Huuh, vihdoin täällä ja jutut kelattu läpi! Meni yli tunti, että sain kaikki luettua. Mä oon kyllä ihan ylihuono avaamaan tietokonetta kotona. Ainakin näin, kun tekemistä riittää muutenkin. Ehkä sitten kun meno vähän rauoittuu, niin tulee surffattua netissäkin varsinkin jos käy kuten Sandelle Nellan suhteen, että O-R antaa odotuttaa itseään.
Juu, loma sitten tosiaan alkoi, mutta täysin päinvastaisissa merkeissä kuin olin kuvitellut. Keskiviikkona iski joku ihme ahdistus ja eilinenkin meni vähän samoissa merkeissä. Jotenkin tuntui, että elämässä tuli liian suuri muutos kertaheitolla. Siis henkisellä puolella. Osittain se, että jäin pois työstä ja työporukasta, joista todellakin pidän ja yhtenä isona asiana tunnelmaa latisti se, että mieskin on nyt ollut vallan kotona, koska töitä ei olekaan yhtäkkiä yrittäjälle löytynyt. Tuntui että turvallinen pohja elämältä putosi pois, vaikka ei nyt mitään taloudellista katastroofia heti tulisikaan. Tän ei vaan pitänyt mennä niin, että ollaankin molemmat kotona "ilman työtä". No täytyy vain toivoa, että tilanne normalisoituu mahdollisimman pian ja saa taas kiinni turvallisuuden tunteesta. Mies tietysti myös huolissaan tilanteesta ja sen myötä kotona hieman ahdistava tunnelma. No se siitä. Päivä kerrallaan eteenpäin ja mihinkään pysyvään lamaan emme ainakaan vielä halua uskoa. Tässä "tilassa" sitä vaan taitaa reagoida asioihin hieman voimakkaasti.
Keskiviikon pyörin ihan kotinurkissa, paitsi iltapäivällä käytiin siellä synnytysvalmennuksessa. Mielestäni se oli ihan hyvä ja hyödyllinen käynti. Sai tarvittaat tiedot käytännön jutuista ja hälvensi viimeisetkin turhat jännitykset. Sopivasti tuleva koitos jännittää, mutta avoimin ja luottavaisin mielin olen menossa sairaalaan, kun aika koittaa.
Eilisen sitten ravasinkin hankintojen perässä pitkin maakuntaa. Aika paljon sain hankintalistaani lyhyemmäksi. Enää puuttuu oleellisista hankinnoista kamera ja patja vauvan sänkyyn. Meillä ei siis tällä hetkellä ole ollenkaan kameraa, koska työkamera jäi tietysti tuuraajalleni. Sillä olen kuvannut viimeiset viisi vuotta kaikki kuvani. Se on siis ensi viikon hankintalistalla numero yksi. Sitten ihan jotain pikkukamaa enää puuttuu, mutta ne eivät ole välttämättömiä ennen synnytystä. Että hyvällä mallilla meillä on nämä hankinnat. Sen jälkeen ohjelmassa pikkunuttujen pesua, vähän ompeluhommia (äitini tulee auttamaan) ja sitä lepoa, rentoutumista ja laiskottelua varastoon.
Viikonlopuksi suuntaamme siskolleni kyläilemään.
Mukavaa että pääsitte Stella Leon kanssa sinne puheterapiaan. Oliko mies mukana? Miten hän tähän kaikkeen nyt on suhtautunut. Nuo viittomat kuulostavat kyllä aika oivalliselta avulta, jos nyt jo näin muutaman päivän ajalla Leo on noin innostunut ja tapailee jo sanallisestikin sanojoa. Hinoa!
Voihan räkätaudit. Kipeitä lapsukaisia ja väsyneitä vanhempia ollut liikkelleä pääkaupunkiseudulla oikein urakalla. Se ei ole hinoa
Tosi kurjaa, kun tuntuu, että yhdestä taudista kun selviää, niin heti on seuraava jo ovella.
Ja samaan ei hinoa osastoon menee myös Sanden ohi mennyt työpaikka. Eikös sulla ollut kuitenkin jo pari uuttakin haekmusta vetämässä. Voi kun sieltä nyt vihdoin tärppäis.
Mimmusta oli kanssa kiva kuulla. Tulehan tosiaan kertoilemaan sitten lisääkin kuulumisia.
Mariskan aamukuljetukset kuulostaa kyllä tutulta. Aika moni tuttava perhe on ollut samassa tilanteessa, että lapset eri paikoissa hoidossa. Se on hankalaa, mutta joskus se kai vaan menee niin, vaikka kaupunki/kunta kuinka yrittäis järjestää toisin. No ei voi muuta sanoa, kuin että tsempit aamurumbaan. Ja eiköhän se Teemu opi sen oven avaamaan ja sulkemaan
Supistuksistakin oli ollut juttua. Mulla on supistellut siis sieltä 18 viikolta asti oikeastaan ihan päivittäin. Nyt tulee sellaiset 10-15 supistusta päivässä, mutta ovat toistaiseksi olleet ihan kivuttomia. Välillä maha tosin kovettuu niin piukeaksi, että jos sattuu edellisestä vessakäynnistä olemaan hetki aikaa (esim. kun on kävelyllä), niin saattaa tuntua supistuksen aikaan sen verran painetta alapäässä, että supparin ajaksi on pysähdyttävä tai ainakin hiljennettävä vauhtia. Mä olen kuitenkin jatkanut eloa, ihan normaaliin tapaan. Käynyt kaupoilla, lenkillä jne. Ainoa mitä olen vähän nyt karttanut, on kovat löylyt saunassa, koska se erityisesti tuntuu kiihdyttävän supistelua.
Manna kyseli koirat-vauva akselista. Me ei olla mitenkään erityisesti ajateltu valmistella koiria vauvan tuloon. Jotkuthan käy ihan vaunulenkeilläkin koiran kanssa jo ennen lapsen syntymää, mutta musta se on kyllä vähän liioittelua. Siis mun mielestä ja meidän koirien kanssa. Jollekin muulle se voi olla välttämätön juttu. Mutta me on ajateltu suhtautua asiaan ihan terveellä maalaisjärjellä ja edetä asiassa tilanne kerrallaan. Ainoa mitä ajatteltiin tehdä, niin mies varmaan tuo sairaalasta harson tms. jossa on vauvan hajua koirille etukäteen haisteltavaksi. En tiedä onko siitäkään mitään sen kummempaa iloa, mutta jostain kuulin että se vois olla hyvä juttu. Meidän kaikki koirat on niin omia luonteitaan ja persooniaan, että osaan melkein etukäteen jo kuvitella miten kukin niistä tulee vauvaan reagoimaan. Hauska sitten seurata, kuinka oikeaan osun.
Meillä mies on kotona vauvan synnyttyä ihan työtilanteen mukaan. Näillä näkymin on hyvinkin kotona... tai sitten ei. Eli vähän on avoinna homma, kun tätä yrittäjän arkea eletään... Toisaalta maaliskuun ennustettiinkin olevan alalla hiljainen ennen kevään vilkastumista ja se olisikin ollut ihan hyvä aika. Mutta nyt kun tämä hiljainen aika alkoikin jo vähän etuajassa, niin saattaapi olla, että jos maaliskuussa on töittä tarjolla, niin ne on parasta ottaa vastaan. Aika näyttää siis tässäkin asiassa kuinka käy.
Mutta nyt kaikille oikein mukavaa viikonloppua! Minä yritän keräillä ajatukseni taas kasaan, haihduttaa ahdistuksen ja alkaa nautti tästä ainutlaatuisesta ajasta ennen muuttumistani jonkun äidiksi!
Ps. Kiitos Molly ilmapallokuvasta! Pistän omaani tulemaan kunhan saan sen kameran hankittua. Ja monen kanssahan me treffataankin parin viikon päästä!
Se on helppo laskea kun helmikuussa on tasan 20 työpäivää. Ensviikolla mulla on pari vapaapäivää, jee. Jään siis 1.3 äippälomalle.