Terve taas,
kovasti olisi halua pysytellä täällä mukana, mutta nyt on ollut niin hirveät tsembalot päällä, kun poika aloitti siellä päivähoidossa ja minä töissä, että hyvä jos joskus ehtii itse vähän hengähtää. Esim. viime yönä poika itki iltaviidestä aamukolmeen asti, ottaen vain 20 minuutin torkkuja ja sitten taas itkua tunti-puolitoista. Lopulta nukahti auton turvakaukaloon, jonka laitoin hänen sänkyynsä (ei päässyt siitä käännähtämään kontilleen ja pinnoja pitkin jaloilleen). Tuntuu siltä, että kaikki kaatui niskaan yhtä aikaa; eroahdistus, kävelyn opettelu, päivähoito, vilustumiset... mutta eiköhän se tästä vähitellen muutu rutiininomaisemmaksi. Joo, katson vielä mitä tuosta meseyhteisöstä olikaan kirjoitettu, ja koitan liittyä mukaan.