Huooh. Nyt on kai mahdollisesti mun osalta nää tarvittavat systeemit hoidettu. Lääkärin piti soitella mulle, että miten se miehen spermanäyte hoidetaan. Eipä oo taas äijästä mitään kuulunut (yllätys, yllätys!). Että mä alan olla täynnä sitä lääkäriä.
Jotenkin taas tuli semmonen epätoivon olo tänään. Tai kiukkuuntuminen oikeastaan. Kyllä se hemmetti soikoon on v*tuttavaa, että toiset ravaa tutkimuksesta toiseen ja on koko ajan jossain ronkittavana. Toiset taas saa plussan heti ekasta kierrosta. Ja vielä kun joillakin se tutkimuksissa ja hoidoissa ramppaaminen ei edes tuota tulosta. Aaagh! Ei auta aatella tällaisia.
Itellä on kp 26 ja viikon päästä vois alkaa jännäilemään jos on tarvetta. Tuskin on. Ajattelin, että on vielä hiivatulehduskin tulossa kun on ollu pari päivää ihan semmonen olo. Mutta se helpotti nyt päivällä. Ehkä se ei sit ollutkaan mitään. Tässä kierrossa ei oo ihme kyllä oletetun oviksen jälkeen ollut menkkakipuja. Ihanaa. Tosin tuskinpa oli kyllä ovistakaan.
Enkä mä malta täältä pysyä poissa vaikka niin uhosin
Vähintään pari kertaa viikkoon käyn selaamassa pikaisesti kuulumiset.
Joulukaan ei innosta yhtään. Ei oo minkäänlaista joulumieltä. Vähän jo kerkesin innostua ja laitoin jouluvaloja marraskuun alussa, mutta nyt ei vaan kertakaikkiaan nappaa ajatuskaan mistään joulun vietosta. On siinä tosin se hyvä puoli, että pääsee syömään äitin tekemiä ihania jouluruokia
)) (Ja joutuu syömään anopin tekemiä vähemmän ihania jouluruokia...) Käydään siis molempien vanhemmilla kääntymässä jouluna. Seuraavana päivänä sitten töihin, tai ainakin mies menee. Pläääh...
Niin täällä taisi olla se galluppikin. Ite odotan odotusajassa sitä, kun maha alkaa vähän kasvaa. Varmana esittelisin sitä ylpeänä kun oon sitä niin kauan odottanut! Ja olis ihanaa tuntuea lapsen liikkeet ensimmäisen kerran. Synnytystä en halua ajatella etukäteen. Ennen mulla oli ihan hirvee synnytyspelko, mutta nyt ajattelen, että turha sitä on etukäteen miettiä. Iskee vaan kamala paniikki.
Tsemppia ja voimahalit kaikille!
