N
"neuvoton"
Vieras
Kyseessä on siis iltatähti, myöhään syntynyt lapsi. Itse olen siskoani huomattavasti vanhempi, olen jo naimisissa ja minulla on omia lapsia.
Vanhempani haluavat viettää aikaa yhdessä matkustellen. He käyvät ulkomailla noin kolme kertaa vuodessa parin viikon reissuilla. Heidän mielestään minun kuuluisi hoitaa siskoani tuolloin. Olen sitä mieltä, että tottakai vanhempia voi auttaa ja ottaa kouluikäinen sisko hoitoon esim. viikoksi kerran vuodessa ja silloin tällöin viikonlopuksi. Mutta tuollainen kasvatusvastuu on jo liikaa. Varsinkin, kun minulta ei kysytä mitään etukäteen, vaan ilmoitetaan vaan kaksi päivää ennen äkkilähtömatkaa, että sisko on pian tulossa meille.
En hirveästi pidä siskostani (hui kuinka kauhealta kuulostaa!), koska hän on todella hemmoteltu. Hänellä on paljon omaa rahaa, ei ole tottunut minkäänlaisiin sääntöihin, jopa henkilökohtaisesta hygieniasta saa olla koko ajan muistuttamassa! Hän myöskin kiusaa omia lapsiani, jotka ovat vielä pieniä.
Vanhempani myös aina lähtiessään pyytävät, että opettaisin hänelle erilaisia perusasioita joita heillä ei ole aikaa opettaa ja kasvattaisin hänestä tuossa parissa viikossa kiltin ja ihanan lapsen. Heillä, kun ei työn ja uran takia ole ikinä aikaa tuota tehtävää itse tehdä! Ja he oikeasti luulevat, että parissa viikossa sisko oppii tekemään kotitöitä, olemaan kiroilematta, syömään terveellisesti ruokapöydässä lopun elämäänsä...
Minulla taas ei ole halua kasvattaa kenenkään muun lapsia kuin omiani. Eikä vuosikausia ilman mitään rajoja kasvanutta esimurkkuiässä olevaa pikkusiskoani.
Olen ehdottanut, että vanhempani ottaisivat siskoni mukaan matkoille ja jopa harkinnut lastensuojeluilmoituksen tekemistä (en kuitenkaan voisi tuollaista tehdä omille vanhemmilleni).
Kertokaa miten voisin takoa vanhempieni päähän, että heidän on itse kasvatettava oma lapsensa?
Vanhempani haluavat viettää aikaa yhdessä matkustellen. He käyvät ulkomailla noin kolme kertaa vuodessa parin viikon reissuilla. Heidän mielestään minun kuuluisi hoitaa siskoani tuolloin. Olen sitä mieltä, että tottakai vanhempia voi auttaa ja ottaa kouluikäinen sisko hoitoon esim. viikoksi kerran vuodessa ja silloin tällöin viikonlopuksi. Mutta tuollainen kasvatusvastuu on jo liikaa. Varsinkin, kun minulta ei kysytä mitään etukäteen, vaan ilmoitetaan vaan kaksi päivää ennen äkkilähtömatkaa, että sisko on pian tulossa meille.
En hirveästi pidä siskostani (hui kuinka kauhealta kuulostaa!), koska hän on todella hemmoteltu. Hänellä on paljon omaa rahaa, ei ole tottunut minkäänlaisiin sääntöihin, jopa henkilökohtaisesta hygieniasta saa olla koko ajan muistuttamassa! Hän myöskin kiusaa omia lapsiani, jotka ovat vielä pieniä.
Vanhempani myös aina lähtiessään pyytävät, että opettaisin hänelle erilaisia perusasioita joita heillä ei ole aikaa opettaa ja kasvattaisin hänestä tuossa parissa viikossa kiltin ja ihanan lapsen. Heillä, kun ei työn ja uran takia ole ikinä aikaa tuota tehtävää itse tehdä! Ja he oikeasti luulevat, että parissa viikossa sisko oppii tekemään kotitöitä, olemaan kiroilematta, syömään terveellisesti ruokapöydässä lopun elämäänsä...
Minulla taas ei ole halua kasvattaa kenenkään muun lapsia kuin omiani. Eikä vuosikausia ilman mitään rajoja kasvanutta esimurkkuiässä olevaa pikkusiskoani.
Olen ehdottanut, että vanhempani ottaisivat siskoni mukaan matkoille ja jopa harkinnut lastensuojeluilmoituksen tekemistä (en kuitenkaan voisi tuollaista tehdä omille vanhemmilleni).
Kertokaa miten voisin takoa vanhempieni päähän, että heidän on itse kasvatettava oma lapsensa?
