18-vuotiaan muutto takaisin kotiin

["Kifa"]

Kai tyttö tietää että jos asuu kotona niin sitten ei tule oikein mitään tukiakaan mitä nyt omillaan asuessaan saa. Eli jatkossa tilille tulisi vain se omilla töillä tienattu palkka. Nyt siis tyttö ilmeisesti tuhlaa tukirahat ja maksattaa käytännössä elämisensä kuitenkin teillä. Jos muuttaa kotiin niin voisitte vaatia että maksaa sitten oikeasti niistä palkkatuloistaan myös vaatteensa, hygieniatuotteensa yms. (ei nyt vessapaperia sentään mutta kosmetiikan, kampaajakäynnit jne.) ja te tarjoatte tasan vain ruokaa pöytään ja katon pään päälle. Eli jos omillaan asuessa on saanut välillä rahallista avustusta niin nyt sitä ei sitten enää tipu. Tyttö voisi siitä sitten laskeskella millaiseen reissaamiseen ja biletykseen hänen tulonsa oikeasti riittävät ja onko kotiin muutto sen väärtiä.

 

[Katylina]

En suostuisi, todellakaan. Valinta on tehty ja silloin täytyy kantaa vastuunsa omista asioistaan.

 

["heh"]

[QUOTE="vieras";27955724]Koita nyt päästä katkeruudestasi. Kasva aikuiseksi, niin sanoakseni.

Sanoiko ap, että on pikkusisaruksia?[/QUOTE]

no miten se tila on sitten huvennut, joka ennen tytöllä oli?

täällähän ollaan aina tyttöjä vastaan todella kovia, jos kyseessä olisi poika niin voin kuvitella että ääni olisi toinen.

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="heh";27955717]ja siis vaikka hän olisi itse halunnut lähteä, syynä voi olla esim. ne pienemmät kiljukaulat kotona.
joten jos hän ei saa nyt palata takaisin niin minusta niillä sisaruksilla pitäis myöhemmin olla sama sääntö: ovea näytettään ja työpaikan ovea kun täyttää 18v jos tämä esikoinenkaan ei saa muuttaa mieltään nyt.[/QUOTE]

Oletko lukutaidoton vai muuten vaan kilahtanut? Mitkä ihmeen kiljukaulat? Edelleenkin, kyllä tyttö saa mieltään muuttaa, muttei ihan millä ehdoilla hyvänsä. Ja kun ei edes etukäteen osoita minkäänlaista aikomusta neuvotella yhtikäs mistään, niin mitä ihmettä siitä yhteiselosta tulisi?

 

["Sari"]

että se lapsi ei enää kotiin muuta.

Toihan on ihan järjettömyyden huippu muuten!

Se käyttää rahansa normaaliin elämiseen ja jos siitä jää humputteluun niin sillon jää.

En minäkään voi omilta vanhemmiltani mennä rahaa kerjäämään, töissä munkin on käytävä jotta saa elätettyä itseni ja perheeni. Sano sille neiti pissis-paskahousulle että ei se raha tipu puusta meille muillekkaan!

 

["heh"]

[QUOTE="Kifa";27955755]Kai tyttö tietää että jos asuu kotona niin sitten ei tule oikein mitään tukiakaan mitä nyt omillaan asuessaan saa. Eli jatkossa tilille tulisi vain se omilla töillä tienattu palkka. Nyt siis tyttö ilmeisesti tuhlaa tukirahat ja maksattaa käytännössä elämisensä kuitenkin teillä. Jos muuttaa kotiin niin voisitte vaatia että maksaa sitten oikeasti niistä palkkatuloistaan myös vaatteensa, hygieniatuotteensa yms. (ei nyt vessapaperia sentään mutta kosmetiikan, kampaajakäynnit jne.) ja te tarjoatte tasan vain ruokaa pöytään ja katon pään päälle. Eli jos omillaan asuessa on saanut välillä rahallista avustusta niin nyt sitä ei sitten enää tipu. Tyttö voisi siitä sitten laskeskella millaiseen reissaamiseen ja biletykseen hänen tulonsa oikeasti riittävät ja onko kotiin muutto sen väärtiä.[/QUOTE]

näin.juuri näin. Ei tietenkään vanhemmilta tulisi mitään muuta.
todellakin minusta vanhemmuuteen kuuluu se katto ja ruoka, ikävä että tilaa ei lapselle enää ole.

muut kulut tottakai kuuluisi itse kustantaa. Mutta ap ei halua antaa valmista pöytää jja huonetta, siitähän on kyse.

 

["vieras"]

Oletko ihan tosissasi? Eihän siinä mitään epänormaalia ole, jos haluaa bilettää ja matkustella, on sitten minkä ikäinen hyvänsä. Haluaisin minäkin, mutta kun ei ole varaa. Mielestäni on totaalisen älytöntä kasvattaa lapsi siihen kuvitelmaan, että voi käyttää tienaamansa rahat pelkkään huvitteluun. Hän ei kuitenkaan tule luultavasti koskaan olemaan sellaisessa työssä, jossa rahaa riittäisi rillutteluun kovinkaa suurissa määrin. Ja siis me joutuisimme itse taloudellisiin vaikeuksiin, jos tämän hänelle mahdollistaisimme. Sekö se sitten olisi hyvä opetus hänelle? Että bilettää ja matkustella kannattaa, vaikkei siihen olisi edes varaa?

Mistä sinä tiedät mitä siitä tytöstä vielä aikuisena tulee. Nyt hän on vielä teini, isänsä ja äitinsä elatusvelvollisuuteen kuuluva perheenjäsen, oma lapsi, jolla on varaa itse tienaamillaan rahoilla vielä hurvitella. Aikuisena ehtii sitten murehtia sitäkin, miten rahat saa riittämään. Nyt tyttö ei ole aikuinen.

 

["Kifa"]

Aloittajahan jo kertoi että vaihtoivat asuntoa kun tyttö muutti eli ei enää ole vapaata huonetta mihin tyttö voisi takaisin muuttaa.

Ja opintorahaa ei saa juuri yhtään jos asuu kotona eli ei niillä kotona asuvilla kavereillekaan sen enempää tukirahoja tuhlattavaksi ole. Eli jos tytön "kaikki kaverit" asuvat kotona ja matkustelevat niin tekevät sitten kai joko enemmän töitä tai sitten vanhemmat maksavat ne matkatkin.

 

["Sari"]

kun 18-vuotta täyttänyt on ja piste.

Tuon ikäisen tulee oppia pärjäämään jo omillaan ja oppia ymmärtämään rahan arvo. Se kasvattaa hänessä kypsyyttä.

Sitä pitää alkaa jo tuossa iässä vähitellen tulemaan, eikä vasta parinkympin jälkeen, kun 25-vuotiaana pitäisi jo alkaa kyetä olemaan tiedätkö aika aikuinen ihminen...

 

["vieras"]

Aihe on kyllä kiinnostava, sillä meillä on yksi lapsi jo muuttanut pois kotoa ja toinenkin muuttaa vuoden parin kuluttua. Se ero meillä on, että lapset joutuvat muuttamaan opintojen vuoksi monen sadan kilometrin päähän, joten kotiin ei voi palata hetken mielijohteesta. Meillä varsinkin mies on sitä mieltä, että kotiin saa aina tulla, itse en hirveästi tykkäisi ees-taas-muuttamisesta mutta en pistä hanttiinkaan. Kotona asuvan ei tarvitse perusjutuista itse maksaa, huvitukset kylläkin, ja kotihommiin pitää osallistua. Muualla asuva opiskelija saa meiltä rahallista ja henkistä tukea.

Ap:n tytärpuolen syy kotiin palaamiseen on hassu, eri juttu olisi, jos hän ei oikeasti pärjäisi yksinään. Me kyllä annettaisiin lapsen muuttaa takaisin ihan mielellään. Sohvalla on tilaa tai sitten olohuoneeseen hankittaisiin matkasänky. Lapsi saisi pestä pyykkinsä ja osallistua kotitöihin. Ruuan lapsi saisi ilmaiseksi, totta kai, mutta hän saisi sen vuorollaan tehdä ja siivota jäljet. Ja koska samassa taloudessa asuu muitakin, eläminen pitää olla sellaista ettei siitä aiheudu muulle perheelle kohtuutonta haittaa. Vieraita saisi siis käydä, mutta iloiset jatkot baari-illan jälkeen ei onnistuisi.

Minun ehdotukseni on se, että toivotatte tytön tervetulleeksi ja kerrotte samalla, mitä se tytöltä vaatii. Hän saa sitten ihan itse pohtia, haluaako elää lapsen vai aikuisen elämää.

 

["Kifa"]

Ja kyllä minusta teininkin pitää jo alkaa tajuta että suu pitää laittaa säkkiä myöten. Eli jos johonkin ei ole rahaa niin ei voi tehdä niin että ostaa silti ja vinkuu sitten vanhemmille kun rahat meni. Tuollainen käytös ei nimittäin välttämättä ikinä korjaannu. Itselläkin sukulainen joka ei yli kolmekymppisenäkään osaa raha-asioitaan hoitaa kun on tottunut siihen että melkeinpä kannattaa aina tuhlata rahansa alkukuusta kaikkeen kivaan koska vanhempien on sitten "pakko" omista eläkkeistään maksaa ne pakolliset maksut koska eihän laskuja voi ulosottoon päästää eikä lapset voi mennä kouluun risoissa saappaissa jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="Sari";27955769]että se lapsi ei enää kotiin muuta.

Toihan on ihan järjettömyyden huippu muuten!

Se käyttää rahansa normaaliin elämiseen ja jos siitä jää humputteluun niin sillon jää.

En minäkään voi omilta vanhemmiltani mennä rahaa kerjäämään, töissä munkin on käytävä jotta saa elätettyä itseni ja perheeni. Sano sille neiti pissis-paskahousulle että ei se raha tipu puusta meille muillekkaan![/QUOTE]

Tässä ap näet aikuisen, joka nähtävästi on jäänyt vaille perusturvaa lapsuudenkodissaan. Kuulostaako kivalta?

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="heh";27955775]näin.juuri näin. Ei tietenkään vanhemmilta tulisi mitään muuta.
todellakin minusta vanhemmuuteen kuuluu se katto ja ruoka, ikävä että tilaa ei lapselle enää ole.

muut kulut tottakai kuuluisi itse kustantaa. Mutta ap ei halua antaa valmista pöytää jja huonetta, siitähän on kyse.[/QUOTE]

Tyttö siis muutti meiltä äidilleen, koska meidän sääntömme eivät häntä miellyttäneet. Siis, normaalit säännöt, joita yleensä kaikissa perheissä noudatetaan. Mitään natseja emme ole. Kun halusi äidilleen, kävimme keskustelut siitä, onko varma asiasta. Koska muutto oli muutenkin ajankohtainen ja tyttö asui äidillaan, muutimme kotiin, jossa hänelle ei enää ole huonetta. Jos tyttö muuttaisi meille, asuisi sohvalla tai joutuisimme ostamaan isomman asunnon. Jo täysi-ikäisen vuoksi. Ei ole minun mielestäni järkevää. Joka tapauksessa, jos meidän pieneen asuntoomme haluaisi muuttaa, olisi se mahdollista, jos suostuisi elämään meidän säännöillämme. Ne eivät kuitenkaan hänelle ole ennenkään sopineet, joten miksi tilanne nyt siitä muuttuisi? Varsinkaan, kun itse osoittaa meillä ollessaan koko ajan, että mikään ei ole muuttunut. Ja kun tyttö siis tällä hetkellä käyttää joka kuukausi kaikki rahansa älyttömyyksiin ja maksattaa meillä sitten puhelinlaskunsa, vaatteensa ja matkalippunsa ja ruokansa, vain jotain mainitakseni. Tämä on siis ihan sääntö. Pahemmaksi vain menisi, jos meillä asuisi.

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="vieras";27955817]Tässä ap näet aikuisen, joka nähtävästi on jäänyt vaille perusturvaa lapsuudenkodissaan. Kuulostaako kivalta?[/QUOTE]

Millä tavalla tämä meihin liittyy?

 

["vieras"]

Millä tavalla tämä meihin liittyy?

No ei kai mitenkään, jos tytön tulevaisuus ei kiinnosta.

Kuka tytön vuokran nyt muuten maksaa? Jos isä, niin eikö se ole säästöä, että tyttö tulee takaisin kotiin. Jos siis isä maksaa kaikki kulut ruoasta ja puhelinlaskuista lähtien nytkin.

 

[Suzytte]

Teidän kannattaisi istua pöydän ääreen isommalla porukalla ja laittaa ihan paperille missä mennään. Jos nuori haluaa muuttaa takaisin kotiin, niin hänen tavaransa pakataan myöhempää tarvetta varten. Ei todellakaan myydä huonekaluja yms. pois ja tuhlata rahoja ja osteta uudestaan, kun päättääkin ettei äidin tai isän luona asuminen olekaan hänen juttunsa. Myöskin pelisäännöt täytyy käydä läpi ja antaa nuoren miettiä haluaako todellakin luopua omasta asunnostaan. Sen perheen säännöillä hänen on elettävä, jonka katon alla asuu vaikka täysi-ikäinen olisikin. Ei hänellä ole oikeutta tulla aamuyöllä humalassa kotiin kavereineen pitämään jatkoja tai pesettää pyykkinsä muilla. Hän hoitaa itse tavaransa, pyykkinsä, ostoksena, opiskelunsa. Vain perusasiat vanhemmat kustantavat ja täysi-ikäisen ollessa kyseessä hän voi jo aivan hyvin osallistua esim. ruokakuluihin. Pitäisi olla myös itsestään selvää, että kaikki perheenjäsenet osallistuvat kotitöihin, niitä ei kaadeta vain vanhempin niskaan.

Jäin miettimään teettekö nuorelle karhunpalvelusta sillä, että maksatte hänen laskunsa yms. hänen itsensä käyttäessa rahat mihin lystää. Milloin ajattelette hänen oppivan huolehtimaan raha-asioistaan, jos aina olette pelastamassa? Tulot ja menot olisi hyvä kirjata ylös nuoren kanssa ja miettiä aivan oikeasti, miten hän aikoo pärjätä - ilman, että voi luottaa jonkun muun maksavan omat kulunsa.

Ja elämä nyt vaan ei ole reilua. Jollain on vara ostella mitä mieleen tulee ja matkustella - omilla tai vanhempien rahoilla. Toisten pitää tienata elantonsa ja säästää ylimääräiseen. Näin se vain menee.

 

["vieras"]

Tyttö siis muutti meiltä äidilleen, koska meidän sääntömme eivät häntä miellyttäneet. Siis, normaalit säännöt, joita yleensä kaikissa perheissä noudatetaan. Mitään natseja emme ole. Kun halusi äidilleen, kävimme keskustelut siitä, onko varma asiasta. Koska muutto oli muutenkin ajankohtainen ja tyttö asui äidillaan, muutimme kotiin, jossa hänelle ei enää ole huonetta. Jos tyttö muuttaisi meille, asuisi sohvalla tai joutuisimme ostamaan isomman asunnon. Jo täysi-ikäisen vuoksi. Ei ole minun mielestäni järkevää. Joka tapauksessa, jos meidän pieneen asuntoomme haluaisi muuttaa, olisi se mahdollista, jos suostuisi elämään meidän säännöillämme. Ne eivät kuitenkaan hänelle ole ennenkään sopineet, joten miksi tilanne nyt siitä muuttuisi? Varsinkaan, kun itse osoittaa meillä ollessaan koko ajan, että mikään ei ole muuttunut. Ja kun tyttö siis tällä hetkellä käyttää joka kuukausi kaikki rahansa älyttömyyksiin ja maksattaa meillä sitten puhelinlaskunsa, vaatteensa ja matkalippunsa ja ruokansa, vain jotain mainitakseni. Tämä on siis ihan sääntö. Pahemmaksi vain menisi, jos meillä asuisi.

Johan typeryyteen olette sortuneet, kun olette alkaneet maksamaan tytön kulut. Eihän tyttö opi, kun isä ja äiti pelastaa ja maksaa kaiken. Nyt neuvottelu pito, jossa mukana tyttö, äiti ja te ja selvät sävelet. Tyttö maksaa kulunsa ja teiltä ei rahaa tipu.

 

[Hmm...]

Minä kävin lukion kotoa käsin, ja olin vielä vaihto-oppilaanakin vuoden. Kirjoitin siis ylioppilaaksi 20-vuotiaana. Kyllä varmasti kaikkien pinnaa kiristi, kun lainailin äidin autoa ja suhasin omissa menoissa kaiket yöt. Näin jälkikäteen mietittynä oli kuitenkin siinä biletyksen ja pienten hanttihommien ohessa tosi hyvä opiskella, kun ei kauheita paineita toimeentulosta ollut.

Vanhempani olivat opiskelua arvostavia ihmisiä, ja sietivät minua ja menojani ihmeen hyvin. Vähän olivat kirjoituksien aikaan huolissaan, pääsenkö läpi, mutta kirjoitin sitten vähän yli odotusten, kolme eximiaa ja kolme laudaturia. Sitten lähdinkin isompaan kaupunkiin opiskelemaan. Vielä sielläkin tiesin, että vanhemmilta olisi tullut rahallista ja henkistä tukea, jos tarvis olisi ollut. Älyttömän hyvä pohja elämälle.

Varmaan ne, jotka ovat itse saaneet vanhemmiltaan paljon tukea ja huolenpitoa pitkään, ovat valmiita sitä itsekin antamaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27955817]Tässä ap näet aikuisen, joka nähtävästi on jäänyt vaille perusturvaa lapsuudenkodissaan. Kuulostaako kivalta?[/QUOTE]
Paremminkin järkevä aikuinen, jolla realiteetit hallussa!

Ei voi kuin ihmetellä, millaisia pullamössösukupolvea monet kasvattavat?! Aikuista, jo omillaan asunutta nuorta, pitäisikin yhtäkkiä alkaa passamaan, mun oikea elämä ei ollutkaan niin kivaa! Kyllähän tuota jo nuoremmissakin teineissä näkee, että jotkut vanhemmat antavat kaiken, viinaa ja tupakkaa myöten, ja sitten kaverit, jotka eivät saa kaikkea kuten he, ovat kakkosluokan kansalaisia jo heidän keskuudessaan. Nuori, joka tekee töitä (haluaa tehdä!), on naurettava ja nolo kun ei pääse bilettää tai ei osta jotain 400€ laukkua tai takkia. Olen erittäi onnellinen, että ainakin toistaseksi omissa teineissä ei ole merkkiäkään tuollaisesta laiskuudesta ja päättömyydestä (en nyt viittaa aloittajan tyttöön), vaan ihan tähän monien vanhempien ajatusmaailmaan, että lapsia pitää passata loputtomiin ja sitten ihmetellään kun pikavippejä on jo 2-kymppisenä kertynyt tuhansien eurojen edestä!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27955945]Johan typeryyteen olette sortuneet, kun olette alkaneet maksamaan tytön kulut. Eihän tyttö opi, kun isä ja äiti pelastaa ja maksaa kaiken. Nyt neuvottelu pito, jossa mukana tyttö, äiti ja te ja selvät sävelet. Tyttö maksaa kulunsa ja teiltä ei rahaa tipu.[/QUOTE]

Aivan. Liikaa passaamista jos ei ole oppinut edes yksin asuessaan, miten kulut ja menot pitäisi saada kohdilleen. Päin p******* menette jos otatte nyt kotiin takaisin, passaatte häntä vielä 30 vuotiaanakin.

 

[Tír na nÓg]

Ei se kotiinpaluu viehätä niin paljoa kun muistuttaa tiukoista kotiintuloajoista, ei poikakavereita yökylään jne.

Itse muutin kotoa lukion ensimmäisellä. Omaan kotiin tarvittavia tavaroita aloin kerätä jo 14-vuotiaana. Vanhemmat tukivat alussa kun en saanut ikäni vuoksi kelasta tukia niin paljoa kuin muut. Lukion lopulla kävin iltaisin töissä koulun lisäksi ja maksoin itse loputkin laskuni.

Vanhemmat olivat aina tuki ja turva, heille olisi saanut mennä jos elämä olisi potkinut päähän.
Jos rahallista apua tarvitsin, oli näytettävä kuitti sentilleen mihin heidän rahansa menivät, eli eivät maksaneet suinkaan laskua puolesta tai nakanneet parikymmpistä tuosta vain käteen ja hyvä näin.

Vanhemmille ei ole koskaan tarvinnut palata, ainoastaan osa tavaroista on mennyt heille säilöön kun muutin ulkomaille. Se olisi ollut suorastaan painajainen joutua mutsin sääntöjen ja komentelun alle, olla tilivelvollinen kaikesta ja tehdä asiat heidän tavallaan. Omassa kodissa on oma vapaus kunhan on sen verran kypsä että kykenee kantamaan vastuunsa elämisestä.

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="vieras";27955945]Johan typeryyteen olette sortuneet, kun olette alkaneet maksamaan tytön kulut. Eihän tyttö opi, kun isä ja äiti pelastaa ja maksaa kaiken. Nyt neuvottelu pito, jossa mukana tyttö, äiti ja te ja selvät sävelet. Tyttö maksaa kulunsa ja teiltä ei rahaa tipu.[/QUOTE]

Ihan oikeassa olet, osittain. Siis, mun mielestä hänellä on oikeus meidän apuun, mutta se menee nyt ihan väärinpäin. Hänen pitäisi oppia käyttämään rahansa järkevästi ja tarpeelliseen, ja sitten me voisimme auttaa niissä "extroissa", kun siihen on tarvetta ja kun voimme. Nyt taas olemme pakotettuja huolehtimaan niistä perusjutuista, kun hän ei itse siihen kykene. Vaikea se on antaa oman lapsen kulkea kengissä, joista tippuu pohja tai antaa hänen nähdä nälkää. Jos käyttää rahansa muuhun ja tulee sitten meille syömään loppukuuksi, niin miten se kielletään? Ei anneta ruokaa? Juu, ei onnistu.

Me emme olisi halunneet, että hän muuttaa äidilleen emmekä olisi halunneet, että hän muuttaa sieltä omilleen. Olisimme halunneet, että asuu meillä tai äidillään edelleen, ottaa rauhassa aikuistumisensa, hoitaa opintonsa ensin jne. Tottakai haluaisimme nytkin, että hän asuisi meillä edelleen, mutta kun neiti ei itse tajua, mitä se tarkoittaa. Nuoret ovat erilaisia ihan kuten aikuisetkin. Tässä tilanteessa näen, että se tuki ja turva, jota meiltä saa itsekseen asuessaan (varsinkin jos ja kun saadaan tuo hänen rahankäyttönsä järkevöitettyä jotenkin) on hänelle parempi vaihtoehto kuin se, että tulee meille tappelemaan aamusta iltaan. Pelkään sitä, millaisiksi välimme sitten muuttuvat. Kun tytön asenne on oikeasti ihan mahdoton. Omapa on varmaan mokamme, mutta ei sitä korjata sillä, että hän tulee meille täysihoitoon. Hän tarvitsee tukea ja opastusta sillä tiellä, jonka on itse nyt valinnut pois muuttaessaan. Meille tulo olisi takapakkia.

 

[Vaimo-Rakas]

Kuten meidänkin lapsuudenkodissa, myös meillä toimii ovella niin meno-kuin paluulippu. Kotona saa olla, käydä, syödä, juoda, nukkua, levätä jnejne.
MUTTA tämä ap:n kertomus kyllä nostaa niskavillani pystyyn. Noin isolla panostuksella NUOREN omasta halusta on kotoa muutettu ja sitten ollaan tulossa takaisin perusteena se ettei huvita käydä töissä. Eipä olisi mieleenkään tullut moinen omassa nuoruudessa! Ja totisesti toivon ettei omatkaan lapset lähde tuolle linjalle vaan he oppivat siihen että töitä on tehtävä.
Aloittaja kuitenkin kertoo että rahallistakin avustusta tulee kahdelta suunnalta ja sitä olen valmis omillekin lapsille antamaan tulevaisuudessa, mutta työtä on tehtävä myös!
Kotona saa käydä ja vaikka kriisin/eron tms. takia saavat väliaikaisesti asuakin, mutta kyllä minä sitä mieltä olen että kun muuttavat niin muuttavat sitten pysyvästi ellei mahdollisia väliaikaisratkaisuja oteta mukaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27956020]Paremminkin järkevä aikuinen, jolla realiteetit hallussa!

Ei voi kuin ihmetellä, millaisia pullamössösukupolvea monet kasvattavat?! Aikuista, jo omillaan asunutta nuorta, pitäisikin yhtäkkiä alkaa passamaan, mun oikea elämä ei ollutkaan niin kivaa! Kyllähän tuota jo nuoremmissakin teineissä näkee, että jotkut vanhemmat antavat kaiken, viinaa ja tupakkaa myöten, ja sitten kaverit, jotka eivät saa kaikkea kuten he, ovat kakkosluokan kansalaisia jo heidän keskuudessaan. Nuori, joka tekee töitä (haluaa tehdä!), on naurettava ja nolo kun ei pääse bilettää tai ei osta jotain 400€ laukkua tai takkia. Olen erittäi onnellinen, että ainakin toistaseksi omissa teineissä ei ole merkkiäkään tuollaisesta laiskuudesta ja päättömyydestä (en nyt viittaa aloittajan tyttöön), vaan ihan tähän monien vanhempien ajatusmaailmaan, että lapsia pitää passata loputtomiin ja sitten ihmetellään kun pikavippejä on jo 2-kymppisenä kertynyt tuhansien eurojen edestä![/QUOTE]

Järkevä aikuinen ei nimittele teinityttöjä.

17-vuotias ei ole aikuinen. Ja tässä tapauksessa tämä 17v tyttö käy töissä ja rahoittaa sillä huvituksensa. Ei pullamössöä ollenkaan.

Ps: Vain yksi nimerkki/keskustelu.

 

["vieras"]

Ihan oikeassa olet, osittain. Siis, mun mielestä hänellä on oikeus meidän apuun, mutta se menee nyt ihan väärinpäin. Hänen pitäisi oppia käyttämään rahansa järkevästi ja tarpeelliseen, ja sitten me voisimme auttaa niissä "extroissa", kun siihen on tarvetta ja kun voimme. Nyt taas olemme pakotettuja huolehtimaan niistä perusjutuista, kun hän ei itse siihen kykene. Vaikea se on antaa oman lapsen kulkea kengissä, joista tippuu pohja tai antaa hänen nähdä nälkää. Jos käyttää rahansa muuhun ja tulee sitten meille syömään loppukuuksi, niin miten se kielletään? Ei anneta ruokaa? Juu, ei onnistu.

Me emme olisi halunneet, että hän muuttaa äidilleen emmekä olisi halunneet, että hän muuttaa sieltä omilleen. Olisimme halunneet, että asuu meillä tai äidillään edelleen, ottaa rauhassa aikuistumisensa, hoitaa opintonsa ensin jne. Tottakai haluaisimme nytkin, että hän asuisi meillä edelleen, mutta kun neiti ei itse tajua, mitä se tarkoittaa. Nuoret ovat erilaisia ihan kuten aikuisetkin. Tässä tilanteessa näen, että se tuki ja turva, jota meiltä saa itsekseen asuessaan (varsinkin jos ja kun saadaan tuo hänen rahankäyttönsä järkevöitettyä jotenkin) on hänelle parempi vaihtoehto kuin se, että tulee meille tappelemaan aamusta iltaan. Pelkään sitä, millaisiksi välimme sitten muuttuvat. Kun tytön asenne on oikeasti ihan mahdoton. Omapa on varmaan mokamme, mutta ei sitä korjata sillä, että hän tulee meille täysihoitoon. Hän tarvitsee tukea ja opastusta sillä tiellä, jonka on itse nyt valinnut pois muuttaessaan. Meille tulo olisi takapakkia.

Kun ei se ole mikään "mun mielestä"-juttu, vaan ihan lakiin perustuva, että vanhempien on huolehdittava alaikäisen perustarpeista.