tarvitsen mielipiteitä! sydän aivan syrjällään!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja cier
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
C

cier

Vieras
Mä en tiedä mitä tehdä tai ajatella.. koko elämä ihan kesken ja sitten käy näin.
mies tuli eilen töistä kotiin. Hän on esimiesasemassa isossa ulkomaalaisessa yritysessä.
Hänellä oltiin ehdotettu ulkomaan komennusta Brasiliaan (kesto 2kk) talven aikana..

Eli siis toisinsanoen hän olisi auttamattomasti ulkopuolinen perheestämme 2kk ajan. Tämä toisi miehelle todella hyvän aseman yrityksessä, pääsisi ylenemään johtotasolle, palkkaa tietysti sievoinen summa lisää, ulkomaan päivärahat tms tms

Meillä on 5v lapsi, minun edellisestä liitosta, lapsellemme mies on todella rakas, perheemme perusta, mies joka teki meistä kokonaisen perheen uudelleen. Teemme todella paljon kaikkea yhdessä perheenä.. Nyt oli suunnitteilla talon (remontoiva kohde) osto ja pillleritkin lopetin 1kk sitten ja vauva oli tervetullut lähitulevaisuudessa.

Tämä muutti aivan kaiken.. Palkka-asian ja urakehityksen takia tämähän olisi "once in a livetime" tilaisuus - upea sellanen.
Järki sanoo että miehen on mentävä, jo senkin takia että perheemme elintaso olisi turvattu ja antaahan tuo miehestäkin uurtavan uraihmisen kuvan jos on firman puolesta valmis menemään maailman ääriin. Ylenemiseen rajattomat mahdollisuudet tuon jälkeen.
Mutta entä tunnepuoli?? riittääkö muutama ylimääräinen tonni korvaamaan itketyt kyyneleet?! Meillä on upea suhde, ei ylimääräisiä riitoja, rajattomasti rakkautta, ei niuhotusta eikä nipotusta. Elämä tasapainoista, arki kuin juhlaa. Pelottaa jos tämä muuttaa kaiken ja pilaa suhteemme :((
Mieheni ei ole luvannut töihinsä mitään, hän on sanonut että haluaa kotoa hyväksynnän. Minä en halua sanoa asiaan juuta enkä jaata - jos sanon "et mene" ajattelen loppuelämäni että estin miestäni totettamasta itseään. jos sanon että "mene" ja suhteemme kärsii tämän vuoksi, kadun sitä että annoin itselleni luvan pilata suhteemme. Mukaan emme voisi lapsen kanssa lähteä. myös itse olen töissä, markkinointialalla 8h päivässä, joten mukaan lähdön voi unohtaa..

helvetin kuustoista - IHAN SUORAAN SANOTTUNA!!
 
no kaksi kuukautta ei kuitenkaan ole kauhean pitkä aika... ja voihan esim skypen avulla pitää yhteyttä hyvin. Mä antaisin ehdottomasti mennä. Miksi tuollainen ajanjakso pilaisi suhteenne, jos se on hyvällä pohjalla reissuun lähtiessä??
 
Kaksi kuukautta on niin lyhyt aika, että sen nyt selviää erossa kuka tahansa... eli vähän suhteellisuudentajua tuohon panikointiin.
Etenkin jos suhteenne on terveellä pohjalla ja kaikki muutenkin ok, niin ei tuon nyt pitäisi noin suuri ongelma sinulle olla. Parhaimmillaan voitte käydä siellä kerran tuon 2kk aikana, miehesi voi käydä kotona, joten todennäköisesti tuo parin kuukauden ero vain parantaa suhdettanne.
 
Perheessä vähän saman tapainen päätös tehtiin jokunen aika sitten.
Ja kuten sanoit se on tyyliin "once in a livetime" tilaisuus. Kestät sen, skypet on keksitty että voitte jutella sitä kautta ja nähdäkin. Kyse on vaan kahdesta kuukaudesta mikä nyt tuntuu pitkältä. Siinä ei ole puhetta vuodesta.
 
2kk on todella lyhyt aika loppujen lopuksi ja varsinkin jos sillä on noinkin iso merkitys tulevaisuudelle. Ja miten niin mukaan lähdön voi unohtaa? Otat virkavapaata, tai pidät kaikki lomasi kerralla tai otat palkatonta.

Ja tosiaan suhteenne on jo nyt pilalla jos 2 kk erossa voisi pilata sen kokonaan.
 
Voi herttinen. Järki käteen! lapsesi on 5v ja sinä olet työelämässä. 2kk on lyhyt aika ja voitte mennä käymään lapsen kanssa Brasiliassakin kerran komennuksen aikana. Minä olisin innoissani tuollaisesta. ihan eri asia jos sinulla olisi kaksi PIENTÄ lasta ja komennus kestäisi vuoden. Teillä hyvä suhde, mihin se 2kk häviäisi?
 
No kaks kuukautta menee äkkiä!

Jos teillä todella on niin hyvä suhde kuin kuvailit, niin tuon ajan ei sitä isommin pitäisi horjuttaa. Ehkä jopa vahvistaa entisestään.
 
Komennus voisi olla 2 vuotta. Mikä tossa nyt niin pelottaa? Ukko on ollut muutaman kuukauden työreissuilla nähdäkseen suunnittelemiensa koneiden käyttöönoton ja kouluttavan tehdasväkeä sen ajan.
 
2kk tosiaan on lyhyt aika mutta ymmärrän että tuntuu isolta palalta purtavaksi!
eikö olisi mahdollista että lähtisitte mukaan kuten joku aiemmin jo ehdotti?

mä en kyllä lähtis missään nimessa laittamaan kapuloita rattaisiin vaan sanoisin että mies saisi itse päättää...
 
Minunkin mielestä 2kk on todella lyhyt aika, kyllä te sen kestätte varsinkin jos liitto noin hyvä. Hankkikaa vaikka Skype ja jutelkaa videopuheluita, se helpottaa ikävää.

Samaa mieltä, kyllä toi 2kk onnistuu erossakin. Minä olin raskausaikana 3kk sairaalassa, ja siitäkin selvittiin.

Mutta jos sun on mahdollista järjestellä lomia tai ottaa palkatonta niin voisihan tuo olla aika upea aika viettää lomaa samassa paikassa miehen kanssa.
 
Mä oon kans sitä mieltä, ettei tossa ole mitään ongelmaa. Anna miehesi edetä urallaan, se rakastaa sua sen jälkeen entistä enemmän!! Ja nykyaikana kaikki yhteydenpito on niin helppoa, skypet, chatit ja muut on keksitty! Mun isä lähti ulkomaille puoleks vuodeks töihin kun äiti oli viimesillään ja me menimme perässä kun pikkusisko täytti 4 kk ja hyvin perhe pysyi kasassa :)
 
Kuten jo kaikki muutkin ovat sanoneet, kaksi kuukautta on lyhyt aika. Ja jos teidän suhde on tuolla mallilla, niin kyllä kestää. Meillä oli mies 3 kuukautta pois ja mä hoidin yhden lapsen kotona ( toinen jo koulussa) silloin ja kävin osa-aika töissä. Ihan varmasti jaksatte ja pärjäätte.
 
mä en nyt tajunnut yhtään mikä tässä on ongelma ja miksi sydän on aivan syrjällään. kyseinen aika on 60 päivää vai enkä tajunnut jotain.

tottakai miehesi menee, eihän tuossa ole edes mitään miettimistä. mitä itkuja sä itket jos mies on tollaisen ajan poissa teidän yhteisen perheen hyväksi?

mun mies saisi mennä vaikka vuodeksi.
 
En oikeesti usko tätä. :D 2kk takia joku itkee. Toisten äijät tekee koko ajan töitä niin, että on pois kotoa ulkomailla 1-2kk ja kauemminkin. Välissä viikko kotona ja taas uutta keikkaa
 

Yhteistyössä