P
Piritta*
Vieras
Heissan!
Sadetta taas vaihteeksi. Kivasti kyllä mennyt sisällä, lapset touhuaa keskenään ja välillä luetaan kirjoja.
Kiva kuulla, että Madonna rokkasi. Onhan se taatusti ollut mieletön spektaakkeli, ja mikä upea kelikin sattui. Mulle ois siitä väenpaljoudesta tullut varmasti pieni pakokauhu, ja se, jos ei näe kunnolla lavalle, on aika tylsää. Pääsiskin aina niihin parhaisiin katsomoihin! Mutta onhan se silti mieletön fiilis, kun viimein SEN näkee. Mulle aikoinaan REM, W. Houston ja Robbie Williams oli sellainen wau-fiilis, että tossa ne starat nyt on. Nyt mä olenkin siirtynyt Il Divoon ja Eros Ramazzottiin ;-) Siellä istutaan nätisti paikoillaan ja kaikilla on sama tila, heh. Tosin myönnettäköön sekin on vähän tylsää....Me oltiin Madonna-iltana kuumailmapalloilemassa ja oli tarkotus lennellä lähellä J-saarta. Harmittavasti Hgissä ei tuullut lainkaan, joten jouduttiin ajamaan Mäntsälään. No kaunista oli sielläkin toki, mutta oishan se kaupunki-scenery ollut ihan toista. Hieno kokemus kaikin puolin, vähän pelottavakin juuh.
Sande tosiaan jo puolivälissä porskuttaa. Vitsit aika tosiaan menee! Mäkin veikkaan poikaa ;-)))
Höh Manna, musta teidän poika kuulostaa juuri sopivan kokoiselta. Monet koko-kommentit tuntuu olevan sellaisia ns. ensireaktioita, kun vauvan kohtaa, ja joidenkin mielestä monet "jössikkä jne"-nimitykset voi sanojan mielestä olla vaan hauskoja.
Mutta hei, eikö ole ihanaa tuo ihmisten muistaminen! Muistan kyllä, miten liikutti ne monet kortit ja lahjat. Sellaisetkin ihmiset, joiden kanssa on harvemmin yhteydessä, laittoivat onnittelukortteja. Heh, toista se on kakkosen kanssa valitettavasti...Huomattavasti vähemmän, mutta kaipa se on aika luonnollistakin
Minäkin toivon kovasti, että saatte Gissa suhteenne vielä toimimaan. Zemppiä! Ei ole aina helppo aloittaa syväluotaavaa keskustelua, mutta varmasti se tuo tuloksiakin, kun olette alkuun päässeet. Hienoa kaikin puolin, että halutte vielä molemmat yrittää.
Mulla vähän samaa toimintaähkyä kuin sulla Stella. Olen kyllä todella onnellinen, etteivät mun työt vielä nyt alkaneet, miten ihmeessä sitä sitten ehtii tehdä mitään?!
Kaikenlaista puuhaa kun riittäisi kotona ja tapahtumia ja tapaamisia - ja niitä harrastuksiakin. Me saatiin viimein Annan huone maalattua (aika ihana pinkki!) ja kalustettua. Seuraavana olisi M:n huoneen vuoro ja sitten meidän makkari. Kutkuttaa kokeilla erilaisia juttuja, kuten nyt haaveilen sellaisesta mustanharmaasta tapetista meidän mh:n päätyseinään. Huh, enpä oisi moista ideaa saanut vielä vuosi sitten...! Mutta onpa nuo tapetitkin hirmuisesti kehittyneet, kun on kaiken maan lasikuitutapetteja, joiden päälle voi maalata jne...
Siis hommiin. Voikaa hyvin!
Sadetta taas vaihteeksi. Kivasti kyllä mennyt sisällä, lapset touhuaa keskenään ja välillä luetaan kirjoja.
Kiva kuulla, että Madonna rokkasi. Onhan se taatusti ollut mieletön spektaakkeli, ja mikä upea kelikin sattui. Mulle ois siitä väenpaljoudesta tullut varmasti pieni pakokauhu, ja se, jos ei näe kunnolla lavalle, on aika tylsää. Pääsiskin aina niihin parhaisiin katsomoihin! Mutta onhan se silti mieletön fiilis, kun viimein SEN näkee. Mulle aikoinaan REM, W. Houston ja Robbie Williams oli sellainen wau-fiilis, että tossa ne starat nyt on. Nyt mä olenkin siirtynyt Il Divoon ja Eros Ramazzottiin ;-) Siellä istutaan nätisti paikoillaan ja kaikilla on sama tila, heh. Tosin myönnettäköön sekin on vähän tylsää....Me oltiin Madonna-iltana kuumailmapalloilemassa ja oli tarkotus lennellä lähellä J-saarta. Harmittavasti Hgissä ei tuullut lainkaan, joten jouduttiin ajamaan Mäntsälään. No kaunista oli sielläkin toki, mutta oishan se kaupunki-scenery ollut ihan toista. Hieno kokemus kaikin puolin, vähän pelottavakin juuh.
Sande tosiaan jo puolivälissä porskuttaa. Vitsit aika tosiaan menee! Mäkin veikkaan poikaa ;-)))
Höh Manna, musta teidän poika kuulostaa juuri sopivan kokoiselta. Monet koko-kommentit tuntuu olevan sellaisia ns. ensireaktioita, kun vauvan kohtaa, ja joidenkin mielestä monet "jössikkä jne"-nimitykset voi sanojan mielestä olla vaan hauskoja.
Mutta hei, eikö ole ihanaa tuo ihmisten muistaminen! Muistan kyllä, miten liikutti ne monet kortit ja lahjat. Sellaisetkin ihmiset, joiden kanssa on harvemmin yhteydessä, laittoivat onnittelukortteja. Heh, toista se on kakkosen kanssa valitettavasti...Huomattavasti vähemmän, mutta kaipa se on aika luonnollistakin
Minäkin toivon kovasti, että saatte Gissa suhteenne vielä toimimaan. Zemppiä! Ei ole aina helppo aloittaa syväluotaavaa keskustelua, mutta varmasti se tuo tuloksiakin, kun olette alkuun päässeet. Hienoa kaikin puolin, että halutte vielä molemmat yrittää.
Mulla vähän samaa toimintaähkyä kuin sulla Stella. Olen kyllä todella onnellinen, etteivät mun työt vielä nyt alkaneet, miten ihmeessä sitä sitten ehtii tehdä mitään?!
Kaikenlaista puuhaa kun riittäisi kotona ja tapahtumia ja tapaamisia - ja niitä harrastuksiakin. Me saatiin viimein Annan huone maalattua (aika ihana pinkki!) ja kalustettua. Seuraavana olisi M:n huoneen vuoro ja sitten meidän makkari. Kutkuttaa kokeilla erilaisia juttuja, kuten nyt haaveilen sellaisesta mustanharmaasta tapetista meidän mh:n päätyseinään. Huh, enpä oisi moista ideaa saanut vielä vuosi sitten...! Mutta onpa nuo tapetitkin hirmuisesti kehittyneet, kun on kaiken maan lasikuitutapetteja, joiden päälle voi maalata jne...
Siis hommiin. Voikaa hyvin!