?
:(((
Vieras
Taustaa: olen väkivalta-alkoholistiperheestä, äitini on kuollut. isäni on taas käyttänyt väkivaltaa minua kohtaan, henkistä ja fyysistä, sittemmin parantanut tapansa. minua on myös kiusattu ja sukulaisilta en ole saanut tukea.
kuitenkin kaikki on ollut hyvin noin 5 vuoden ajan. tutustuin ihanaan mieheen ja saimme lapsen. ilmeni vuosi sitten, että mies oli pettänyt minua hänen perheensä tuttavanaisen kanssa. miehen perhe ei tiennyt mieheni "hämäräpuuhista" mutta kutsuivat tuota naapurin naista aina illanviettoihin, jossa miehellä oli tilaisuus "puuhailla" tuon naisen kanssa.
nykyään sitten olen hyvin katkera kaikille. miehelleni, miehen perheelle (niin naurettavaa kuin onkin niin koen että ilman heitä mies ei olisi pettänyt, heidän takiaan tuo nainen oli illanvietoissa jne). uskon olevani tyhmä, ruma, kamala ihminen. miehen perhe on ns. kunnollinen perhe mutta mua oksettaa lähes kaikki heidän yhteiset jutut, kuten sukujuhlat, illanvietot suvun kesken jne... niiden tavat halailla, saunoa yhdessä jne, "hassutella porukalla"
olen niin katkera kun itsellä ei ole koskaan ollut sellaista, eikä mulla ole tuollaisia ihania läheisiä jotka rakastaa, tukee ja kehuu. mulla on ollut pelkkää paskaa.
kun mieheni äiti kertoo ihania lapsuusmuistoja miehestäni niin mut valtaa katkeruus ja viha: miksei mulla ole ketään kuka puhuisi minusta noin kauniisti? silloin kun miehen äiti leipoi pullaa ja leikki lasten kanssa mua hakattiin ja huoriteltiin.
sekava kirjoitus mutta en tiedä enää mitä tehdä, tämä VIHA ja katkeruus on uskomatonta, mieheni ja hänen perheensä ei ole tehnyt mitään mutta tavallaan kun näen millaista elämä on toisilla, niin muutun katkeraksi
. tunnen syvää surua siitä kun minulla ei ole muita läheisiä kuin mieheni ja lapseni. ja miehenikin minua petti, joten ei häneenkään voi täysin luottaa
kuitenkin kaikki on ollut hyvin noin 5 vuoden ajan. tutustuin ihanaan mieheen ja saimme lapsen. ilmeni vuosi sitten, että mies oli pettänyt minua hänen perheensä tuttavanaisen kanssa. miehen perhe ei tiennyt mieheni "hämäräpuuhista" mutta kutsuivat tuota naapurin naista aina illanviettoihin, jossa miehellä oli tilaisuus "puuhailla" tuon naisen kanssa.
nykyään sitten olen hyvin katkera kaikille. miehelleni, miehen perheelle (niin naurettavaa kuin onkin niin koen että ilman heitä mies ei olisi pettänyt, heidän takiaan tuo nainen oli illanvietoissa jne). uskon olevani tyhmä, ruma, kamala ihminen. miehen perhe on ns. kunnollinen perhe mutta mua oksettaa lähes kaikki heidän yhteiset jutut, kuten sukujuhlat, illanvietot suvun kesken jne... niiden tavat halailla, saunoa yhdessä jne, "hassutella porukalla"
olen niin katkera kun itsellä ei ole koskaan ollut sellaista, eikä mulla ole tuollaisia ihania läheisiä jotka rakastaa, tukee ja kehuu. mulla on ollut pelkkää paskaa.
kun mieheni äiti kertoo ihania lapsuusmuistoja miehestäni niin mut valtaa katkeruus ja viha: miksei mulla ole ketään kuka puhuisi minusta noin kauniisti? silloin kun miehen äiti leipoi pullaa ja leikki lasten kanssa mua hakattiin ja huoriteltiin.
sekava kirjoitus mutta en tiedä enää mitä tehdä, tämä VIHA ja katkeruus on uskomatonta, mieheni ja hänen perheensä ei ole tehnyt mitään mutta tavallaan kun näen millaista elämä on toisilla, niin muutun katkeraksi