Tokaluokkalainen ei osaa nukkua yksin, normaalia?

[vierailija002112]

mieheni tytär joka on kahdeksan ei kykene nukkumaan ilman että isi nukkuu vierellä, kun tyttö on meillä joka toinen viikonloppu. Minulla on 6 vuotias poika jonka olen opettanut nukkumaan itsekseen. Mieheni sanoi että tytön kotona harjoitellaan itsekseen nukkumista niin että äiti nukkuu tytön vieressä puolet yöstä.. Onko tyypillistä kahdeksan vuotiaille vielä tuommoinen?

 

[vierailija]

No ajastaan oppii ihan ite nukkumaan. Ei syytä huoleen.

 

[Vasemman käen rukkanen]

No ei tuo mitään epänormaaliakaan ole

 

[vierailija]

Ihan riippuu lapsesta, perheestä jne.

Meilläkin 8-vuotias nukkuu vielä "samassa sängyssä" meidän kanssa. Tosin hänellä oma sänky meidän sängyn vieressä. Ja ihan käytännön syistä, koska hänellä ei ole omaa huonetta.

Perhepedissä kyllä nukuimme hänen isosisarustensakin kanssa suht pitkään. Ei ollut tarvetta "opettaa" nukkumaan yksin. Ei nuo täysi-ikäiset kyllä jostain syystä ole enää moneen vuoteen samaan sänkyyn meidän kanssa edes yrittäneet.

 

[vierailija]

Oletko kysynyt onko lapsella jotain traumaattisia kokemuksia??
Itse nukuin vielä 12vuotiaana isän vieressä koska pelkäsin joka rusahdusta... Edelleen en tykkää nukkua yksin...

 

[vierailija002112]

Tässä on vaan se hankaluus että kun lapsilla eri käytännöt niin miten on fiksuinta toimia kun ollaan kaikki kimpassa... Tyttö on arka j vanhemmistaan hyvin riippuvainen, toki tottunut hyysäämiseen ja jatkuvaan huomioon, mutta toisaalta varmaan ihan vaan luonteeltaan sellainen. Uskon että on ottanut vanhempiensa eron raskaasti sillä toivoo että isi asuisi vielä kotona. Erosta reilu 2 vuotta.. Toki kaikki ajallaan kypsyvät, mutta tiedustelin että kuknka tyypillistä tokaluokkalaisille on tuollainen ettei kykene olemaan hetkeäkään ilman vanhempaa..
Ja saa antaa vinkkejä että miten uusioperhekuvioissa on soviteltu yhteen kahden eri kodin käytäntöjä..

 

[vierailija]

Jonkin verran särähti korvaan tuo sun kuvaus tytöstä. "Arka ja tottunut hyysäämiseen" jne, selvästi tulee esiin kielteiset tunteet tytön äitiä kohtaan jotka heijastuu aika vahvasti tyttöönkin. Lapsi ei ole epänormaali eikä sulla ole oikeutta tunkeutua isän ja lapsen väliin. Jolllei isää haittaa tuo niin pysy erossa. Ajallaan menee ohi.

 

[vierailijatartar]

Mä nukuin vielä 12v. äidin vieressä

 

[vierailija]

Kyllämä vähän kummastelen kouluikäisiä joiden on jatkuvasti nukuttava isin tai äidin vieressä. Ymmärrän painajaiset ym. Mutta kyllä moinen kielii vanhemman omadta kyvyttömyydestä opettaa lapselle sitä että omassa kodissa on niin turvaisaa ettei tartte yölläkään pelätä. Eli lapsen perusturvallisuus on järkkynyt. Karrikoitu ja jyrkkä kommentti, tiedön ettei ole näin mustavalkoista. Mutta jos kouluikäinen pelkää kotona, nukkua muutaman metrin kauempana vanhemmasta, niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunteessa joku krakaa. Ero perheissä aika selitettävää...

 

[vierailija]

Tässä on vaan se hankaluus että kun lapsilla eri käytännöt niin miten on fiksuinta toimia kun ollaan kaikki kimpassa... Tyttö on arka j vanhemmistaan hyvin riippuvainen, toki tottunut hyysäämiseen ja jatkuvaan huomioon, mutta toisaalta varmaan ihan vaan luonteeltaan sellainen. Uskon että on ottanut vanhempiensa eron raskaasti sillä toivoo että isi asuisi vielä kotona. Erosta reilu 2 vuotta.. Toki kaikki ajallaan kypsyvät, mutta tiedustelin että kuknka tyypillistä tokaluokkalaisille on tuollainen ettei kykene olemaan hetkeäkään ilman vanhempaa..
Ja saa antaa vinkkejä että miten uusioperhekuvioissa on soviteltu yhteen kahden eri kodin käytäntöjä..

Et voi olla tosissasi! Älä nyt jumalauta vaan näytä lapselle tuota häneen kohdistuvaa inhoasi, joka paistaa tänne 800 kilometrin päähänkin! Lapsi arka ja ottanut eron raskaasti ja kehtaat puhua jostakin hyysäyksestä?!! Mikä perkele aikuisia ihmisiä vaivaa Jätä se isä ja lapsi rauhaan!

 

[vierailijatartar]

Kyllämä vähän kummastelen kouluikäisiä joiden on jatkuvasti nukuttava isin tai äidin vieressä. Ymmärrän painajaiset ym. Mutta kyllä moinen kielii vanhemman omadta kyvyttömyydestä opettaa lapselle sitä että omassa kodissa on niin turvaisaa ettei tartte yölläkään pelätä. Eli lapsen perusturvallisuus on järkkynyt. Karrikoitu ja jyrkkä kommentti, tiedön ettei ole näin mustavalkoista. Mutta jos kouluikäinen pelkää kotona, nukkua muutaman metrin kauempana vanhemmasta, niin kyllä lapsen perusturvallisuuden tunteessa joku krakaa. Ero perheissä aika selitettävää...

Ei se ole aina pelkoa, sitä nukkuu vaan paremmin jonkun toisen seurassa. En edes aikuisena tykkää nukkua yksin ja jos mies ei ole kotona niin muksu saa tulla ihan alkuillasta vieree nukkumaan.

 

[vierailija]

Ei se ole aina pelkoa, sitä nukkuu vaan paremmin jonkun toisen seurassa. En edes aikuisena tykkää nukkua yksin ja jos mies ei ole kotona niin muksu saa tulla ihan alkuillasta vieree nukkumaan.

Eli sinulla on ongelma perusturvallisuuden kanssa. Ei sen kummempaa. Siitä se lähtee lapsenakin. Jos sinulla on turvaisa koti, ei tarvitse olla täysin kiinni toisessa. Tuskin tunnistat tuota, kumpuaa syvältä sinusta. Mutta ei aikuisen tarvitse lapsia ottaa viereen unille "alku illaksi" jos perusturva kunnossa.

 

[vierailija]

Eli sinulla on ongelma perusturvallisuuden kanssa. Ei sen kummempaa. Siitä se lähtee lapsenakin. Jos sinulla on turvaisa koti, ei tarvitse olla täysin kiinni toisessa. Tuskin tunnistat tuota, kumpuaa syvältä sinusta. Mutta ei aikuisen tarvitse lapsia ottaa viereen unille "alku illaksi" jos perusturva kunnossa.

Onkohan toi perusturvan puuttuminen sellainen juttu mikä siirtyy äidiltä lapselle? Vai onko kyse kiintymysmallista tmv? Mä olin pienenä aika sylinkipeä ja menin vielä ala-asteen alkuvuosina tosi usein yöllä äidin viereen. Omiin lapsiini mulla on vähän samanlainen suhde, molemmilla ollut pienenä herkästi eroahdistusta, 5 v tulee viereen joka yö, 8 v tuli vielä vuosi sitten mutta nyt on harventunut selvästi. Isompi tahtoo nukkua pienemmän huoneessa koska istun iltaisin huoneen nurkassa (tabletti kourassa...) kunnes lapset nukkuu.Ei haittaa mua tuo viereen tuleminen. Mutta en tiedä mistä noiden turvallisuudentunne nyt ois niin järkkynyt paitsi jos on jotenkin multa periytynyt, tylsempi homma jos on.

 

[vierailija]

Lapset on erilaisia. Mutta sinä ap kuulostat takakireeltä ja suvaitsemattomalta

 

[vierailija]

Onkohan toi perusturvan puuttuminen sellainen juttu mikä siirtyy äidiltä lapselle? Vai onko kyse kiintymysmallista tmv? Mä olin pienenä aika sylinkipeä ja menin vielä ala-asteen alkuvuosina tosi usein yöllä äidin viereen. Omiin lapsiini mulla on vähän samanlainen suhde, molemmilla ollut pienenä herkästi eroahdistusta, 5 v tulee viereen joka yö, 8 v tuli vielä vuosi sitten mutta nyt on harventunut selvästi. Isompi tahtoo nukkua pienemmän huoneessa koska istun iltaisin huoneen nurkassa (tabletti kourassa...) kunnes lapset nukkuu.Ei haittaa mua tuo viereen tuleminen. Mutta en tiedä mistä noiden turvallisuudentunne nyt ois niin järkkynyt paitsi jos on jotenkin multa periytynyt, tylsempi homma jos on.

Tod näk " perittyä" eli malli siirtyy. Vauva ehdottomasti tarvitsee alkuun sitä "ihoa" mutta kun ikää tulee, siitä voi turvaisasti kasvaa irti, ilman että kokee yksinäisyyttä, pelkoa tms.epämiellyttävää tunnetta. Valitettavasti moni äiti paikkaa omaa "ongelmaansa "ripustautumalla lapseensa. Kyse ei aina suinkaan ole siitä että lapsi tarvitsee. Vaan että äiti tarvitsee ja opettaa lapsensa riippuvaiseksi. Jos järjellä ja tunteellakin ajatellaan, jos sinulla on turvallinen olo, kyllä se kenttä yltää yli 10m päähän.

Jos ajatellaan asiaa pidemmälle. Lapsi, jonka ei tarvitse ripustautua vanhempaan tuntee turvallisuutta vanhémpanakin. Niissä elämän haastavimmissakin vaiheissa. Se ei tarkoita ettei läheisiä tarvitse. Mutta luo varmuutta. Luottamusta. Turvaa.

 

[vierailijatartar]

Eli sinulla on ongelma perusturvallisuuden kanssa. Ei sen kummempaa. Siitä se lähtee lapsenakin. Jos sinulla on turvaisa koti, ei tarvitse olla täysin kiinni toisessa. Tuskin tunnistat tuota, kumpuaa syvältä sinusta. Mutta ei aikuisen tarvitse lapsia ottaa viereen unille "alku illaksi" jos perusturva kunnossa.

Ei se perusturvallisuudesta ole kiinni, en näin ainakaan usko. Musta on hyvä nukkua, kun kuuluu kuorsausta tai tuhinaa.

 

[vierailija]

Nukkuu mun 9v tyttökin mun vieressä. Normaalia tai ei, mutta meillä tuo nyt on ihan sama, koska olen yh eikä mulla ole tarkoitustakaan päästää toistaiseksi yhtään äijää enää samaan sänkyyn. Joten sama se, kuka sen parisängyn toisen puoliskon käyttää. Tuskinpa tuo siinä enää montaa vuotta nukkuu, kun alkaa murkkuikä ja sen kommervenkit painaa päälle.

 

[vierailija]

Erosta vasta kaksi vuotta? Ei ole pitkä aika. Ja isällä jo uusi nainen?
Anna lapsen nukkua isän vieressä kun haluaa. Ei varmaan tosiaan enää murrosiäs halua. Ei ihme jos pelkää menettävänsä isän.

 

[vierailija]

Meillä ekaluokkalainen iltatähtemme nukkuu noin kolmasosan öistä iskän ja äidin välissä. Saa nukkua niin kauan kuin haluaa, eivät enää isommat sisaruksensa kömmi meidän sänkyyn. Kun joskus tuskastuin ahtauteen ja sanoin, että voisi siirtyä omaan sänkyynsä, lapsi latasi sellaisen argumentin, ettei mulla ollut siihen mitään vastalausetta. Sanoi " miksi meidän lasten pitäisi nukkua yksin kylmissämme, kun te aikuiset saatte täällä nukkua vierekkäin ja lämmittää toisianne"? Ja nyt ei ollut kyse siitä, että huoneessa olisi ollut kylmä.... Ihminen kaipaa toisen ihmisen läsnäoloa ja lämpöä, annan siis sitä lapselleni niin kauan kuin haluaa. Olemme laumaeläimiä.

 

[vierailija]

Täysin normaalia, meillä 11v tyttö vielä haluaa nukkua isin ja äidin kanssa samassa huoneessa, ja sekin on normaalia. Seksielämämme yöaikaan on tietenkin nolla, mutta se hinta maksetaan, koska lapsi nukkuu rauhassa vain meidän huoneessa. Ei näe painajaisia yms., kun ei joudu nukkumaan yksin. Voin kuvitella, että eroperheissä vanhemman läheisyys on lapselle vielä tärkeämpää.

 

[viisikymppinen isoäiti]

No on ihan normaalia.