Te joiden mielestä äidin pitäisi jäädä vanhempainvapaan jälkeen kotiin hoitamaan lasta, niin mitä tehdä jos varaa ei yksinkertaisesti ole?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mitä sitten pitäisi tehdä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja V:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Sä tosiaan luulet että lapsi valitsee mielummin asua kerrostalossa ahtaasti ja ikävästi, vaihtaa tutut kuviot ja ympäristön uuteen jotta äiti vaan saa olla kotona? Siis kun ap:llahan oli isompikin lapsi tämän tulevan vauvan lisäksi. Ajatellaanko ihan kokonaisvaltaisesti nyt lapsen kannalta asiaa eikä vain sen mikä sinun mielestäsi on tässä tilanteessa sädekehää kiillottavinta?

Eikö ole lapselle tarpeeksi paha paikka että vanhemmat eroavat, siihen jos pitää vielä muuttaa, vaihtaa ympäristöä, pahimmassa tapauksessa kavereita ja hoitopaikkaa... En tiedä minkä ikäinen muksu ap:lla on ja mikä tilanne, mutta ei tuo kovin houkuttelevalta kuulostaisi :(

Ainoa vaihtoehtoko on asua kerrostalossa ahtaasti ja ikävästi? Voi herttinen taas... Miksi ajattelet ainoastaan yhden (isomman) lapsen kannalta, missä on pienempi vauva, joka joutuu hoitoon ennen 1v-synttäreitään?

Miten ihmeessa taalla ulkomailla tulee niin fiksuja lapsia vaikka kaikki menevatkin alle 1 v hoitoon? Onkohan Suomessa sitten vain jotain muuta vialla?

Suomessahan on vain täydellisiä äitejä :saint:

Ja vieraalle tuohon kerrostaloasumiseen; se nyt tuppaa olemaan se halvin vaihtoehto, sitä paitsi vuokrakämpässäkään ei kela kovinkaan kummoisesti tue rahallisesti asumista ellei neliöt ole pienet. Mistäs hommaat pienen halvan omakotitalon vuokralle, tai rivarin, suht samalta alueelta kuin missä ap nyt asuu. Ei se muuttaminenkaan halpaa ole, pitää taikoa takuuvuokrat jne.
 
Mun mies saa käteen n.1700?kk, mun tulot on yht. 750? (kh-tuki+lapsilisä). Kolme lasta, joista yksi vaippaikäinen. Talolainaa maksetaan n.900?/kk ja autoa n.120?/kk. Vakuutukset n.90?/kk, sähkölasku 150?/kk + muut juoksevat menot ja laskut. Tiukilla ollaan, mutta siinäpähän ollaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Sä tosiaan luulet että lapsi valitsee mielummin asua kerrostalossa ahtaasti ja ikävästi, vaihtaa tutut kuviot ja ympäristön uuteen jotta äiti vaan saa olla kotona? Siis kun ap:llahan oli isompikin lapsi tämän tulevan vauvan lisäksi. Ajatellaanko ihan kokonaisvaltaisesti nyt lapsen kannalta asiaa eikä vain sen mikä sinun mielestäsi on tässä tilanteessa sädekehää kiillottavinta?

Eikö ole lapselle tarpeeksi paha paikka että vanhemmat eroavat, siihen jos pitää vielä muuttaa, vaihtaa ympäristöä, pahimmassa tapauksessa kavereita ja hoitopaikkaa... En tiedä minkä ikäinen muksu ap:lla on ja mikä tilanne, mutta ei tuo kovin houkuttelevalta kuulostaisi :(

Ainoa vaihtoehtoko on asua kerrostalossa ahtaasti ja ikävästi? Voi herttinen taas... Miksi ajattelet ainoastaan yhden (isomman) lapsen kannalta, missä on pienempi vauva, joka joutuu hoitoon ennen 1v-synttäreitään?

Muutama lisäkuukausi kotona (vaihtoehtona ilmeisesti osapäiväinen hoito) oikeuttaa siihen että isompi lapsi revitään muutenkin vaikeassa tilanteessa juuriltaan? Kyllä mun mielestä pitää ajatella koko perheen hyvinvointia eikä vain yhden syntymättömän lapsen. Anteeksi vain. On arvokysymys todellakin ja mun oikeustajuun ei käy että vanhemmalle lapselle pitäisi kostaa pikkusisaruksen tulo. Harva kuitenkaan käsittääkseni on täysin henkisesti vammautunut siitä että joutuu 9kk iässä hoitoon, vaikkei se mikään ideaali vaihtoehto olekaan.

Ap: Toivottavasti saatte miehen kanssa järkevästi sujumaan ositukset ja kun hän ostaa sut ulos (ilmeisesti kuitenkin yhteinen talonne?) niin mieti ihmeessä jos olisi mahdollista ottaa vähän lyhennysvapaata tai jos tilannetta pystyisi järjestämään niin että voisit olla vielä hetken kotona. Kaikki varmasti kuitenkin järjestyy vaikka lapset hoitoon menisikin heti vanh.vapaan jälkeen :)

Naimisissa ei olla, talo on meidän puoliksi, joten se on melkein ainoa mitä tässä jaetaan ja ollaan jo sovittu, että mä otan jäljellä olevan talolainan niskoilleni ja mies tyytyy siihen. Mies ottaa vain omat tavaransa, sitten kun muuttaminen tulee ajankohtaiseksi, toistaiseksi asutaan vielä saman katon alla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Hei, suurin osa äideistä joutuu menemään töihin lasten ollessa pieniä, että saa katon päälle ja ruokaa pöytään. Ei kaikkien miehet tienaa niin paljoa että yksin perheen elättäisivät. Itse menin töihin heti kun äitiyslomaloppui. kun en halunnut jäädä muiden elätettäväksi. Miehellä vielä pienempi palkka kuin mulla ja sillä ei elettäisi. Olen saanut sen mallin kotoa että itse on itsensä elätettävä ja rehellinen työ kannattaa. En pidä kauheana asiana jos vanhemmat töissä. Minusta se on vaan normaalia.

Huomaatko, että sinunKIN arvomaailmassasi työt menee lasten edelle?

Minä teen työtä siksi että saan kodin lapsille ja ruokaa pöytään, eikös ne ole aika perusvaatimukset mitä lapsi tarvitsee? Minua ei ole opetettu siihen että sossu maksaa tai kela maksaa vaan että itse hoidetaan omat kulut. Minusta lapsen ei tarvitse olla 24/7 äidin kanssa. Meillä lapset 3-4pv viikossa hoidossa, 4-8h kerralla. ihan ollaan onnellinen perhe. Lapsilla hyvä hoitopaikka, illat kotona ja viikonloput ja lomat kotona. Ihan tasapainoisia tapauksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Naimisissa ei olla, talo on meidän puoliksi, joten se on melkein ainoa mitä tässä jaetaan ja ollaan jo sovittu, että mä otan jäljellä olevan talolainan niskoilleni ja mies tyytyy siihen. Mies ottaa vain omat tavaransa, sitten kun muuttaminen tulee ajankohtaiseksi, toistaiseksi asutaan vielä saman katon alla.

Oletteko selvittäneet onnistuuko sulle lisälainan otto? Tai onko mahdollista saada takaajia/reaalivakuutta? Ettei homma kosahda sellaisiin. Sun pitää kuitenkin ilmeisesti ihan virallisesti ostaa osuus mieheltäsi jos virallisesti puoliksi omistatte. Meneeköhän siitä taas varainsiirtoverokin.. No, jäin vain pähkäilemään käytännön ongelmia :)
 
Mä oon sitä mieltä, että lastenhoidon jättäminen yksin äidin vastuulle on sulaa hulluutta. Kukaan ei koskaan hyvitä menetettyjä ansioita ja eläkkeitä tulevaisuudessa. On melkoista hulluutta luottaa siihen, että mies on aina tukemassa taloudellisesti.

Mielestäni puolen vuoden poissaolo työelämästä on riittävän pitkä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Hei, suurin osa äideistä joutuu menemään töihin lasten ollessa pieniä, että saa katon päälle ja ruokaa pöytään. Ei kaikkien miehet tienaa niin paljoa että yksin perheen elättäisivät. Itse menin töihin heti kun äitiyslomaloppui. kun en halunnut jäädä muiden elätettäväksi. Miehellä vielä pienempi palkka kuin mulla ja sillä ei elettäisi. Olen saanut sen mallin kotoa että itse on itsensä elätettävä ja rehellinen työ kannattaa. En pidä kauheana asiana jos vanhemmat töissä. Minusta se on vaan normaalia.

Huomaatko, että sinunKIN arvomaailmassasi työt menee lasten edelle?

Minä teen työtä siksi että saan kodin lapsille ja ruokaa pöytään, eikös ne ole aika perusvaatimukset mitä lapsi tarvitsee? Minua ei ole opetettu siihen että sossu maksaa tai kela maksaa vaan että itse hoidetaan omat kulut. Minusta lapsen ei tarvitse olla 24/7 äidin kanssa. Meillä lapset 3-4pv viikossa hoidossa, 4-8h kerralla. ihan ollaan onnellinen perhe. Lapsilla hyvä hoitopaikka, illat kotona ja viikonloput ja lomat kotona. Ihan tasapainoisia tapauksia.

Lapsi tarvitsee läsnäolevan vanhemman, erityisesti pienenä/vauvana. Ruokaa saa, jos osaa tinkiä omista menoistaan ja laittaa menot minimiin. Kelan tukiin on jokaisella oikeus, kaikilla vaan ei ylpeys kestä niitä nostaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kisu:
Mä oon sitä mieltä, että lastenhoidon jättäminen yksin äidin vastuulle on sulaa hulluutta. Kukaan ei koskaan hyvitä menetettyjä ansioita ja eläkkeitä tulevaisuudessa. On melkoista hulluutta luottaa siihen, että mies on aina tukemassa taloudellisesti.

Mielestäni puolen vuoden poissaolo työelämästä on riittävän pitkä.

Mutta menetät mielummin vuodet lastesi elämästä, jotta saat edetä urallasi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Hei, suurin osa äideistä joutuu menemään töihin lasten ollessa pieniä, että saa katon päälle ja ruokaa pöytään. Ei kaikkien miehet tienaa niin paljoa että yksin perheen elättäisivät. Itse menin töihin heti kun äitiyslomaloppui. kun en halunnut jäädä muiden elätettäväksi. Miehellä vielä pienempi palkka kuin mulla ja sillä ei elettäisi. Olen saanut sen mallin kotoa että itse on itsensä elätettävä ja rehellinen työ kannattaa. En pidä kauheana asiana jos vanhemmat töissä. Minusta se on vaan normaalia.

Huomaatko, että sinunKIN arvomaailmassasi työt menee lasten edelle?

Minä teen työtä siksi että saan kodin lapsille ja ruokaa pöytään, eikös ne ole aika perusvaatimukset mitä lapsi tarvitsee? Minua ei ole opetettu siihen että sossu maksaa tai kela maksaa vaan että itse hoidetaan omat kulut. Minusta lapsen ei tarvitse olla 24/7 äidin kanssa. Meillä lapset 3-4pv viikossa hoidossa, 4-8h kerralla. ihan ollaan onnellinen perhe. Lapsilla hyvä hoitopaikka, illat kotona ja viikonloput ja lomat kotona. Ihan tasapainoisia tapauksia.

Lapsi tarvitsee läsnäolevan vanhemman, erityisesti pienenä/vauvana. Ruokaa saa, jos osaa tinkiä omista menoistaan ja laittaa menot minimiin. Kelan tukiin on jokaisella oikeus, kaikilla vaan ei ylpeys kestä niitä nostaa..

Paljonko sä aiot tulevaisuudessa toitottaa lapsillesi miten täydellinen äiti olet ollut kun olet näin heidän eteensä uhrautunut? Jaan arvomaailmasi siinä suhteessa etten itsekään laittaisi lapsia ihan pienenä hoitoon, en vain pystyisi, mutta pystyn ymmärtämään ettei maailma ole vaaleanpunainen kiva pikku kupla jossa kaikki ajattelee ja kokee asiat samalla tavalla. Tilanteet on erilaisia ja joskus se nyt vaan on ihan välttävä ok vaihtoehto laittaa lapset hoitoon vaikkeivät vuottakaan ole.

Äiti voi olla erittäin hyvä äiti ja läsnäoleva vanhempi vaikkei tosiaan 24/7 kiinni lapsissan olisi. Aiemmin Suomessakin on laitettu tosi pieninä lapset hoitoon, jopa kodin ulkopuolelle tai vieraalle aikuiselle. Onko kaikki ennen tätä pienten sukupolvea kärsineet siitä ja ihan sekaisin? Ihan aikuisten oikeasti siitäkin voi selvitä ilman henkisiä vammoja. Pääasia on sillä mitä arki kotona on silloin kun kotona ollaan ja että se hoitopaikka ja hoitaja on hyvä ja turvallinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Hei, suurin osa äideistä joutuu menemään töihin lasten ollessa pieniä, että saa katon päälle ja ruokaa pöytään. Ei kaikkien miehet tienaa niin paljoa että yksin perheen elättäisivät. Itse menin töihin heti kun äitiyslomaloppui. kun en halunnut jäädä muiden elätettäväksi. Miehellä vielä pienempi palkka kuin mulla ja sillä ei elettäisi. Olen saanut sen mallin kotoa että itse on itsensä elätettävä ja rehellinen työ kannattaa. En pidä kauheana asiana jos vanhemmat töissä. Minusta se on vaan normaalia.

Huomaatko, että sinunKIN arvomaailmassasi työt menee lasten edelle?

Minä teen työtä siksi että saan kodin lapsille ja ruokaa pöytään, eikös ne ole aika perusvaatimukset mitä lapsi tarvitsee? Minua ei ole opetettu siihen että sossu maksaa tai kela maksaa vaan että itse hoidetaan omat kulut. Minusta lapsen ei tarvitse olla 24/7 äidin kanssa. Meillä lapset 3-4pv viikossa hoidossa, 4-8h kerralla. ihan ollaan onnellinen perhe. Lapsilla hyvä hoitopaikka, illat kotona ja viikonloput ja lomat kotona. Ihan tasapainoisia tapauksia.

Lapsi tarvitsee läsnäolevan vanhemman, erityisesti pienenä/vauvana. Ruokaa saa, jos osaa tinkiä omista menoistaan ja laittaa menot minimiin. Kelan tukiin on jokaisella oikeus, kaikilla vaan ei ylpeys kestä niitä nostaa..

Kylläpä siellä ollaan tietäviä toisten asioista... Minulla vanhemmat oli läsnä ja aina olleet tukena, ja samoin toimin omien lasteni kanssa. Omia menoja ei ole, harrastetaan perheenä, varallisuus ei kestä kalliita harrastuksia. Tuntuu vaan että nykypäivänä helposti liioitellaan asioita ja käännetään ne ihan hysteerisiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Naimisissa ei olla, talo on meidän puoliksi, joten se on melkein ainoa mitä tässä jaetaan ja ollaan jo sovittu, että mä otan jäljellä olevan talolainan niskoilleni ja mies tyytyy siihen. Mies ottaa vain omat tavaransa, sitten kun muuttaminen tulee ajankohtaiseksi, toistaiseksi asutaan vielä saman katon alla.

Oletteko selvittäneet onnistuuko sulle lisälainan otto? Tai onko mahdollista saada takaajia/reaalivakuutta? Ettei homma kosahda sellaisiin. Sun pitää kuitenkin ilmeisesti ihan virallisesti ostaa osuus mieheltäsi jos virallisesti puoliksi omistatte. Meneeköhän siitä taas varainsiirtoverokin.. No, jäin vain pähkäilemään käytännön ongelmia :)

Ei olla vielä noita selvitetty, on sen verran uusi asia vielä. Kaveri aikanaan erosi miehestään ja niillä meni niin, että kaveri jäi taloon lapsen kanssa ja otti talolainan harteilleen. Kyllähän siitä varmaan jotkut kauppakirjat pitää tehdä.
Lisälainaa en usko että saisin, tuo nykyinen määrä on mun tuloille aika maksimi tällä hetkellä ja jos en saa täystunteja töissä, niin en uskalla ottaa enempää lainaa. Jos taas saisin enemmän tunteja, niin sitten olisi enemmän valmiuksia, mutta töissä on sellainen tilanne, että kukaan ei tiedä mitä syksyn jälkeen tapahtuu, irtisanomisia kuitenkin tulee, mutta missä päin Suomea ja mitä, niin kukaan ei tiedä. Minä onneksi olen suojassa onneksi noilta irtisanomisilta ja eiköhän ne sieltä pistä sitä porukkaa sitten eläkkeelle ensimmäisenä.
Takaajan minä kyllä saan, siitä on jo puhuttu ja tällä talolla on jonkin verran kiinnityksiä, että ne auttaa kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Paljonko sä aiot tulevaisuudessa toitottaa lapsillesi miten täydellinen äiti olet ollut kun olet näin heidän eteensä uhrautunut? Jaan arvomaailmasi siinä suhteessa etten itsekään laittaisi lapsia ihan pienenä hoitoon, en vain pystyisi, mutta pystyn ymmärtämään ettei maailma ole vaaleanpunainen kiva pikku kupla jossa kaikki ajattelee ja kokee asiat samalla tavalla. Tilanteet on erilaisia ja joskus se nyt vaan on ihan välttävä ok vaihtoehto laittaa lapset hoitoon vaikkeivät vuottakaan ole.

Äiti voi olla erittäin hyvä äiti ja läsnäoleva vanhempi vaikkei tosiaan 24/7 kiinni lapsissan olisi. Aiemmin Suomessakin on laitettu tosi pieninä lapset hoitoon, jopa kodin ulkopuolelle tai vieraalle aikuiselle. Onko kaikki ennen tätä pienten sukupolvea kärsineet siitä ja ihan sekaisin? Ihan aikuisten oikeasti siitäkin voi selvitä ilman henkisiä vammoja. Pääasia on sillä mitä arki kotona on silloin kun kotona ollaan ja että se hoitopaikka ja hoitaja on hyvä ja turvallinen.

Miksi toitottaisin, eiköhän he ymmärrä sen nyt ja tässä, että äiti on kotona. Ehkä he myöhemmin miettivät ja muistavat sen kivana juttuna. Miksi puhut tulevaisuudesta, että minkälaisia lapsista tulee jne.? Varmasti voi tulla normaaleja ja tasapainoisia, vaikka lähtisivät hoitoon sylivauvoina, mutta miltä se heistä tuntuu silloin? Silloin kun he ovat pieniä, ei isoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Naimisissa ei olla, talo on meidän puoliksi, joten se on melkein ainoa mitä tässä jaetaan ja ollaan jo sovittu, että mä otan jäljellä olevan talolainan niskoilleni ja mies tyytyy siihen. Mies ottaa vain omat tavaransa, sitten kun muuttaminen tulee ajankohtaiseksi, toistaiseksi asutaan vielä saman katon alla.

Oletteko selvittäneet onnistuuko sulle lisälainan otto? Tai onko mahdollista saada takaajia/reaalivakuutta? Ettei homma kosahda sellaisiin. Sun pitää kuitenkin ilmeisesti ihan virallisesti ostaa osuus mieheltäsi jos virallisesti puoliksi omistatte. Meneeköhän siitä taas varainsiirtoverokin.. No, jäin vain pähkäilemään käytännön ongelmia :)

Ei olla vielä noita selvitetty, on sen verran uusi asia vielä. Kaveri aikanaan erosi miehestään ja niillä meni niin, että kaveri jäi taloon lapsen kanssa ja otti talolainan harteilleen. Kyllähän siitä varmaan jotkut kauppakirjat pitää tehdä.
Lisälainaa en usko että saisin, tuo nykyinen määrä on mun tuloille aika maksimi tällä hetkellä ja jos en saa täystunteja töissä, niin en uskalla ottaa enempää lainaa. Jos taas saisin enemmän tunteja, niin sitten olisi enemmän valmiuksia, mutta töissä on sellainen tilanne, että kukaan ei tiedä mitä syksyn jälkeen tapahtuu, irtisanomisia kuitenkin tulee, mutta missä päin Suomea ja mitä, niin kukaan ei tiedä. Minä onneksi olen suojassa onneksi noilta irtisanomisilta ja eiköhän ne sieltä pistä sitä porukkaa sitten eläkkeelle ensimmäisenä.
Takaajan minä kyllä saan, siitä on jo puhuttu ja tällä talolla on jonkin verran kiinnityksiä, että ne auttaa kyllä.

Toivottavasti kaikki hoituu. Pankit on niin kovin varpaillaan lainojen kanssa nykyään tän taloustilanteen takia. Eiköhän teillekin joku ratkaisu keksitä ettei tarvitsisi taloa myydä.
 
Se on niin suhteellista, et ei rahat riitä.

Mua ihan suoraan sanottuna huvitti kun kaveri oli, et joo pakko laittaa 9kk hoitoon. Ei oo rahaa. Ei kai oo rahaa kun täytyy jatkuvasti shoppailla ja autoa vaihtaa ja kotia rempata ja matkustella...
 
Niin ja jos minä en saa täysiä työntunteja vaan kuten nytkin teen, niin silloin mulla on enemmän aikaa päivällä lasten kanssa kuin monella muulla työssäkäyvällä. Parasta tässä on nimittäin se, että noi hoitopaikat on lähellä, mun työpaikka on lähellä, elikkä matkoihin ei kulu turhia matkoja ja jos joskus on lyhempi päivä, niin sehän on vaan lapsille hyvä. Tiukkaa se tosin taloudellisesti tekee sitten.
Niin ja mun kohdalla on turha puhua uralla etenemisestä, sitä ei tässä ammatissa oikein pysty tekemään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
No jos sä täältä kysyt, niin vastaus tod.näk. on luokkaa, "mitä sä olet niin idiootti, että teet lapsia vaikkei ole varaa niitä hoitaa?"

Ja

"Kyllä kaikilla on varaa. Leivot leivät vaan itte ja ostat vaatteet kirpparilta. Nih!"

Nih :D meilläkin on miehellä aika pienet tulot ja mä kotihoidontuella. Asuntolainaa maksetaan ja hoidan lapset kotona. Ylimäärästä rahaa ei ole lainkaan, mutta tämä on meidän valinta. Mielummin näin ku että lapset ois pitäny laittaa alle 1v hoitoon =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Se on niin suhteellista, et ei rahat riitä.

Mua ihan suoraan sanottuna huvitti kun kaveri oli, et joo pakko laittaa 9kk hoitoon. Ei oo rahaa. Ei kai oo rahaa kun täytyy jatkuvasti shoppailla ja autoa vaihtaa ja kotia rempata ja matkustella...

Näin se on valitettavan monella... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Paljonko sä aiot tulevaisuudessa toitottaa lapsillesi miten täydellinen äiti olet ollut kun olet näin heidän eteensä uhrautunut? Jaan arvomaailmasi siinä suhteessa etten itsekään laittaisi lapsia ihan pienenä hoitoon, en vain pystyisi, mutta pystyn ymmärtämään ettei maailma ole vaaleanpunainen kiva pikku kupla jossa kaikki ajattelee ja kokee asiat samalla tavalla. Tilanteet on erilaisia ja joskus se nyt vaan on ihan välttävä ok vaihtoehto laittaa lapset hoitoon vaikkeivät vuottakaan ole.

Äiti voi olla erittäin hyvä äiti ja läsnäoleva vanhempi vaikkei tosiaan 24/7 kiinni lapsissan olisi. Aiemmin Suomessakin on laitettu tosi pieninä lapset hoitoon, jopa kodin ulkopuolelle tai vieraalle aikuiselle. Onko kaikki ennen tätä pienten sukupolvea kärsineet siitä ja ihan sekaisin? Ihan aikuisten oikeasti siitäkin voi selvitä ilman henkisiä vammoja. Pääasia on sillä mitä arki kotona on silloin kun kotona ollaan ja että se hoitopaikka ja hoitaja on hyvä ja turvallinen.

Miksi toitottaisin, eiköhän he ymmärrä sen nyt ja tässä, että äiti on kotona. Ehkä he myöhemmin miettivät ja muistavat sen kivana juttuna. Miksi puhut tulevaisuudesta, että minkälaisia lapsista tulee jne.? Varmasti voi tulla normaaleja ja tasapainoisia, vaikka lähtisivät hoitoon sylivauvoina, mutta miltä se heistä tuntuu silloin? Silloin kun he ovat pieniä, ei isoja.

Silloin pienenäkään se ei välttämättä tunnu maailmaa kaatavalta. Lapselle on tärkeää hyvä kiintymyssuhde (yleensä ) äidin kanssa, ja jos se suhde on kunnossa niin lapsi kestää sen hoitoonmenon. Hetki menee varmasti totutella, mutta ne lapset oikeasti kestää sen mahdollisesti jopa tosi hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Paljonko sä aiot tulevaisuudessa toitottaa lapsillesi miten täydellinen äiti olet ollut kun olet näin heidän eteensä uhrautunut? Jaan arvomaailmasi siinä suhteessa etten itsekään laittaisi lapsia ihan pienenä hoitoon, en vain pystyisi, mutta pystyn ymmärtämään ettei maailma ole vaaleanpunainen kiva pikku kupla jossa kaikki ajattelee ja kokee asiat samalla tavalla. Tilanteet on erilaisia ja joskus se nyt vaan on ihan välttävä ok vaihtoehto laittaa lapset hoitoon vaikkeivät vuottakaan ole.

Äiti voi olla erittäin hyvä äiti ja läsnäoleva vanhempi vaikkei tosiaan 24/7 kiinni lapsissan olisi. Aiemmin Suomessakin on laitettu tosi pieninä lapset hoitoon, jopa kodin ulkopuolelle tai vieraalle aikuiselle. Onko kaikki ennen tätä pienten sukupolvea kärsineet siitä ja ihan sekaisin? Ihan aikuisten oikeasti siitäkin voi selvitä ilman henkisiä vammoja. Pääasia on sillä mitä arki kotona on silloin kun kotona ollaan ja että se hoitopaikka ja hoitaja on hyvä ja turvallinen.

Miksi toitottaisin, eiköhän he ymmärrä sen nyt ja tässä, että äiti on kotona. Ehkä he myöhemmin miettivät ja muistavat sen kivana juttuna. Miksi puhut tulevaisuudesta, että minkälaisia lapsista tulee jne.? Varmasti voi tulla normaaleja ja tasapainoisia, vaikka lähtisivät hoitoon sylivauvoina, mutta miltä se heistä tuntuu silloin? Silloin kun he ovat pieniä, ei isoja.

Silloin pienenäkään se ei välttämättä tunnu maailmaa kaatavalta. Lapselle on tärkeää hyvä kiintymyssuhde (yleensä ) äidin kanssa, ja jos se suhde on kunnossa niin lapsi kestää sen hoitoonmenon. Hetki menee varmasti totutella, mutta ne lapset oikeasti kestää sen mahdollisesti jopa tosi hyvin.

Onko lapsella muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua? Ei, ei ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Naimisissa ei olla, talo on meidän puoliksi, joten se on melkein ainoa mitä tässä jaetaan ja ollaan jo sovittu, että mä otan jäljellä olevan talolainan niskoilleni ja mies tyytyy siihen. Mies ottaa vain omat tavaransa, sitten kun muuttaminen tulee ajankohtaiseksi, toistaiseksi asutaan vielä saman katon alla.

Oletteko selvittäneet onnistuuko sulle lisälainan otto? Tai onko mahdollista saada takaajia/reaalivakuutta? Ettei homma kosahda sellaisiin. Sun pitää kuitenkin ilmeisesti ihan virallisesti ostaa osuus mieheltäsi jos virallisesti puoliksi omistatte. Meneeköhän siitä taas varainsiirtoverokin.. No, jäin vain pähkäilemään käytännön ongelmia :)

Ei olla vielä noita selvitetty, on sen verran uusi asia vielä. Kaveri aikanaan erosi miehestään ja niillä meni niin, että kaveri jäi taloon lapsen kanssa ja otti talolainan harteilleen. Kyllähän siitä varmaan jotkut kauppakirjat pitää tehdä.
Lisälainaa en usko että saisin, tuo nykyinen määrä on mun tuloille aika maksimi tällä hetkellä ja jos en saa täystunteja töissä, niin en uskalla ottaa enempää lainaa. Jos taas saisin enemmän tunteja, niin sitten olisi enemmän valmiuksia, mutta töissä on sellainen tilanne, että kukaan ei tiedä mitä syksyn jälkeen tapahtuu, irtisanomisia kuitenkin tulee, mutta missä päin Suomea ja mitä, niin kukaan ei tiedä. Minä onneksi olen suojassa onneksi noilta irtisanomisilta ja eiköhän ne sieltä pistä sitä porukkaa sitten eläkkeelle ensimmäisenä.
Takaajan minä kyllä saan, siitä on jo puhuttu ja tällä talolla on jonkin verran kiinnityksiä, että ne auttaa kyllä.

Toivottavasti kaikki hoituu. Pankit on niin kovin varpaillaan lainojen kanssa nykyään tän taloustilanteen takia. Eiköhän teillekin joku ratkaisu keksitä ettei tarvitsisi taloa myydä.

Jos pankki ei suostu mulle myöntämään koko tota lainasummaa, niin meillä on vararatkaisukin, veljeni ostaa sitten miehen osuuden tästä talosta tai ainakin osan siitä. Että kyllä me tää talo saadaan meillä pidettyä.
 
Minkälaisessa työssä oot ap? kun on kannattavampaa olla töissä 3-7 h/pv ja maksaa kahden lapsen hoitomaksut sen sijaan että saisi kotihoidontuen ja asumistuen koroille eikä tarvitsisi maksaa mitään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Se on niin suhteellista, et ei rahat riitä.

Mua ihan suoraan sanottuna huvitti kun kaveri oli, et joo pakko laittaa 9kk hoitoon. Ei oo rahaa. Ei kai oo rahaa kun täytyy jatkuvasti shoppailla ja autoa vaihtaa ja kotia rempata ja matkustella...

No eipä noita kauheasti tule tehtyä, siis mitään ylimääräistä. Tietysti joskus pitää jotain piristävääkin tehdä, mutta aika vähissä noi mun shoppailut on nykyäänkin, samoin matkustelut. Autoa mulle ei ole kun ei ole edes korttia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilli:
Minkälaisessa työssä oot ap? kun on kannattavampaa olla töissä 3-7 h/pv ja maksaa kahden lapsen hoitomaksut sen sijaan että saisi kotihoidontuen ja asumistuen koroille eikä tarvitsisi maksaa mitään..

No mulla on töissä sen verran pieni palkka, että voi olla ettei tarvi mitään hoitomaksuja edes maksaa tai ei ainakaan suurta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Lilli:
Minkälaisessa työssä oot ap? kun on kannattavampaa olla töissä 3-7 h/pv ja maksaa kahden lapsen hoitomaksut sen sijaan että saisi kotihoidontuen ja asumistuen koroille eikä tarvitsisi maksaa mitään..

No mulla on töissä sen verran pieni palkka, että voi olla ettei tarvi mitään hoitomaksuja edes maksaa tai ei ainakaan suurta.

Varmasti tarvitsee. Mun piti opiskelijanakin maksaa 50?/kk.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Se on niin suhteellista, et ei rahat riitä.

Mua ihan suoraan sanottuna huvitti kun kaveri oli, et joo pakko laittaa 9kk hoitoon. Ei oo rahaa. Ei kai oo rahaa kun täytyy jatkuvasti shoppailla ja autoa vaihtaa ja kotia rempata ja matkustella...

Niimpä. Mulla löytyy samanlainen kaveri :whistle: Molemmilla isommat tulot kun meillä ja jos yhtään tinkisivät omista menoistaan niin varmasti olisi rahaa hoitaa lapset kotona. Mut nyt sitten valitetaan kuinka raskasta olla töissä ja hoitaa lapset illalla ja kuinka vähän on aikaa olla lasten kanssa ja kun lapsilla on kokoajan jotain flunssaa hoidosta... ja sitten tarvitaankin joka viikonloppu joku hoitamaan lapsia että vanhemmat pääsee rentoutumaan kun on niin rankkaa... hoh hoijaa |O
 

Similar threads

L
Viestiä
25
Luettu
846
Aihe vapaa
2000 luku pimeä aikakausi Suomessa!
2

Yhteistyössä