Tunnen huonommuutta, kun meillä ei miehen kanssa ole vielä lapsia. :(

[Surullisen surkea]

Olen hirveän lapsirakas ihminen, ja mun elämäni suurin haave on aina ollut tulla äidiksi. Elämäntilanteeni on kuitenkin se, että opiskelupaikkaa ei ole, työtä ei ole jne. En missään nimessä halua lasta näin epävarmaan tilanteeseen, vaikka rakkautta toki olisi ja paljon.
Mies on samaa mieltä, hänet irtisanottiin ennen joulua töistä jne.

Miehen vanhemmille me olemme kuin ilmaa.
Miehen sisko sai juuri vauvan, ja toki he ovat ykkössijalla ja vauva tietysti tärkeä. Mutta ei kai sen pitäisi meiltä olla pois.
Tuntuu, ettei meille ole mitään väliä, kun eihän meillä ole edes lasta.

Tuntuu pahalta! Olen yrittänyt ajatella asiaa kypsästi ja fiksusti, päästä tilanteen yläpuolelle ja tukahduttaa tällaiset hölmöt tuntemukseni. Mutta kun sama toistuu aina vaan. Tiedän, että totta kai lapsi on nyt suvun silmäterä, mutta olisi joskus mukava kun meidänkin kuulumisiamme kysyttäisiin tms. eikä vaan jätettäisi ulkopuolelle kuin pahaisetkin kakarat leikeissään. :'(

 

[vieras]

tosi kurjaa mutta hyvin osaat suhtautua. Me oltiin 13 vuotta yhdessä ennen kuin saatiin tuo poika, meille oli sanottu ettei saada lapsia. Tiedän tunteen.

 

[hommiin vaan]

Ei kannata elämäntilanteen takia jarrutella! Aina löytyy syitä, miksei lasta kannata juuri sillä hetkellä hankkia. Esim. itse hankin lapsen niin vanhana, että hyvin alkanut uraputki katkesi.

 

[Jpes]

Mä kanssa peesaan sitä ajatusta, että jos oikein etsimällä etsii sitä oikeaa ajankohtaa lapsen saamiselle - sitä ei koskaan löydy. Aina löytyy jotain muita syitä, joilla asiaa voi jarrutella. Jos kovasti tahdotte lasta, kyllä asiat aina jotenkin järjestyvät että pärjätään. Joskus on tiukempaa, mutta kyllä sitä aina jotenkin pärjää. Mä yritän noudattaa sitä äidin sanomaa viisautta, että asioilla on tapana järjestyä. Voi kuullostaa kliseeltä, mutta kyllä se loppupeleissä on noin mennyt.

 

[Otsoemo]

Tuo on tosi ikävää, että teitä kohdellaan noin. Sukulaiset muuttuvat niin helposti höppänöiksi, kun se ensimmäinen silmäterä syntyy. Ja sitten unohetaan, että muillakin on elämää, vaikka siihen ei vielä kuulu lapsia. Luulen, että se tilanne kuitenkin laantuu tuosta.

Jarruttelettekohan nyt turhaan niiden lasten saamista. Oikeaa hetkeä ei kyllä tule koskaan, jos kovasti rupeaa pohtimaan.

Oli päätöksenne sitten mikä vain niin voimia!!!!

 

[ap]

Voi, en voi edes sanoin kuvailla kuinka paljon voimaa sain vastauksistanne.

 

[aurinko]

Mä olen kyllä samoilla linjoilla kuin viestin aloittaja ! Tosin en ollut aikaisemmin ns. vauvakuumeilija . Mutta mulle kotona opetettiin järjestys ..!? ensin koulu ja työhön ja työssä jalkaa ovenväliin ja sitten ns. varmemalla pohjalla perheasioita ajatttelemaan !Tosin koskaan ei voi tulevasta tietää tarkasti,mutta oma mielipiteeni on koulutus työ ja tietty omanlainen varmuuden tunne,mutta jokainen tietää kyllä itse..

 

[tinni]

en tiedä auttaako yhtään mutta meillä mies aina sanoi että sitten kun hällä ja mulla vaki työt yms. takana oli jo 7 yhteistä vuotta ja kummallakaan ei ollu vaki työtä. mutta muilla alkoi olemaan jo lapsia ja silloin kypsyi ja lähti esikon odotus.

kun esikko oli pieni sain pitemmän sijaisuuden josta aukes mulle se vakipaikka ja mies jäi pojan kanssa kotiin isä kuukaudeksi kun teki silloin määräaikaista. pian sen jälkeen saikin vaki paikan ja siinä työssä edelleen.

eli aina löytyy syitä olla tekemättä lapsia ja mies totesikin että jos järkevästi/taloudellisesti/loppuunasti olis mietitty ekalla kerralla olisimme varmasti lapsettomia. nyt kolmonen tulossa joka jää viimeiseksi

 

[Tiuku]

Ymmärrän tunteesi siinä mielessä että olemme myös lapsettomia, tosin sillä erotuksella että lasta on yritetty saada alulle jo 1,5 vuotta. Mutta haaleintakaan plussatestiä emme ole saaneet aikaiseksi.

Ihmiset suhtautuvat todella kylmästi siihen ettei meillä ole lapsia. Monesta paikka hoputetaan erilaisilla kommenteilla joista osa jopa aika ilkeitä (tuhkamuna jne.) ja sitten niitä perinteisiä "Ennen lapset osattiin tehdä nuorena (olin 24 kun aloimme yrittää). Meitä ei kutsuta enää mukaan, kun tuttavamme tekevät yhdessä jotain vain sillä porukalla kellä on lapsia. Eli jäämme aina ulkopuolelle, ihan kuin olisimme jotenkin vähempiarvoisia ihmisiä. Väkisinkin se alkaa vaikuttaa.

Oli syy mikä tahansa (monet eivät siis tiedä meidän yrityksestämme), niin on törkeää lokeroida ihmisiä sen perusteella ettei heillä ole lapsia. Jaksamista ap:lle :hug:

 

[Otsoemo]

Ymmärrän tunteesi siinä mielessä että olemme myös lapsettomia, tosin sillä erotuksella että lasta on yritetty saada alulle jo 1,5 vuotta. Mutta haaleintakaan plussatestiä emme ole saaneet aikaiseksi.

Ihmiset suhtautuvat todella kylmästi siihen ettei meillä ole lapsia. Monesta paikka hoputetaan erilaisilla kommenteilla joista osa jopa aika ilkeitä (tuhkamuna jne.) ja sitten niitä perinteisiä "Ennen lapset osattiin tehdä nuorena (olin 24 kun aloimme yrittää). Meitä ei kutsuta enää mukaan, kun tuttavamme tekevät yhdessä jotain vain sillä porukalla kellä on lapsia. Eli jäämme aina ulkopuolelle, ihan kuin olisimme jotenkin vähempiarvoisia ihmisiä. Väkisinkin se alkaa vaikuttaa.

Oli syy mikä tahansa (monet eivät siis tiedä meidän yrityksestämme), niin on törkeää lokeroida ihmisiä sen perusteella ettei heillä ole lapsia. Jaksamista ap:lle :hug:

Se on jännä, miten tämä asenne elää nykyäänkin niin vahvasti, vaikka on paljon pariskuntia joilla ei ole lapsia ja myös niitä jotka eivät lapsia halua.