Voisitko seurustella ihmisen kanssa joka on sairastanut psykoosia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "utelias"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28757859]Psykiatrisen sairaanhoidon resurssit olisivat aivan toista luokkaa jos valtaosa kansalaisista hakeutuisi psykiatriseen hoitoon ja kävisivät lepäämässä osastolla.[/QUOTE]

Kuule Suomessa on hyvin paljon parantamisen varaa mielenterveyspalveluissa. Jatkuvasti sitä rahaa kerätään, mutta minne ne rahat menee? Kiva, että saatiin uusi osasto nuorisolle, mutta harmi että sinne mahtuu vain 10 ihmistä, vaikka tarve olisi huomattavasti suuremmalle joukolle. Joku tarvisi hoitoa heti, mutta joutuu odottamaan kuukausia/vuosia.

Kenen vastuulla on se, että ihminen haluaa satuttaa itseään tai muita, ja tekeekin niin jos ei saa tarvitsemaansa apua?
 
Läheskään kaikki psyykkisesti sairaat eivät 'makoile osastohoidossa', sehän olisi todella kallista yhteiskunnalle ja tarpeetonta potilaille! Avoihoidossa pystytään hoitamaan ihan vakavimmatkin sairaudet kuten skitsofrenia.

Tietysti läheskään kaikki eivät sairastu fyysisesti, eikä psyykkisesti elämänsä aikana mitenkään. Psyykkeen sairaudet ovat silti yleisiä esim. skitsofreniaan sairastuu yksi sadasta ja taas masennus on yleisin työkyvyttömyyttä aiheutta sairaus Suomessa. Psykiatrista apua ja tukea tarvitsee aika moni elämänsä aikana.

Jos oikeasti olet sairaanhoitaja, etkä vain esiinny sillä nikillä (kuten epäilen) niin tiedät varmasti, että sekä skitsofreenikot että muut erilaisin syin psykoosisairaat tarvitsevat elämänsä aikana laitoshoitoa. Avossa ei hoideta vakavia psykooseja, vaikka laitoshoito onkin viime vuosina vähentynyt ja aina vain vaikeammin sairata kyetään (niin ja näin) hoitamaan avohoidossa. Myös muista vakavammista mt-ongelmista kuten kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat tarvitsevat hyvin usein laitoshoitoa saadakseen sairautensa tasapainoon...
 
[QUOTE="vieras";28757941]Kuule Suomessa on hyvin paljon parantamisen varaa mielenterveyspalveluissa. Jatkuvasti sitä rahaa kerätään, mutta minne ne rahat menee? Kiva, että saatiin uusi osasto nuorisolle, mutta harmi että sinne mahtuu vain 10 ihmistä, vaikka tarve olisi huomattavasti suuremmalle joukolle. Joku tarvisi hoitoa heti, mutta joutuu odottamaan kuukausia/vuosia.

Kenen vastuulla on se, että ihminen haluaa satuttaa itseään tai muita, ja tekeekin niin jos ei saa tarvitsemaansa apua?[/QUOTE]

Niin se on sen omaisen/läheisen vastuulla - eikö? Juurikin siitä syystä en sitä osaa itselleni ehdointahdoin halua. On nimittäin raskas ja kivinen polku.
 
En haluaisi enkä jaksaisi. Pelkäisin uusiutumis- ja periytymisriskiä. Varoisin toisen "väsyttämistä" eli en uskaltaisi nojata toiseen ihmiseen. En myöskään ryhtyisi suhteeseen edes toipuneen alkoholistin tai peliongelmaisen kanssa. Olen itse luonteeltani tässä suhteessa varovainen tai heikko jonkun mielestä, mutta tämä on rehellinen vastaukseni aapeen kysymykseen. Aihepiiri on minulle työstäni tuttu. Toisaalta, jos nykyinen puolisoni sairastuisi, tukisin kaikin tavoin - samoin ystävää tai lähiomaista, jos sairastaisi.
 
[QUOTE="vieras";28757938]Sh:na tiedät vallan hyvin että psykoosissa olevaa hermoromahduspotilasta ei lähetetä kotiin vaan jää osastolle.

Skitsofrenia on huomattavasti vakavampi perinnöllinen ja usein krooninen sairaus johon sairastuu arviolta 0,7% väestöstä. Parisuhteen aloittaminen skitsofreniapotilaan kanssa on todella huono idea.[/QUOTE]


Skitsofreniaan sairastuu arviolta reilu prosentti ihmisistä. Yksi sadasta, tuo 0,7% ei pidä paikkaansa. Ja skitsofrenia jossain määrin voi periytyä, mutta ei missään nimessä aina! Olen tavannut paljon skitsofreenikoita keillä on terveitä ja menestyneitä jälkeläisiä (kuin myös skitsofreenikko itse on voinut pärjätä ja päästä pitkälle elämässään).

Psykoosiin sairastuvaa potilasta hoidetaan ihan samoin kuin muitakin eri sairauksista kärsiviä (ks. mielenterveyslaki). Pakkohoito päätöstä ei voi tehdä kevyin perustein ja jokainen tapaus katsotaan yksilöllisesti. Avohoito on kaikkein yleisin sekä kannattavin hoitomuoto niin potilaalle itselleen kuin yhteiskunnalle.
 
Skitsofreniaan sairastuu arviolta reilu prosentti ihmisistä. Yksi sadasta, tuo 0,7% ei pidä paikkaansa. Ja skitsofrenia jossain määrin voi periytyä, mutta ei missään nimessä aina! Olen tavannut paljon skitsofreenikoita keillä on terveitä ja menestyneitä jälkeläisiä (kuin myös skitsofreenikko itse on voinut pärjätä ja päästä pitkälle elämässään).

Psykoosiin sairastuvaa potilasta hoidetaan ihan samoin kuin muitakin eri sairauksista kärsiviä (ks. mielenterveyslaki). Pakkohoito päätöstä ei voi tehdä kevyin perustein ja jokainen tapaus katsotaan yksilöllisesti. Avohoito on kaikkein yleisin sekä kannattavin hoitomuoto niin potilaalle itselleen kuin yhteiskunnalle.

Että jaksat trollata :)
 
[QUOTE="vieras";28757956]Jos oikeasti olet sairaanhoitaja, etkä vain esiinny sillä nikillä (kuten epäilen) niin tiedät varmasti, että sekä skitsofreenikot että muut erilaisin syin psykoosisairaat tarvitsevat elämänsä aikana laitoshoitoa. Avossa ei hoideta vakavia psykooseja, vaikka laitoshoito onkin viime vuosina vähentynyt ja aina vain vaikeammin sairata kyetään (niin ja näin) hoitamaan avohoidossa. Myös muista vakavammista mt-ongelmista kuten kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat tarvitsevat hyvin usein laitoshoitoa saadakseen sairautensa tasapainoon...[/QUOTE]

Tottakai jossain vaiheessa sairautta potilas voi tarvita laitoshoitoa! En ole sitä kieltänytkään. Jos sairaus uusiutuu tai oireet pahevat (relapsi), saattaa potilas joutua osastohoitoon. Mutta tällöinkään ei automaattisesti.
 
[QUOTE="vieras";28757764]Vihdoinkin järkevä kommentti. T. se vieras joka EI haluaisi suhdetta psykoosi sairaan kanssa.[/QUOTE]

Sinun mielestäsi siis kerran psykoosin kokenut on aina ja ikuisesti psykoosisairas?
Mites esim. kortisonin tai muiden lääkkeiden,myrkytystilojen,päihteiden aiheuttamat psykoosit?
Tässä nyt puhuttiin kuitenkin yksittäisestä psykoosista joka ei elämään tai arkeen enää juuri vaikuta,vaadi hoitoa tai lääkitystä, ei kroonisesta mielisairaudesta.
 
Skitsofreniaan sairastuu arviolta reilu prosentti ihmisistä. Yksi sadasta, tuo 0,7% ei pidä paikkaansa. Ja skitsofrenia jossain määrin voi periytyä, mutta ei missään nimessä aina! Olen tavannut paljon skitsofreenikoita keillä on terveitä ja menestyneitä jälkeläisiä (kuin myös skitsofreenikko itse on voinut pärjätä ja päästä pitkälle elämässään).

Psykoosiin sairastuvaa potilasta hoidetaan ihan samoin kuin muitakin eri sairauksista kärsiviä (ks. mielenterveyslaki). Pakkohoito päätöstä ei voi tehdä kevyin perustein ja jokainen tapaus katsotaan yksilöllisesti. Avohoito on kaikkein yleisin sekä kannattavin hoitomuoto niin potilaalle itselleen kuin yhteiskunnalle.

Pakkohoito? Kun potilaalla on elämänsä ensimminen akuutti psykoosikohtaus hän ei lähde kotiin samana päivänä vaan jää vapaaehtoisesti osastolle. Jatkohoito tietenkin avohoidossa.

Suomessa on 83 000 kroonisia psykoosipotilaita, näistä 49 000 ovat skitsofreenikkoja.
 
[QUOTE="vieras";28758124]Että jaksat trollata :)[/QUOTE]

Siis mitä ihmettä.
Minua ei kiinnosta onko sh oikeasti sairaanhoitaja vai ei(mitä väliä sillä on?), mutta kommenttinsa ovat kyllä sen mukaisia että hyvin voisi olla.
Sinulla taas on mielestäni joku omituinen,hyvin negatiivissävytteinen ja jopa agressiivinen asenne mielisairauksiin ja niistä puhumiseen.
Selvästikään et oikein tiedä mistä puhut.

En ymmärrä mistä sh. viestissä vedit tuonkin "trollauksen" esiin, tottahan hän puhui.
Skitsofrenia ei periydy suoraan, vanhemman sairastuminen ei tarkoita että lapsi sairastuu ja perheessä voi hyvin olla ainoastaan yksi sairastunut ja sisarukset terveitä.
Skitsofreenikko voi myös pärjätä ja menestyä elämässään sairaudesta huolimatta, tai parantua sairaudestaan.
Kuinkakohan moni Suomenkin kansallistaiteilija on ollut mielisairas..

Yleensä potilas on osastohoidossa ainoastaan akuutin ajan, eli sen ajan kun psykoosi on päällä ja sitten kotiutuu.
Suurin osa on avohoidossa.
On aina potilaalle parempi ettei hän ehdi laitostua ja pärjää avohoidossa.
Tunnen parikin kaksisuuntaista sairastavaa jotka eivät koskaan ole olleet osastohoidossa..
 
[QUOTE="vieras";28758228]Pakkohoito? Kun potilaalla on elämänsä ensimminen akuutti psykoosikohtaus hän ei lähde kotiin samana päivänä vaan jää vapaaehtoisesti osastolle. Jatkohoito tietenkin avohoidossa.

Suomessa on 83 000 kroonisia psykoosipotilaita, näistä 49 000 ovat skitsofreenikkoja.[/QUOTE]

Lähinnä tarkoitin ettei psykoosin sairastaneita hoideta yhtäjaksoisesti sairaalassa ja pidetä siellä suljettujen ovien sisällä, vaan vaikeimmissakin tapauksissa koitetaan järjestää avohoidon keinoin. Skitsofreniaa sairastava voi esim. unohtaa ottaa lääkkeensä ja käyttäytyä psykoottisesti, mutta silti hän ei tarvitse sairaalahoitoa.
 
[QUOTE="vieras";28757965]Niin se on sen omaisen/läheisen vastuulla - eikö? Juurikin siitä syystä en sitä osaa itselleni ehdointahdoin halua. On nimittäin raskas ja kivinen polku.[/QUOTE]

Edelleenkin on vähän eri asia olla kroonisesti mielisairas, joka tarvitsee lääkitystä ja hoitoa jatkuvasti ja psykoosiuhka on ns. kokoajan päällä eikä ihminen ole tasapainossa kuin ihminen joka joskus elämässään on sairastanut psykoosin mutta on pärjännyt vuosia/kymmeniä vuosia lääkkeettä,hoidotta,tehden töitä,opiskellen,ollen "normaali" ja tasapainoinen ihminen.
 
Voisin seurustella ja tehdä lapsiakin . Riippuu siitä miten hyvässä kunnossa ihminen nyt on. en usko, että kukaan on loistokunnossa kokoajan psyykkisestikään kun kaiken maailman mielialalääkkeitä syö niin moni.
 
Ei meistä kukaan sen täydellisempi ole ja se on sairaus siinä missä muutkin johon on hoitoa. Itse haluaisin tukea vaikka vain ystävän psykoosia sairastavaa, mutta jos kemiat osuu yksiin miksei seurustelukumppanina? Rakkaus ei katso sitä.
 
Lähinnä tarkoitin ettei psykoosin sairastaneita hoideta yhtäjaksoisesti sairaalassa ja pidetä siellä suljettujen ovien sisällä, vaan vaikeimmissakin tapauksissa koitetaan järjestää avohoidon keinoin. Skitsofreniaa sairastava voi esim. unohtaa ottaa lääkkeensä ja käyttäytyä psykoottisesti, mutta silti hän ei tarvitse sairaalahoitoa.

Ymmärrän hyvin sua "sh" ja muutenkin lähiomaisena näkee ja kokee asioita enemmän kuin tavalliset tallaajat. Mies joutui osastolle "vapaaehtoisesti" eli ei annettu mahdollisuutta valita. Oli siellä n.2-3vkoa jolloin minä jäin täysin uutispimentöön koko hoidosta/sairaudesta yms. kun soitin osastolle,minua neuvottiin kysymään asiat MIEHELTÄ! kyllä tuli vakuuttunut olo hoidon laadusta. Mies pääsi kotiin ja "unohtui" avohoidon ulkopuolelle, hoitajia ei vaan löytynyt ketkä olisi ottanut asiaa hoitaakseen. Hoidon tulos sitten haihtui kokonaan ja oli sitten tiedossa uutta pakkohoitoa suljetulle. Kerroin mielipiteeni asiaan ja mies on tällä hetkellä avohoidossa mutta valvotussa sellaisessa,mikä on hyvä. Selvästi muutosta parempaan on tapahtunut puolen vuoden aikana.

En valitettavasti suosittele suhdetta psykoosin kokeneiden kanssa,jos parantuminen on jäänyt kesken. Rasittaa aivan liikaa ihmissuhdetta koko paketti. Syy miksi en lähde on toivo ja rakkaus. Melkein klisee mutta uskon että tästä noustaan. Jos huomaan että mies on luovuttanut niin silloin luovutan myös. Miehellä on perinnöllinen kuorma (isotadillä skitsofrenia) joten toivon etteivät lapset joudu kokemaan samaa jos kokevat niin saisivat sellaista hoitoa että pääsevät takaisin jaloilleen.
 

Yhteistyössä