Kannattaa muistaa että isovanhemmilla ei ole enää mitään velvollisuuksia lapsenlapsien suhteen eikä mitään velvollisuuksia aikuisten lasten suhteen. Ne auttaa jos haluaa mut ei oo mikään pakko auttaa. Kertoohan se paljon ihmisestä miten se lastaan kohtelee kun lapsi aikuistuu, mutta sekin kertoo paljon, jos lapsi aikuisenakin vaatii ja olettaa vanhemman edelleen ratkovan hänen ongelmat.
Mä en koskaan odota mun vanhempien maksavan mitään mun juttuja ja painotan omille lapsillenikin että kun kotoa lähtevät, en välttämättä pysty heidän ongelmiaan rahallisesti tai muutenkaan enää ratkomaan. ( etenkään kun heitä on monta) Autan tietty jos vaan voin, mutta aina se paras apu ei ole sitä että ollaan kukkaro levällään.
Ja ap, sun vanhemmat on ehkä pettyneitä eroon yms, ne ei ole eläneet sun parisuhdetta ja ovat ymmärtämättömiä sua kohtaan. Mutta sun ei tarvii olla silti samanlainen heitä kohtaan.
Mun äiti ei aikanaan ymmärtänyt mun eroa, etenkin kun ex oli soitellut ympäri sukua ja puhunut ihan ihmeellisiä juttuja. ( mä erosin väkivallan takia) Meni oma aikansa, mua jopa kehotettiin unohtamaan äitini ja olemaan pitämättä siihen yhteyttä. Mä pidin silti, harvakseltaan mutta kuitenkin, soittelin välillä ja äitikin alkoi soitella mulle ja käydäkin. Nyt mun omat lapset rakastaa mummia ja vaaria ihan täysillä ja välit on hyvät. <edelleenkään en odota äidiltä rahaa tai muuta mutta ilahdun aina jos hän jotain antaa. ( ja antaahan äiti sillontällön) Olen myös oikeasti onnellinen siitä että saan nähdä äitini voivan hyvin ja tekevän kaikkea sitä mitä hän ei voinut tehdä silloin kun me lapset oltiin pieniä. EN voisi ajatellakaan työntäväni lapsiani nyt äidille hoidettavaksi kun hän on jo minut hoitanut. Kovastihan mummi ja vaari lasteni kanssa touhottavat kun siellä ollaan, mutta en odota silti että hoitaisivat lapseni. ( meilläkin on välimatkaa useita satoja kilometrejä)
Ja ap, en tarkota tätä mitenkään henkilökohtaisesti tai pahalla, vaan ihan siksi, että löytäisit asiaan toisenlaisen näkökulman. Se helpottaa omaa suhtautumista asiaan ja kun ei ole katkera, ei mene turhia voimia siihen murehtimiseen.
Toivon että se päivä tulee kun vanhempasi ymmärtävät ja hyväksyvät erosi. Meillä ainakin asia on jo hallussa ja uusi mieheni anopin suosiossa.
!
Myös minä olen tervetullut vanhempien luokse, kun menee hyvin, kysellään kuulumisia hyvinkin tarkkaan. Niitä on sitten kiva kertoilla naapureille. 
