Sanokaa oikeesti että mä jään henkiin! Mä en jaksa enää, en vaan vittu jaksa!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Me olemme hommanneet keittiön kaappeihin ja laatikoihin muoviset "estimet" (myydään muutaman kpl pakkauksissa, maksavat vain muutaman euron), jotta lapsi ei pääse veitsiin/pesuaineisiin/särkyviin astioihin käsiksi.

Missä noita myydään, ihan Prismassa, Cittarissa tms? Meidänkin pitäisi hankkia, kun meillä on esim. keittiön laatikoissa sellaiset vetimet, että mitään keppiä ei voi työntää niistä läpi esteeksi.
 
[QUOTE="heh";23836197]Meidän taaperoa ei ainakaan mitkään nojatuolit pitele, saa liikkumaan pirttipöydänkin joka on PAINAVA ja osaa nostaa kaikki talon tuolit pystyyn eli enää ei auta vaikka tuolit olisia kaadettuna, hän nostaa ne ja kiipeää ihan itse lavuaariin, kiipeää avaamaan ovet, kiipeilee syöttötuoliinsa, kiipeää kiipeää kiipeää kiipeää. Mutta pesuaineet mulla on kyllä lukkojen takana, isompien lasten huoneeseen on portti (myös koiran takia) , veitset on eri paikassa kuin muut vehkeet. Dvd kiinnosti aikansa, ei kiinnosta enää. Lapsi on 1v5kk ja oppi kiipeämisen jalon taidon ennen kuin oppi kävelemään 9 kk iässä. Menoa riittää...[/QUOTE]

Ei pidättele tuota meidänkään...Eilen se veti keittiön ison tuoli pöydän alta pois, kiipesi sille, taituroi eteensä tomaattipurkin ja heitteli kaikki "paaot" (pallot ) kovaäänisesti jupisten pitkin pöytää ja lopulta kun huomasi, että "paaot" ovat pehmeitä, niissä oli kaikissa hampaanjäljen sivussa :headwall: :D.

Liikkuu 24/7, ihan koko ajan, kun minä kerään, taapero levittää. Legolaatikko täytyy kauhean kiljumisen kanssa saada eteen, mutta ainoa kiva asia siinä onkin se ääni, joka kuuluu, kun kaikki 209 Legoa kolahtaa vasten lattiaa, sitten voikin jatkaa tutkimusmatkaansa ja äippä voi vaikka ajankulukseen keräillä ne Legot takaisin...
 
:laugh: AIVVAN IHANA TEKSTI!

Ota taapero mukaan kotitöihin. Meillä auttoi huomattavasti se että pikkupoika tunsi itsensä apuriksi. ;)
Muuten oli juuri tuollainen, paitsi elukoita meillä ei ole. :D
 
Mistäköhän syystä keräsinkään juuri legot yläkertaan ja niillä leikitään sitten erikois tapauksissa =P kun kaikki muut lelut ovat kerättynä? =P !
Minä olen vetänyt lelut minimiin, koska ne ei oikeastaan juuri liiemmin tällä hetkellä kiinnosti, siellä on palikkalaatikko, pari teletappia, niiskuneiti, nukke, palikoita, kirjoja ja pari palapeliä, puinen hevonen. Harvennuksen tein koska tuo taapero kävi vain repimässä kaikki alas, nyt ne on helppo kerätä. Kyllä tää tästä, aika kultaa muistot ja onhan tää joinakin päivinä aivan ehanaa elämää =D !
 
Ongelma taitaa olla enempi siinä, ettet osaa organisoida asioita. Asioista ei kannata tehdä liian vaikeita, ja 1.5v voi jo komentaa ja kieltää. Itsellä 3v ja 1.5v ja ovat aika vilkkaita, mutta kyl ne rauhottuu katsomaan muumia, jotta saan ruuan laitettua iltasella ja hyvin saan muut kotihommat tehtyä lasten kanssa.
 
Ihana kirjoitus :) Meillä 5 lasta ja eläimiä, toi monta muistoa mieleen :) Nyt kuopus ihan vauva, mutta vuoden päästä se on sitten taas tota :)

Tsemppiä! Kyllä se pian helpottaa, mutta kieltämättä tuo 1,5v on rankin vaihe!
 
No tuota kyl sun pitää itse ottaa tuo tilanne haltuun nyt. Onhan se selvää, että tuon ikäisen lapsen kanssa pitää olla koko ajan, tai muuten se keksii juuri tuollaista viihdykettä ja aiheuttaa tuhoja (ja ennen kaikkea vaaraa itselleen). Esim. laitat nokkamukin lapselle, niin ei kaadu maidot. Ovet silleen että ei saa auki. Otat lapsen mukaan puuhailemaan kanssasi.

Ja jos on oikeasti jaksaminen noin kovilla, niin - tuntuu että niistä koirista ainakin osa tuosta ongelmavyyhdistä aiheutuu, ennemmin menettäisin hermoni niihin kuin lapseen...
 
Tsemppii!! Joo, hauskasti osaat kirjottaa, muakin alko väkisin hymyilyttää, vaikka kaikkee muuta kuin hauskaahan tollanen on.

Meiän taapero oli kans jossain vaiheessa tosi tarrautuva, vessaankaan päässy, mut nyt jo saattaa leikkii hetken omassa huoneessa. Siivouksessa oon antanu mopin tai rätin käteen ni on tykänny kovasti "auttaa". Sanonu vaik et pyyhippä oma huone kunnolla jne.

Arkee helpottaa ku laittaa kamat silleen ettei lapsi pääse ainakaan kovin helpolla käsiks. Ja sit jos eläimet vie mehuja kans ni voi ainaki harkita voisko jostain niistä luopua? Ei se tietty helppoa ole. Meillä on koira ja kani ja tosta kanista luopumista olen harkinnu ku ei millään jaksas siivota sen sotkuja. Kani siis ollu jo kauan ennen lapsen syntymää ja se vanha herra vaan sinnittelee. Joskus melkeen toivon et kuolis jo, vaik on se silti rakas.

Lapset on kans yksilöitä ettei millään samat keinot onnistu kaikilla. Jaksamista!
 
Tyrskin täällä ääneen, ihana teksti.
Tsemppiä sulle. Meillä suht sama meininki, sillä erotuksella että meillä on kaksoset :D Kaksi isompaa, ekaluokkalainen ja tuleva eskari, jotka just nyt nakitin viihdyttämään vauvoja että saan edes kupin kahvia rauhassa juoda.

Oikeasti lapset ovat erilaisia. Ihan turha jonkun "helpon" lapsen äidin tulla naputtamaan että lapsella on tylsää. Meillä vanhemmat lapset ovat ihan eri maata olleet, mutta nämä tuplat.
Ovat nyt 1v3kk, poika osaa kiivetä pöydille, nostinkin keittiön tuolit kiukuspäissäni makuuhuoneeseen minkä ovea ei saa auki. Sieltä halutessaan sitten kukin hakekoon tuolin itselleen :D Tyttö tulee himpun verran jäljessä.

Tsemppiä ja iso halaus sinulle. Huumoria vaan kehiin, otat sen oman kahvihetken vaikka keittiönpöydällä istuen, ai mutta teillähän kanssa kiivetään perässä.
 
Tää oli hyvä, kyllä mulla oikeasti on elämä aika helppoa tuon vauvan kanssa vielä :)

Älä odota, että anoppi tarjoaa apua vaan käytä häntä häikäilemättömästi hyväksesi. Kun hän illalla tulee, sanot "Tossa kasassa on Antin ulkovaatteet, menkääpäs tohon pihalle tunniksi niin mä imuroin ja keitän kahvit. Anttiii!! Mummi lähtee sun kaa ulos!" Ja hymyilet herttaisesti. Sitten lähdet taakse katsomatta imuria hakemaan ja unohdat molemmat tunniksi ihan sama mitä anoppi änkyttää. Sitten haet heidät pihalta ja kiittelet vuolaasti avusta "kun tuo poika on niin vilkas ettei saa MITÄÄN tehtyä kun se on sisällä". Ja lisää herttaista hymyilyä.
 
Juu, minullakin on ollut rauhallinen taapero, mutta tämä tyttö on ihan eri maata =D . Toki siis on se ihanaakin kun oikein noin eloisa, mutta joskus kun itseä väsyttää niin ei ehkä ihan jaksas ja ihan sama meno meillä on sisällä ja pihalla, pää kolmantena jalkana eikä mikään tunnut sattuvan. Lapset ovat todellakin yksilöitä.
 
Tää oli hyvä, kyllä mulla oikeasti on elämä aika helppoa tuon vauvan kanssa vielä :)

Älä odota, että anoppi tarjoaa apua vaan käytä häntä häikäilemättömästi hyväksesi. Kun hän illalla tulee, sanot "Tossa kasassa on Antin ulkovaatteet, menkääpäs tohon pihalle tunniksi niin mä imuroin ja keitän kahvit. Anttiii!! Mummi lähtee sun kaa ulos!" Ja hymyilet herttaisesti. Sitten lähdet taakse katsomatta imuria hakemaan ja unohdat molemmat tunniksi ihan sama mitä anoppi änkyttää. Sitten haet heidät pihalta ja kiittelet vuolaasti avusta "kun tuo poika on niin vilkas ettei saa MITÄÄN tehtyä kun se on sisällä". Ja lisää herttaista hymyilyä.
 
:D Kiitos nauruista! Hyvin kirjoitettu vaikka asia sinällään ei ole hauska. Kuria lapselle! Kurin pitää olla sitä kovempi mitä kovapäisempi lapsi, tietenki ikä huomioon ottaen. Älä anna liikaa pompotella. Ja niinku sata edellistä on sanonut, kaikki tavara ylös mihin lapsi ei saa koskea ja lukot käyttöön.
 
Helpottaisko oloa, jos ajattelet, että onneksi on vain yksi, eikä kahta samanlaista. Siinä ei paljoa äiten perse penkissä istu, kun oli ton ikäiset kaksoset. Ja kannattaa nyt vähän järjestellä kotia niin ettei kokoajan tarvi juosta taaperon perässä. Kai yhdenkin taaperon takia voi teipata keittiön kaapit ;) Meillä oli aika riisuttu versio koti tuolloin, verhotkin piti laittaa solmuun ettei apinat olis niitä repiny alas.
 
[QUOTE="vieras";23836370]No tuota kyl sun pitää itse ottaa tuo tilanne haltuun nyt. Onhan se selvää, että tuon ikäisen lapsen kanssa pitää olla koko ajan, tai muuten se keksii juuri tuollaista viihdykettä ja aiheuttaa tuhoja (ja ennen kaikkea vaaraa itselleen). Esim. laitat nokkamukin lapselle, niin ei kaadu maidot. Ovet silleen että ei saa auki. Otat lapsen mukaan puuhailemaan kanssasi.

Ja jos on oikeasti jaksaminen noin kovilla, niin - tuntuu että niistä koirista ainakin osa tuosta ongelmavyyhdistä aiheutuu, ennemmin menettäisin hermoni niihin kuin lapseen...[/QUOTE]

Joo. Mä laitan lapsen syöttikseen ja nokkamukiin maidon ja syötäväksi klementtiininpaloja, banaaninpaloja ym, levitän lakanat ja kun tulen takaisin keittiöön, lapsi on tehnyt hedelmistä + maidosta kivan mössön pöydälle ja lattialle + syöttötuoliin

Anoppi tosissaan kävi. Kauhisteli ääneen, miten kyllä sinä Iitu oletkin taaaas sotkenut. Muttei tehnyt elettäkään auttaakseen. Enkä vittu pyydä apua jos itse on niin tyhmä, ettei tajua tarjota apua kun näki taas missä kunnossa meidän kämppä on.
Mulla on taas itku kurkussa. Mies tulee vasta parin tunnin päästä ja taapero ajaa tälläkin hetkellä äänestä päätellen kuivausrumpuun heijastimia.
Ei nuku, kiljuu ja pyörii sängyssä jos vien liian aikaisin petiin ...:headwall::headwall:
 
Kuin ote mun elämästä 2-3 v sitten. :D

Ainoa toimiva konsti: mene ulos. Anna lapsen siellä tehdä mitä huvittaa. Siivoa sitten kun lapsi esim. nukkuu, tai on hyvä hetki ja jaksaa hetken keskittyä johonkin.
 
Odotan aikaa kun pääsen töihin lepäämään. Tämä on yksi loputon sarka. En minä lapselle vihainen ole, ihana se on :heart:.
Joskus vaan niin toivottoman turhautunut tähän JATKUVAAN siivoamiseen. KOKO ajan saa mennä perässä ja kerätä tavaroita...Koko ajan :(.
Esikko huutaa, tule hakemaan tuo kuopus pooooois mun huoneesta ja taas äitiä viedään.

Yhtään tilannetta ei helpota miehen siskon vaimo, jolla on 2 leikki-ikäistä ja kämppä kuin Gloriasta repäisty valkoisine seinineen ja sotilaallisine Muumimukirivistöineen.
Itse taistelen joka hemmetinpäivä tässä murjussa että jalkapohjista ei lähtisi nahkat joka askelmalla kun kävelee paljain varpain lattialla :(.

Tulee paha olo ja syyllisyys niinä kahtena kertana vuodessa kun tuon toisen anopin miniän luona lapsen synttäreillä vietämme...:(
 
Kyllä se siitä.. :hug: ymmärrän sun tuskan.. :)


Mä muuten pihinä akkana oon vetäny puolet meidän kaapistoista jesarilla kiinni, varmaan kiittelen tätäkin ratkaisua kun on aika pestä ne teipit pois... :rolleyes:

Uusin ihastus pojalla on liinavaatekaappi, meidän kaikki lakanat ja pussilakanat on tänäänkin käyny 4 kertaa lattialla, josta mä ne yhtä raivokkaasti oon työntäny takas kaappiin..nyt on kaappi epäjärjestyksessä ja jesarilla teipattu kiinni.. :whistle:
 
[QUOTE="vieras ap";23839193]
Yhtään tilannetta ei helpota miehen siskon vaimo, jolla on 2 leikki-ikäistä ja kämppä kuin Gloriasta repäisty valkoisine seinineen ja sotilaallisine Muumimukirivistöineen.

[/QUOTE]

* typo = miehen veljen vaimo :D
 
Ai, nythän mä muistinkin! :) Meillä yksi pelastus noissa tilanteissa oli tiskaus. Eli lapselle vatiin tiskivettä ja muoviastioita sekä tiskiharja, ja kylppäriin lutaamaan. Viihtyy hetken, ei tosin pitkään...
 
Uusin ihastus pojalla on liinavaatekaappi, meidän kaikki lakanat ja pussilakanat on tänäänkin käyny 4 kertaa lattialla, josta mä ne yhtä raivokkaasti oon työntäny takas kaappiin..nyt on kaappi epäjärjestyksessä ja jesarilla teipattu kiinni.. :whistle:

Kiitos myötätunnosta :hug:.

Meillä yksi lempiharrastuksista taaperolla on kiskoa omasta vaatekaapistaan (silloin kun on ensin repinyt isosisaruksen vaatekaapin alalaatikot tyhjiksi ) kaikki alas, mihin suinkin yltää ja ennen kuin olen ehtinyt laittamaan ne takaisin kaappiin, on koirat tehneet vaatteista pesän sillä seurauksella, että niissä on enemmän karvoja kuin merinolampaassa.
 
Tiedän ettei se lohduta, mutta eihän se paha ole ettei dvd:t vielä kiinnosta... Olet ilmeisesti ihan tarpeeksi ulkonakin lapsen kanssa - kaikista eivaan saa tuota tarmoa pois päältä millään. Meilläkin meni kämppä aika uusiks lasten myötä. Turvaportteja on käytössä, telkka stereot, cd:t, kaukot, pesuaineet, koiranruuat - kaikki pois lapsenulottuvilta. Ja joo, kova on työ. Koiran takia joskus tuntuu tosi pahalta kun on unohtunut antaa vettä, kun vesikuppia tuo yksi tenava ei kai ikinä aio jättää rauhaan. Se jopa juo siitä tilaisuuden tullen.

Koira ja kissat ei tietenkään siisteyttä lisää, mutta kyllä aikaansaava ihmismuksu on sotkemisessa omaa luokkaansa. Ei-sana tulee vielä 2-vuotiaanakin valikoiden kuulluksi, vaikka sen merkits on osoitettu moneen kertaan...
 
[QUOTE="Lissu";23839272]Ai, nythän mä muistinkin! :) Meillä yksi pelastus noissa tilanteissa oli tiskaus. Eli lapselle vatiin tiskivettä ja muoviastioita sekä tiskiharja, ja kylppäriin lutaamaan. Viihtyy hetken, ei tosin pitkään...[/QUOTE]

Mä en voi jättää tuota lasta hetkeksikään ilman valvontaa veden kanssa...Sukeltelee ja taatusti hukkuisi milliinkin hettä :(. Liukastelee kylppärin lattialla ja mulla on sieluni silmin edessä kuva lapsesta makaamassa kaakelilattialla kallo halki :(
Ja mikä "hyöty" siitä lapsen tiskaamisesta sitten olisi, jos joutuisin kumminkin istumaan vieressä herkeämättä, eli en voisi käyttää sitä aikaa hyödyksi esim astianpesukoneen tyhjentämiseen...

:(

Magneettikirjainten kanssa voi viihtyä minuutin-kaksi, mutta niistäkin on ihan jumalaton roudaaminen takaisin säilytysastiaansa kun lapsi on jokikisen levittänyt pitkin lattiaa.
 

Yhteistyössä