Onpas tullut vastauksia... Olin muutaman tunnin poissa, kun yllätysyllätys kävi vieraita. Niille, jotka sanovat, että "avaa suusi ja kiellä tulemasta" todettakoon, että olemme monille sanoneetkin, että nyt haluaisimme rauhoittua, mutta kun ei niin ei. Sitten soitellaan ja viestitellään päivittäin, että joko nyt, entä nyt, entä nyt... Ja kun emme tosiaan haluaisi rumasti sanoa.
Hop: Kuten totesin jo aiemmin, minusta/voinnistani ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Ihan bullshittiä siis tuo, että olisin näille nimenomaisille vieraille muka tärkeä ja siksi ovat tunkemassa taloon. Kaikki parhaisita ystävistänikään eivät ole vielä tavanneet vauvaa, koska luottavat siihen, että ehtivät sen nähdä myöhemminkin. Pääpointti tässä koko jutussa onkin se, että MIKSI JOKAISEN PITÄISI PÄÄSTÄ NÄKEMÄÄN VAUVA HETI ENSIVIIKKOINA, miksei maltettaisi vähän odottaa. Olisi meidänkin mukavampi ottaa vieraita vastaan, kun olisi vähän väliä. Kuten totesin, kolmen viikon aikana lähes 30 vierasta on mun mielestä aika paljon, kun samalla pitäisi yrittää itse toipua ja tutustua vauvaan.
Täyttä hiljaisuutta emme todellakaan kotiimme tee, päinvastoin, vauva on saanut tottua moniin ääniin, mutta vauvaan tarraavat ja korviin kiljuvat pikkulapset ovat ehkä vähän liikaa pienelle.
Ja ihan totta, kaikki vauvat eivät todellakaan nuku koko aikaa. Meillä nukutaan hyvin vähän ja äidin pitää olla käytettävissä vähän väliä. Kas kummaa kun siihen ei yhtään kaipaa mitään puolituttuja kahvittelemaan. Etenkin ihan alkuun, kun imetys sattui ja istuminen kolotti, olisi kaikkein mieluiten ollut ihan vaan omalla porukalla, mutta kun viesti ei nätisti mennyt perille.
Tässäkin ketjussa tuli taas nämä klassiset "taitaa olla esikoinen"-vittuilut. Joo, on esikoinen ja mitä sitten? Tuleeko yllätyksenä, jos sanon, että ihan totta, esikoisen kanssa alku vaatii totuttelua, eikä siihen tosiaan kaipaa ketään neuvomaan, kun ihan itse haluaisi lapseensa rauhassa tutustua.