Sinä jäät henkiin. Ihan varmasti. Mulla on kolme lasta, nuorin 2v. Esikoinen oli kaikista pahin tossa 1v-2v iässä, ja se oli ihan HIRVEETÄ! Odotin sillon seuraavaa lastamme. Itkin välillä raivoani kun tuntu että järki lähtee. Se poika vaan teki ihan kaiken mitä se vaan keksi ja mihin pääsi käsiksi, kuten takasta levitti tuhkat, kukkaruukusta mullat, kaapista jauhot jne. Onneksi se aika menee ohi aika nopeasti. Ja kaikki lapset ei oo yhtä tehokkaita

Sulla on vaan tehokas tapaus

Tuli vaan mieleen että jos on noin tehokas niin hyvin äkkiä kiipeää yli matkasängyn laidankin, muuten se ois tosi hyvä idea. VOIMIA!
OI! Miten saatoin unohtaa takan ja tuhkat??! Tottahan toki siellä on vierailtu...Kun takka on kuuma, lapsi sentään ymmärtää pysyä siitä erossa, mutta annas olla muuten se musta aukko kutsuu taaperoa kuin hunaja mehiläistä. Ihanan sottaavaa! Elämä on. :headwall:
Mä oikeasti mietin huono huoneelta meidän asunnon...Onko MITÄÄN sellaista paikkaa, minne pulleroisen kädet eivät olisi yltäneet ja tulin siihen lopputulokseen, että ei ole. Kaikki on tutkittu sen viiteensataan kertaan.
Välillä makuuhuoneesta ilmestyy hyvin tarkkaan ja harkiten puettu pikkuihminen...Mun korkokengät väärissä jaloissa, askellus on laahaavaa syystä että jalassa olevat on 20 numeroa liian isot, kaulassa koristeelliset alushousuni (!!! ), lapsi kai mietti hetken, että mihis tämä vaatekappale kuuluu ja katsoi sitten parhaanksi kietaista sen kaulaan, kun oli niin krumeluurista ja pitsistä malliltaan...Käsissä isän tennissukat ja päässä oma kypärämyssy...Mä en voinut kuin ihailla tuota vaahtosammuttimen kokoista ötökkää :heart:

.
Yritystä ihan selvästi oli.
Olen tosi paljon haaveillut kaksikerroksisesta talosta, mutta toisaalta taas huokaisen helpotuksesta että minun ei tarvitse vahtia tuon metrin pitkän termiitin tuhoja kuin yhdessä kerroksessa

.
Kun lapsi nukkuu sikeästi, niin että kuuluu jopa vieno kuorsaus, sydämen täyttää kaikesta huolimatta lämpö ja rakkaus. Mulla on terve lapsi. Se kävelee, juoksee, hyppää, kiipeää ja kaatuu, sen silmät loistaa ja se "puhuu" paljon tärkeitä juttuja. Se levittää jokaikisen housuvaipan maxipussista ja tekee niistä madon käytävän matolle, sen nenä vuotaa kirkasta räkää.
Se mennä viuhtoo eteenpäin elämää täynnä, eikä siitä lopu virta, kuten ei siitä vaaleanpunaisesta pupustakaan joka telkkarissa vaan rummutti ja rummutti ja rummutti ja rummutti...
Se on kaikkine kolttosineen niin rakas, että sattuu. Jokaista ihon poimua ja kiharaista tukan tupsua myöden. Sen silmissä asuu viisaus.
Kiitos että sain jakaa kanssanne tämän tapahtumarikkaan päivän. Kiitos, että hinasitte mut ylös epätoivon suosta. Huomenna katsotaan uutta päivää

!