En rakasta enää miestäni, mutta päätin etten eroa, koska mies ei halua.

["a p"]

Koska olen kuitenkin kiintynyt häneen, ja ajattelen järjelläni. Hän on hyvä isä lapsillemme, ja itselläni tulisi todella köyhää elämää yksinhuoltajana.

Miehessäni ei ole mitään kamalan isoja vikoja, joitain ärsyttävyyksiä tietty. Muutamia juttuja joita nyt tässä en ala kertomaan, on sattunut, ja ne ovat viilentäneet tunteitani aikojen saatossa. Siitä olen varma etten enää rakasta häntä.

En aio pettää miestä koskaan, ja aion kohdella häntä hyvin aina. En tunne tässä elämäni vaiheessa tarvitsevani rakkauden huumaa tai intohimoa. Jos mieheni sellaisia alkaa kaivata, suostun kyllä eroon jos hän sitä haluaa.

Olen tässä 2 kk sisällä kaksi kertaa sanonut miehelleni että haluan erota. Hän on alkanut molemmilla kerroilla itkeä, ei halua missään nimessä erota.

Niinpä siis, olkoot koko asia toistaiseksi. Ehkä hän ajan myötä kyllästyy elämään naisen kanssa josta näkee ettei rakasta. Ehkä siihen ajatukseen vaan kasvaa. Tai sitten ei. Mutta olen kuitenkin niin kiintynyt mieheeni etten raaski pysyä kovana ja vaatia eroamista tässä tilanteessa, kun hän ei sitä millään halua.

Kuka tietää, ehkä olemme yhdessä vielä kauankin, tai sitten emme. Asiat voisivat joka tapauksessa olla huonomminkin.

Ajatuksia? Muita samassa tilanteessa?

 

[eräs vaan]

Olet erittäin viisas nainen. Kerrankin joku joka ajattelee muitakin kuin itseään. Iso halaus sinulle!

 

[ihme mies]

[QUOTE="a p";24260540]ja itselläni tulisi todella köyhää elämää yksinhuoltajana. [/QUOTE]Ah niin tyypillinen "mies on rahapussi"-ajattelutapa.

 

["xxxx"]

No must on alkanut tuntumaan etten enää rakasta miestäni. Jos todellakin asia on niin ettei tunteita ala löytymään uudestaan aijon erota. olen ennenkin ollut yksin lasten kanssa ja pärjännyt hyvin. mulla menee mielenterveys tässä tilanteessa. kun kaikki miehessä ärsyttää. sen läsnä olo saa mut raivon partaalle. mies ei ilmeisesti halua erota mutta ei halua kyllä tehdä tilanteen paranemiseen eteenkään mitään.

 

["a p"]

Ah niin tyypillinen "mies on rahapussi"-ajattelutapa.

No ei nyt ihan niinkään. Jos mies olisi halunnut erota kun sitä olen hänelle pari kertaa ehdottanut, olisin kyllä eronnut, vaikka tiukkaa olisikin tullut. Olen vaan tässä yrittänyt keksiä jotain positiivisia puolia sille että jatkamme yhdessä. Ja tiedoksi vaan että minulla on isommat tulot kuin miehellä.

 

["marianna"]

Jos osaatte elää "ihmisiksi" ja riitelemättä lasten edessä, niin hieno homma! Perusasiat kun on kunnossa, niin mielestäni riittää. Voihan se olla että ero tulee nopeastikin, kun mieskin tottuu ajatukseen, mutta jatkaisin itsekin ystävinä jos tilanne olisi muuten ok.

 

["hui"]

Eli tuhlaat lyhyen elämäsi onnettomaan suhteeseen? Mikäpä siinä, mä tukehtusin.

 

["a p"]

[QUOTE="marianna";24260572]Jos osaatte elää "ihmisiksi" ja riitelemättä lasten edessä, niin hieno homma! Perusasiat kun on kunnossa, niin mielestäni riittää. Voihan se olla että ero tulee nopeastikin, kun mieskin tottuu ajatukseen, mutta jatkaisin itsekin ystävinä jos tilanne olisi muuten ok.[/QUOTE]

Viimeisestä eroehdotuksestani on 4 viikkoa aikaa, sitä edellinen oli toukokuun alussa.

Olen itsekin ajatellut, että ehkä mies tarvitsee aikaa tottuakseen ajatukseen erosta. Antamalla sitä aikaa hänelle, hän pääsee yli pahimmasta alkushokista.

En keksi mitään syytä miksen sitä aikaa antaisi, sillä en minä miestä inhoa, olen häneen kiintynyt, ja jos/kun ero tulee, haluaisin olla jatkossakin kaveriväleissä hänen kanssaan, ilman muuta. Ei hän paha ihminen ole, ei vain minun ihmiseni.

 

["a p"]

[QUOTE="hui";24260577]Eli tuhlaat lyhyen elämäsi onnettomaan suhteeseen? Mikäpä siinä, mä tukehtusin.[/QUOTE]

Luepa viimeisin vastaukseni. Annan siis vain aikaa, en usko että tässä koko elämä menee sentään. Sitäpaitsi olen vielä nuori. Tai en kovin, mutta ikä on suhteellinen käsite. Olen tarpeeksi nuori elääkseni onnellisen elämän, joko rakkauden kanssa tai ilman. Sitä paitsi, en välttämättä tarvitse miestä elämääni, ei se ole minulle mikään onnellisuuden tae. Minulla on lapseni, kiva työ, terveyttä, ystäviä jne. Se riittää. Ei siis tässä mitään ole hukkaan menossa.

 

[teräsmies]

Kyllähän tuo jonkin aikaa noin menee. Pidemmän päälle olisi miehenkin kannalta parempi, että eroaisitte. Jos kärvistelette rakkaudettomassa liitossa, tilanne johtaa lopulta ulkopuolisiin ihastumisiin, pettämiseen ja sitten eroon.

 

["jonna"]

tyypillinen "marttyyri" nainen, uhraan tässä vaan oman onneni miehen vuoksi voihan nyyh sentään. Ja mies varmaan hirnuu nurkan takana ja pettää minkä ehtii...

 

["hui"]

[QUOTE="a p";24260604]Luepa viimeisin vastaukseni. Annan siis vain aikaa, en usko että tässä koko elämä menee sentään. Sitäpaitsi olen vielä nuori. Tai en kovin, mutta ikä on suhteellinen käsite. Olen tarpeeksi nuori elääkseni onnellisen elämän, joko rakkauden kanssa tai ilman. Sitä paitsi, en välttämättä tarvitse miestä elämääni, ei se ole minulle mikään onnellisuuden tae. Minulla on lapseni, kiva työ, terveyttä, ystäviä jne. Se riittää. Ei siis tässä mitään ole hukkaan menossa.[/QUOTE]

Annat aikaa? Eli siis mies pelaa vaan lisäaikaa kokoajan itselleen lisää. Onhan noita paljonkin lasten kanssa vaan yhdessä olevia, itsestä ei olisi vaan siihen

 

[Non compos mentis]

Ketä kohtaan tuollainen elämä on oikein?

 

["miksi"]

Kohteleeko mies sinua hyvin ja rakastaen? Hoitaa lapsia ja osallistuu kotitöihin?

 

["hmm"]

Minun mielestä kuulostaa ihan viisaalta. Jos kerta mies on kaikinpuolin kelpo, niin että arki rullaa ja lapsilla on molemmat hyvinvoivat vanhemmat läsnä koko ajan niin minäkin antaisin vielä olla. Eri asia tietty jos on niitä jatkuvia riitoja tms, mutta tässä kai ei niin ollut. Molempien vanhempien on kuitenkin voitava hyvin jotta jatkaminen kannattaa. Ei siinä mene loppuelämä hukkaan jos vielä antaa liitolleen tilaisuuden vaikka nyt tuntuisikin että rakkautta ei enää ole. Eikös se niin ole, että toiseen sitoutuminen on myös sitä tahtomista, tuollaisissa tilanteissahan se punnitaan..

 

["viiraska"]

Hyvä ap! Tunteet tulee ja menee. Voihan rakastuminen/rakkaus vielä palata. Kerro miehelle, ettet eroa muuta kuin yhteisestä sopimuksesta. Se tuo turvallisuudentunnetta ja kiintymystä.

Minä aina näitä lukemiani tutkimuksia siteeraan. Kaarina Määttä on todennut, että sitoutuminen on paras pitkän liiton tae. Että jos päättää pysyä yhdessä joka tapauksessa, tuli mitä tuli, liitto kestää ja onnellistuu. Myös on todettu, että lapsille riitaisakin pysyvä suhde on parempi kuin ero. Kuitenkin väkivalta vammauttaa lapsia enemmän kuin ero.

Annan vielä neuvon; jos kerran aiotte pysyä yhdessä, on ajanhukkaa hautoa sapekkaita ajatuksia. Kannattaa panostaa siihen parisuhteeseen. Jos mies kerran on ihan hyvä ja olet häneen joskus ollut rakastunutkin, hanki vähän positiivisuutta suhteeseen. Esim. MLL:n Pieni parisuhdekoulu on kiva työkalu. Parisuhdekurssit ovat loistava apu.

 

[Saraldo]

Jos kumpikaan ei halua erota, siinä voisi vielä olla mahdollisuus eheyttää suhde. Ja mun mielestäni kun on kyse pitkästä suhteesta, niin kiintymys = rakkaus. Ei siis olla välttämättä rakastuneita ja intohimoisia, mutta rakastetaan kuitenkin, ei haluta toiselle pahaa jne. Vaikea tietysti sanoa, kun ei tiedä mitä mies on tehnyt menettääkseen sun rakkautesi, mutta jos kuitenkin siedät häntä vielä samassa talossa ja välität hänestä, niin kaikki on mahdollista.

 

["a p"]

[QUOTE="hmm";24260648]Minun mielestä kuulostaa ihan viisaalta. Jos kerta mies on kaikinpuolin kelpo, niin että arki rullaa ja lapsilla on molemmat hyvinvoivat vanhemmat läsnä koko ajan niin minäkin antaisin vielä olla. Eri asia tietty jos on niitä jatkuvia riitoja tms, mutta tässä kai ei niin ollut. Molempien vanhempien on kuitenkin voitava hyvin jotta jatkaminen kannattaa. Ei siinä mene loppuelämä hukkaan jos vielä antaa liitolleen tilaisuuden vaikka nyt tuntuisikin että rakkautta ei enää ole. Eikös se niin ole, että toiseen sitoutuminen on myös sitä tahtomista, tuollaisissa tilanteissahan se punnitaan..[/QUOTE]

Aika pitkälti näin. Ei pahoja riitoja, ja jos joskus jotain pientä onkin, niin ei lasten nähden. Arki rullaa ihan hyvin. Katsellaan tässä vielä, vaikka itse nyt ajattelenkin että olisin ihan tyytyväinen ilman miestäkin. Ei tässä kiire mihinkään ole, eikä varsinkaan yksin/tai yhteishuoltajaksi. Ehkä sitä tahtoa pitää vielä vähän houkutella, saattaa se vielä sieltä nousta...

 

["a p"]

[QUOTE="miksi";24260646]Kohteleeko mies sinua hyvin ja rakastaen? Hoitaa lapsia ja osallistuu kotitöihin?[/QUOTE]

Lapsia hoitaa ja kotitöihin osallistuu, mutta tuohon hyvin ja rakastaen kohteluun ei voi vastata yksiselitteisesti. Toisinaan kohtelee, toisinaan ei, kuten en itsekään. Tuskin kukaan ihan joka tilanteessa siihen pystyy. Pääsääntöisesti kuitenkin kyllä.

 

[..]

Kyl mäkin vielä odottelisin.. Mistäs sitä tietää vaikka se rakkaus sieltä vielä heräisi jonkun ajan jälkeen. Meillä on tällä hetkellä aika "kuiva kausi". Sanon kausi siksi koska uskon että tästä tulee vielä jotain parempaa.. Turhaa erota lasten isästä ja "hyvästä" miehestä vaan siks et nyt ei tunnu oikeen miltään. Ei se tunnu sen kummemmalta seuraavankaan kanssa muutaman vuoden jälkeen..

 

[tonttuilija]

[QUOTE="a p";24260728]Lapsia hoitaa ja kotitöihin osallistuu, mutta tuohon hyvin ja rakastaen kohteluun ei voi vastata yksiselitteisesti. Toisinaan kohtelee, toisinaan ei, kuten en itsekään. Tuskin kukaan ihan joka tilanteessa siihen pystyy. Pääsääntöisesti kuitenkin kyllä.[/QUOTE]

Mä en pystyis kohtelemaan hyvin ja rakastaen kumppania joka meinaa jättää joka toinen viikkoa. Ystävällisesti kyllä, muttei hyvin ja rakastaen

 

[Saraldo]

Tartun tässä nyt lillukanvarsiin, mutta ei se, ettei halua toiselle pahaa, vielä ihan riitä, vaikka jotkut tuntuvatkin pitävän sitä rakkauden synonyyminä. En sano, että vuosikausia täytyisi olla hirveä intohimo päällä, mutta eikös lähtökohtainen tilanne ole ystävien / kylänmiesten / tuntemattomienkin kohdalla se, ettei heille halua pahaa?

Niin no mäkään en tarkoita sitä, että vedettäis toista kuonoon tai toivottais jotain autonallejäämistä. Mutta ainakin omalla kohdalla se ero ystävien ja aviomiehen ystävyyden on siinä, että sitä omaa miestään pystyisi loukkaamaan paljon pahemmin kuin mitä ystäviään, jos siis olisi loukatakseen. "Aseet" siihen on ihan eri luokkaa kuin parhaimmankaan ystävän kohdalla. Sitä myös välittää oman miehen tunteista ihan eri tavalla kuin ystävän. Näin siis ainakin omalla kohdallani.

 

[-]

Mulla on tosi samanlainen tilanne. Mies tietää etten rakasta sitä mutta ei halua erota jne.. Mäkin oon sit vaan ajatellut, että on kai mulla elämässä muutakin kuin mies, ja voin sitten keskittyä niihin. Tuskin oon maailman ainoa ihminen joka joutuu elää ilman rakkautta.

 

[?]

Mulla on tosi samanlainen tilanne. Mies tietää etten rakasta sitä mutta ei halua erota jne.. Mäkin oon sit vaan ajatellut, että on kai mulla elämässä muutakin kuin mies, ja voin sitten keskittyä niihin. Tuskin oon maailman ainoa ihminen joka joutuu elää ilman rakkautta.

Mutta haluatko elää ilman rakkautta??

 

["viiraska"]

Lisään vielä omia kokemuksia. Meillä tulee 15 vuotta avioliittoa pian täyteen. On ollut aikoja että olen ollut tosi pettynyt mieheeni, kun se on sellainen epäempaattinen insinöörityyppi, puhuu aina jostain tavaroista eikä ikinä ihmissuhteista. Mutta me ollaan menty naimisiin aikanaan sillä sopimuksella, että ero ei ole mahdollista. Eikä olisikaan, kun meillä on viisi lasta. Mies on kuitenkin omana persoonanaan hieno tyyppi, innostuva, kiltti, määrätietoinen. Minusta me edelleen sovimme hyvin toisillemme, vaikka miehen jotkut piirteet ovat ärsyttäviä. Sellainen kuuluu elämään.

Joillakin voi olla hyvä onni ja löytävät "sielunkumppanin", mutta useimmat ihmiset joutuvat hioutumaan vuosien mittaan kovastikin. Se on Elämää, kirjoitan sen isolla, koska haasteet ovat elämän ydin. Myös parisuhteen kaareen kuuluu ensin samanlaisuuden kokeminen, ja sitten erilaisuuden /erillisyyden paljastuessa pettymys. Se kuuluu kaikkien kokea. Jos eroaa vanhasta ja ottaa uuden miehen, tulee ennen pitkää jälleen samaan vaiheeseen suhteessa... Lisäksi lasten ainut oma isä joutuu yleensä siinä ulkokaarelle. Lapsilla jää pitkän suhteen ominaislaatu, ärsyäminen ja sen sietäminen ja vihdoin yhteen hioutuminen, näkemättä.