse olen tehnyt väärin.

Niin, joskus tuo ehdoton rajojen pitäminenkään ei ole hyvästä. Sama ongelma on usein esim. venäläisillä lapsilla, heillä kova kuri venäjällä koulussa ja kun tänne tulevat häiriöt alkavat, kun täällä ei kokoajan vahdita. Mutta juttele pojan kanssa ja perustele sääntöjä joita teillä on.

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Samoten noihin fyysisen aggression muotoihin pitäis tehdä sellainen nollatoleranssi linja ja kunnollinen rangaistus joka kerta. Se ettei toisia lyödä täytyy jokaisen oppia ja jos se ei vielä ol sisäistynyt niin nyt on korkea aika ottaa se vaikka ensimmäiseksi harjoituksen alla olevaksi asiaksi.

Pyytäkää apua koulukuraattorilta tai psykologilta ja miettikää yhdessä mill keinoilla koti & koulu yhdessä lähtee ratkomaan asiaa. Nyt se vielä on helpompaa kun ne ongelmat ei oo pahentunut.

Kannattaa muistaa sekin että jos lapsi on opettajan mielestä ns. vaikea, niin opettajan asenne välittyy helposti lapselle ja se taas vaikuttaa asenteisiin koko koulua ja oppimista kohtaan. Jokainen lapsi kaipaa sitä ett tulee hyväksytyksi ja on pidetty myös aikuisten taholta.

 

[Lynx]

Tuota kuraattoria opettajakin vähän ehdotteli tosin hyvin varovasti. Tiedän, että heidän koulussa ei esim. opettajat kovin herkästi lähde tuollaisia sanomaan, kun osa vanhemmista on hyvinkin ehdottomia ja hyvin kärkkäitä kritisoimaan koulun toimintaa. Itse taas haluaisin enemmänkin tietoa ja yhteistyötä koulun kanssa ja tuollaiset ehdotukset ovat vaan mielestäni positiivisia.
Olisko tyhmä ajatus pyytää opettajaa ihan vaikka viikoittain laittamaan minulle viestiä sen viikon käyttäytymisestä tms. ja osoittaa näin pojalle, että häntä todellakin nyt seurataan ja käytökseen kiinnitetään huomiota.

 

[mie]

Oma veli oli pienenä hyvin samanlainen, just herkkä mutta koulussa ei oikein sujunu aina. Hänen luokalla oli paljon poikia, ja kyllä niitä painitilanteitakin oli poikien keskuudessa. Kun toiset huomaa että joku on helppo provosoida käymään kiinni, niin tottakai sitä käytetään hyväksi, vaikka saataiskin ite siinä mustelmia. Ihan kunnon mies siitä on kuitenki tullu, ja huomaavainen